Hienosti lähti käyntiin kauden toinen kisa Turkissa, kun laitoimme Lloydin kanssa kolmossijoitetut amerikkalaiset nippuun suoraan kahdessa erässä. Pelillisesti ottelu ei ollut meiltä välttämättä kaikista parasta tekemistä alusta loppuun, mutta löysimme itseluottamusta uhkuen parhaat suoritukset tärkeissä pisteissä ja otimme omamme pois. Huomenna huilataan ja torstaina sitten jatkuu taas paria Kolar/Walkow vastaan.
Saavuin siis tänne Istanbuliin myöhään sunnuntaina illalla ja pääsin lopulta hotellihuoneeseen itse asiassa vasta pari tuntia maanantaiaamuyön puolella. Mutta sovimme maanantaiksi Lloydin kanssa vähän myöhemmän startin ja treenasimme ensin kahdestaan tunnin verran alkuiltapäivällä ennen kuin ottelimme treenierän toista paria vastaan myöhemmin illalla. Näköjään myös nelinpelimatsit pelataan täällä aika myöhään iltapäivällä/illalla, joten siinäkin mielessä iltatreenaus on ihan hyvää valmistautumista.
Tänään matsipäivänä noudatimme samaa kaavaa ja löimme lyönnit läpi kello 13, minkä jälkeen söimme lounaan ja palasimme takaisin hotellille pariksi tunniksi lepäilemään. Kuljetus takaisin tenniskentille lähti kello 18, ja lopulta pääsimme aloittamaan matsimme hieman ennen iltakahdeksaa. Tällaiset myöhäisemmät matsit ovat harvalle pelaajalle mitään suosikkiaikoja pelata, sillä päivä tuntuu todella pitkältä ennen ottelua, ja sopivien keinojen löytäminen itsensä terävänä pitämiseksi voi joskus olla vaikeaa. Mutta nyt tuntui, että onnistuimme ainakin paremmin kun vastustajamme ja sehän on ainoa mikä lasketaan. 😊
Itse matsi alkoi harmillisesti Lloydin hävitessä syöttönsä ensimmäisessä gamessa Lammonsin pariin huippupalautukseen päättynessä pelissä. Mutta seuraava game toi onneksi murron takaisin meille, kiitos parin erinomaisen lobbin, joista erityisesti no-ad pisteessä Lloydin kattopalkkien välistä lyömä koholyönti ansaitsi kyllä täydet pisteet! Tämän jälkeen loppuerä edettiinkin sitten syöttäjien tahdissa. Minä jouduin 3-3 -tilanteessa seivaamaan kaksi murtopalloa, mutta muuten kaikki syöttelivät kyllä aika vakuuttavasti. Tie breakissa meidän duo löysi kuitenkin sitten pari ekstravaihdetta. Lloyd palautti pari suoraa pommia, ja minä kaivoin 2-0 tilanteen fantastisen rystylobbin lisäksi 4-0 -tilanteessa pari aika mahdotonta palloa takaisin päättäen pisteen huikeaan jyrkkään rystykrossiin Lammonsin smashistä. Oli siinä toki vähän tuuriakin mukana, mutta emme kyllä tehneet tie breakissa oikeastaan mitään väärin.
Lähdimmekin toiseen erään hyvällä itseluottamuksella hakemaan ratkaisevan tuntuista murtoa heti alkuun. Vastustajat jatkoivat kuitenkin vakuuttavaa syöttämistä ja varsinkin kovat flättisyötöt rystykulmiin aiheuttivat meille ongelmia. Myös omassa syöttövuorossa 1-2 -tilanteessa kohtasin vähän ongelmia missatessani pari turhan helppoa ykkösvolleyta, mutta onneksi saimme pelastettua kaikki kolme breikkipalloa, joista viimeisen vielä ässällä. Tasaiseen tahtiin siis edettiin ilman syötönmurtoja, kunnes 4-4 -tilanteessa sanoin Lloydille ottavani askeleen taaksepäin palautusasennossa ja sehän toimi. Osuimme molemmat sopivasti samaan gameen erän parhaat palautuksemme ja kun Lammons sähläsi no-ad -pisteessä korkean volleyn verkkoon, niin Lloyd pääsi syöttämään matsia kotiin. Ja tuohon paikkaan pelasimme vielä ehkä matsin parhaan syöttövuoron, jossa kaikki neljä pistettä päättyivät Lloydin hyvän syötön jälkeen minun herkutellessani voittolyönnin verkolta. Vamos!
