Queen’s Club ATP500 R32, Heliövaara/Gray – Opelka/Peers 4-6, 6-3, 7-10

Voihan videot, omalta osaltani tämä oli yksi kauden parhaita otteluita, mutta sekään ei tänään riittänyt voittoon. Olimme mielestäni tänään parempi tiimi suuremman osan aikaa, mutta niin kuin varsin hyvin tiedetään niin tennismatsit ja varsinkin nelurit ratkaistaan monesti niissä ihan viimeisissä pisteissä. Mahtavaa oli pelata isossa kisassa ja uusi parini Alastairkin suoriutui hienosti, mutta olisihan se ollut hienoa jatkaa pelejä huomennakin.

Pari edellistä päivää treenikentällä olivat todella positiivisia, sillä ensinnäkin puitteet Queen’s Clubilla olivat tietysti viimeisen päälle, mutta toisekseen myös pelimme oli Alistairin kanssa todella vahvaa. Pyörittelimme treenierissä useammankin vastustajan menettämättä kertaakaan syöttöämme, joten itseluottamus oli korkealla tämän päivän matsiin lähdettäessä.

Harmittavasti Alistair ei saanut kuitenkaan ihan sitä treeneissä nähtyä hurmosta tuotua otteluun, sillä ykkössyötöt eivät pudonneet alkuun ollenkaan, ja hävisimmekin hänen ensimmäisen syöttövuoronsa ensimmäisen erän 1-1 -tilanteessa. Opelkan syöttövuoroissa emme olleet odotuksien mukaisesti lähelläkään murtoa, mutta Peersin syöttäessä erää kotiin saimme kolmella hyvällä palautuksella aikaiseksi 0-40 -tilanteen ja neljä vastamurtopalloa. Peersiltä löytyi kuitenkin hyviä syöttöjä takataskusta, enkä no-ad -pisteessä saanut palautuksen jälkeistä kämmentäni yli verkon. Tuo oli varmaan koko ottelun ainoa huono lyöntini, joten todella pienestä se voi kyllä olla kiinni.

Olimme kuitenkin nyt hyvin pelissä mukana ja seuraava murtopallo toisen erän alussa sitten tärppäsi, jälleen Peersin syöttäessä. Useampi kovan luokan palautus ja pari nättiä viimeistelyä verkolla siirsivät meidät 3-1 -johtoon. Olimme koko erän omissa syötöissämme vakuuttavia ja hoidimme erän tyylikkäästi kotiin antamatta vastustajille yhtään murtopalloa koko erässä. Vuorossa oli siis nelinpelikentillä tutuksi muodostunut tie break -ratkaisu.

Tie break lähti harmillisesti käyntiin Alaistairin liukastuessa volleytilanteessa syöttöni jälkeen 0-1 -tilanteessa, mutta saimme kuitenkin minibreikin takaisin hyvällä kämmenpalautuksellani 1-2 -tilanteessa. Tuon jälkeen edettiin tasaisesti hyvätasoisia pisteitä pelaten aina 6-5 -johtoomme asti. Tuossa pisteessä löin vahvan kämmenpalautuksen perään suorastaan huikean rystykrossiohituksen ja pääsimme puoltenvaihtoon 7-5 -johdossa. Peers hoiti seuraavan pisteen kunnialla, mutta Alistair pääsi siis kuitenkin syöttämään 7-6 -johdossa. Tuo kakkossyötöllä alkanut piste päättyi kuitenkin harmittavasti siihen, että tavoittelimme kahden hyvän volleyn jälkeen molemmat samaa palloa keskeltä kenttää. Löimme mailat toisiimme ja pallo jäi verkkoon. Jälkikäteen videolta katsottuna en vieläkään ole ihan varma kumman pallo tuo olisi ollut, mutta ehkä kuitenkin enemmän minun kuin Alistairin. Mutta tottakai parempi, että molemmat ottavat kuin ei kumpikaan. 7-7 -tilanteessa Alistair ei saanut syöttöjään kenttään, josta tuloksena tuplavirhe, eikä tehtävä ollut enää helppo Opelkan pommittaessa syötöillään ottelun kaksi viimeistä pistettä. Aavistin vielä 7-8 -tilanteessa oikein, mutta rystypalautukseni jäi harmittavasti verkkonauhaan, minkä jälkeen Opelka viimeisteli ottelun kotiin ässällä.

