Antalya CH 80 R16, Heliövaara/Kolar – Margaroli/Mergea 6-2, 4-6, 10-1, QF Heliövaara/Kolar – Huey/Verbeek 3-6, 7-6(3), 8-10

Vihdoin päästiin tänään perjantaina aloittamaan kisat Antalyassa, mutta päivän taisteluiden jälkeen pelit valitettavasti myös päättyivät tänään. Ensimmäinen ottelu todella tuulisissa olosuhteissa muistutti enemmän vuoristorataa kuin tennistä, mutta päättyi todella vahvan lopetuksen myötä positiivisesti. Päivän toinen matsi parantuneissa olosuhteissa oli sen sijaan todella korkeatasoista tennistä alusta alkaen, mutta se päättyi kuitenkin katkeraakin katkerammin oikeastaan ottelun ainoisiin huonoihin suorituksiini kolmannen erän viimeisissä pisteissä. Käteen ei siis lopulta jäänyt tältä viikolta juuri mitään muuta kuin ehkä hieman kokemusta ja toivottavasti jotain oppia.

Täällä Antalyassa on siis painittu tämä viikko harvinaisen vaikeissa sääolosuhteissa. Lähes katkeamaton sade piiskasi tätä Belekin rantakohdetta lauantai-illasta aina keskiviikkoiltapäivään asti. Ja kun sade keskiviikkona hellitti, niin tilalle tuli todella voimakas tuuli, ja itse asiassa keskiviikkona iltapäivän otteluita jätettiin pelaamatta sateen sijasta nimenomaan vaarallisen kovan tuulen takia. Eilen torstaina sade ja tuuli olivat kuitenkin poissa ja kisat päästiin toden teolla aloittamaan. Mikään helppo rasti otteluohjelman laatiminen ei kisajohdolle kuitenkaan ollut varsinkaan, kun kenttien keinovalot todettiin liian huonoiksi iltapelejä ajatellen. Niinpä parini Kolarin pelatessa eilen kaksi pitkää kaksinpeliä jouduttiin nelinpelimme ensimmäinen kierros pelaamaan vasta tänään perjantaina. Sain kuitenkin eilen itse kaksi hyvää treeniä alle, joten peli tuntui sinänsä olevan ihan kunnossa.

Tänään aamulla herätessä ikkunasta näkyi aivan pilvetön taivas, mutta puut huojuivat kyllä siihen malliin, että ihan helppoa tennistä ei olisi tiedossa. Aamun lämpötilat eivät myöskään olleet kovin montaa astetta plussalla, ja kun mukaan lisätään 10 m/s puhaltava pohjoistuuli, niin todella koleissa olosuhteissa siis pelattiin. Ei siis muuta kuin kerrastoa päälle ja hyvät lämmittelyt alle.

• 

• 

Päivän ensimmäinen ottelumme pelattiin siis tosi kovassa tuulessa, eivätkä vastustajamme tuntuneet olevan matsin alussa ollenkaan mukana pelissä. Otimmekin nopeasti 4-0 -johdon ja kruisailimme ensimmäisen erän kotiin 6-2 lähinnä heidän virheillään. Toisessa erässä he alkoivat kuitenkin päästä paremmin mukaan peliin ja löysivät muun muassa monta hyvää lobbia, joihin vastaaminen ei tosiaan ollut helppoa kovassa tuulessa ja vasta-auringossa. Hävisimme vähän erikoistenkin vaiheiden jälkeen syöttöni erän alussa, mutta pääsimme onneksi takaisin peliin vastamurrolla erän puoliväissä. 4-5 -tilanteessa joudun kuitenkin taas nöyrtymään, kun vastustajien palautukset napsuivat oikeisiin paikkoihin. Edettiin siis kolmannen erän tie breakiin. Tuossa tie breakissa emme kuitenkaan tehneet Zdenekin kanssa oikeastaan mitään väärin, vaan pelasimme alusta alkaen todella terävästi ja virheettömästi, ja veimmekin tie breakin murskalukemin 10-1. Tuon selvemmin en varmaan ole koskaan ole tie breakia voittanut, joten tyytyväinen sai ehdottomasti olla.

Ensimmäisen kierroksen ottelumme oli siis aikamoista up-and-down -tennistä, sillä tilanteiden lisäksi myös pelintaso heitteli aika rajusti matsin sisällä. Varsinkin Margaroli oli alussa aika pihalla tuulen kanssa, eikä hän myöskään ollut parhaimmillaan kolmannessa erässä. Mergea esitti puolestaan varsinkin toisessa erässä parasta osaamistaan takakentän rauhallisella ja fiksulla pelaamisellaan, mutta saimme Zdenekin kanssa onnistuneesti pelattua hänet pois pelistä kolmannessa erässä tulemalla verkolle ja tykittämällä monesti suoraan verkolla olevaa Margarolia kohti. Oma syöttäminen oli kovaan myötätuuleen ehkä aavistuksen liian varovaista, mutta toisaalta palautuspeli oli hyvää ja erityisesti positiivinen lopetus oli hieno juttu.

