Antalyan lämmin aurinko vaihtui pariksi päiväksi kotimaan melko hyytävään pakkassäähän, ennen kuin nyt tällä hetkellä aurinko paistaa alkukevään ensimmäisiä lämpimiä säteitään Pohjois-Italian Biellassa. Lensin tänne Italiaan eilen sunnuntaina ja ensimmäinen ottelu on ohjelmassa jo heti huomenna tiistaina. Vastassa brittiparini Glasspoolin kanssa meillä on iltapäiväottelussa kroatialaiset Sabanovin veljekset.
Matka katkeran kvartsitappion jälkeen Antalyasta kotiin ei ollut mikään sujuvuuden riemuvoitto, sillä mukaan mahtui kolme lentoa, lentokentän vaihto Istanbulissa ja hieman tavallista enemmän odottelua lentokentillä. Mutta pari päivää Suomessa teki kyllä mielelle hyvää, kun sai hetkeksi ajatukset pois tenniksestä ja ikään kuin nollattua reissussa olemisen. Lisäksi sain otettua matkaan Yonexilta saapuneet uudet varusteet ja kaikki on nyt valmista taas mahdollisesti useamman viikon rupeamaa varten.
Toki kotona olisi helposti viihtynyt jonkin päivän pidempäänkin, mutta sunnuntai-iltapäivän lento Milanoon toi minut siis taas seuraavaan kohteeseen. Pelasin täällä Biellassa voittoisasti viime syksynä massakisassa, joten paikasta on paljon hyviä muistoja. Nyt pelataan kuitenkin sisällä hieman eri olosuhteissa, joten itse pelissä ei paljoa ole samaa. Mutta viime kerran tavoin vuokrasin auton Milanon Malpensan lentokentältä ajaen reilun tunnin matkan perille, ja onpa kisahotellikin sama kuin viime vuonna.
Moni sisäkisa Euroopassa kärsii kenttien puutteesta, eikä Biella tee tähän poikkeusta. Liian harvoin sitä tulee arvostaneeksi esimerkiksi meidän Talin tenniskeskustamme, jossa voidaan yhden katon alla pelata iso challenger-kisa, ja sen lisäksi jäljelle jää vielä 15 kenttää muuhun toimintaan! Ei ihme, että Talin kisa on kertaalleen valittu vuoden parhaaksi challengeriksi. Täällä Biellassa hommat on järjestetty niin, että kisan keskuskenttä sijaitsee Palasport-urheiluhallissa, toinen matsikenttä kilometrin päässä Joker-urheiluhallissa ja kaksi treenikenttää kuplahallissa kahdeksan kilometrin päässä kisahotellin lähellä. Eikä varmaan tarvitse erikseen todeta, etteivät kenttien alustat ole näissä eri pelipaikoissa lähelläkään identtisiä.
Otteluiden alkamisen jälkeen sunnuntaista eteenpäin matsikentillä treenaaminen on ollut lähes mahdotonta, sillä ottelut kestävät aamusta iltaan ja aamun lämmittelyvuorot on varattu ensisijaisesti ensimmäisten ottelujen pelaajille. Niinpä tyydyimme Lloydin kanssa treenikuplan kenttiin tänään maanantaina. Olimme päivän ensimmäiset pelaajat kuplassa aloittaessamme treenit 7.30 aamulla lämpömittarin näyttäessä +2, mutta saatuamme lämmityksen päälle lämpötilakin alkoi pikkuhiljaa kohentua. Ja iltapäivällä treenatessamme pisteitä Martinez/Vega -parin kanssa oli kuplassakin jo ihan miellyttävää. Joka tapauksessa tulemme siis pääsemään ottelukentälle ensimmäistä kertaa lyömään todennäköisesti vasta matsin alkaessa huomenna. Pallot sentään ovat saman joka paikassa, vaikkei Head XT -malli olekaan missään nimessä mikään suosikkini.
