Eipä tullut reissun viimeisessä matsissa komeaa lopetusta kolmen viikon finaaliputkelle. Finaali oli tasaista vääntöä, mutta tällä kertaa on kyllä pakko katsoa peiliin ja todeta, etten pystynyt pelaamaan omalla tasollani tiukoissa paikoissa. Jokaiselle tulee huonoja päiviä, mutta tottakai se harmittaa, kun se osuu omalle kohdalle ja nimenomaan finaaliin.
Päivärytmi oli tänään hieman edellisistä päivistä poikkeava, kun matsimme oli ohjelmassa vasta iltapäivällä aikaisen aamun sijasta. Uni ei kovin pitkään maistunut, mutta suuntasimme puolilta päivin kentille lounaalle ja siitä bollaamaan ennen matsin alkua. Lyönti tuntui hyvältä ja kaikki oli valmista viikon pääotteluun. Ottelumme oli myös vihdoin laitettu keskuskentälle, mutta jälkikäteen ajateltuna tuo oli siinä mielessä huono juttu, että matsi oli ensimmäinen kerta, kun pääsin itse edes lyömään tuolle kentälle, joka oli selvästi muita kenttiä kovempi ja pomppu siten korkeampi. Muuten olosuhteet olivat kaikille samat, mutta on se kyllä tosi haastavaa pelata, kun puolet kentästä on varjossa ja aurinko paistaa matalalta suoraan kentän suuntaisesti, jolloin toiselta puolelta kenttää korkeampien lyöntien lyöminen on tosi vaikeaa.
Joka tapauksessa matsi lähti käyntiin pienen odotuksen jälkeen, kun tuomarin tabletti ei suostunut toimimaan ja tuloksen kirjaaminen oli siten mahdotonta. Odotus ei ainakaan meille sopinut, sillä pelasimme harmittavasti tosi huonon gamen heti kärkeen, ja vastustajat saivatkin heti 0-2 -johdon. Taistelimme kuitenkin murron takaisin melko pian ja ottelun momentum tuntui kääntyvän enemmän ja enemmän meille. Olimme jotenkuten mukana vastustajien syötöissä koko ajan, mutta kesti aina 6-5 -tilanteeseen asti ennen kuin saimme seuraavat murtopallot. Kahdesta eräpallosta ensimmäinen päättyi Cid Subervin naurettavaan hieman myöhästyneeseen rystylinjaan aivan ulkorajalle ja toinen Kolarin palautusvirheeseen. Ei siis murtoa ja vuorossa oli tie break. Vastustajat olivat siinä ihan aavistuksen niskan päällä alusta alkaen, ja vaikka he missasivatkin avopaikan ensimmäisessä eräpallossa niin toisessa Oliveira löi vastustamattomasti kämmenen läpi ja ensimmäinen erä merkittiin tällä kertaa vastustajille, vaikka voitimmekin yhden pisteen enemmän kuin he.
Toisessa erässä peli jatkui hieman samankaltaisena. Zdenek oli jatkuvasti stressaantunut palautusgamejemme menetetyistä mahdollisuuksista, kun taas minä yritin rauhoitella omia tunteitani ja hakea sitä kautta tuntumaa peliin. Kaikki pitivät syöttönsä 4-4- tilanteeseen asti ennen kuin no-ad -pisteessä nyt puolestaan Zdenek löi haamupalautuksen linjaa läpi. Aika puhdas vahinkohan se oli, sillä Oliveiran yli 200km/h lähtenyt ykkössyöttö otti viivasta tosi nopean pompun, mutta kyllä me sen jollain tasolla ansaitsimme. Hyvä pito erän loppuun tarkoitti, että edettiin taas kerran kolmannen erän tie breakiin.
Tie break alkoi tasaisesti, ennen kuin 2-1 -johdosta alkoi omalta kohdaltani todella huono vaihe. Oliveira löi tuossa pisteessä uskomattoman refleksivolleyn läpi suoraan kovaan rystyyni, ja seuraavassa pisteessä missasin pakottamattoman volleyn. Puolia vaihdettiin 2-4 -tilanteessa, kun puolivolleyni nousi aivan liian korkeaksi, mutta seuraavan syöttöpisteen sain sentään pidettyä. Sitten kuitenkin tein surkean kämmenvirheen 3-4 -tilanteessa ja löin ehkä vuoden huonoimman rystyni seuraavaan pisteeseen. Emme valitettavasti enää tuosta toipuneet, vaan lopun tsempistä huolimatta kolmannen erän lukemat karkasivat lopulta selvästi vastustajille 4-10. Iso pettymyshän se oli, eikä posliininen palkintolautanen juurikaan lämmittänyt mieltä.
https://www.facebook.com/watch/?v=3701931229816986
Matsin jälkeiset puheet voi käydä ihmettelemästä tuosta linkistä kisan Facebook-sivuita.
