Kaikki oli pedattu upeaa Davis Cup -viikonloppua varten, mutta niin vain monacolaiset tulivat ja pilasivat kotiyleisön juhlat. Lauantain tunnelma areenalla oli kohdallaan, mutta tulos jäi piippuun. Sekä nelinpeli että ykkösten kaksinpeli kirjattiin vierasjoukkueen voitoksi kolmessa erässä, ja niinpä Suomen pelit jatkuvat taas ensi helmikuussa yhtä pykälää alempana.
Viikonlopusta on nyt ehtinyt pari päivää toipua, mutta ei ole harmitus kyllä edelleenkään tiessään. Oma peliesitys ei ollut sillä tasolla, jolla olen tottunut operoimaan, ja tottakai tällaisessa joukkuemuotoisessa pelimuodossa tuo harmittaa vielä tavallista enemmän. Kaikki tuntui valmistautumisen kanssa menneen nappiin, mutta ei vain tosi paikassa saanut oikein itsestä irti. Ja jotenkin edelleen mies aivan poikki myös fyysisesti. Mutta onneksi nyt ehtii hetken levähtää.
Itse ottelukaan ei alkanut ollenkaan hassummin. Patti löi kolme erinomaisen matalaa palautusta Arneodon ensimmäisessä syöttövuorossa 2-1 -johdossamme, ja kun tuosta meille murtopallo avautui niin emme jättäneet sitä käyttämättä. Tavaramerkkirystylobbini toimi ja Patti poimi volleyn hienosti verkolta pois. Matsi oli siis erinomaisesti hallussa, kunnes 5-3 -tilanteessa Pattin syöttäessä erää kotiin piti vielä hakea ratkaisua vähän syvemmältä. Mutta loistava taistelupito kolme murtopalloa selvittäen toi meille avauserän.
Toisessa erässä olimme vastustajien syöttövuoroissa aika purjeessa, eikä murtopaikka ollut lähelläkään. Vastustajien syöttäminen oli tarkkaa ja monipuolista, mutta ei meillä kyllä palautuksissa ollut minkäänlaista laatua. Pelastin tärkeästi kolme murtopalloa 3-4 -tilanteessa omalla syötölläni, mutta 4-5 -tilanteessa Arneodo löysi eräpalloon täydellisen palautuksen Pattin varsin onnistuneeseen ykkössyöttöön ja yhtäkkiä olivat erät sitä myöten tasan.
Kolmannessa erässä sama meno jatkui, emmekä oikein saaneet mitenkään paikkoja avattua palautusvuoroillamme. Siirryimme vastaanottamaan vastustajien ykkösiä molemmat takana, mutta ei sekään oikein avannut tietä onneen. Arneodon syöttö yskähteli aavistuksen 2-2 -tilanteessa ja pääsimme 30-30 -tilanteeseen tuplan avittamana, mutta tuon lähemmäs ei ollut asiaa. Ja 2-3 -tilanteessa vastustajat onnistuivat murtamaan Pattin syötön erän ainoalla murtopallolla. Jotain takaa-ajoa olisi meiltä vielä loppuun toivonut, mutta kun sellaista ei nähty, niin tuo murto riitti lopulta Monacolle otteluvoittoon.
Aika jotenkin sellainen mitäänsanomaton kuva jäi omasta peliesityksestä nelurin jälkeen. Syöttöpeli toimi kyllä varsin mukavasti, eikä minun syöttöjä ottelussa murrettu, mutta palautuspeli ontui pahemman kerran, ehkä pahemmin kuin koskaan, eikä verkollakaan tekemisen laatu ollut totuttua. En voittanut ottelussa ainoatakaan pistettä, jossa vastustajat saivat ykkössyötön ruutuuni kenttään, ja kun heillä pysyi prosentti korkeana, niin vähiin jäivät siis palautuspisteiden voitot ylipäätänsä. En jostain syystä lukenut normaaliin tapaan vastustajien syöttösuuntia ja ne kerrat, kun olin pallon takana, niin lyönnit olivat merkillistä räpellystä erityisesti kämmeneltä.
