Eilen saatiin huippu-uutisia Englannissa, kun villi korttimme Wimbledoniin varmistui Lloydin kanssa virallisesti. Mitä villeihin kortteihin tulee, niin tuosta alkaa olla vaikea laittaa enää paremmaksi, joten onhan se aika mahtava juttu! Ensi viikon Eastbournen ATP250-kisan osalta tilanne on vielä hieman auki, sillä sinne villejä kortteja on jaossa vain kaksi. Lloyd on kuitenkin taas kunnossa, joten toivotaan, että saamme pelata ensi viikollakin.
Lähtökohtaisesti villin kortin saaminen kotimaan ulkopuolelle on tenniksessä aika harvinaista, ellet sitten ole ihan maailman kärkipelaaja tai huippujuniori kv. manageritoimiston tallissa. Tuolta kantilta katsottuna koko tämä kesäkuun ohjelmani on kyllä suoraan kuin villeimmistä unelmista, sillä kaiken mennessä nappiin pelaan peräti kolme viikkoa putkeen isoja kisoja WC-statuksella. Muistan naureskelleeni valmentajalleni Borikselle viime joulukuussa, kun kävimme läpi kannattaisiko minun yrittää pelata alkuvuonna Lloydin kanssa, ja Boris heitti ilmoille, että britin kanssahan voisi saada villin kortin Wimbledoniin. Pidin koko ajatusta ihan pähkähulluna, mutta tässä sitä nyt ollaan!
Tottakai villi kortti on siis täysin Lloydin ansiota, mutta olen tietysti todella kiitollinen sekä hänelle että Englannin tennisliitolle, että saamme pelata yhdessä nämä kisat. Pientä vaihtokauppaa Suomen challengerien kanssa oli kulisseissa toki pakko tehdä, mutta onneksi tähänkin löytyi tahtoa kaikilta osapuolilta. Joten eiköhän viimeistään sitten Wimbledonissa oteta villi kortti Lloydin kanssa kunnolla käyttöön hyvän menestyksen myötä, jos ei sitten jo ensi viikolla päästä Eastbournessa tositoimiin.
Voisin myös tässä kohtaa käydä vielä vähän läpi fiiliksiäni ruohotenniksestä kymmenen vuoden tauon jälkeen, sillä sen verran harvinaista herkkua tällä alustalla pelaaminen minullekin on siis urani aikana ollut. Ehkä isoin yllätys on varmasti ollut se, kuinka hidasta peli nykyajan ruohokentillä on. Moni täälläkin sanoo, että kuumana päivänä Roland Garrosin massakentillä on helpompi lyödä läpi kuin ruohokentällä Englannissa. Tavallinen yläkierrelyönti ei liu’u pompussa ruoholla oikeastaan yhtään, vaan pomppaa ihan normaalisti, joskin toki hieman matalammalle kuin vaikkapa kovalla kentällä. Vielä kun mukaan lisätään raskaat Slazengerin pallot niin takakentältä on täällä jopa todella miellyttävä pelata.
Erojakin kuitenkin saadaan onneksi aikaiseksi, viimeistään silloin kun mukaan otetaan alakierteet. Slaissi nimittäin liukuu ruohon pinnasta todella vihaisesti läpi pysyen sekä matalana että nopeana. Alakierteet ja volleyt ovatkin tästä syystä ruoholla tavallista paljon tehokkaampia lyöntejä. Syötössä pallo liukuu myös melko nopeasti kentän pinnasta, mutta täällä on kyllä ihan oikeasti mahdollista syöttää myös kick-syöttöjä eikä perinteinen sivukierre-slaissisyöttökään ole mitenkään mahdoton palauttaa.
Varsinkin kaksinpelissä eroja muodostuu myös tottakai liikkumisessa, jota täytyy ruohokentillä muuttaa selvästi normaalista. Askeleen pitää olla tietyllä tavalla kissamainen, jottei tule turhia liukastumisia, eikä kulmiin voi runtata vain voimalla vaan askeleen täytyy pysyä kevyenä, jotta suunnan muutos onnistuu. Liikkeelle lähdöt stoppareihin ja palautuksiin ovat ehkä myös aavistuksen hitaampia liukkauden vuoksi, mutta ainakin omissa uusissa Yonex-kengissäni pitoa on ollut kyllä todella mukavasti. Matalan pompun vuoksi perus peliasento on hyvä pitää vähän normaalimpaa alempana, mikä vaatii jaloista lisää tehoja, mutta niitähän tennispelaajilla yleensä riittää. 😊
Kaiken kaikkiaan ruohokentät ovat olleet minulle todella miellyttävä kokemus ainakin tällä reissulla, eikä kenttien kunnossakaan ole ainakaan toistaiseksi ollut siis mitään valittamista. Toki ruohokenttiä on varsinkin Englannin ulkopuolella monen tasoisia, mutta täällä kyllä Nottinghamin kentät tekivät vaikutuksen tasaisuudellaan, eikä Queen’s Clubillakaan ensimmäisen päivän jälkeen ole huonoja pomppuja juuri tullut. Sen kyllä huomaa äkkiä, mitkä kentät on treeniä varten leikattu aavistuksen pidemmälle ruoholle, jolloin ne kestävät kulutusta paremmin, ja mitkä kentät taas ovat matsikäytössä ja todella lyhyeksi leikattua nurmea. Mutta erot ovat niin hiuksen hienoja, että yhtä paljon varmaan vaikuttaa jo sekin, että ruoho kasvaa päivän aikana ja illalla kenttä on väkisinkin hitaampi. Hauska on myös tietenkin ollut seurata kentän viivojen maalaamista joka päivä uudestaan ja senkin tajuaa nopeasti, että viivoista pallo pomppaa selvästi hitaammin. Vielä kun noihin pomppuihin oppisi jotenkin reagoimaan!
