Mies on taas iskussa, ja seuraavat kilpailut lähestyvät. Pari ehjää treeniviikkoa tuli tarpeeseen, ja kaikki tuntuu olevan valmista kauden loppurutistukseen. Lensin tänään sunnuntaina aamulla Wieniin, jossa nelinpelit alkavat keskiviikkona tai torstaina. Ensimmäisellä kierroksella vastaan tulee pari Krajicek/Mektic.
Edellinen postaukseni Shanghain kisan yhteydessä herätti kommenteissa tavallista kirjavammasti mielipiteitä. Tuo reissu kuitenkin oli ja meni, joten käännetään katseita nyt visusti kohti tulevaa. Pääosin olen urastani selvinnyt ilman sen suurempia mediamylläköitä, ja tiukempi palaute sosiaalisen median tai tämän blogin kauttakin on yleensä enemmän vedonlyönnissä epäonnistuneiden henkilöiden tunteiden purkua kuin yleisempää tuomitsemista. Mutta edelleen pidän sitä vain hyvänä asiana, että oman mielipiteensä saa jokainen esittää.
Kiinan reissu oli sen verran nopea, ettei aikaerosta tarvinnut kotiin tullessa juuri toipua. Älysormuskin antoi lennoilla nukutuista öistä jopa parempia pisteitä kuin kotona omassa sängyssä, joten näköjään keho aika hyvin tottunut Finnairin penkkeihin. Mistäköhän saisi tuollaisen kotiinkin? 😅 Pidin kuitenkin vielä hetken aikaa järjen kädessä ennen kuin aloin viikonlopun jälkeen lisäämään treenimääriä lähemmäs normaalia. Ja kävin myös superfyssarini Jukka Kankaan luona hoitamassa selän kuntoon.
Jo oikeastaan ennen kuin mitään alettiin sen enempää tehdä, halusimme tällä kertaa tiimini kanssa tehdä jo suunnitteluvaiheessa pieniä muutoksia erityisesti fysiikkaharjoitteluun. Mihinkään siitä ei pääse, että ikää tulee lisää, ja keho alkaa väkisinkin menettää lihasvoimaa ja erityisesti nopeutta. Olemme vuosien varrella löytäneet aika hyvin toimivan sabluunan fysiikkatreeneihin pitkäaikaisen valmentajani Erik Piispan kanssa, mutta pari viimeistä treenijaksoa kotimaassa eivät oikein olekaan enää saaneet miehestä parasta irti, viimeksi vaikkapa Wimbledonin jälkeen. Subjektiivinen fiilis on se, että mies on hitaampi kuin ennen.
Fysiikkatreenin sisältöä siirrettiinkin nyt selvästi enemmän voimapuolelta räjähtävyyteen ja nopeuteen. Lisäksi keskitymme vielä enemmän keskivartalon hallintaan ja tietynlaiseen elastisuuteen myös vaikeammissa asennoissa, joita tenniksessä tulee vastaan varsin usein. Ajamme joulukuun treenijaksolla varmaan vieläkin enemmän muutoksia sisään, myös uusien asiantuntijoiden tuella, mutta jo nyt tuntuu siltä, että tämä vähän räjähtävämpi fysiikkatreenaaminen tukee lajitreeniäkin aika mukavasti.
Raskaampien painojen ja hitaampien liikkeiden kuten kyykkyjen tilalla teemmekin nyt enemmän hyppyjä, maksimifrekvenssin askellusta, lyhyitä sarjoja teräviä liikkeitä kuten penkille askelluksia sekä myös ylipäätänsä liikkumisharjoituksia kaikkiin suuntiin esimerkiksi kuminauhavastuksilla. Yläkropalle olemme pitäneet muutamat toimiviksi havaitut liikkeet kuten penkkivedon ja pari taljaliikettä yhä mukana menossa, mutta myös kuntopallon heittoa on paljon mukana räjähtävyyden ylläpitämiseksi.