Kaiken kaikkiaan olimme siis tosi lähellä ottelun voittoa tänään, mutta toki samalla myös aika kaukana. Tie breakin tilanteessa 7-5 -olin jopa aika varma, että matsi tulee, mutta kun ei vain tullut. Välillä nelinpeli on sellaista, että itse ei tee oikeastaan mitään väärin, mutta silti voitto vain lipuu käsistä. Ihan rehellisesti koko ottelussa minulle tuli ehkä kaksi huonoa suoritusta, yksi liian helpoksi jäänyt volley Alistairin ensimmäisessä syöttögamessa ja sitten tuo yksi kämmen verkkoon vastustajien eräpallossa ensimmäisessä erässä. Toki virheitä tuli muitakin, mutta ne olivat kaikki sellaisia, joita tulee väkisinkin ja jotka pitää vain hyväksyä. Syöttöpelini oli koko ottelun ajan tosi vahvaa, palautuspeli erinomaista, volleypelissä tuli paljon hyviä suorituksia ja henkisestikin olin valmis voittamaan. Ehkä juuri tuon takia tämän päivän tappio ei niin paljon harmitakaan, en vain olisi voinut tehdä realistisesti kovin paljoa enempää.

Pakko on siis antaa tunnustusta sekä vastustajille että myöntää se, että nelinpeli on tiimipeliä, jossa kaikki ei aina ole omissa käsissä. Alaistair oli varmasti vähän hermostunut ottelun alussa pelatessaan ensimmäistä kertaa tällä tasolla, mutta hän pelasi kyllä siitä huolimatta pääosin todella hyvin. Vastustajista Opelkan syöttö on kyllä ihan posketon lyönti, eikä hänen murtamisensa ollut lähelläkään. 211cm pitkästä varresta pallo tulee aika eri kulmasta kuin muilta pelaajilta, eikä hänen syötöstään puutu myöskään vauhtia. Ei siis ihme, että mies on kaksinpelissäkin noussut lähelle top30-rankingia. Peers ei sen sijaan ollut tänään ehkä aivan yhtä hyvällä pelipäällä kuin esimerkiksi 6 viikkoa sitten Munchenissä, mutta kyllähän hänenkin perustasonsa on korkea. Refleksivolleyt ovat yhdet maailman parhaista ja tappopaikat hän kyllä hoitaa aina. Peersin vahvaksi tunnettu syöttö ei kuitenkaan minusta nyt ruoholla ole ihan parhaimmillaan, sillä kick ei pomppaa niin hyvin kuin perus kovalla kentällä eikä hänellä oikein ole täysin suoraa flättisyöttöä valikoimassaan. Hänen syöttönsä oli siis mielestäni helpompi palauttaa nurmella kuin massalla mikä saattaa kieltämättä kuulostaa vähän erikoiselta.

Omalle pelilleni ruoho sen sijaan tuntuu sopivan hyvin, sillä saan sivukierresyöttöni kiertämään todella hyvin ja uskalsin tänään hakea flättisyötöilläkin pistettä useamman kerran onnistuneesti. Palautuksissa tykkään myös nopean kentän tuomasta mahdollisuudesta ohjata pallot vastustajan voimaa käyttäen takaisin. Tämä Queen’s Clubin ATP500-kisa tuli nyt kuitenkin tuosta huolimatta osaltani päätökseen, mutta ruohokausi on onneksi vasta alle puolenvälin. Kun peli tuntuu sopivan näille kentille todella hyvin niin odotan kyllä innolla tulevia kisoja, jos ja kun paikka niihin varmistuu. Jään nyt tämän hetken tiedon mukaan vielä pariksi päiväksi treenaamaan tänne Lontooseen ja odottamaan tietoa ensi viikosta.

Ja mikäs täällä on siis treenatessa, sillä kentät ovat huippukunnossa ja olosuhteet muutenkin siis viimeisen päälle. Varmaan suurimmalle osalla näissä kisoissa pelaavista huipuista hienot järjestelyt ovat itsestäänselvyys, mutta kun on itse pelannut pääosin alemmilla tasoilla koko uransa, niin kyllä sitä osaa pienistäkin asioista nauttia. Tai ei ne nyt välttämättä niin pieniltä edes tunnu, kuljetukset rullaavat juuri niin kuin haluat, kisajärjestäjät tarjoavat huipputason ruoat, pelaajien loungessa on kaikenmaailman smoothiebaarit ja tuntuu vain yksinkertaisesti siltä, että jokainen järjestäjien puolesta haluaa sinun viihtyvän mahdollisimman hyvin. Ei ole yksi tai kaksi futurea, jossa on päinvastoin tuntunut siltä, että pelaajat ovat järjestäjille lähinnä pakollinen paha. 😊

Paikalliselta keskuskentältä ei historiaa ja tyyliä puutu. Tämän kisan ensimmäiset voittajat on kruunattu vaatimattomat 131 vuotta sitten.
Ranskan avointen finaali kiinnosti pelaajien loungessa viime sunnuntaina.