Samanlaista epävarmuutta oli havaittavissa myös verkolta. Tuo osa-alue oli ainoa, joka ei kyllä treeniviikollakaan tai edes jenkkikiertueella ollut ihan kohdallaan, mutta jotenkin sitä toivoi, että matsissa tuosta jotenkin selviytyisi. Syöttäjän partnerina tuli kuitenkin lyötyä monta palloa vääriin paikkoihin ja ylipäätänsä monta kertaa en saanut palloa tapettua paikoista, joista se olisi ollut mahdollista. Vastustajat käyttivät myös hyvin lobbipalautusta hyväkseen, eikä tällaisella matalapomppuisella alustalla ja pehmeillä palloilla ole helppoa iskulyöntejä tappaa. Mutta omasta mielestä löin iskuja kyllä varsin hyvin, tosi monta kertaa monacolaiset saivat vain kaivettua nuo takaisin ja piste jatkui. Todella turhauttavaa tuokin.
Henki Pattin kanssa oli minusta läpi ottelun kohdallaan, eikä ottelu tuohon missään nimessä ratkennut. Tällä kertaa pelillisesti oli vain jostain syystä joku takalukko lukossa. Voisiko olla jotain sellaista, että haluaa onnistua niin paljon, että tekeminen ei sen takia pysy kasassa. Tai jännityksen myötä keho on vähän yli- tai alivirittyneessä tilassa. En kuitenkaan oikein edes osannut sanoa mihin suuntaan olisin mielentilaa halunnut siirtää, sillä sinänsä kaikki tuntui olevan kunnossa. Lyönti ei vain osunut kohdalleen.
Aika harvoin tällaisia pahempia pelillisiä epäonnistumisia on onneksi viime aikoina eteen osunut, varsinkin kun fyysisesti mies tuntui olevan ihan hyvässä iskussa, eikä mitään fyysisisä rajoitteita siis kehossa ollut. Tietysti täytyy muistaa, että vastapuolella oli kaksi ihan osaavaa pelaajaa myös, ja he kyllä onnistuivat parantamaan suoritustaan läpi ottelun. Eikä heiltä nähty oikeastaan minkäänlaista yhtä pistettä pidempää fokuksen laskua ottelun aikana. Olisimme tarvinneet tällä kertaa pikkuisen apuja tuolta suunnalta, mutta sellaistakaan ei ollut tarjolla. Parempi siis voitti.
Nelinpelin käännyttyä monacolaista eduksi, olisi seuraavat kaksi kaksinpeliä pitänyt Suomen voittaa. Otto esitti hienon taistelun, mutta Monacon ykkönen Vacherot oli lopulta melkein kolmen tunnin väännön jälkeen parempi. Ja niin oli monacolaisten voitonjuhlien aika. Meidän joukkueemme poistui hallilta varsin nopeasti, illalla kävimme vielä yhdessä syömässä ja reflektoimassa viikkoa, mutta palasin kyllä jo tuon jälkeen omaan kotiin nukkumaan. Ja heti sunnuntaiaamusta sai onneksi lasten kanssa touhutessa siirrettyä ajatuksia jo eteenpäin.
ATP-kiertue jatkuu seuraavaksi Kiinaan, mutta oma osallistumiseni noihin kisoihin on yhä vähän epävarmaa. Ilmoittautuminen Shanghain kisaan päättyi eilen, ja laitoimme kyllä nimemme Henryn kanssa listaan, mutta katsotaan nyt vielä hetki, mitä tuon matkan kanssa tehdään. Wien, Pariisi ja Torino ovat viiden viikon kuluttua varmasti ohjelmassa, mutta nyt siis otetaan vielä hetki happea ennen kuin tehdään lopullinen päätös tulevien viikkojen ohjelmasta. Päivittelen kyllä tietoa tänne blogiin, kun tilanne selkenee. Siihen asti nautitaan kauniista syyssäästä ja ladataan akut kauden loppurutistukseen.
Lähellähän tuo toisaalta oli. Mutta.