Päivä ei kuitenkaan ollut vielä ohi, vaan jatkoimme parin tunnin tauon jälkeen pelejä toisen kierroksen matsilla kahta vasuria, paria Huey/Verbeek vastaan. Olin ainakin omasta mielestä todella hyvässä iskussa heti ottelun alusta alkaen, ja olikin harmi, ettemme saaneet breikkipallojamme ensimmäisessä erässä käytettyä. Meillä taisi olla niitä kolmessa eri gamessa yhteensä viisi, mutta niin vain kävi, että vastustajat pelasivat nuo breikkipallot todella vahvasti ja onnistuivat puolestaan erän ainoalla breikkipallolla murtamaan Zdenekin syötön. Zdenek haki selvästi vielä parasta teräänsä varsinkin palautuksissaan, joten siinä mielessä fiilis oli vielä ihan luottavainen, vaikka ensimmäisen erän hävisimmekin.

Toinen erä oli melkein loppuun asti identtinen ensimmäisen erän kanssa, sillä meidän murtopallomahdollisuutemme eivät tärpänneet, kun taas vastustajat käyttivät erän ainoan breikkipallonsa Zdenekin syötössä erän puolivälissä. Taistelimme kuitenkin viime hetkellä murron takaisin Hueyn syöttäessä ottelusta 4-5 -tilanteessa, ja vaikkei 6-5 -johdon kaksi eräpalloa Verbeekin syötössä vielä tärpännytkään, niin tie break oli meiltä vahva suoritus tuloksella 7-3. Voitimme toisessa erässä tie break -eräksi käsittämättömät 12 pistettä enemmän kuin vastustajat, joten olimme varmasti suosikkeja kolmanteen erään lähdettäessä.

Kolmas erä eteni alusta alkaen tasaisena, kun molemmat tiimit venyivät kerta toisensa jälkeen huippusuorituksiin. 1-1 -tilanteessa esimerkiksi hain yhden lähes mahdottoman Hueyn stopparin takaisin poikkikentän winnerinä. Ensimmäinen isompi johto tuli vastustajille, jotka pääsivät 7-5 -johtoon Zdenekin jänteen katketessa palautuksessa, mutta huippupiste minulta toi taas minibreikit tasoihin. Pidin tuon jälkeen omat syöttöni, joten johdimme 8-7. Tuossa kohtaa Zdenek löi todella hyvän palautuksen linjaa pitkin verkolle nousseen Hueyn jalkoihin, josta Hueyn volley nousi kohtuu heppoisena minun ulottuvilleni. Löin kuitenkin tappopaikasta rystyvolleyn harmittavasti verkkoon, minkä jälkeen seuraavassa pisteessä Huey syötti sen verran pahan ykkösen rystylleni, etten saanut sitä kunnolla takaisin. Ja 8-9 -tilanteessa Hueyn lyödessä palautuksensa Zdenekin syötöstä minua kohti en ollut kunnolla hereillä, vaan rystyvolleyni karkasi pitkäksi. Voi vitsit, että harmitti, sillä olin pelannut niin hyvän ottelun tuohon asti, mutta sitten matsi päättyi kahteen täysin turhaan volleyvirheeseen.

Toisen kierroksen ottelu pelattiin siis selvästi tyyntyneessä tuulessa, joten pelintaso nousi kaikinpuolin ensimmäisen kierroksen matsia korkeammaksi. Syötin todella hyvin, enkä ollut minkäänlaisissa vaikeuksissa omissa syötöissäni koko ottelussa, minkä lisäksi palautuksissakin sain aikaan todella paljon hyviä suorituksia monipuolisillla lyöntivalinnoilla. Verkollakin tuntui, että minulla oli monesti paljon aikaa, ja onnistuin matsin aikana monta kertaa käsittelemään palloa todella pehmeillä käsillä. Zdenek oli ehkä ensimmäiset puolitoista erää hieman oman tasonsa alapuolella, mutta hänkin sai kyllä loppua kohden selvästi nostettua peliään. Vastustajat sen sijaan osasivat selvästi nelinpelin syöttökuviot hyvin, ja heidän onnistumisensa tulivat usein nimenomaan hyvien syöttöjen ja sitä seuraavan verkkopelaajan liikkeen myötä. Kuitenkin melkein aina, kun pisteet olivat pitkiä, olimme vahvoilla. Toki vastustajat osasivat myös lyödä hyvin lyhyitä ja matalia lentolyöntejä erityisesti Zdenekille, joka on parhaimmillaan pidemmissä palloissa, joissa hän pääsee kunnolla lataamaan peruslyöntejä.