Näitä muutoksia ei toki ajettu sisään pelkästään minun ja valmennuksen subjektiivisilla mielipiteillä, vaan myös testausdataa oli käytössä. Erityisesti VALD Performance -yrityksen voimalevyillä tehtyjen kevennyshypyn tuloksia vuoden takaiseen verrattuna tarkastellessa oli kuitenkin selvää, että vähän liikaa oli suorituskyky tullut alas, jopa 10 prosenttia. Hypyn nopeuden ja tuotetun voiman lisäksi mittauksista paistoi silmään kuitenkin myös toinen olennainen luku, paino. Olin toki itsekin jossain määrin tietoinen siitä, että kiloja oli jokunen tämän vuoden aikana kertynyt, mutta kun sen vaikutuksen suorituskykyä testatessa todella näkee, niin kyllähän se konkretisoituu ajatuksissakin.
Mieli tuntuu yhä edelleen olevan kuin nuorella urheilijalla, mutta kasvanut paino on jälleen esimerkki siitä, että väkisin keho muuttuu, kun ikää tulee. En ole ruokavaliossani juuri mitään viime vuosina muuttanut, ainoastaan viime vuoden herkkulakko on jäänyt, mutta en nyt toki edelleenkään niitä kovin paljoa nautiskele. Aineenvaihdunta vain hidastuu iän myötä, ja sama määrä ruokaa kuin ennen ei enää olekaan se oikea määrä.
En ole urallani oikeastaan koskaan joutunut painon kanssa taistelemaan, ja kun mielelläni en asioita tee puolittain, niin sovin nopeasti tapaamisen ravintoterapeutille. Kävimme läpi ruokatottumuksiani, jotka olivat erityisesti matsipäivien osalta varsin mallillaan. Urheilijan ei kannata hiilihydraattien saantia paljoa rajoittaa, varsinkaan treeni- ja matsipäivinä, sillä ne ovat lihasten pääasiallista polttoainetta suorituksen aikana. Ennemminkin joissain kohdin saattaisin jopa hyötyä hieman suuremmasta määrästä hiilareita, vaikkapa matsipäivää edeltävänä iltana tai heti ottelun tai rankan treenin jälkeen.
Yksinkertaisimmin painoa voisi lähteä tiputtamaan vähentämällä rasvan määrää ruokavaliossa. Kotona vähärasvaisempien vaihtoehtojen valitseminen on suhteellisen vaivatonta, mutta toki reissun päällä paljon ravintoloissa ja kisapaikoilla syödessä aina ei voi olla ihan varma, mitä tarjottu ruoka sisältää. Kermaa ja voita ainakin käytetään enemmän kuin meillä kotikeittiössä.
Herkkulakkokin saattaa ensi vuonna tulla takaisin pohdintaan, vaikka Henry vuosi sitten vitsailikin, ettei kyllä halua minun kanssani enää pelata, jos tuolle tielle palaan. Kuulemma niin dramaattista oli ajoittain tuo herkuista kieltäytymiseni. 😅 Mutta puhtaan sokerin vähentäminen voisi kyllä auttaa myös reumaoireisiini, vaikka tieteellinen tutkimus tuollaisesta ehkä vähän uupuukin. Ravintoterapeutin kanssa lisäsimme kuitenkin joka tapauksessa tulehdusta ehkäiseviksi valmisteiksi iltapalaani kurkumiinitabletteja sekä kirsikoita/kirsikkamehua, jotka molemmat saattavat noihin vaivoihin tepsiä. Tai tuskin niistä ainakaan haittaa on.
Uteliaisuus ja itsensä kehittäminen kuuluvat oleellisena osana urheilijan arkeen, ja on se jotenkin mukava huomata, että vaikka ykköspaikka rankingissa on totta, niin edelleen sitä haluaa kovasti kehittyä. En voinut kuitenkaan silti olla huomaamatta, että nyt kun reilun parin viikon huilin jälkeen aloin lisäämään treenimääriä, niin keho ja mieli pyrkivät kyllä ihmeellisen paljon vastustelemaan. Ekoja kertoja pitkään aikaan mieleen tuli jopa ajatuksia, että onko sittenkään pakko. Vai riittäisikö jo. Onneksi noista mietteistä päästiin kuitenkin eroon, kun treenirutiinit taas löytyivät, mutta jollain tavalla yllättävää miten äkkiä tuollaisiakin ajatuksia mieleen nousee. Mukavuudenhalu on vahva.
