Eastbourne ATP250 – Villikortti taskussa kohti ensimmäistä kierrosta

Aika pitkään piti odottaa varmistusta tulevan viikon pelien osalta, mutta onneksi lopulta villikorttipaikka Eastbournen ATP-kisaan aukesi tutun parini Lloydin kanssa. Vielä muutama päivä sitten oli kysymysmerkkejä ilmassa Lloydin pelikunnon osalta sekä sen osalta tarvitsivatko myös toiset englantilaispelaajat meidän edeltämme villejä kortteja kisaan. Peruutuksia tuli kuitenkin sen verran, että edeltämme kaksi brittiparia pääsivät suoraan mukaan, emmekä mekään Lloydin kanssa olleet lopulta kuin toisella varasijalla suoralla listalla.

Hyppäsin siis pariksi yöksi ulos kisakuplasta Lontoossa Queen’s Clubin kisan jälkeen ja teki kyllä ihan hyvää saada vähän ulkoilla rauhassa omaan tahtiin ja pitää ihan rehellinen vapaapäivä kaikesta. Englannin sää tarjosi toki perinteiseen tapaan koko vapaapäiväni ajan pelkkää sadetta, mutta mitäpä sitä pukeutumisen ja sateenvarjon lisäksi tarvitsisi. Sisätilat ja ravintolat jätin toki sattuneista syystä toiseen kertaan, mutta onneksi ruoan tilauspalvelut toimivat tänä päivänä aika näppärästi ja telkkaristakin riitti ohjelmaa muun muassa jalkapallon EM-kisojen paikalliskamppailua Englanti-Skotlanti seuraten.

Kuplasta poistuminen tarkoitti myös pientä rahansäästöä, sillä järjestäjät ovat kyllä osanneet täällä hinnoitella kisahotellit ihan normaalihinnoin, vaikka kysyntää ei juuri ole ja yleisesti ottaen hotellit ovat todella edullisia Lontoon alueella. Esimerkiksi itse maksoin Hilton Hyde Park hotellista aivan Lontoon keskustassa vain 73 puntaa per yö, mikä on reilusti alle puolet kävelymatkan päässä olevan Queen’s Clubin kisahotellin pelaajahinnasta. Ja Wimbledonissa kisahotelli vasta kallis onkin, kahden hengen huoneesta veloitetaan peräti 280 puntaa. Ja kun kuplan takia pelaajien (ja heidän maksamiensa valmentajien ja fysioiden) on pakko olla kisahotellissa niin ei ihme, että pelaajat ovat hieman nostaneet äläkkää.

ATP-kisoissa järjestäjät maksavat nelinpelipelaajille majoituksen kisaa edeltävästä lauantaista alkaen siihen asti kunnes pelaaja on ulkona. Eli tappion jälkeinen yö menee vielä järjestäjien piikkiin. Esimerkiksi Queen’s Clubin viikolla järjestäjät maksoivat siis majoitukseni keskiviikkoon asti, mutta sen jälkeen kolme yötä meni omaan piikkiin ennen kuin Eastbournessa taas alkoi homma pyöriä lauantaina. Kaksinpelipelaajat puolestaan saavat yleensä minimissään viisi järjestäjien maksamaa yötä, mutta esimerkiksi Queen’s Clubilla tuo määrä oli kuusi.

Joka tapauksessa, matkani jatkui sitten lauantaina aikaisella aamujunalla Lontoon Victorian asemalta puolentoista tunnin matkan päässä sijaitsevaan Eastbourneen. Noin 100 000 asukkaan Eastbourne tunnetaan Englannin etelärannikolla kohteena, jossa erityisesti eläkeläiset viihtyvät, joten mikään biletyspaikka tämä ei kuulemma ole. 😊 Ihan hienon näköisen rannan tuntumassa sijaitsevan keskustan rakennukset ovat pääosin viktoriaaniselta aikakaudelta, eikä hotellimme valitettavasti ole poikkeus. Kokolattiamatoilla päällystetyt lattiat natisevat ja yleisilme on jonkin verran kulahtanut, mutta kai tässä yhden viikon ihan hyvin asustelee. 😊 Vähän kisahinta 150 puntaa per yö tuntuu kuitenkin jälleen kohtuuttomalta.

