Antalya 2 CH 80 QF, Heliövaara/Kolar – Huey/Verbeek 6-7(3), 6-4, 7-10

Ei voi mitään, jo toistamiseen viikon sisällä kävi niin, että olimme parini Zdenekin kanssa parin pisteen päässä otteluvoitosta, mutta lopun virheet kostautuivat. Voitimme taas enemmän pisteitä kuin vastustajat ja varsinkin ensimmäinen erä olisi pitänyt hoitaa, mutta niin vain lukemat olivat matsin päätyttyä väärin päin. Kaiken lisäksi pelillisestikin tämä ottelu oli itseltäni vuoden huonoin, joten siinäkin mielessä harmittaa.

Keskiviikon selvä voitto ensimmäisellä kierroksella antoi itseluottamusta, että voisimme olla Zdenekin kanssa tällä viikolla vahvempia kuin Antalyan ensimmäisessä kisassa. Treenitkin sujuivat mukavasti ja matsia edeltävässä bollauksessa lyönti tuntui taas enemmän kuin hyvältä. Lisäksi revanssihenki herättää aina taistelemaan erityislatauksella. Kaiken piti siis olla kunnossa, kun sääkin oli ottelun alkaessa mitä parhain aurinkoa ja +20 astetta.

Mutta ei lähtenyt matsi käyntiin niin kuin halusimme. Hävisimme heti avaussyöttövuoroni parin huolimattoman lyönnin myötä ja jouduimme heti takaa-ajajan rooliin. Eikä rinnalle pääsy ollut helppoa. Breikkipallot 1-2, 2-3 ja 3-4 -tilanteissa eivät tuottaneet tulosta, mutta onneksi Zdenek kaivoi 4-5 -tilanteessa pari huippupalautusta, ja saimme kuin saimmekin kaavittua itsemme takaisin erään. 6-5 -johdossa meillä oli Verbeekin syöttäessä kaksi eräpalloa, joista varsinkin ensimmäinen oli senteistä kiinni, mutta tie breakiin kuitenkin edettiin. Ja siinä pelasimme sitten aika surkeasti, sillä taisimme saada yhteensä vain yhden palautuksen viidestä kenttään. Ja kun omissa syöttöpisteissä ei pystytty samaan niin ensimmäinen erä siis vastustajille 6-7.

Toisessa erässä jatkoimme palautusvuoroissamme siitä mihin jäimme, ja otimme heti nopeasti murron alle. Hävisimme kuitenkin syöttövuoroni 2-1 -johdossa, ja tilanne tasoittui, mutta paikkasimme tämän kuitenkin toisella murrolla siirtyen takaisin johtoon. Tuo murto pitikin sitten erän loppuun asti, vaikka jouduin vielä 4-3 -johdossa pelastamaan kaksi breikkipalloa. Käsittämätöntä mutta totta, että tuo 4-3 -tilanteen game sisälsi sekä ainoan no-ad -pisteen voiton että ainoat breikkipallon pelastukset Huey/Verbeek tiimiä vastaan koko kahden viikon aikana! Aika käsittämätön tilasto.

Toisen erän ansaitun voiton jälkeen edettiin siis jälleen match tie breakiin. Alun 0-2 -tilanteen jälkeen saimme hyvän vaihteen silmään ottaen johdoksi parhaimmillaan jopa 7-4, mutta jotenkin käsittämättömästi hävisimme tuohon paikkaan ottelun kuusi viimeistä pistettä putkeen. Kolme niistä oli palautusvirheitä, yksi Hueyn pokavolley verkkonauhan kautta ja kaksi Zdenekin epäonnistumisia verkolla eli ei siinä nyt varsinaisesti kummaltakaan tiimiltä mitään huippusuorituksia nähty. Meidän tasomme ei vaan valitettavasti pysynyt edes perustasolla.

Kaiken kaikkiaan tämän päivän matsi menee taas sille osastolle, että oma peli tuntui suurimmaksi osaksi aika huonolta, mutta silti olisimme jopa ansainneet voiton. Zdenek pelasi pääosin vahvasti, ja varsinkin ensimmäisen erän häviäminen oli suorastaan vääryys, sillä vastustajilla oli yksi ainoa murtopallo, kun taas meillä oli murtopalloja viidessä heidän kuudessa syöttövuorostaan. Eihän tuollalailla dominoitua erää vain voi hävitä. Ja jotenkin jäi se tunne, että jos tuo ensimmäinen erä olisi vain jotenkin tullut meille, niin vastustajilta olisi kyllä nopeasti mennyt usko toisen erän alussa. Nyt heillä oli kuitenkin olemassa oljenkorsi kolmannen erän tie breakin voittamisesta ja senhän he myös onnistuivat käyttämään.