Tuntuukin jotenkin väärältä, että hävisimme tämän ottelun, sillä voitimme koko ottelussa selvästi vastustajia enemmän pisteitä ja saimme paljon murtopaikkoja. Vaikka breikkipalloja oli lukuisia, niin mitään väärää emme niissä kuitenkaan oikeastaan tehneet, vaan vastustajat taisivat yhtä lukuun ottamassa kaikissa yhdeksässä breikkipallossamme saada hyvän ykkössyötön kenttään. Zdenek sen sijaan hävisi syöttönsä molemmissa erissä vähän huonolla tuurillakin, kun esimerkiksi toisessa erässä Verbeek löi kaksi peräkkäistä syötönpalautusta aivan takarajan ulkoreunalle. Matsi olisi kuitenkin ollut ihan varmasti tosi eri näköinen, jos olisimme onnistuneet murrossa jo ennen toisen erän loppua. Eikä se kaukana ollut nytkään, match tie breakissa marginaalit ovat aina tosi pienet, ja nyt vaan matsi lipesi harmittavasti käsistä ihan loppuvaiheessa. Jotenkin tuntuu, että ilman lopun paria virhettä en olisi voinut olla edes pettynyt, vaikka olisimme hävinneet, sillä pelasin niin hyvällä tasolla, etten sitä enempää voi itseltä vaatia. Mutta nyt nuo lopun pari virhettä kyllä muuttivat oman suhtautumiseni koko ottelua ja omaa suoritusta kohtaan, sillä niitä ei vain olisi saanut tehdä.

Mutta tässä kohtaa ei enää mennyttä voi muuttaa, vaan katseet on käännettävä eteenpäin ja kohti ensi viikon samassa paikassa pelattavaa toista samankokoista challengeria. Zdenekin kanssa pelatessa palautuspeli on varsinkin massalla aina vahvaa, mutta syöttögameissamme meidän tulee ensi viikolla yrittää ehkä olla vähän aktiivisempia. Toki jos syötän niin hyvin kuin tänään toisessa matsissa, niin ongelmia ei ainakaan omissa syötöissä pitäisi juuri tulla, mutta pelkästään sen varaan ei voi kuitenkaan aina laskea.

Vielä tärkeämpää olisi kuitenkin kaivaa jostain pari tiukkaa taisteluvoittoa, sillä yhdenkin sellaisen voittaminen voisi tuoda kolmannen erän tie breakeihin vielä uuden tason. Erot ovat näissäkin karkeloissa niin pienet, että kolmannen erän tie breakien toistuvalla voittamisella on ihan mieletön ero menestykseen ja rankingiin. Viime vuonna taisin päästä CH-tasolla positiiviseen 8-7 -saldoon, mutta tänä vuonna on nyt kolmesti tullut tiukka tappio. Toki tänään aamulla pelasimme lähes täydellisen tie breakin, mutta varsinkin, kun tie break on loppuun asti tiukka, niin noissa tilanteissa pitäisi pystyä olemaan vieläkin terävämpi. Toisaalta jälleen kerran positiivista on se, että helpolla minua ei oikeastaan kukaan pysty voittamaan, vaan lähes järjestäen olen parini kanssa mukana voittotaistelussa loppuun asti.

Eli tiedänpähän taas mitä kannattaa treenata tulevina päivinä ennen ensi viikon kisaa. Tiukkoja painetilanteita voi lisätä treeneihin erilaisilla pikkupeleillä, joissa jokainen piste merkitsee; esimerkiksi laskemalla pisteitä koko ajan vain kahteen. Näin tilanteita, joissa pelataan pelin voitosta tulee vastaan jatkuvasti, ja noiden tilanteiden käsittelystä tulee arkipäivää.

Pääasia on kuitenkin se, että peli tuntuu edelleen hyvältä ja usko on vahva, että menestystä tulee kyllä tulevilla viikoilla varmasti. Ensi viikko jatketaan siis Zdenekin kanssa täällä Antalyassa, minkä jälkeen pelaan kaksi viikkoa Italian Biellassa Glasspoolin kanssa. Tuon jälkeen yritän vielä Emilin kanssa päästä mukaan Singaporen ATP-kisaan, joten monta kisaa on siis vielä edessä ennen kuin tämä rutistus on loppu. Nyt vaan siis pari päivää treeniä ja ensi viikolla taas kaikki peliin!