Kiva kun päivittelit! Sellaista se urheilu on, välillä mennään kovaa ja korkealla, sitten välillä tulee isojakin pettymyksiä. Leuka vaan pystyyn Harri ja katse eteenpäin. Vastustaja oli tiukassa paikassa ja kova ja ilmaiseksi ei saanut oikein mitään. Krediittiä myös heille.
Nyt ehkä pieni levon paikka tulee tarpeeseen ja sitten katse kohti loppukautta. Oli se sitten Shanghaissa, tai vasta Wienissä.
Täysin samalta tuo peli kyllä näytti katsomoonkin.
Mutta ei sitä aina voi onnistua, edes kotiyleisön edessä. Kaikki meistä tietää, että teit parhaasi.
Eli ei muuta kuin leuka ylös ja eteenpäin.
Tunnelma areenalla oli mahtava, joten toivottavasti saadaan näitä kotipelejä pian lisää 😊
Shanghain valoissa jatketaan…😉
toivottavasti 🎾 Oishan se hyvä käydä pelaamassa kunnon matseja ykköspeliparin kanssa!
Onnee ja tsemppii loppukauteen ja erityisesti finaaliturnaukseen 🎾🎾🎾
Tuo museoon saatu ottelupallo sai minut pohtimaan, että saako turnausvoittajat yleensäkin ottelupallon itselleen? Ja jos näin on, niin oletteko aina ottaneet Henryn kanssa kivi, sakset, paperi -ratkaisun siitä kumpi sen saa vai mitenkä?
Vähän oli toiveissa, että tämä blogi venyi sen takia, että saadaan selvyys tuon Kiinan reissun osalta. Mutta tämä menikin osastoon, miten pidetään hullua jännityksessä? No kerron sen seuraavassa blogissa.
Pitkä ja suurta menestystä tuottanut kausi teillä on jo takana ja varmasti osaatte tehdä oikein ratkaisun siitä, missä vaiheessa kautta kannattaa jatkaa. Torinossa olisi kiva pelata niin, että peli on jälleen parhaassa iskussa, joten sitä kohti tavalla tai toisella.
Oli kyllä aivan tuurilla saatu tuo Wimbledonin ottelupallo! Siinä tuuleteltiin kättelyn jälkeen verkon toisella puolella oman boksimme suuntaan, kun huomasin pallon maassa T-pisteen tuntumassa ja nappasin taskuun. Ensimmäinen kerta koskaan, kun voittopallon olen saanut ja vähän tuurilla osui nytkin. Mutta sitäkin makeammin. 🙂
Ja Shanghain osalta varmasti tilanne viimeistään ennen kisan alkua selkeytynee. 😅
Ei voi mitään, se on nyt vaan taas haettava uutta vauhtia helmikuussa. Toivottavasti uusi mahdollisuus aukeaa!
Oisko nyt käynyt kuitenkin niin, että yritystä oli liikaa. Just ennen matsia oli niin valtavasti hehkutusta ja palkinnon jakoa, että helposti tulee tunne, että nyt täytyy esittää sankaritekoja solkenaan. Mutta niin tai näin, nokka kohti loppuvuoden kahinoita ja tsemppiä niihin!!!
Tuo on tosi osuvasti analysoitu. Kun haluaa ja yrittää liikaa, häviää kosketus siihen tärkeimpään eli antaisi vain asioiden tapahtua ja pysyisi hetkessä. Mutta jälleen kerran, aika paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Kiitos postauksestasi!