Olosuhteet ovat kuitenkin samat kaikille, sillä myös vastustajamme Sabanovit ovat tänään olleet kuplahallissa meidän kanssamme samoihin aikoihin. En olekaan aiemmin kohdannut noita kroatialaisia identtisiä kaksosia, enkä edes ole heidän kanssa treenannut, vaikka paljon olemmekin samoissa kisoissa pyörineet. Jonkin verran on heidän matsejaan kuitenkin tullut nähtyä, ja parhaimmillaan Sabanovit pystyvätkin pelaamaan todella korkeatasoista eteenpäin menevää nelinpeliä. Syötöt eivät välttämättä ole heidän vahvuuksiansa, joten niihin meidän pitää pystyä iskemään, mutta nopealla alustalla se ei välttämättä ole täällä ihan helppoa. Toisaalta meidän pitäisi Lloydin kanssa myös olla vahvoilla omissa syötöissämme, kunhan pidämme ykkössyötön prosentin korkealla. Matsimme on ohjelmassa huomenna tiistaina siis päivän neljäntenä otteluna Palasport-keskuskentällä ja tuttuun tapaan striimi on nähtävillä ATP Challenger nettisivuilta.
Matkustamiseen liittyen tuli tässä tämänpäiväisen koronatestin yhteydessä laskettua huvikseen monesko testi oli kyseessä, ja laskujeni mukaan tämänpäiväinen challenger-tourin pakollinen maanantaitesti oli järjestyksessään 38. PCR-tyyppinen testini syyskuun jälkeen. Aika hyvällä rutiinilla noista testeistä tulee siis nykyään suoriuduttua, mutta silti sitä jotenkin aina ihmetyttää kuinka erilaiselta ne eri kerroilla tuntuvat. Joissain paikoissa otetaan nenän lisäksi näyte myös kurkusta, mikä on ainakin minulle jopa inhottavampaa kuin nenänäyte. Ja sitten joillain kerroilla nenää tunnutaan kaivelevan tavallista syvemmältä ja tavallista pidempään, jolloin sekään nyt mitään miellyttävää ole.
Perinteisten PCR-testien lisäksi olen ollut Helsinki-Vantaalla pariin kertaan koronakoirien testauksessa, viimeksi edellisviikon perjantaina, ja tuon testitavan sopisi kyllä yleistyvän maailmallakin. Kevyt harson hankaaminen ihoa vasten riittää, minkä jälkeen harso annetaan sermin taaksen koiran haisteltavaksi. Ja ymmärtääkseni koirien tarkkuus koronan tunnistamisessa on käytännössä 100%, mikä jättää varsinkin erilaiset antigen-pikatestit kauas taakse tarkkuudessa. Lisäksi koirat tunnistavat korona-infektion jopa useamman päivän ennen kuin muuten kohtuullisen luotettava PCR-testi onnistuu löytämään positiivisen testituloksen.
Joka tapauksessa erilaiset koronatestit tuntuvat nyt olevan tätä päivää eri maiden välillä matkustettaessa, eikä noita sääntöjä oikein pysty kiertämään. Itse asiassa Suomi taitaa olla tällä hetkellä yksi harvoja maita, joka ei vaadi maahantulon yhteydessä todistusta negatiivisesta koronatestistä, mikä tuntui olevan lähes ylitsepääsemättömän vaikea ymmärtää Istanbulin lentokentän check-in -virkailijoille viime perjantaina. Oma torstaina kisapaikalla otettu testi ei ollut vielä valmistunut, joten en voinut siitä näyttää todistusta, mutta onneksi pitkällisten keskustelujen jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen, että minut saattoi silti päästä lentämään Suomeen. Negatiivinen testitulokseni valmistui kuitenkin juuri ennen laskeutumista Suomeen, joten saatoin esittää sen maahantulon yhteydessä, eikä minun tarvinnut näin ollen tehdä uutta testiä heti Helsinki-Vantaalle saapuessani. Kävin kuitenkin vapaaehtoisesti koirien testattavana, sillä se on sen verran nopea prosessi. Ja lauantaina pitikin sitten käydä taas ottamassa uusi testi, jotta saatoin lentää sunnuntaina Italiaan, joka vaatiin enintään 48 tuntia vanhan todistuksen…
Koronatestien lisäksi matkustamista vaikeuttaa nykyään monen maan maahantulokiellot ilman pätevää syytä. Tässä Suomikin toimii tiukasti, eikä maahan esimerkiksi turistina pääse ollenkaan. Myöskään tänne Italiaan ei ole ilman syytä mitään asiaa varsinkaan, jos on oleillut ns. riskimaissa. Ammattiurheilu on kuitenkin yksi niistä harvoista syistä, joista maahan saa tulla erikoisluvalla. Toki nytkin maahantulo piti perustella erillisellä ”letter of invitation” kirjeellä kilpailunjohdolta sekä ATP:n kirjoittamalla todistuksella, josta selviää, että olen oikeasti ammattiurheilija. Vielä hankalammaksi nämä rajoitukset menevät kuitenkin esimerkiksi Singaporen osalta, jonne prosessi erityisviisumin hakemiseksi piti aloittaa jo monta viikkoa sitten, ja sama monen viikon prosessi koskee myös esimerkiksi Kazakstanin tulevia Challenger-kisoja. Aiemmin suomalaisella passilla on pystynyt matkustamaan kisoihin aika vapaasti ja fyysisen viisumin on tarvinnut lähinnä Kiinaan ja Venäjälle. Mutta nyt viisumijärjestelyt ovat selvästi siis tiukentuneet, joskin positiivista on, että suurin osa näistä prosesseista on sähköisiä ja kisajärjestäjien rooli on todella aktiivinen.
