Ei ollut mies ihan täydessä fyysisessä iskussa tänään, mutta taktisesti ja henkisesti löytyi onneksi kovan luokan pelivire, ja niinpä saimme Henryn kanssa rutistettua hienon voiton US Openin toisella kierroksella. Arvokkaita taisteluja tällaiset, sillä kyllähän tästä 48 tunnissa saadaan mies taas täyteen iskuun, ja tiistaina jatketaan sitten kolmannen kierroksen ottelulla. Vastaan tulee joko Lammons/Withrow tai Cabral/Tracy.
Ensimmäisen kierroksen voitto oli erinomainen, joten jatkoimme eilen hyvällä fiiliksellä treeniä US Openin kisakentillä. Lämpöä ja kosteutta oli ilmassa, joten vajaan puolentoista tunnin iltapäiväsessio oli vähintään riittävä veto. Oma syöttökin kulki suorastaan fantastisesti, ja Henry kysyi jo minultakin ”are you back, too”? Iltaa vietettiin tutussa italiaisessa ravintolassa ennen kuin oli aika käydä ajoissa nukkumaan, sillä tänään kello soi jo ennen seitsemää.
Pakkasimme kamppeet kisa-auto Cadillacin kyytiin ja lähdimme kohti Flushing Meadowsia. Sunnuntaiaamun rauhallisessa liikenteessä aikaa kului hädin tuskin puoli tuntia. Alaselässä oli pientä jäykkyyttä, muttei mitään hälyttävää aamujumppia tehdessä, ja pääsimme hyvin aloittamaan bollaukset Louis Armstrong -stadionilla puoli kymmeneltä. Puolen tunnin lyönnin aikana alkoi kuitenkin selkä jäykistyä ja puolittainen stoppi alkoi iskeä päälle, kun piti syöttöä lämmitellä. Jätin tuossa kohtaa bollauksen kesken ja suuntasimme fyssarimme Mikon kanssa takaisin pelaajatiloihin tekemään kaikki mahdollinen, että mies saataisiin pelikuntoon.
Tunti tuossa oli aikaa kaikkinensa ennen kuin kello 11 palattiin stadionille takaisin. Kehoa käsiteltiin kaikin keinoin ja teipit lyötiin päälle. Vielä piti kuitenkin muistaa syödä ja käydä matsitaktiikatkin läpi sekä laittaa muutenkin varusteet ja vaatteet minttiin. Mutta ajoissa oltiin takaisin Armstrongilla. Katto päätettiin ennen matsimme alkua vielä sulkea, sillä pieni sadekuuro näkyi satelliittikuvissa. Mutta eipä tuo tietenkään meitä haitannut, sisärekordimme kun on varsin kohdallaan.
Henry laittoi matsin käyntiin, ja saimme tuon jälkeen heti yhden murtopallon Struffin syöttäessä. Palautukseni jäi kuitenkin verkkoon ja vastustajat saivat pidettyä. Minun ensimmäinen syöttövuoroni oli kyllä vahvasti tunnustelevaa; pari tuplaakin mahtui mukaan, eikä ykkössyötöissä ollut normaaleja vauhteja mitenkään käytössä. 170km/h oli ihan maksimi, mutta yritin pitää ajatukset kasassa ja tehdä parhaani sillä, mitä käytössä oli. Ja onneksi takakenttäpeli oli tänään kovassa iskussa. Ja laukusta löytyi lisää lääkkeitä.
Sain pidettyä lopulta kaikki ensimmäisen erän kolme syöttövuoroani, vaikka 5-5 -tilanteen viimeisessä syötössä selästä vihlaisikin vähän enemmän. Muutkin näyttivät pitkään onnistuvan samassa, vaikka meillä pari puolittaista paikka olikin. Lopulta Arnaldin syöttö murtui kuitenkin erittäin sopivasti kreivin aikaan 6-5 -tilanteessa, ja niinpä ensimmäinen erä merkittiin meille 7-5.
