Ei ollut mies ihan täydessä fyysisessä iskussa tänään, mutta taktisesti ja henkisesti löytyi onneksi kovan luokan pelivire, ja niinpä saimme Henryn kanssa rutistettua hienon voiton US Openin toisella kierroksella. Arvokkaita taisteluja tällaiset, sillä kyllähän tästä 48 tunnissa saadaan mies taas täyteen iskuun, ja tiistaina jatketaan sitten kolmannen kierroksen ottelulla. Vastaan tulee joko Lammons/Withrow tai Cabral/Tracy.
Ensimmäisen kierroksen voitto oli erinomainen, joten jatkoimme eilen hyvällä fiiliksellä treeniä US Openin kisakentillä. Lämpöä ja kosteutta oli ilmassa, joten vajaan puolentoista tunnin iltapäiväsessio oli vähintään riittävä veto. Oma syöttökin kulki suorastaan fantastisesti, ja Henry kysyi jo minultakin ”are you back, too”? Iltaa vietettiin tutussa italiaisessa ravintolassa ennen kuin oli aika käydä ajoissa nukkumaan, sillä tänään kello soi jo ennen seitsemää.
Pakkasimme kamppeet kisa-auto Cadillacin kyytiin ja lähdimme kohti Flushing Meadowsia. Sunnuntaiaamun rauhallisessa liikenteessä aikaa kului hädin tuskin puoli tuntia. Alaselässä oli pientä jäykkyyttä, muttei mitään hälyttävää aamujumppia tehdessä, ja pääsimme hyvin aloittamaan bollaukset Louis Armstrong -stadionilla puoli kymmeneltä. Puolen tunnin lyönnin aikana alkoi kuitenkin selkä jäykistyä ja puolittainen stoppi alkoi iskeä päälle, kun piti syöttöä lämmitellä. Jätin tuossa kohtaa bollauksen kesken ja suuntasimme fyssarimme Mikon kanssa takaisin pelaajatiloihin tekemään kaikki mahdollinen, että mies saataisiin pelikuntoon.
Tunti tuossa oli aikaa kaikkinensa ennen kuin kello 11 palattiin stadionille takaisin. Kehoa käsiteltiin kaikin keinoin ja teipit lyötiin päälle. Vielä piti kuitenkin muistaa syödä ja käydä matsitaktiikatkin läpi sekä laittaa muutenkin varusteet ja vaatteet minttiin. Mutta ajoissa oltiin takaisin Armstrongilla. Katto päätettiin ennen matsimme alkua vielä sulkea, sillä pieni sadekuuro näkyi satelliittikuvissa. Mutta eipä tuo tietenkään meitä haitannut, sisärekordimme kun on varsin kohdallaan.
Henry laittoi matsin käyntiin, ja saimme tuon jälkeen heti yhden murtopallon Struffin syöttäessä. Palautukseni jäi kuitenkin verkkoon ja vastustajat saivat pidettyä. Minun ensimmäinen syöttövuoroni oli kyllä vahvasti tunnustelevaa; pari tuplaakin mahtui mukaan, eikä ykkössyötöissä ollut normaaleja vauhteja mitenkään käytössä. 170km/h oli ihan maksimi, mutta yritin pitää ajatukset kasassa ja tehdä parhaani sillä, mitä käytössä oli. Ja onneksi takakenttäpeli oli tänään kovassa iskussa. Ja laukusta löytyi lisää lääkkeitä.
Sain pidettyä lopulta kaikki ensimmäisen erän kolme syöttövuoroani, vaikka 5-5 -tilanteen viimeisessä syötössä selästä vihlaisikin vähän enemmän. Muutkin näyttivät pitkään onnistuvan samassa, vaikka meillä pari puolittaista paikka olikin. Lopulta Arnaldin syöttö murtui kuitenkin erittäin sopivasti kreivin aikaan 6-5 -tilanteessa, ja niinpä ensimmäinen erä merkittiin meille 7-5.
Toisessa erässä selkäni tilanne ei ainakaan parantunut, mutta jotenkin selviydyimme kuivin jaloin myös 1-1 -tilanteen syöttövuorosta, vaikka yksi murtopallo vastustajilla tuossa kohtaa olikin. Alaselkä vetäisi tuossa gamessa vielä tiukemmin kramppiin, eikä taakse taivutusta ollut juuri enää jäljellä ollenkaan taakse päin liikkumisesta puhumattakaan. Mutta taistelutahtoa ei sen sijaan uupunut, sillä laitoin väkisin palloa kenttään seuraavassa gamessa ja niin murtui Arnaldin syöttö toistamiseen.
Tulin syöttämään seuraavan kerran 4-2 -tilanteessa ja sanoin Henrylle jo etukäteen, että nyt voi olla vaikea game edessä. Mutta niin vain syötöllä tuli taas pari tärkeää suoraa pistettä ja Arnaldin lobbi pitopallossa oli kuin olikin pitkä. Tuuletin pitoa reippaalla come on -huudolla, joka meni ihmeellisen syvälle italialaisen tunteisiin, mutta en jäänyt tuota sen kummemmin murehtimaan. Totesin vain takaisin, että ”sorry, I like to play with passion.” Eikä kestänyt Arnaldin kupoli enää viimeistä syöttövuoroakaan, yksi makea lobbailupiste kääntyi meille ja lopulta toinen ottelupallo toi helpotuksen ja koko matsivoiton meille.