Korona-ajan lentomatkustaminen on myös jonkin verran hankalampaa kuin normaalisti, sillä lentoja on yksinkertaisesti niin vähän. Olen ollut viime aikoina aika onnekas, että sopiva lentoyhteys on ollut niin usein tarjolla, kuten esimerkiksi nyt sunnuntai-illan suora lento Milanoon, sillä kovin moneen paikkaan ei varsinkaan suoria lentoja ole ainakaan päivittäin tarjolla. Toisaalta positiivista on se, että lentojen hinnat ovat alhaisen kysynnän takia aika alhaiset, ja varsinkin Finnairin päätös alkaa tarjota halpoja yhdensuuntaisia lentoja viime kuusta alkaen on ollut yksi parhaista lentoihin liittyvistä uutisista tennispelaajalle pitkään aikaan. Ostan nykyään aika usein vain yhdensuuntaisen menolennon, sillä paluun päivämäärä tai edes reitti ei kovin usein ole tiedossa. Toki nuo yhdensuuntaiset paluulennot lyhyellä varoitusajalla ostettuna ovat välillä vähän hintavia, mutta olen tullut siihen tulokseen, että halvemmaksi se silti tulee silti pitkässä juoksissa kuin muuttaa jo olemassa olevia paluulentoja useampaan kertaan. Ja kerätyt lentopisteet ovat myös aika hyvä tapa ostaa yhdensuuntaisia lippuja, jos käteishinnat meinaavat olla pilvissä.
Halventuneiden hintojen lisäksi toinen koronan tuoma positiivinen puoli lentämisessä on se, että lentokentät ja lennot ovat miellyttävän tyhjiä. Jonot lentokentillä ovat pääasiassa todella lyhyitä ja lennot ovat lähes järjestäen ajoissa. Ja mikä parasta, itse lentokoneissa on lähes aina vapaita paikkoja, jolloin viereisellä penkillä harvoin istuu kukaan. Omalla kohdallani viime syysykuusta alkaen vain kahdella lennolla 24:stä vieressäni on istunut joku, ja se kyllä lisää matkustusmukavuutta selvästi. Toki yritän maksimoida tämän mahdollisuuden valitsemalla paikkani aika läheltä koneen takaosaa, sillä siellä on keskimäärin useammin väljempää kuin edessä. Toki jos tiedossa on tiukka vaihtoaika, jolloin koneesta olisi hyvä päästä ulos ensimmäisten joukossa, niin silloin kannattaa pyrkiä mahdollisimman eteen. Mutta harvoin varsinkaan ruumalaukkujen kanssa matkustaessa koneesta nopeasti pois pääseminen on matkustusmukavuutta tärkeämpää.
Kaiken kaikkiaan matkustaminen näin korona-aikana on siis omalla tavallaan erilaista kuin aiemmin, ja ymmärrän täysin myös sen, että se ei ole ihan yksiselitteisesti myöskään kaikkien mielestä edes hyväksyttävää. Kattavalla testauksella, sääntöjen mukaisella maskien käytöllä ja huolellisella käsihygienialla pyrin kuitenkin omalta osaltani tekemään kaikkeni, ettei muiden terveys vaarannu. Toivottavasti koronatestini pysyvät siis jatkossakin negatiivisina ja matkustaminen sekä koko ympäröivä maailma alkaa pikkuhiljaa palautua normaalia kohden.