Liian suuret pakkovoittaa-paineet nelinpelissä oli, joten silloin harvemmin pystyy parhaimpaansa, saati sitten nauttimaan. Ja kova oli kyllä vastuskin. Hienoa, että et lähde koskaan muita syyllistämään, vaan analysoit näissäkin postauksissasi aina omaa peliäsi. Ja suuri kunnioitus myös sille, että et levittele juoruja muista pelaajista ilman asianomaisten lupaa, vaikka me kärsimättömästi kaikista/ kaikesta kyselläänkin 😆
Onnittelut DavisCupissa saamastasi palkinnosta, olet sen kyllä toden totta ansainnut! Ja hieno idea oli viedä voittoisan Wimbledonin tavaroita näytille meille kaikille! Nyt on monta ”must visit”-kohdetta, kun pääkaupunkiseudulle seuraavan kerran eksyy 🤩
Ja ilo kuulla että kroppa on kunnossa 💪💪Jatketaan 🤗🎾 , kun aika on…
Oli monta tiukkaa matsia, jotka kaikki kääntyivät vastustajille. Hävisitte, mutta kaaduitte kuitenkin saappaat jaloissa. Aika erikoista että Monacosta, Kaivarin kokoiselta alueelta tulee parempia pelaajia kuin Suomesta. Ei muuta kuin pää pystyyn ja kohti syksyn loppu rundia. Miksi muuten valitsette aina Wienin turnauksen Baselin sijasta?
Hyvin pelasivat kyllä monacolaiset. Mutta aika moni heistä on toki Ranskasta kotoisin, ”ostettu” vain edustamaan Monacoa.
Wien vs Basel valinta ei ole helppo, Henryn toiveesta on päädytty kaksi edellistä kertaa Wieniin. Minä olen pelannut myös Baselin kaksi kertaa sitä ennen eli vertailua on mahdollista tehdä. Wienin kisassa on hieman enemmän palkintorahaa, paremmat ruoat ja hotelli, helpompi lentää Suomesta (tosin vaikeampi päästä Pariisiin) ja laadukkaammat treeni- sekä matsikentät. Baselissa kakkoskentällä on 3 metriä sääntökirjaa matalampi katto, joka ei mielestäni oikein sovi nelinepeliin, ja siksikin tuon kisan jätän mielelläni väliin.
Huvittava nippelitieto tuo. Baselissa on sovittu kansainvälisen pankkitoiminnan vakavaraisuuden säätelystä liuta vaatimuksia (nykyinen voimassa oleva on Basel III v.2008 finanssikriisin jäljiltä). Eli koko maailman talous on ollut siellä tapetilla vaatimuksia kirjatessa ja sitten eivät siellä kuitenkaan itse osaa noudattaa tenniskenttien minimivaatimusta. 🙂
Voihan höpsöt! Ette te kotiyleisön juhlia pilanneet, vaan nimenomaan teitte ja toitte ne meille taas yhden kerran! 🤗🥳💃 Ainut mikä harmittaa se, että sinusta ja teistä ei tunnu siltä. 😔
Toki ymmärrän myöskin sen kirvelyn tunteen ”Davis Cup ilmiön” taikka menestymisen myötä. Nimenomaan ilmiönä sitä onkin mielenkiintoista ja turvallista analysoida. Ilmiötä ja sen ilmiön kaiken hyvän lisäksi mukanaan tuoman paineen vaikutusta. Josta päästään sitten siihen hermosto kuormaan. Se kuorma näkyy jokaisella pelaajalla eri tavalla, koska tottakai jokainen pelaaja on erilainen yksilö ja jokaisella pelaajalla ja joukkueella on omanlaiset keinonsa ja matkan vaiheensa tunnistaa sekä säädellä omia vireystilojaan.