Jotenkin omassa pelissä paistoi tänään tietynlainen päättämättömyys ja varovaisuus. Taisin mainita jo viime syksyn Lissabonin kisan jälkeen, että Zdenekin kanssa meidän henkiset latauksemme eivät aina ihan kohtaa, ja jotenkin tänään se heijastui voimakkaasti myös peliini. Tuntuu, että hän haluaisi minun pysyvän paljon takakentällä ja pitävän verkolla ollessani vain linjan kiinni, mikä rajoittaa omaa kykyäni osallistua peliin ja jättää minut vähän aseettomaksi. Ja varsinkin tänään takakentän pelini oli ihmeen virhealtista, enkä uskaltanut lyödä palloa kunnolla kummaltakaan puolelta. Lisäksi Zdenekin kanssa syötön jälkeiset kuviomme eivät ole ihan niin hyvin viimeisteltyjä kuin monen nelinpelispesialistin kanssa, mikä näkyy vääjäämättä lyhyiden pisteiden vähäisenä määränä.

Tottakai Zdenek on kuitenkin kova pelimies, ja varsinkin takakentän pommeissa hän on ihan huippuluokkaa. Mutta nyt hänkään ei saanut ihan parhaita lyöntejään aikaiseksi ratkaisuhetkillä, ja kun siihen en pystynyt minäkään niin lopputulos on tämä. Ihmeen lähellä voittoa olimme mielestäni kaikesta huolimatta, joten ehkä se kuitenkin taas kertoo jotain. Ja onhan sekin nyt käsittämätöntä, että olen tällä kaudella voittanut jokaisessa ottelussa enemmän pisteitä kuin vastustaja, mutta siitä huolimatta voittosuhde on plussalla ainoastaan 6/4. Eli pisteiden voittamisesta tämä homma ei minulla ole kiinni, pitää vain muistaa voittaa ne oikeat pisteet mielellään sieltä ottelun loppupäästä!

Nämä Antalyan kaksi viikkoa jäivät nyt lopulta käytännössä siis hukkareissuksi, sillä kvartsin tuomilla 15 ATP-pisteellä en rankingia ajatellen tee mitään, koska huonoin laskettava pistemääräni on jo nyt 17 pistettä. Tämä koko kahden viikon massakauden pieleen meno tiivistyikin matsin jälkeisessä harmituksessa, vaikka eihän kukaan voi mitenkään aina onnistua, ja sinänsä tuollainen kiukuttelu on turhaa. Mutta tottakai tiettyjä menestyspaineita aina on ja epäonnistuminen sapettaa.

Parasta lieneekin nyt seuraavaksi vain yrittää pyyhkiä tämä kaksiviikkoinen pois mielestä. Otinkin Antalyasta ehkä yhden elämäni nopeimmista lähdöistä, sillä 40 minuuttua ottelun päättymisestä olin jo kamat pakattuna kisakuljetuksessa matkalla lentokentälle. Lensin iltalennolla Istanbuliin, jossa nyt parasta aikaa odottelen aamun aikaista lentoa Frankfurtin kautta Helsinkiin. Tuntuu siltä, että parin päivän mielen raikastus kotimaisessa pakkassäässä tekee nyt hyvää, ja tämän nopean koukkauksen jälkeen riittää sitten taas varmasti paremmin virtaa seuraavalle useamman viikon stintille. Korona-ajan rajoitukset aiheuttavat toki omat kommervenkkinsa matkustamiseen ja siinä mielessä itsekin piti punnita tarkkaan, onko mitään järkeä lentää ylimääräistä lentoa kodin kautta, mutta nyt päätin hoitaa asiat näin. Sunnuntaina matka jatkuu sitten taas illall kohti Italiaa, jossa vuorossa on kaksi sisäkisaa britti Lloyd Glasspoolin kanssa. Kuullaan siis taas lisää muutaman päivän päästä!