Tein eilen paluun kisakuplaan, joten aamulla hotellilla piti ensin tehdä koronatesti ja odottaa tulokset ennen kuin sai taas luvan liikkua. Negatiivinen tulos tuli kuitenkin jo neljässä tunnissa, joten ehdin hyvin syödä tennisklubilla lounaankin ennen iltapäivän treeniä. Myös valmentajani Boris tuli lauantaina aamulla suoraan Helsingistä paikalle ja oli näin iltapäivällä mukana remmissa. Iltapäivän treeneissä pitikin tällä kertaa olla kunnolla hereillä, kun pääsin treenaamaan kaksinpelitykkimme Emilin kanssa. Koko kentän liikkuminen oli rehellisesti sanottuna vähän hakusessa, mutta onneksi syöttövolley-pelillä pärjää ruoholla ihan hyvin ja takakentältä paikallaan pystyn toki treeneissä lyömään ihan hyvällä tempolla kenen vain kanssa.

Tänään ohjelmassa oli puolestaan ensin tunnin treeni Boriksen kanssa harjoituskentillä vähän matkan päässä ennen kuin pelasimme iltapäivällä kisakentillä Lloydin kanssa treenipisteitä intialaisparin Bopanna/Sharan kanssa. Siinähän sai samalla vähän tuntumaa tulevista Davis Cup -vastustajistakin eli ei ollut ollenkaan hassumpi treenivastus. 😉 Kisakentät ovat täällä Eastbournessa ehkä aavistuksen epätasaisemmat ja pidemmäksi leikatut kuin vaikkapa Queen’s Clubilla, mutta ihan täysin pelattavat ovat kyllä kentät täälläkin. Perjantaina oli kuulemma satanut koko päivän, mikä on ehkä vähän pehmentänyt kenttiä. Sadetta on myös luvassa tulevina päivinä eli saa nähdä minkälaisessa kunnossa kentät ovat sitten loppuviikosta.

Ja tavoitteenahan täällä on olla mukana vielä loppuviikosta, sillä yhteispeli Lloydin kanssa tuntui taas tänään todella hyvältä treeneissä. Ensimmäisen kierroksen ottelumme tiistaina aussiparia Purcell/Saville vastaan ei tule kuitenkaan luonnollisesti olemaan helppo. Tästä kisasta muodostui lopulta yksi vuoden kovimmista ATP-250 -kisoista ainakin kärkiparien osalta, joten siinä mielessä oli hyvä, että vältimme sijoitetut pelaajat ensimmäisellä kierroksella. Mutta aussit osaavat kyllä nelinpelin, olivathan he muun muassa viime vuonna Australian Openin finaalissa.

Käyn huomenna vielä Boriksen kanssa tarkemmin läpi taktiikat ausseja vastaan, mutta mitä edellisistä matseista muistan niin Purcell lyö rystyä todella hyvin, minkä lisäksi hänellä on tosi monipuolinen syöttö. Saville on pelaajista ehkä hieman tasaisempi, mutta samalla olen kyllä myös sitä mieltä, että häntä kannattaa painostaa varsinkin tiukoissa tilanteissa. Kohtaamisessamme Munchenissa toukokuun alussa Saville oli ajoittain vähän epävarma, mutta kaksinpelissä hänen parhaat tuloksensa ovat kyllä ruoholta, joten ei hän varmasti huonosti tule nyt pelaamaan. Purcell/Saville ovat myös pelanneet jo useamman vuoden tiiminä, joten he tietävät varmasti mitä pelikaveri kentällä tekee.

Mutta niin kuin jo totesin, yhteispelimme Lloydin kanssa on on kyllä varsin hyvällä mallilla. Oma syöttöni tuntuu tosi vahvalta, mikä lupaa hyvää, eikä Lloydillakaan tunnu olevan mitään Nottinghamissa olleita ongelmia enää kehossaan. Huomenna siis toivottavasti tehdään vielä viimeistelytreenit ellei sade sotke kuvioita ja tiistaina sitten pelataan tosissaan. Let’s go!

Ja pakko on kyllä sanoa, että kun on taas pari viikkoa ollut yksin reissussa niin aika kiva on ollut tällä viikolla saada tuttuja kavereita seuraksi. Emilillä on mukana valmentaja Fede ja minunkin kroppaani hoitava fysio Mikko ja kun omakin valmentajani Boris saapui paikalle niin meitähän on täällä ihan kunnon poppoo! 🙂