Toisessa erässä selkäni tilanne ei ainakaan parantunut, mutta jotenkin selviydyimme kuivin jaloin myös 1-1 -tilanteen syöttövuorosta, vaikka yksi murtopallo vastustajilla tuossa kohtaa olikin. Alaselkä vetäisi tuossa gamessa vielä tiukemmin kramppiin, eikä taakse taivutusta ollut juuri enää jäljellä ollenkaan taakse päin liikkumisesta puhumattakaan. Mutta taistelutahtoa ei sen sijaan uupunut, sillä laitoin väkisin palloa kenttään seuraavassa gamessa ja niin murtui Arnaldin syöttö toistamiseen.
Tulin syöttämään seuraavan kerran 4-2 -tilanteessa ja sanoin Henrylle jo etukäteen, että nyt voi olla vaikea game edessä. Mutta niin vain syötöllä tuli taas pari tärkeää suoraa pistettä ja Arnaldin lobbi pitopallossa oli kuin olikin pitkä. Tuuletin pitoa reippaalla come on -huudolla, joka meni ihmeellisen syvälle italialaisen tunteisiin, mutta en jäänyt tuota sen kummemmin murehtimaan. Totesin vain takaisin, että ”sorry, I like to play with passion.” Eikä kestänyt Arnaldin kupoli enää viimeistä syöttövuoroakaan, yksi makea lobbailupiste kääntyi meille ja lopulta toinen ottelupallo toi helpotuksen ja koko matsivoiton meille.
Oli tämä kyllä varsin kova suoritus, että saatiin tänään voitto puristettua. Kyllä siitä voi henkilökohtaisella tasolla olla tosi ylpeä, vaikkei se välttämättä kaunista ollutkaan. Henry piti myös tasonsa vahvasti yllä ja hoiti oman tonttinsa hienosti. Mutta kyllä sitä silti aika rajoilla oltiin, ei siitä pääse mihinkään. Jos alku olisi lähtenyt huonommin käyntiin ja vastustajat päässeet edelle, en tiedä olisiko meistä ollut ottelua pelaamaan loppuun. Tai olisiko minulla ollut enää yhtään kunnollista syöttövuoroa jäljellä, sillä en päässyt matsin jälkeen melkein edes penkistä ylös kenttähaastatteluun.
Parasta antia tänään oli ehdottomasti se, miten hyväksyimme käytössä olevat rajoitteet ja olimme täysin sitoutuneet antamaan parhaamme niillä aseilla, jotka oli käytössä. Harva pystyy pitämään jokaisen syöttövuoronsa noin alhaisilla ykkössyötön nopeuksilla, mutta pidetään sitten prosentti korkealla, vaihdellaan kuvioita ja kierteitä enemmän ja ollaan ylipäätänsä valmiita pelaamaan, vaikka syötöt useammin tulisivatkin takaisin. Mutta pakko se on silti myöntää, että yllätyin kyllä itsekin, miten suuria vaikeuksia vastapuolella erityisesti Arnaldilla oli syöttöjäni palauttaa. En tietysti valita yhtään, ihmettelen vain.
Takakentän pelaamisessa sen sijaan minulla oli tänään jotenkin hämmentävän hyvä meno. Ei tullut otettua turhia askeleita, vaan osumat olivat pääosin painavia ja luovuuttakin löytyi vaikkapa lobbien muodossa. Palautuksetkin toimivat meillä Henryn kanssa kummallakin hienosti. Eikä verkkopeliäkään voi moittia, vaikka pari vastapuolen lobbia jouduinkin suosilla jättämään Henryn lyötäväksi. Kaiken kaikkiaan pelissä oli kuitenkin upeasti punainen lanka kohdallaan, ja jotenkin luotimme siihen, että tasomme riittää. Emme suostuneet antamaan tippaakaan periksi, vaan väänsimme lopulta täysin ansaitusti voiton kotiin.
Olin matsin jälkeen suoraan vajaan tunnin ATP:n fyssariporukan käsiteltävänä, minkä jälkeen oli käytävä tekemässä TennisTV:n studiohaastattelu alta pois ennen kuin palasimme hotellille jatkamaan kehonhuoltoja Mikon kanssa. Ihan valehtelematta voin sanoa, että selän tilanne on jo nyt tosi paljon parempi kuin pari tuntia sitten, vaikkei tietysti vielä ihan normaalitilassa ollakaan. Mutta usko on kyllä kova, että mies saadaan ylihuomiseksi ihan kunnon pelikuntoon. Ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinen kerta, kun tällaisia päivä vastaan tulee, mutta jos jotain positiivista, niin ainakin tiedetään, että näistä on ennenkin nopeasti toivuttu.