Samoin kuin on meillä onnellisilla kannattajilla, jotka saadaan ilmiön ja sinun unelmasi kautta opetella kuinka voitaisiin sitä tukea ulkopuolelta mahdollisimman hyvin. 🤗 Samalla tuntien olevamme mukana matkaa tuntien hassua merkityksellisyyttä, vaikkei meillä välttämättä ihan oikeasti olisikaan mitään merkitystä. 😄 Mutta sillä joukkoon kuulumisen tunteella voi olla arvaamaton merkitys monelle. 😊
Aivan yhtä tärkeäksi osaksi muodostuu ilmiössä kuinka sieltä sitten unohdetaan arvostelijoiden oman oppimisen matkan kärkkäät ja välillä kaikki tietävät lausunnot. Kaikki tietävät ja kärkkäät – joihin me niin herkästi sorrutaan – kun me ihmiset opetellaan rakentavan palautteen antamista niin itsellemme kuin muillekin. Usein purkaen ehkä jotain muuta elämän kuormaa samalla väärään kohteeseen. Mutta nämäkin antavat lahjan: Lahjan opetellessamme kuinka poimitaan joukosta edes se yksi aito ja vilpitön kannustus tai kiitos, joka riittää unohtamaan kaiken muun arvostelun – kaiken muun paineen keskellä. 😊
Jäin itse miettimään tuota pohtimaasi säätelyn tarpeen tunnistamisen vaikeutta.. Edelleen voin olla ja todennäköisesti olenkin täysin hakoteille, mutta jäin pohtimaan sitä itse hermosto turvan kautta. 🤔 Kai kuten pitkäaikaisissa suhteissa… 😁 Henryn kanssa sinun hermostosi on oppinut jo lukemaan Henryn hermostoa ja toisinpäin. Sieltä ei tule paineessa enää suurempia yllätyksiä mihin reagoida ja jos tuleekin olette jo niin kauan pelanneet yhdessä, että olette jo oppineet niissä hetkissä tasapainottamaan itsenne ja toisenne. Vaikka Patin kanssa olikin hyvä olla kentällä ja kaikki oli ok – Se oli kuitenkin erilaista kuin mihin sinun hermosto oli tottunut normaalisti. Eikä sillä ole mitään tekemistä kummankaan taitojen kanssa. Ikäväkseni olen huomannut peevelin hermoston reagoivan tunneihmisellä aika ärsyttävän herkästi pieneenkin totutusta poikkeavaan ja jäykistävän juuri väärän lihasryhmän väärällä hetkellä tai ihan jopa vaikuttavan liikkumisnopeuteen. Ja ai että se on ärsyttävää itselle, kun asesalkussa pitäisi olla jo taikasauva jokaiseen näihin hetkiin, mutta ei vaan löydy oikea ase tarpeeksi nopeasti. Vielä enemmän ärsyttää, jos ei pääse siitä ärsytyksestä yli. 🤦♀️😄 Raivostuttavan ärsyttävää, mutta samalla kihelmöivän mielenkiintoinen uusi mahdollisuus oppia taas itsestään jotain uutta. 😊
Ennalta arvattavuus luo turvaa ja turvan tunne varmuutta. Eli ehkä hermostot eivät vaan vielä olleet ehtineet opiskella toimintamallejaan yhdessä vielä tarpeeksi niin kovassa paineessa, vaikka treeniä olikin muuten ehtinyt tulla yhdessä ja tunteekin toisen. 🤔
Mutta mietin myös sitä, että oot tehnyt aivan uskomattoman matkan viime vuosina kehittäen itseäsi ja säätelyäsi. Harva tunnistaa edes sitä säätelyn mahdollisuutta, josta niin sujuvasti meille kerrot osana pohdintojasi. Mutta kun herkistyy tiedostaen havainnoimaan ja säätelemään – niin itseään kuin ympäristöään, se voi olla myös uskomattoman raskasta ja kuormittavaa. Miettien millainen vuosi teillä on kiertueella takana, miten älyttömän monta superkuormittavaa hetkeä olette Henryn kanssa vuorotellen kannatelleet ja säädelleet toisenne pelaamaan aina vaan parasta peliänne niin huonompina päivinä fyysisesti ja kuormittauneena kuin niinä hyvinäkin päivinä…. Niin eipä ole mikään ihme jos nyt vielä ”Davis Cup ilmiön” paine niskassa – ei kentällä ihan aina pystyisikään antamaan parastaan. Enemmän olisi ihme, jos pystyisi. Me ollaan kuitenkin vaan ihmisiä, ei koneita. 🤗 Aivojen prosessointi kuorma ehkä nousee vaan liian suureksi, joku fiksumpi tätä pohtinut ehkä enemmäkin. 🤔 Mutta joskus pitää pysähtyä lepäämään ja sitten jaksaa taas jatkaa jatkuvan kehityksen prosessia – Ihmisenä kuin tennispelaajana. 😊
