Treenikausi alkaa ja katsaus tennispelaajan tuloihin ja menoihin

­Tenniskausi 2020 laitettiin siis pakettiin reilut kaksi viikkoa sitten, mutta viikon levon jälkeen olen nyt saanut alle jo 10 hyvää treenipäivää kautta 2021 ajatellen. Jokin aikaa sitten kommenteissa kyseltiin tennisammattilaisen kulurakenteen avaamisesta, joten ajattelin tässä kirjoituksessa paneutua tuohon puoleen vähän tarkemmin. Varustepostausta on myös kommenteissa kovasti toivottu, mutta tuota kirjoitusta pihtaan vielä hetken, sillä olen parhaillaan tilaamassa ensi vuoden mailoja, ja saan varmasti paremman kirjoituksen aikaan, kunhan ensi vuoden mailakuviot on selvät. 😊

Viimeiset puolitoista viikkoa on siis kulunut taas treenin merkeissä, kun olemme saaneet Henri Kontisen kanssa vedettyä monen monta erinomaista harjoitusta. On ollut mahtavaa saada motivoitunut Henkka taas mukaan treeneihin, joissa mukana on ollut myös valmentajani Boris sekä vierailevina tähtinä Patrik Niklas-Salminen ja Patrick Kaukovalta. Olemme tehneet paljon ihan perustreenejä niin, että toinen on takana/toinen verkolla erilaisilla liikekuvioilla, minkä lisäksi olemme paneutuneet erityisesti minun syöttööni, mikä antaa myös Henkalle hyvän mahdollisuuden treenata palautuksia. Tennistreenien lisäksi olen vetänyt pari fysiikkatreeniä valmentajani Erikin kanssa keskittyen perusvoiman ja nopeuden ylläpitoon.

Treenin lisäksi tällainen pidempi aika kotona antaa mahdollisuuden hoitaa kaikenlaisia siviilielämään kuuluvia asioita, joista aikaa vievin oli tällä kertaa varmasti osallistumiseni GMAT-testiin eilen tiistaina. GMAT on USA:sta peräisin oleva matemaattisten, verbaalisten ja analyyttisten ominaisuuksien testi, jolla seulotaan hakijoita monien korkeakoulujen jatko-opintoihin maailmanlaajuisesti. Omalla kohdalla kyseeseen voisi tulevien vuosien aikana tulla omien opintojen syventäminen tohtoriopinnoilla, joten nyt kun elämässä oli sopiva rako niin päätin tuon testin suorittaa alta pois. Englanninkielinen testi vaati jonkin verran paneutumista erityisesti matematiikassa, jonka olen luonnollisesti opetellut koulussa suomeksi, mutta myös luetun ymmärtämisen ja tekstin kieliasun tarkistuksen kanssa sai olla tarkkana. Lopullisia tuloksia saa odottaa vielä pari viikkoa, mutta alustavan tulosraportin mukaan testi meni ihan mukavasti, eikä tuloksen pitäisi näillä näkymin muodostua jatko-opintojen hakuprosessissa pullonkaulaksi.

Mutta tosiaan, nyt kun numeroita on tullut pyöriteltyä enemmänkin, niin miksipä sitä ei samaan syssyyn voisi vähän ihmetellä omia numeroita talouspuoleltakin. Otin nyt tarkasteluun vuoden 2019, sillä se on tuorein ihan rehellinen kokonainen vuoteni CH-tourilla. Pelillisesti tuo vuosi ei toki ollut ihan parhaimmasta päästä, mikä näkyy varsinkin ulkomaan kisojen palkintorahojen jäämisessä vähän toivottua pienemmiksi, mutta toisaalta erityisesti kulupuolesta saa kyllä ihan hyvän käsityksen menestyksestä riippumatta. Joka tapauksessa tarkoituksena on siis tennikseen liittyvien tulojeni ja menojeni analyysi eli tenniksen ulkopuoliset menot ja kulut jätän nyt analyysista ulos.