Kaiken kaikkiaan ottelusta jäi siis siinä mielessä positiivinen fiilis, että vaikka emme pelanneet ihan parhaalla tasollamme, saimme nostettua pelimme tiukoissa paikoissa oikealle tasolle. Tie break oli lähes täydellinen, minkä lisäksi käytimme breikkimahdollisuudet erinomaisesti. Jotenkin tuntui kuitenkin siltä, että varsinkin oma ykkössyöttöni oli välillä vähän hakusessa, eikä verkkopelikään ollut ihan parasta laatua. Tein turhan monta ykkösvolleyvirhettä ja kohtasin vaikeuksia yllättävästi erityisesti vähän hiljaisemmissa palloissa, joissa en ollut ihan tarpeeksi päättäväinen. Verkkopelini on viime aikoina keittynyt todella paljon, joten siinä mielessä tämän päivän keskinkertainen esitys vähän yllätti.
Mutta toisaalta erityisesti palautuspeli tuntui tänään todella hyvältä, mikä on ilahduttavaa, sillä palautin tänään siis ykkösruudun puolelta. Pelasin viime syksynä monen vuoden tauon jälkeen ykkösruutua kaksi kisaa massalla, mutta nyt tuntui, ettei nopea sisäkenttäkään tuottanut minulle ongelmia ykkösruudusta. Voin siis hyvällä omallatunnolla sanoa, että pystyn pelaamaan aika lähelle samalla tasolla puolelta kuin puolelta. Toinen tosi positiivinen asia tämän päivän pelissä oli se, että vaikkei peli ollut ihan timanttia, niin henkisesti meillä oli minusta Lloydin kanssa koko ajan todella luottavainen olo. Uskoimme vilpittömästi siihen, että kyllä tämä tulee kotiin. Tuo itseluottavainen olo on hurjan tärkeä juttu tenniksessä, ja kun se tulee nyt ottelutilanteeseenkin lähes itsestään, niin siitä pitää kyllä osata nauttia. Se myös kuvastaa sitä, että yhteispelimme toimii, kun kumpikin voi luottaa toiseensa sataprosenttisesti.
Seuraava ottelumme on siis vuorossa huomisen välipäivän jälkeen torstaina, ja saamme vastaamme tutut pelurit Itä-Euroopasta. Puolalainen Walkow pelaa hyvää palautus- ja verkkopeliä, kun taas tsekkiläinen Kolar on todella vahva takakentältä. Uskoisin meillä olevan nopeilla sisäkentillä kuitenkin ihan hyviä ideoita Kolarin takakenttäpelin murtamiseksi samoin kuin Walkowin syötön sekoittamiseksi. Pidetään siis huolta, että itseluottamus on taas ottelutilanteessa kohdallaan ja syöttöpeli toimii, niin olemme varmasti vahvoilla.
Voisin kuitenkin palata vielä hetkeksi paikallisiin olosuhteisiin, jotka eivät välttämättä ole ihan ne helpoimmat. Vaikka pelataan aika eteläisessä osassa Eurooppaa, niin lämpötila on viimeiset pari päivää sahannut nollan molemmin puolin ja lunta on tullut taivaalta sopivin väliajoin. Maanpinta on kuitenkin sen verran lämmin varsinkin autoteillä ja muilla kovilla pinnoilla, että lumi jää maahan lähinnä puiden oksille ja nurmikolle, mutta ihan rehelliseltä talvelta täällä kuitenkin ainakin omaksi yllätyksekseni näyttää.
Tennisklubi ja hotelli sijaitsevat Istanbulin Euroopan puoleisessa osassa noin parikymmentä kilometriä keskustasta pohjoiseen. Erityisesti Fuat Paşa kisahotellin sijainti aivan Bosporinsalmen rannassa on jopa upea, vaikka hotellin rakennustyyli ei välttämättä ihan omiin mieltymyksiini ole se kaikkein osuvin. Sain vielä oman huoneeni ullakkokerroksesta, jossa ikkunat ovat katonrajassa ja aika minimaalisen kokoiset, joten ulos nähdäkseni pitää nousta sängylle seisomaan ja vähän tihrustella. Mutta toisaalta hotelli on aika vastikään remontoitu, ja siinä mielessä kaikki on sisätiloissa ihan uutta, mikä on aina mukavaa. Harmi, ettei paikan it-suunnittelija tainnut kuitenkaan olla varautunut 50 tennispelaajan saapumiseen, sillä nettikaista ei kyllä riitä alkuunkaan…
Itse tenniskentät sijaitsevat noin 10 minuutin ajomatkan päässä hotellilta selvästi vähän yläluokkaisemmalle väelle suunnatulla klubilla. Kesällä käytössä on täysikokoisen uima-altaan lisäksi 10 ulkotenniskenttää, joista isoimmalla on kunnon katsomot, minkä lisäksi isossa klubitalossa on ainakin hieno ravintola ja kattavat hierontapalvelut sekä kuntosali. Nyt talvella käytössä on kuitenkin vain alueen reunalla sijaitsevat kolme sisäkenttää, minkä lisäksi neljä ulkokenttää on katettu omiin kuplahalleihinsa. Sisäkentät ovat ihan viihtyisät, joskin alusta on hieman epätasainen ja kahden reunakentän sivuilla oleva tila on liian kapea nelinpelin pelaamiseksi tällä tasolla. Tästä syystä kisa joudutaan aikatauluttamaan aika hankalasti, kun kentät ovat kaiken lisäksi vielä liian lähellä toisiaan. Näin olle kaksinpelejä pelataan päivän aluksi kentillä 1 ja 3, mutta nelinpelit voidaan pelata vain keskimmäisellä kentällä vasta sitten, kun kummankin reunakentän kaksinpelit on saatu valmiiksi. Pitkiä päiviä siis melko varmasti tiedossa niin pelaajille kuin toimitsijoille!