Kävin tour managerien kanssa jo keskustelemassa josko kolmannen kierroksen matsiamme voisi puskea mitenkään keskiviikolle, mutta ainakin tällä hetkellä tavoite on pelata kaikki kolmosrundin ottelut tiistaina. Me saamme tuolloin vastaamme voittajan ottelusta Lammons/Withrow – Cabral/Tracy, jotka pelaavat toisen kierroksen ottelunsa maanantaina. Siinäpä huomiselle hyvää ohjelmaa kaiken kehonhuollon lisäksi. Voi hyvin olla, että Henry saa hoitaa treenit kentällä jonkun muun kuin minun kanssani, mutta eipä tuokaan ongelma ole. Päin vastoin voi olla jopa hyvä vähän latailla akkuja, sillä parhaassa tapauksessa edessä on vielä neljä matsia viiteen päivään. Ja sääennustekin lupaa ensi viikolle kunnon helteitä.
Edetään siis päivä kerrallaan, hoidetaan miehet mahdollisimman hyvään kuntoon ja isketään tiistaina taas täydellä sydämellä kentälle. Vamos!
Wow, mitä peliä tohon paikkaan; irvistykset ja puristukset oli kyllä sitä luokkaa, että harvoin näkee. Siitä huolimatta voitto tuli ja jatkoon 🎾🎾🎾
Näillä mennään ja toivottavasti selkä on paremmassa kunnosss seuraavassa pelissä!
Tsemppiä ja vamos 🎾😊👍
Hienosti tsempattu, sisua löytyy Suomen pojilta. Täällä toivotaan tietysti että selkäsi tuosta tokenee, oletko huomannut että sinulla olisi ollut näihin tilanteisiin joitain psykologisia triggereitä olemassaolevien diagnoosien lisäksi?
Huilia nyt siis ainakin päivä ja sitten taas menoksi. Ja hei – winning ugly is OK.
Kiitos, sisua kieltämättä tarvittiin! Psykologisia triggereitä ei ole tullut huomattua, stressi on ehkä aiemmin ollut osallisena kyllä esimerkiksi silmätulehdusten kanssa, mutta selän ongelmia tuntuu tulevan tasaisempaan tahtiin. 😅 Ja winning ugly on todellakin ok!
Kyllä sen näki, ettei liikkuminen suju normaalisti ja toisen erän 5-2 tilanteessa tauolla penkin edessä oleilu istumisen sijaan kertoi selän venkoilusta. Veikkaus-TV:n lähetys katkesi (taas) juuri ennen ottelupalloa, mutta löysin parin minsan Youtube-koosteen, jossa myös ottelupallo ja kättelyt. Verkolle kättelyyn ja siitä tuomarin luo kävely oli kyllä melkoisen takapuoli pitkällä, näki, että on hankala liikkua. Selkäongelmia ollut aiemminkin ja hyvä, että huominen on välipäivä. Hyvää myös se, että Mikko on mukana, kun tietää varmasti parhaiten mikä toimii ja mikä ei. Taisteluvoitto, onnittelut siitä, tsemppiä selän saamiseksi normikuosiin ja tietysti myös seuraavaan otteluun!
Mä laitoin nyt taas palautetta Veikkaukselle tosta. Eikö ne raukat tiedä, että nettistriimi on aina liveä hitaampi 😀
Huikea taisteluasenne vaikeassa kiputilanteessa. Yksi pallo kerrallaan eteenpäin! 💪🏻🇫🇮🇬🇧💪🏻
Todellakin taistellen voittoon. Alusta saakka näkyi, että nyt on selän kanssa haasteita. Voi vain ihmetellä sinun ja teidän kykyä repiä noissakin tilanteissa tsemppi ja voitto.
Onnea! Ja jatkoa vaan 💪 mutta terveempänä.
Jännitysnäytelmähän se tämäkin oli, mutta vähän erilainen kuin yleensä. Näki kyllä selkeästi, että mies kangistuu koko ajan enemmän ja toisen erän 6-2 katkaisu oli tosi tärkeä.