Joten nyt vaan koko joukkue hyvän levon jälkeen kohti uusia taisteluita niin yksilöinä kuin tulevaisuudessa taas vielä vahvempana joukkueena! Teillä on huikea joukkue erilaisine vahvuuksineen ja jokaisella on tärkeä roolinsa. Jarkon super rauhalliseen päättäväiseen hermostoturvaan voi nojata hetkenä kuin hetkenä ja Henkan tossuista ja virnistyksistä voi hakea keveyttä aina, jos muutoin rupeaa maila puristamaan. 😄
Ja huonolla huumorilla kevennys:
Te ette voi tätä sanoa, mutta minä voin 😉 Aina voi vedota myös väärään kannustukseen. 😁 Jos yleisö luo positiivisia tai negatiivisia paineita teille, te voitte luoda ne myös meille. ☝️😄 Tällä erää jätetään SsS syyllisten ulkopuolelle, mutta koska minä olin paikalla, niin syyllinen kiperään tappioon täytyi olla minussa. 👀😬😂 Moka 1: Kuinka selitetään maailmanykköselle miksi hänen kirjaimiaan ei näkynyt hallissa? 🧐 Tähän on kyllä selitys ja ne oli siellä!!! Mutta jatkossa niitä ei luovuteta enää hallinnasta. 😄 Moka 2: Joku luuli geimin jo loppuneen Oton pelissä ja viritettiin Otto ihan vähän liian aikaisin. 😬 Moka 3: Puolestaan viime hetken yritys ylivirittää Vacherotin hermosto epäonnistui täpärästi.😁 Moka 4: Ei laulutunteja äänen käytöstä ennen Davis Cupia. Eli te jouduitte häviämään siksi, ettei mun ääni vaan olisi kestänyt enää Eeron peliä. 🤷♀️😄
Joten kuten huomaat…. Tää sun blogi ja sinun sekä tässä tapauksessa Suomen joukkueen pelit herättää ihmiset pohtimaan, analysoimaan ja oppimaan sekä kasvamaan siinä sivussa ihmisinä. Tuntemaan merkitystä ja osallisuutta, vaikkei heillä välttämättä olisikaan merkitystä tai osallisuutta. Mutta ennenkaikkea nauttimaan ja elämään todeksi tennistä jokainen omalla syvyysasteellaan.
Kuten useita kertoja olen sanonut jonkun viisaamman sanoin: ”Joskus me voitetaan, joskus me hävitään, mutta aina me opitaan!” Sanon myös varaisäni sanoin itselleni ”Muista aina, tennis on kuitenkin lopulta vain peli – ei me tätä liian vakavasti oteta!” vaikka tennis olisikin sitten meille ”elämä” tai ammatti. 😊
Joten tosiaan rinta rottingilla levon jälkeen kohti uusia taisteluita! Let’s fight! 🤺 🫡Ja välillä voi vähän tanssiakkin! 💃🕺😊 Kuten jo sanoin, me nautittiin ja tanssittiin ja jokainen teistä antoi kentällä ihan kaikkensa sen hetken resursseilla ja se riittää… Aina! 💪🔥
Lyhyesti sanottuna nautimme pelistänne koska annoitte kaikkenne. Ihana tweener! Ja loistava korkean pallon haltuunotto pisteiden välissä :)) Niitä harjoittelimme oppilaiden kanssa viime viikolle 🙂
Ja kiitos lämpimästä vastaanotosta ja tyylikkäistä nimenkirjoituksista!🤗
Aiotko pelata Shanghaissa?
Edelleen tilanne valitettavasti auki. Eiköhän viimeistään keskiviikkoon mennessä ole selvillä.
Okei! Ois tosi mageeta nähdä taas ässät masters-turnauksessa, mutta minähän en sitä päätä. Jos päätätte lähteä, isot tsempit sinne ja jos ette niin mahdollisimman hyvä reenijakso ennen kauden lopputurnauksia, vamos!