Huomisen perjantain aion pitää vapaata parin hyvän treenipäivän jäljiltä, mutta toivottavasti lauantaina voin siis sitten suunnata kohti etelärannikolla sijaitsevaa Eastbournea. Olen nyt ollut yli 10 päivää Englannissa, joten saatoin poistua kisakuplasta pariksi yöksi nauttimaan muun muassa kävelylenkeistä ulkona. Huomiselle on tosin luvattu aika kovia sateita, joten täytynee yrittää saada kävelykiintiö jo tänään illalla täyteen ja keksiä huomiselle sitten jotain muuta tekemistä. Mutta onneksi Lontoossa riittää varmaan muutakin koronaturvallista tekemistä yhdeksi sadepäiväksi, joten eiköhän tässä hyvin saa ladattua akut seuraaville viikoille. Let’s go!
Onneksi olkoon Harri! Mahtava uutinen tuo teidän Wimbledonin villi kortti!!! Ehkäpä saadaan pian kuulla Wild News about Eastborn, too! Kiitos myös kokemustesi ja ajatustesi jaosta ruohokentän / massakentän eroista. Näistä kyllä on kuullut monesti puhuttavan, mutta harvoin on saanut näin konkreettista ja järkeenkäyvää vertailua sekä tuoreeseen kokemukseen perustuvaa analyysiä, kuten sinulta. Pienet yksityiskohtaiset kuvauksesi avaavat eri alustojen käyttäytymistä – monine muuttuvine tekijöineen ja eri lyönteineen – helposti ymmärrettävällä tavalla. Havaintojen tekeminen, nähdyn ja koetun tiivistäminen kuvaavasti vaatii taitoa. Kommunikaatio on vaikea laji, mutta erinomaisten tennistaitojen lisäksi sulla on sekin hallussa!!!
>>> Eastborn siis vielä vähän auki, mutta Wimbledon – mikä paikka iskeä!!! Have fun!
Kiitos mukavasti kommentista! Wimbledonin villi kortti lämmittää kyllä mieltä kovasti, jonkinlainen unelmien täyttymyshän se on tennispelaajalle päästä tuonne pelaamaan.
Ja Eastbournesta odotellaan yhä virallisia uutisia, mutta toisaalta ollaan listallakin jo toisella varasijalla eli eiköhän paikka tavalla tai toisella järjesty!
Seurasin itsekin tuota Eastbournen ilmoittautumislistaa, ja aikaisemmin tänään katsoin kuinka kolme paria oli vetäytynyt, ja te olitte viidennellä varasijalla. Nyt kun katsoin, niin kukaan uusi ei ole vetäytynyt mutta olette tosiaan pompanneet jo toiselle varasijalle. Miten siinä niin kävi? Vai onko seuraamani sivuston tiedot olleet kenties aikaisemmin vääriä? En vain ymmärrä, miten sillä listalla voi nousta, jos uusia vetäytymisiä ei tule. 🤔
Nuo nelinpelilistat tosiaan elävät nyt vähän erikoisesti, kun pelaajat käyttävät ”repair”-optiota. Itsekin saa koko ajan olla yhteydessä suoraan kisan Tour Manageriin, jos haluaa pysyä kartalla.
Esimerkiksi tällä kertaa edeltämme Monroe/Paul vetäytyi mutta koska Paulin tilalle tuli repair-säännöllä Bublik niin lista ei liikkunutkaan mihinkään. Voi myös olla, että edellämme joku pari onkin jättänyt repair-option käyttämättä alkuperäisen suunnitelman vastaisesti. Ja sitten vielä ainakin tällä kertaa esimerkiksi Erlich/Vasilevski pari pääsi viimeisenä sisään Mallorcan kisaan, joten he poistuivat sen takia edeltämme varasijoilta.
Aika sekava meininki siis, muuta sekavaa se on myös meille pelaajille!
Sanoin kavereille jo ekan ATP turnausvoittonne jälkeen, että villejä kortteja alkaa pian tulla sekä menestyksen, että varsinkin Lloydin kansallisuuden perusteella. Vielä kun esityksenne ovat vakiintuneet hyvälle tasolle koviakin pareja vastaan, niin tässä nyt nähdään viime syksystä alkaneen tehoboostauksenne tulos.
Jarkko varsinkin, ja Henkka ovat paljon tasoittaneet tietä ainakin Wimbbikseen.
Joskus 1965 kesällä sain lahjaksi Panchon ja Reiskan (Pekka Säilä, Reino Nyyssönen) vetämän tenniskurssin Taivallahdessa. Siitä lähtien on yksi kesän kohokohdista ollut Wimbledon. Onhan siellä nähty suomalaisia voittojakin aika mukavasti ja nyt on taas jännäystä tiedossa, kun tänä vuonna lienee eri sarjoissa aika monta suomalaista.
Menestystä ja onneakin matseihinne molemmissa turnauksissa !
Kiitos! Tuo Marseillen kisavoitto oli kyllä moneltakin kantilta hurjan tärkeä juttu jatkon kannalta. Saimme Glasspoolin kanssa molemmat hurjasti itseluottamusta ja nyt vielä nämä villitkortitkin. Ei muuta kuin menestystä kohti siis!