Pakko on sanoa, että tuli kotisohvallakin hämmästelyä, kuinka vähän vastustajat saivat aikaiseksi, vaikka pääsivät käytännössä koko ajan palauttamaan kakkossyöttöjä. Tietysti te pelasitte muuten hyvin, mutta eikö he käsittäneet tilannetta täysin vai mikä siinä oli? Tai miksei he viljelleet esim. lobbipalautusta Henryn syöttöön, kun verkkopelaaja ei voi pakittaa?
Peruslyöntipeliin alkoi löytymään ekalla kierroksella tuttua luottoa ja nyt se oli mukana alusta asti. Paljon mahtui hyviä asioita ja sitten hieman ylimääräistä jännitystä selästä. Vaikutti kuitenkin olevan selvää, mitä senkin kanssa teette.
Kyllä täälläkin tuli kovasti laskeskeltua, että pariaatteessa teille voisi antaa kaksi välipäivää, mutta kaipa ne järjestäjät kuitenkin sen päättää. Oikeastaanhan tuo olisi kiva nähdä Lammons/Withrow teitä vastassa. Kävivät jo ihan huippua kutittelemassa, mutta nyt on aika syvältä joutuneet kaivamaan. Ja varmasti hyvänkokoisilla kentillä pääsisitte jatkamaan heitä vastaan. Mutta se on mahdollisesti tiistain asia. Nyt kotikatsomossakin kaikki huomio selänkuntoutukseen!
Hyvä Harri, mahtava taistelu! Ja tiimi kantaa, teidän keskinäinen tuki ja yhtenäisyys näkyi taas kotisohvalle asti.
Tsemppiä ja tiistaina taas kova meno päälle!
Upea voitto! Palautuspeli oli molemmilla ihan timanttia. Toisin kuin vastustajilla, jotka eivät ehkä täysin ymmärtäneet tilannetta. Olisi luullut ymmärtävän, kun kotisohvan Pekkakin katseli hetken sadan mailin ykkösiä, ja sitten alkoi jännittäminen. Toisen erän loppupuolella Harri ei näyttänyt päivääkään yli 70-vuotiaalta, ja siitä huolimatta hieno voitto tuli kairattua!
Peli on kunnossa! Nyt myös selkä kuntoon ja hyviä asioita tapahtuu!
Huikeeta, you are both back!
Itseäni jopa ilahduttaa se, että peli voi olla voitokas myös ilman tykkisyöttöjä, juurikin kierteitä ja kuvioita vaihtelemalla; ei täysillä vaan tekniikalla.
Ilmeisesti selkäsi ei pahene siitä että se kipeänä joutuu kovaan rääkkiin?
Todellakin, ei aina vain voimalla vaan myös viekkaudella. 🙂
Ei selkä missään nimessä tuosta pelaamisesta kyllä tykännyt hyvää. Mutta mihinpä sitä säästelisi, kun kerran Grand Slamia pelataan.
Heti alusta asti kyllä näki, että kaikki ei ole kunnossa. Ryhti näytti kuin vaivaiskoivulta ja liikkuminenkin oli vähän sinne päin. Mutta lyöntien ajoituksen näyttivät hämmästyttävän hyviltä koko ajan. Välillä pelotti melkein katsoa, kun takakenttäpalloissa jouduit matalistakin asennoista lyömään, mutta silti lähes koko ajan täydellisillä ajoituksilla ja hyvällä tuloksella. Kaksi päivää aikaa laittaa selkä kuntoon. Tiiminne voimin se varmasti onnistuu!
…nyt pitäs löytää si-nivelen osalta oikeet liikkeet ja sit vastaavat lihakset, jotka pitää herättää/hermottaa ja alkaa sit vahvistaa niitä. Jos oikeet lihakset löytyy ja ne saadaan toimintakuntoon, niin pelien jälkeen niiden palauttaminen/palautuminen helpottaa pelin synnyttämiä selkävaivoja.
Sä oot itte paras asiantuntija hommassa. Lekurit ja fyssarit tekevät parhaansa, mutta sä oot ainoo, joka voi tietää mitä kropassas oikeesti tapahtuu. Siis vastuu on sulla itelläs.
Hyvää tutkimus/löytömatkailua si-nivelen salaisuuksiin!!!