Kaiken kaikkiaan tuntui, että en siis varsinkaan omalta osaltani pystynyt tänään millään tasolla huippusuoritukseen. Syöttö kulki kohtalaisesti, mutta palautuksissa oli vaikeaa ja varsinkin takakentäntä toiminta oli suorastaan surkeaa. Vaikea sanoa, johtuiko se noista vaikeista varjoista vai mistä, mutta tuntui, että liikkumisen rytmi oli pahasti hakoteillä enkä jotenkin nähnyt ollenkaan kohti tulevien pallojen syvyyttä. Jalat menivät usein sellaiseen freeze-moodiin, kun en tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt liikkua. Lyönnit eivät lähteneet oikein mihinkään ja virheitäkin tuli liikaa. Verkolla tuli joitakin hyviä suorituksia, mutta pakko antaa myös kredittiä vastustajille, jotka löivät koko matsin takakentältä todella kovaa, mikä tekee kyllä verkkopelin vaikeaksi. Monta kertaa tuntui, että sain hyvän volleyn pidettyä matalana ja lyhyenä, mutta niihinkin vastustajat pystyivät vastaamaan kovilla kierrepommeilla. Nykynelinpeli muuttuu enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että takakentältä lyödään täysillä, eikä siihen ole helppo verkolla vastata varsinkaan massakentällä.
Mutta kaikesta huolimatta olimmehan me silti melko lähellä voittoa tiukassa ottelussa. Ensimmäisen erän eräpallot kun olisivat tuottaneet tulosta niin lopputulos olisi ollut varmasti tosi erilainen. Zdenek pelasi jälleen takakentältä vakuuttavasti, vaikka hän uskotteleekin minulle, että se yksi hänen missaamansa palautus eräpallossa maksoi meille koko matsin ja siksi hänen pitäisi vähintään tarjota minulle tämänpäivänen illallinen 😀 Varmaan viisi kertaa olen nyt hänelle sanonut, että kyllä matsi ratkesi ihan muihin tilanteisiin ja minun sähläykseeni kolmannessa erässä, mutta ei kuulemma kelpaa hänelle selitykseksi… Katsotaan siis miten käy illalla!
Tällä hetkellä olo on luonnollisesti aika tyhjä, koska hyvästä kolmen viikon putkesta huolimatta päällimmäisenä on harmitus tämän päivän tappiosta. Lento kotiin on ohjelmassa vasta huomenna illalla, joten tässä on vielä melkein vuorokausi aikaa ihmetellä hotellihuoneessa viime viikkojen saavutuksia. Mutta eiköhän viimeistään maanantaihin mennessä uuden rankingin ilmestyessä fiilis ala olla jo vähän parempi. Uusi ennätys tullaan kirjaamaan lukemiin 122, ja top-100 rankingkin alkaa olla enää lähes toisen samanlaisen kolmen viikon putken päässä…
Kirjoittelen rankingista, ajatuksistani top-100 noususta ja tulevien viikkojen suunnitelmista lisää ensi viikolla, mutta sen verran voin toki paljastaa, että seuraavat kaksi viikkoa vietän kotona. Tarkoituksena on pelata 31.10. ja 1.11. Tennisliigaa Suomessa ennen kuin hyppään Saksan koneeseen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin pelaan siihen perään 2.11. alkavalla viikolla Eckentalin 100-pisteen challengerin ja sen perään 80-pisteen challengerin Bratislavassa. Molemmissa parina on Emil Ruusuvuori, joten kivoja ja toivottavasti menestyksekkäitä viikkoja on taas tulossa!
Kiitos paljon lukuisista kommenteista viimeisten viikkojen aikana ja palataan taas ensi viikolla asiaan!
Arvostan kaltaistasi pelaajaa, joka ei kaada tappion hetkellä syytä kaverin niskaan. Olet ankaran kriittinen erityisesti omaa peliäsi kohtaan, ja se jos mikä kehittää etenkin henkisesti. Tuollaisella asenteella ei tarvitse kissojen ja koirien kanssa etsiskellä peliparia.
Ai niin, ja mainokset tällä sivustolla ovat ihan OK. Mielestäni rahalliset palkkiot Challengerin finaaliin yltäneelle ovat aivan liian pienet.