• 

Aloitetaan tarkastelu vaikkapa tulopuolesta, joka koostui minulla vuonna 2019 ulkomaan kilpailujen palkintorahoista, kotimaan kilpailujen (sisältää Challenger-kisat Suomessa) palkintorahoista, Davis Cup -palkkioista ja bonuksista, eri liigojen pelipalkkioista sekä ATP:n matka-avustuksesta. Kokonaistulot ennen veroja olivat noin 38 000 euroa, mikä on suunnilleen sama määrä kuin vuonna 2018 ja vähän enemmän kuin tänä vuonna. Ulkomaan kisojen palkintorahoista osa maista vähentää suoraan lähdeveron, minkä lisäksi Suomen kisojen tuloista eli urheilijan palkkioista menee luonnollisesti ennakonpidätys. Davis Cup sekä liigatulot voidaan maksaa toteutuneita tennikseen liittyviä kuluja vastaan stipendikorvauksena, mutta toisaalta noita samoja menoja ei voi enää vähentää verotuksessa palkkatuloista.

Joka tapauksessa on siis selvää, että ATP-kisoista saamani tulot vastasivat noin puolta vuoden tuloistani, eli Tennisliiton kautta tuleva tuki Davis Cup -peleistä ja Finnish Tourilta sekä lisäksi seuroilta saamani tuki liigapeleistä ovat todella olennainen osa pelaamiseni rahoitusta. Joku tarkkasilmäinen on myös saattanut tässä vaiheessa huomata, että tulopuolelta puuttuvat kokonaan sponsoritulot, mutta tälle on kyllä ihan luonnollinen selitys; niitä ei ole. Toki varustesponsorilta tuleva tuki vähentää varustekuluja, mutta tulopuoleen sillä ei valitettavasti ole merkitystä.

• 

Menopuoli tennispelaajalla koostuu valitettavan monesta purosta, joita ovat muun muassa matkustus- ja majoituskulut, valmennuskulut, kenttävuokrat, varustekulut ja jännnityskulut. Selvästi isoimpana kulueränä vuonna 2019 minulla oli lennot, joihin kului vuoden aikana yli 17 000 euroa. Pelasin melko paljon muilla mantereilla kuin Euroopassa, mikä ei tietysti ole matkakulujen osalta optimaalista, mutta toisaalta varmistin näin kisoihin mukaan pääsyn useammin kuin Euroopassa. Challenger-tasolla hotellikulut ovat ilahduttavasti vähentyneet viime vuosina radikaalisti, kun kisajärjestäjiä velvoitetaan nykyään aina kustantamaan pelaajien majoitus niin kauan, kun pelaaja on kisassa mukana. Joitakin hotellikuluja välipäiviltä kuitenkin väkisinkin kertyy. Matkustamisen kuluihin kuuluvat myös autovuokrat ja muut kuljetukset kisapaikoilla sekä viisumikulut, jotka liittyvät nykyään onneksi vain Kiinan ja Australian matkoihin. Varustekulut sisältävät omalta osaltani muun muassa pallot sekä jänteet, jotka joudun siis itse maksamaan. Verottajalta voi kuluina vähentää myös ulkomaan kisojen tuomat lisääntyneet elantokustannukset, mutta niitä en ole tähän vertailuun ottanut nyt mukaan.

Kulujen osalta ainakin itselläni silmään pistää valmennuskulujen pieni osuus kokonaiskuluista. Tämä ei valitettavasti ole kyllä mitenkään ideaalitilanne, vaan kuten alimman rivin summaa katsellessa voi päätellä, on kuluja pakko karsia sieltä mistä se on mahdollista. Ja valmennus on ainakin itselläni se, mistä kulujen karsinta on ”helpointa”. Aikaisemmalla urallani vuosina 2011-2012 kiertäessäni maailmaan ruotsalaisen Johan Landsbergin kanssa olivat valmentajan palkkakulut noin 60 000 euroa vuodessa, minkä päälle tulevat vielä matkakulut, jotka ovat muuten pelaajaa vastaavat, mutta hotellikuluja tulee selvästi enemmän, sillä kisojen ”hospitality” ei kata valmentajien hotellihuoneita. Todellisuus on siis se, että vaikka päätoimisen valmentajan palkkaaminen olisi erittäin hyödyllistä, on se myös verran kallista, ettei minulla ole siihen tällä hetkellä mitään mahdollisuuksia. Jatkankin siis tänäkin vuonna valmentajieni kanssa tuntisopimuksilla, joissa maksan vain käyttämistäni tunneista Suomessa ollessani.