Olipahan esitys vammasta huolimatta! Mieleeni jäi erityisesti, miten hyvin pystyit lyömään peruslyöntejä selästä huolimatta, ja sekin että syöttösi oliva hitaista vauhdeista huolimatta varsin tehokkaita. Pelinne on nyt niin hyvällä tasolla, että toivottavati pystytte jatkamaan loppuun asti. Kovasti tsemppiä tuleviin matseihin!
Kyllä nyt saatiin taas kunnon oppitunti siitä, mitä on sisukkuus! Ja siitä, mitä tiimityö on parhaimmillaan! Hyvä te 💪💪 Tsemppiiiiiiiiiiìi jatkoon!!!
P.S. Oliko perjantain peliin teippauksesi vain varotoimenpide vai oliko epämääräisiä tuntemuksia jo silloin?
P.P.S. Milloin te pelaajat yleensä saatte tietää tulevan ottelunne oletetun peliajan (joka voi kylläkin pelipäivänä vielä vähän/paljon muuttua kelistä tai muista peleistä ym. johtuen)? Pitääkö sitä kysellä sieltä täältä vai tuleeko teille tieto peliajasta vaivatta jo hyvissä ajoin edellisenä päivänä? Pelipäivähän kulku on ihan erilainen riippuen siitä onko peli päivän ensimmäinen vai viimeinen 😅
Jee!
Perjantaina oli kevyt teippaus vatsapuolelle, mutta tuo on enemmänkin keskivartalon pitoa herättelevä juttu. Tuntuu, että pysyy ”core” kasassa paremmin, kun teippi vähän muistuttaa. 🙂
Ja otteluohjelmat julkaistaan meille pelaajille ihan samaan aikaan kuin yleisöllekin. Joskus jos käy kysymässä voi kisajohdolla olla ajatuksia etukäteen, mutta varsinkin mitä isompi kisa kyseessä niin sitä vaikeammin etukäteen on tietoa saada. Ja monestihan pelipäiväkin selviää vasta edellisiltana!
Hui, nyt toivotaan ja uskotaan ammattilaisten työhön; selkä kuntoon ja taas te meette!!!!
Onnittelut hienosta taisteluvoitosta 🍀
Teillä molemmilla oli alusta alkaen tosi keskittynyt ja määrätietoinen peli-ilme. Ja se myös näkyi pelaamisessa ja lopuksi tuloksessakin!! En kyllä hoksannut, että selkäsi vaivasi niin pahasti kuin kuvailit. Hiljainen syöttö kyllä pisti silmään (joka tosiaan tuotti vastustajalle vaikeuksia 😊), mutta vasta kun laittelit puolten vaihdossa geeliä alaselkään, sylttytehdas paljastui mullekin.
Tässä matsissa tuli voitto vastustajista ja omasta itsestä. Hieno suoritus teiltä molemmilta, onneksi olkoon!!!
Oletko Harri testannut koskaan gluteenitonta ja sokeritonta ruokavaliota?
Ilta italilaisessa ravintolassa kuulostaa isolta annokselta pastaa tai pizzaa, eli aika gluteenipainotteiselta setiltä.
Novak Djokovic pääsi aikanaan terveysongelmistaan ilmeisesti pitkälti juuri gluteenin pois jättämällä. Aiheuttaa tulehdusta suolistossa ja sitä kautta helposti koko kropassa. Sokeri tekee samaa.
En ole itse asiassa gluteenitonta ruokavaliota koskaan kokeillut. Aika usein selkäni ongelmat ovat toiminnallisia eli eivät välttämättä niinkään tulehduksesta johtuvia, mutta on tässä varmaan kokeiltava muutenkin ehkä ruokavaliota vähän tarkentaa jatkossa. Siitä ehkä täällä blogissakin tarkemmin joku toinen kerta.
Harrillahan on selästä ihan diagnosoitu sairaus, joten tuskin on ruokavaliosta kyse.
Että mitähän nyt taas? Toinen kierros pelataan isolla kentällä ja parhaaseen katseluaikaan. Kolmannella kierroksella laitetaan sivukentälle ja pelaamaan keskellä yötä. Mihin tästä voi osoittaa valitukset?
Ehkäpä tärkeintä on kuitenkin, että selkä antaisi pelata ja olisi mahdollisuus taistella voitosta. Oli se missä ja milloin vaan. 🙂