Mutta niinhän se kuitenkin on, että puitteista nauttimalla ei välttämättä menestystä aina tule. Täytyy siis palata huomenna nöyrällä asenteella treenikentälle tekemään lisää niitä asioita, joilla viimeisen vuoden aikainen nousu on saavutettu. Tämänpäiväinen matsi loi tottakai taas kerran lisää uskoa, että oma tasoni on kyllä näissä kisoissa, ja kun pienet asiat loksahtavat taas Marseillen kisan lailla kohdalleen, niin tulosta kyllä tulee. Seuraavia matseja odottelessa siis!

Ja laitetaan loppuun vielä pieni arvoitus. Queen’s Clubin päärakennuksessa on sisällä muutama tällainen kenttä, mutta mikäpä mahtaa olla lajin nimi? Vinkkinä voin sanoa, että kyseessä ei ole squash. 🙂

18 thoughts on “Queen’s Club ATP500 R32, Heliövaara/Gray – Opelka/Peers 4-6, 6-3, 7-10

  • Harmitti kyllä täälläkin, olisitte ansainneet voiton. Pelasit hyvin kuten kirjoititin, ja yllätyin kyllä Grayn pelitasosta, ei ollenkaan hassummin pelattu tällä tasolla vaikka mitäänsanomaton nimi ennestään olikin. Tainnut pelata jenkkiyliopistossa.

    Onkohan tuo padel?

    • Joo ei se ollut missään nimessä huono ottelu ja hienosti pelasi Graykin. Harmi vain että jäi voitto uupumaan. 🙁

      Ja ei ole padel-kenttä tuo.

  • Hieno matsi, minusta pelasitte molemmat todella hyvin ja olisitte ansainneet voiton. Rauhallisia, oikeita lyöntivalintoja ja vähän helppoja virheitä. Tällaista tappiota ei kannata harmitella vaan olla ylpeä suorituksesta ja tiedostaa olevansa osaamisen osalta juuri oikean tason kisoissa. Tsemppiä jatkoon!

    • Kiitos rohkaisevasta kommentista! Hyvin samat fiilikset jäi itsellenikin, joten ei tätä tappiota vain kannata liikaa harmitella. Eteenpäin!

  • Olipa hienoa katsoa Eurosportilta Harrin peliä, kun edellinen katsottu matsi oli DJ – Tsitsipas. En nähnyt ensimmäisen erän alkua, mutta tuntu Allstar olevan täysin samaa tasoa brittikollegansa Glasspoolin kanssa.

    Pienestä se on kiinni. Nämä sinun blogit mahtavaa antia ja hyvää jatkumoa sinne kaksinpeliuran ajoille. Suuresti tsemppiä Harri ja onnea myös perheenlisäyksestä!

    • Isot kiitokset! Nämä ATP500-kisat tosiaan näkyvät Eurosportin playerilläkin eli seuraamaan pääsee hyvin. Harmi vain, ettei voittoa tullut ja matsit jäivät nyt yhteen. Toivottavasti kuitenkin Wimbledonissa sitten taas telkkarikuvaa saatavilla. 🙂

  • Kiitos hienosta pelistä, olitte harmittavan lähellä ja itse asiassa olisitte kyllä ansainneet voiton. Mutta tuosta esityksestänne voitte kyllä ottaa plussat ja hyvää itsetuntoa seuraaviin matseihin!!! Todellakin, oli ilo katsoa teidän peliä. En ehtinyt paria ekaa gamea nähdä, mutta kun sain ruudun auki, niin pelasitte todella hyvää tennistä myös koko ekan erän, kuten itse totesit. Oli oikeastaan aika pienestä kiinni, että olisitte tasoittaneet 5-5:een.
    Toinen erä olikin sitten teiltä molemmilta vahvaa esitystä ja erävoittonne 6-3 myös
    todellakin ansaittu! Yhdyn myös kommentointiisi hienoista pisteistänne, sun syöttö ja verkkopeli sekä monet palautukset toimivat mainiosti. Samoin Gray hoiteli tonttiaan
    hyvin ja aktiivisesti. Ja vaikka tiesinkin kaverin rankin 1036, ei se näkynyt ottelun aikana mielessä. Pikemminkin ihmettelin, kuinka hyvin hän pelasi. Aina voi tietysti jossitella, mutta ilman Opelkaa ja hänen pommejaan jonkun muun kanssa Peers olisi varmaankin saanut jäädä treenaamaan Queensiin.
    Hyviä treenejä sulle ja toivotaan, että saat hyvän partnerin ja pelipaikan ensi viikolle! PS. Ottamassasi kentän kuvassa taidetaan pelata lajia nimeltä ”REAL TENNIS”. Newportin Hall of Famessa on juuri samanlainen ja tuli seurattua siellä yläparvelta, kun vanhat taiturit löivät palloa oikein tosissaan. Siinähän saa ja myös pitää käyttää seiniä ja toisen pään vinoa kattolippaa vähän squashin tapaan. Pelin sääntöjä en tunne, mutta aika hauskalta peliltä se näytti ja sitäkin täytyy kyllä treenata, jos siitä haluaa nauttia.