Oli tämä kyllä varsin kova suoritus, että saatiin tänään voitto puristettua. Kyllä siitä voi henkilökohtaisella tasolla olla tosi ylpeä, vaikkei se välttämättä kaunista ollutkaan. Henry piti myös tasonsa vahvasti yllä ja hoiti oman tonttinsa hienosti. Mutta kyllä sitä silti aika rajoilla oltiin, ei siitä pääse mihinkään. Jos alku olisi lähtenyt huonommin käyntiin ja vastustajat päässeet edelle, en tiedä olisiko meistä ollut ottelua pelaamaan loppuun. Tai olisiko minulla ollut enää yhtään kunnollista syöttövuoroa jäljellä, sillä en päässyt matsin jälkeen melkein edes penkistä ylös kenttähaastatteluun.
Parasta antia tänään oli ehdottomasti se, miten hyväksyimme käytössä olevat rajoitteet ja olimme täysin sitoutuneet antamaan parhaamme niillä aseilla, jotka oli käytössä. Harva pystyy pitämään jokaisen syöttövuoronsa noin alhaisilla ykkössyötön nopeuksilla, mutta pidetään sitten prosentti korkealla, vaihdellaan kuvioita ja kierteitä enemmän ja ollaan ylipäätänsä valmiita pelaamaan, vaikka syötöt useammin tulisivatkin takaisin. Mutta pakko se on silti myöntää, että yllätyin kyllä itsekin, miten suuria vaikeuksia vastapuolella erityisesti Arnaldilla oli syöttöjäni palauttaa. En tietysti valita yhtään, ihmettelen vain.
Takakentän pelaamisessa sen sijaan minulla oli tänään jotenkin hämmentävän hyvä meno. Ei tullut otettua turhia askeleita, vaan osumat olivat pääosin painavia ja luovuuttakin löytyi vaikkapa lobbien muodossa. Palautuksetkin toimivat meillä Henryn kanssa kummallakin hienosti. Eikä verkkopeliäkään voi moittia, vaikka pari vastapuolen lobbia jouduinkin suosilla jättämään Henryn lyötäväksi. Kaiken kaikkiaan pelissä oli kuitenkin upeasti punainen lanka kohdallaan, ja jotenkin luotimme siihen, että tasomme riittää. Emme suostuneet antamaan tippaakaan periksi, vaan väänsimme lopulta täysin ansaitusti voiton kotiin.
Olin matsin jälkeen suoraan vajaan tunnin ATP:n fyssariporukan käsiteltävänä, minkä jälkeen oli käytävä tekemässä TennisTV:n studiohaastattelu alta pois ennen kuin palasimme hotellille jatkamaan kehonhuoltoja Mikon kanssa. Ihan valehtelematta voin sanoa, että selän tilanne on jo nyt tosi paljon parempi kuin pari tuntia sitten, vaikkei tietysti vielä ihan normaalitilassa ollakaan. Mutta usko on kyllä kova, että mies saadaan ylihuomiseksi ihan kunnon pelikuntoon. Ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinen kerta, kun tällaisia päivä vastaan tulee, mutta jos jotain positiivista, niin ainakin tiedetään, että näistä on ennenkin nopeasti toivuttu.
Kävin tour managerien kanssa jo keskustelemassa josko kolmannen kierroksen matsiamme voisi puskea mitenkään keskiviikolle, mutta ainakin tällä hetkellä tavoite on pelata kaikki kolmosrundin ottelut tiistaina. Me saamme tuolloin vastaamme voittajan ottelusta Lammons/Withrow – Cabral/Tracy, jotka pelaavat toisen kierroksen ottelunsa maanantaina. Siinäpä huomiselle hyvää ohjelmaa kaiken kehonhuollon lisäksi. Voi hyvin olla, että Henry saa hoitaa treenit kentällä jonkun muun kuin minun kanssani, mutta eipä tuokaan ongelma ole. Päin vastoin voi olla jopa hyvä vähän latailla akkuja, sillä parhaassa tapauksessa edessä on vielä neljä matsia viiteen päivään. Ja sääennustekin lupaa ensi viikolle kunnon helteitä.
Edetään siis päivä kerrallaan, hoidetaan miehet mahdollisimman hyvään kuntoon ja isketään tiistaina taas täydellä sydämellä kentälle. Vamos!
Wow, mitä peliä tohon paikkaan; irvistykset ja puristukset oli kyllä sitä luokkaa, että harvoin näkee. Siitä huolimatta voitto tuli ja jatkoon 🎾🎾🎾
Näillä mennään ja toivottavasti selkä on paremmassa kunnosss seuraavassa pelissä!
Tsemppiä ja vamos 🎾😊👍
Hienosti tsempattu, sisua löytyy Suomen pojilta. Täällä toivotaan tietysti että selkäsi tuosta tokenee, oletko huomannut että sinulla olisi ollut näihin tilanteisiin joitain psykologisia triggereitä olemassaolevien diagnoosien lisäksi?
Huilia nyt siis ainakin päivä ja sitten taas menoksi. Ja hei – winning ugly is OK.
Kyllä sen näki, ettei liikkuminen suju normaalisti ja toisen erän 5-2 tilanteessa tauolla penkin edessä oleilu istumisen sijaan kertoi selän venkoilusta. Veikkaus-TV:n lähetys katkesi (taas) juuri ennen ottelupalloa, mutta löysin parin minsan Youtube-koosteen, jossa myös ottelupallo ja kättelyt. Verkolle kättelyyn ja siitä tuomarin luo kävely oli kyllä melkoisen takapuoli pitkällä, näki, että on hankala liikkua. Selkäongelmia ollut aiemminkin ja hyvä, että huominen on välipäivä. Hyvää myös se, että Mikko on mukana, kun tietää varmasti parhaiten mikä toimii ja mikä ei. Taisteluvoitto, onnittelut siitä, tsemppiä selän saamiseksi normikuosiin ja tietysti myös seuraavaan otteluun!