Pitkät matsipäivät ja liian lähekkäin olevat kentät tarkoittavat myös sitä, että harjoitusvuorojen kysyntä ylittää tarjonnan moninkertaisesti. Kuplahalleissa on teoriassa sama alusta kuin sisähallissa, mutta suurimman osan vuodesta ulkosalla olevat kentät kuluvat kyllä eri lailla kuin sisähallissa, minkä lisäksi kuplissa ei lämmitys toimi ihan samalla tavoin kuin Suomessa. Ainoa mahdollisuus treenata sisähallissa on toistaiseksi ollut kello 8 aamulla ennen matseja tai kello 21 illalla matsien jälkeen. Me tyydyimme Lloydin kanssa kuitenkin parempien treeniaikojen takia treenaamaan kuplahalleissa, ja löimmekin ensikosketukset kisakentillä vasta matsipallottelussa. Ihan matsin alussa pallon ääni tuntui hallissa vähän erilaiselta ja lämpö vaikuttaa tietysti siihen kuinka elävältä pallo, pomppu ja jänteet tuntuvat, mutta muuten sopeuduimme mielestäni kyllä ihan kohtuullisesti.
Olosuhteet ovat kuitenkin samat kaikille, ja turha niitä on sen enempää stressata, kun itseluottamus on kohdillaan. Kuljetukset ja ruokailut toimivat kaiken lisäksi täällä hienosti, ja maanantain pakollinen koronatestikin palautui tänään aamulla negatiivisena. Jatkakaamme siis huomenna treenejä kuplassa, ja torstaina iskemme sitten taas pääkentällä täysillä!
Taas oli pienet marginaalit, mutta voitto tuli onneksi oikeaan osoitteeseen. En tiedä, että millaiset lasit minulla on päässä, mutta minun silmääni sinä olit taas kentän kuningas. Erittäin vähän virheitä ja muutama aivan loistosuoritus. Ja Glasspoolin syöttö vaikuttaa melkoisen vauhdikkaalta, joten nyt on jälleen hyvät mahdollisuudet edetä pitkälle. Henkisesti ei varmaankaan ole kovin hieno pelata Kolaria vastaan, joka taas pian pelaa parinasi, mutta ainakin tunnette vastustajan metkut hyvin. Hekin ovat tietenkin tietoisia teidän pelityylistänne, mutta sanoisin, että nyt on kyllä vaikea löytää ainakaan sinun pelistäsi heikkoa kohtaa. On kiva taas seurata pelejä!
Kiva kuulla, että striimin välityksellä näytti pelini olevan kunnossa. Siinä olen samaa mieltä, että huippusuorituksia tuli minulta useita, mutta samalla peruspeli tökki yllättävän pahasti. Olin esimerkiksi omissa syötöissäni selvästi eniten vaikeuksissa kaikista pelaajista. Onneksi ratkaisupaikoissa tuli kuitenkin hyviä suorituksia. Glasspoolilla on tosiaan todella hyvä syöttö, ja hänen kanssa on kyllä hyvä fiilis pelata. Eli ei muuta kuin samaan tahtiin jatkossa, koko ajan tuntuu tulevan tuttuja vastaan, joten siinä mielessä ei huomisen pitäisi mitenkään vaikea tilanne olla.
Hieno avaus turnaukselle osaltanne ! Kiitos jälleen kattavasta raportista , mukavaa luettavaa. Tsemppiä kakkoskierroksen matsiin.
Jes, kiitos! Voitto maistuu aina.
Postaustoivetta: miten huippu-urheilija tasapainottaa elämänsä urheilun ja parisuhteen/perhe-elämän ja ystävien välillä. Joutuuko urheilun varjolla jäämään aina kaikesta pois? Koetko missaavasi jotain tärkeitä asioita urheilun takia?
Erinomainen idea! Tiedossa on nyt todennäköisesti viiden viikon reissu eli noita juttuja tulee pohdittua omassa mielessä joka tapauksessa. Laitan itslleni ylös, että kirjoitan tulevien viikkojen aikana niistä myös tänne blogiin.