On mahtavaa, että pääsette Emilin kanssa pelaamaan. Ennustan, että siitä seuraa muheva pistepotti.
Harva pelaaja olisi pettynyt, jos kolmessa perättäisessä kisassa yltää finaaliin, mutta ammattipelaajalla pitää tietysti löytyä ambitiota. Yksittäisiä voittoja, koviakin, pystyy moni pelaaja ottamaan, mutta huippupelaajilla on taito voittaa useampi ottelu peräkkäin ja se on varmaan yksi asia, joka erottaa lopussa jyvät akanoista. Onneksi olkoon uudesta rankingista!
Kiitos paljon! Vaikea se on tosiaan tappioiden jälkeen olla tyytyväinen, mutta onneksi se isompi kuva avautuu yleensä parin päivän sisällä, kun harmituksen tunteet laantuvat.
Osaatko sanoa mitä Henri Kontiselle on tapahtunut? Onko hän kenties loukkaantunut? Ihmettelen vaan, kun jopa nelinpelin maailmanykköset kiertävät 250-turnauksissa, mutta häntä ja Struffia ei ole viime aikoina näkynyt kuin Masterseissa ja Grand Slameissa.
Henkka ei tosiaan ole paljoa pelannut tänä vuonna. Varmasti parasta olisi kuulla ajatuksia Henkalta itseltään, mutta ymmärtääkseni Struff ei halunnut nyt pelata Kölnin kisoissa neluria, eikä toisaalta Henkan pistesarakkeeseen nuo ATP250-kisat tuo juuri lisäpisteitä, vaikka kuinka tulisi menestystä. Euroopan ulkopuolelta tulleet kärkipelaajat pelaavat nyt näitä pienempiä kisoja varmasti pääosin siksi, että joutuvat joka tapauksessa oleilemaan Euroopassa Lontoon päätöskisaan asti, ja kai sitä voi samalla pelata kisoja. Henkallahan eurooppalaisena pelaajana ei ole ongelma matkustaa kodin ja kisojen väliä halutessaan useamminkin. Kauden lopun kisoissa Wienissä ja Pariisissa voi Henkalla ja Struffilla tehdä tiukkaa mahtua mukaan, mutta toivottavasti viimeistään ensi kaudella taas alkaa Henkallakin pelit kulkea!
Kiitos taas loistavasta analyysista! Parisi reaktio matsin jälkeen on sinänsä inhimillinen – noin käy nelurissa varmaan helposti, että mieleen jäävät kummittelemaan juuri ne omat ratkaisupisteisiin osuneet virheet, kun taas oman parin heikommat hetket pyyhkiytyvät mielestä, kun keskittyminen on vahvasti omassa tekemisessä. Kolarista huomasi kyllä, että luottamus omiin ratkaisuihin ja kykyyn ratkoa takaa oli (syystäkin) kova. Ja siksi häntä varmaan harmittaa ne finaalin muutamat missatut palautukset ja hävityt takakenttäduelit. Vastustajat ja erityisesti Oliveira olivat kuitenkin tulessa eilen, ja hienosti annoit myös tunnustusta heidän kovan takakenttäpommituksensa tuottamalle haasteelle.
Finaalitappiosta huolimatta upea ja erittäin kovalla tasolla pelattu viikko kuitenkin taas takana, joten onnittelut siitä! Kiva kuulla myös, että Emilin kanssa jatkuvat pelit myöhemmin syksyllä.
Harmi, että eka erän eräpallot jäivät hyödyntämättä.
Sanotaan, että golf on pirun keksimä peli, mutta niin on tenniskin nerokkaan pistelaskunsa ansiosta.
Matsi jäi näkemättä, kun tulin lapsenlapseni rippijuhlista kotiin.
Mtb oli kotiin tullessa 9-4 ja tuuletin jo, kunnes huomasin että prkl peli onkin 4-9.
Tämä blogi on luksusta fanille, kun saa jälkikäteen analyysin pelaajalta itseltään mitä kentällä tapahtui.
Hienoa, että suomalaiset tekevät yhteistyötä. Odotan innolla marraskuun matseja Emilin ja sun taidoilla.
Kiitos myös lounaskuvasta. Pastanpätkät tuossa muodossa eivät kuulu suosikkeihini,
mutta ymmärrän, että ovat hyviä tankkaukseen matsin alla.
Unohdin mainita, että nuo sitruunat al dente ovat upeita.
280711 923471As I web site possessor I think the content material material here is truly superb , appreciate it for your efforts. 884900