Valmentajan ottaminen mukaan kisareissuille on siis varmasti se isoin asia, mistä olen joutunut tinkimään. Vaikka budjettini olisi olennaisestikin suurempi, en usko, että muut kulukohteet kasvaisivat mitenkään merkittävästi. Tottakai jossain tilanteissa, joissa keho ei ole parhaassa mahdollisessa iskussa, myös oman fysion pitäminen mukana matkassa olisi hyödyllistä, mutta tuo tulee kuitenkin useimmiten prioriteettijärjestyksessä vasta valmentajan jälkeen. Ja tietysti myös esimerkiksi matkustus business luokassa kaukolennoilla voisi olla järkevää, jos tulopuolella olisi enemmän ilmaa. Jotkut kulut, kuten kenttävuokrat ja pallokulut ovat sellaisia, joille esimerkiksi brittiparini Lloyd Glasspool suorastaan nauroi, sillä hän ei edes muistanut milloin olisi kotimaassaan viimeksi joutunut maksamaan kentistä tai palloista. Hänen tapauksessaan liiton harjoituskeskuksissa myös valmentajat ja fysiopalvelut ovat aina pelaajien käytettävissä, mutta Suomessa tämä on ymmärrettävästi vaikeaa, kun pelaajia on niin vähän, eikä mitään yleistä harjoituskeskusta ole.

Kokonaisuutena voisikin siis sanoa, että ei vuosi 2019 minulle taloudellisesti mikään lottovoitto ollut. Ilman omia säästöjä ja lähipiiriltä saamaani tukea muun muassa asumiseen olisi tilanne ollut väkisinkin vähän vaikea, sillä kyllähän rahaa kuluu tenniksen lisäksi normaaliin elämiseen kuten liikkumiseen, syömiseen, harrastamiseen jne. Mutta ymmärrän kuitenkin täysin realiteetit, että tenniksessä menestyksen täytyy olla vielä parempaa ennen kuin tulovirta vaihtaa kunnolla suuntaansa. Tulopuoli voisi siis kasvaa tulevaisuudessa erityisesti isompiin kisoihin pääsemisen mukanaan tuomalla palkintorahojen kasvulla, minkä lisäksi yhteistyökumppaneiden etsintä on minulla koko ajan käynnissä. Tänä vuonna edistystä on sillä saralla hieman jo tapahtunutkin, mikä on mahtavaa. Kulupuolen kasvattaminen täytyy kuitenkin pitää jatkossakin maltillisena, vaikka valmentajasta iso hyöty kisoissa olisikin.

Tämä siis tämmöisenä kevyenä analyysina talouspuolestani, toivottavasti se vähän avaa sitä, minkälaisilla resursseilla tätä toimintaa pyöritän. Mielellään kuulen, minkälaisia kommentteja tämä herättää, sillä kylmä fakta vain on se, että rahan tienaaminen tenniksellä on julmetun vaikeaa. Junioreina ja nuorina aikuisinakin moni on valmis palkkaamaan valmentajan ja sijoittamaan kymmeniä ja kymmeniä tuhansia euroja vuodessa saadakseen joskus tulevaisuudessa pelata isoissa kisoissa. Omalla kohdallani tuo sijoitusvaihe on nyt kestänyt aika pitkään, mutta tuskinpa pelaisin, jos en uskoisi, että tämä homma pian kannattaa ihan kunnolla taloudellisestikin.

Loppuun vielä hyvää joulua kaikille lukijoille sekä minulta että koiraltamme Daltonilta, joka oli tämänkin blogin kirjoittamista ”vahtimassa”!

• 

•