Kaikesta huolimatta kahden viikon treenijakso oli lopulta tosi onnistunut ja erityisesti nousujohteinen. Viime viikolla pääfokus oli fysiikassa, vaikka tenniskentälläkin tuli reilusti käytyä, kun taas tällä viikolla laitettiin enemmän paikkuja lajitreeniin, fysiikka unohtamatta. Oli mukava saada Kotkasta Vesa Ahti useaan kertaan mukaan treeneihin, minkä lisäksi muun muassa Patti Niklas-Salmisen lisäksi tällä viikolla saatiin vahvistuksia aina Atlantin takaa, kun Benjamin Kittay tuli neljäksi päiväksi Suomeen. Boris oli ohjannut häntä pari viikkoa aikaisemmin syksyllä ja nyt mies pääsi kokemaan kunnon laatutreeniä Talissakin.
Kaiken kaikkiaan omassa pelissä tuntuu olevan ihan hyvin punainen lanka kohdallaan. Keho kesti viime viikolla muutaman treenin kaksinpeliäkin oikein kivasti, kun taas tässä viikolla on keskitytty enenevissä määrin nelurijuttuihin. Syöttö on ollut erinomaisessa vedossa koko jakson, ja myös verkkopeliin on löytynyt selvää parannusta kesän toilailuihin verrattuna. Jalkatyöstä se on niin paljon kiinni, ja nopeustreeni tuohon kummasti auttaa. Keho on muutenkin varsin tuoreen oloinen niin kuin pitääkin, eikä edes kipuja juurikaan ole. Kyllähän sitä pitäisi siis kisaamaan pian päästä!
Ja onneksi pääseekin, kun Wienissä tänään sunnuntaina valmistelutreenit Henryn kanssa pyöräytetään käyntiin. Useampi viikko tässä on kummallakin kisataukoa alla, mutta nälkää onneksi sitäkin enemmän. Ja kuitenkin muutama päivä aikaa hioa taas yhteispeli kuntoon. Harvoin tuo on meille ongelmia tuottanut, mutta toki valmiina saa olla alusta alkaen, kun Wienissä kovatasoinen kisa pyöräytetään käyntiin. Krajicek/Mektic on tiukka vastus heti alkuun, entisiä maailman ykkösiä kumpikin ja melko tuoreita Tokion kisan voittajia muun muassa.
Lähdetään tietysti hakemaan Wienistä alkaen paljon voittoja, sillä sisäkentillä pelimme on yleensä ollut parhaimmillaan. Pari edellistä vuotta tämä kisa on päättynyt semeihin, joten kyllähän tuota kelpaisi kirkastaa. Jäljellä on tämän jälkeen vielä Pariisin ja Torinon turnaukset, ja tavoitteena on pelata matsi kerrallaan. Mutta tietysti huippua olisi myös saavuttaa vuoden lopun päätösrankingin ykköspaikka. Mennään kuitenkin päivä kerrallaan, ja annetaan hyvien asioiden tapahtua. Vamos!
Olipa jälleen paljon mielenkiintoista asiaa ja pohdintaa. Ikääntymistä vastaan taisteluun on tosi helppo samaistua. Mieli on kuin teinipojalla, mutta keho ei seuraa samalla tavalla perässä. Silti haluaisi kehittyä ja parantaa suorituskykyään. Kokeilee myös pääkoppaa ajoittain ihan kunnolla.
Syödäkö herkkuja Henryn kanssa vai kieltäytyäkö herkuista ilman Henryä? Tuon ratkaisun taitaa osata tehdä jopa ilman neuvoa antavaa jäätelöannosta. 😀
Kyllähän ykkössijoitettuna voisi toivoa hiukan kevyemmän oloista kaaviota. Oma peli on kuitenkin tärkeintä ja jos se on kunnossa, niin jospa se Wienin finaalikin tulee nähtyä.