    • Kiitos kattavasta kommentista. Kiva huomata, että katsomoonkin näytti aika lailla siltä, miltä pelaaminen tuntui. Ei se toki täysin häviämisen harmitusta poista, vaikka hyvin pelasimmekin, mutta toivottavasti tästä kuitenkin jää vähän itseluottamusta käteen ja tulevilla viikoilla päästään sitten taas kunnolla voittojen makuun.

      Ja ei ole ”real tenns” myöskään oikea vastaus kuva-arvoitukseen! Onpas näköjään hankala kysymys. 🙂

  • Ennen ottelun alkua lähetyksessä kaavion grafiikka näytti ihan omiaan, siinä näkyi että olisitte jo voittaneet ottelun 6-4, 6-4, mutta sen sijaan että teidän nimet olisivat näkyneet toisella kierroksella Skupski/Skupski – paria vastassa, oli tilalla yksinäinen Adrian Mannarino. Harmi, ettei tähän voi laittaa kuvaa, kaavio oli aika koomisen näköinen. 😀

    Mutta eikös ole niin, että Wimbledonissa ei ole match tiebreakia tai no-ad-pisteitä, joten siellä ei pitäisi onneksi jäädä ihan parista pisteestä kiinni?

    PS. Kirjoitetaanko tuo Grayn etunimi siis Alastair, Alistair vai Alaistair? Tekstissä löytyy joka versiota ja nyt menin jo itsekin sekaisin. 😀

    • Haha, enpä tiennytkään tuosta tulossekoilusta. Harmi, ettei ollut totta tällä kertaa.

      Wimbledonissa pelataan tosiaan oikein perinteisellä paras viidestä erästä -menetelmällä ja vielä normaaleilla eduillakin. Eli siellä jää tuskin yhdestä tai kahdesta pisteestä ottelun ratkaisu kiinni!

      Ja parini etunimi oli siis Alastair, pahoittelut jos tuli itsekin sekoiltua tekstissä 😅

  • Tuo kuva-arvoituksen kentän laji lienee Rackets, joka myös nimellä Racquets tunnetaan.
    Laji lienee saanut alkunsa Lontoon vankiloissa jo 1700-luvulla..

  • Oli kyllä matsi, ekaksi tuli mieleen että itf tason kaveri parina että tulee tylyt lukemat varsinkin opelkan syöttyö + peersin neluritaidot. mutta saitte matsin aikaseksi. Pelasit mielestäni nyt hyvällä tasolla. Alastair pelasi hyvin olosuhteisiin nähden, hänestä voisi tulla jopa potentiaalinen neluripelaaja. kylhän tää nurtsipeli näyttää peli peliltä paremmalta.
    Onneks wimbledon on bo5 niin ei ainakaan jää selittelyiden varaan !! Sun rysty crossit on huikeita osuakseen, paukuta niitä menevään vaa kun paikka !!! miten muute olympiapaikka ? kirjoittelet varmaa siitä erikseen sitten tuonnenpana. Millä kiloilla muuten meet nyt nurtsikaudella (ei kehonpaino 😉 ) ?

    • Joo oli kyllä hyvä matsi ennakkolähtökohdat huomioiden. Mutta harmi, ettei päästy eteenpäin, sillä mahdollisuudet olisi olleet seuraavissakin peleissä.

      Olympiapaikan osalta odottelin tietoa jo tänään, mutta edelleenkään ei ole lisätietoa tullut. Mutta eiköhän tuo ihan näinä päivinä selviä.

      Ja kiloja oli eilen käytössä 22,5kg.

  • Congratulations on the confirmation of your Wimbledon wild card with Lloyd. 🙂 I hope your white kit passes the strict Wimbledon regulations. 😉

    When was the last time you played best of 5 sets? Davis Cup?

    • Wohoo, thank you! The wild cards were finally announced today and how great is it that they gave one to me and Lloyd. 🤩

      I’ve got my brand new all-white Yonex gear waiting for some Wimbledon action. And nice to play best-of-five sets too, last time must have been a couple of years ago in Davis Cup.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.