Nottingham vaihtui eilen lauantaina Lontooseen ja puitteet sen kun paranevat. Lloydin torstain ottelussa tapahtunut pieni loukkaantuminen estää kuitenkin hänen pelinsä tällä viikolla, mutta onneksi sain hänen tilalleen toisen britin Alastair Grayn, ja mikä hienointa myös villikortti tänne Queen’s Clubin turnaukseen pysyi yhä voimassa. Isommassa kisassa helppoja vastuksia ei kuitenkaan ole luvassa ja saammekin avauskierroksella verkon toiselle puolelle parin Opelka/Peers.
Lloydin tilanne näytti torstain ottelun jälkeen ihan kohtuulliselta, ja vielä perjantaina kaikki vaikutti siltä, että hän pystyy pelaamaan jo heti ensi viikolla. Lauantaiaamuna hän kuitenkin ilmoitti minulle, ettei sittenkään ole pelikunnossa, eikä hän ymmärrettävästi myöskään halunnut ottaa tässä vaiheessa riskiä isommasta vammasta ja mahdollisesta Wimbledonin väliin jäämisestä. Olin ollut toki tietoinen siitä, että saatan jäädä ilman paria tulevalle viikolle, mutta kyllä tuo silti harmitti.
Omat parikuviot menivät siis luonnollisesti heti uusiksi ja päällimmäisenä tavoitteena olikin löytää uusi pari Nottinghamin toiseen challengeriin, jonka ilmoittautuminen päättyisi kello 12 lauantaina. Ehdinkin jo kysyä huonolla menestyksellä useammalta pelaajalta kiinnostusta pelata Nottinghamissa ennen kuin sain yllättäen brittien DC-kapteenilta viestin olisiko kiinnostunut edelleen pelaamaan Queen’s Clubilla villillä kortilla, jos hän löytää minulle toisen parin. Ja tottakai olin! Lauantaiaamu oli varmasti hänenkin kannaltaan jo aika viime hetki etsiä käyttäjiä villeille korteille varsinkin, kun myös esimerkiksi oma parini Alastair Gray oli jo Nottinghamissa tarkoituksenaan pelata kaksinpelin karsinnat siellä. Mutta onneksi Alastairkin oli kiinnostunut vaihtamaan Nottinghamin Queen’siin ja suuntasimmekin pian yhdessä kohti Lontoota.
Nämä Englannin kisat on järjestetty siten, että pelaajien ei tarvitse poistua kuplasta edes kisojen välissä, vaan kisakuljetukset vievät pelaajat suoraan toisesta hotellista seuraavaan. Omalla kohdallani kuplasta poistuminen ei olisi edes sallittua, sillä maahan saapumisestani on alle 10 päivää. Mutta hyvä juttu tässä kuplassa pysymisessä oli se, että pääsimme heti Lontooseen tultuamme vielä samana iltana treenikentälle hakemaan tuntumaa kuuleman mukaan yksille Englannin parhaimmista ruohokentistä.
Puitteet aivan Lontoon ytimessä Kensingtonin alueella sijaitsevalla Queen’s Clubilla ovat kyllä vertaansa vailla, mutta ruohokenttien taso ei nyt ainakaan minusta ollut yhtään sen kummoisempi kuin Nottinghamissa. Ainakin meidän harjoituskentällämme ruoho tuntui kasvavan vähän eri suuntiin eri kohdissa kenttää, mikä teki pompusta hieman epäluonnollisen ja epätasaisen. Voi olla, että heti leikkuun jälkeen tilanne on eri, mutta ainakaan siis ensituntuma ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Muuten pelipaikassa ei siis kuitenkaan ole kyllä mitään valittamista, keskuskentällä katsomotilaa riittää vaikka kuinka ja historiaa huokuva klubirakennuskin pitää sisällään kaiken tarvittavan ja vähän enemmänkin.
Vedimme siis eilen Alaistairin kanssa reilun tunnin treenin lähinnä olosuhteisiin ja toisemme peleihin tutustuen. Pelasimme vastakkain Nottinghamin ensimmäisen challengerin ensimmäisellä kierroksella vain muutama päivä sitten, joten siinä mielessä tunnemme toisemme jotenkuten, mutta oli silti hyvä käydä vielä tarkemmin läpi kummankin pelifilosofiaa ja muun muassa päättää palautuspuoli. Sovimme, että pääsen itse taas vaihteeksi takaisin kakkosruutuun, sillä Alaistair on jenkkiyliopistossa pelannut paljon nelinpeliä nimenomaan ykkösruudussa, kun taas minulle molemmat ruudut kelpaavat. Sovimme myös pelaavamme paljon I-formaatiosta lähteviä kuvioita syöttövuoroissamme ja hakevamme syöttöihin vähän enemmän terävyyttä kuin Nottinghamissa. Alaistair pelaa kaksinpelissäkin paljon syöttö-volley -peliä, joten nelinpeli on hänelle luonteva pelimuoto ja siinä mielessä onkin kiva päästä hänen kanssaan pelaamaan.
Helpolla emme tule ensimmäisellä kierroksella kuitenkaan varmasti siis pääsemään, sillä vastaan tulee kiertueen pisin pelaaja, 211cm pitkä jenkki Reilly Opelka sekä hänen tuttu aussiparinsa John Peers. Voikin varmasti jo tässä vaiheessa sanoa, että syötön murtaminen ei tule olemaan meille helppoa, mutta toisaalta meidän pitää pitää huoli, että siltä se tuntuu myös vastustajista. Opelka ei ole kovin paljoa pelannut neluria viime vuosina, joten vaikka hän todella hyvä tennispelaaja onkin, niin hänen painostamisensa esimerkiksi verkolla tulee varmasti olemaan hyvä taktiikka. Ja isokokoista vastustajaa vastaan kohti syöttäminen on varmasti myös järkevää. Sain myös Henkka Kontiselta vinkin syöttää 90% syötöistä Peersin rystylle, sillä tuo puoli saattaa hänellä joskus palautuksissa pettää pahemman kerran.
Kaiken kaikkiaan vastus on varmasti maanantaina tai tiistaina pelattavassa ensimmäisen kierroksen ottelussa kova, mutta toisaalta erot ovat ruoholla pienet erityisesti nelinpelissä. Meidän joukkueelta ei myöskään voitontahtoa puutu, sillä pelaamme Alaistairin kanssa molemmat ensimmäistä kertaa ATP500-tason kisan pääsarjassa. Ja kyllähän villikortti pitää aina käyttää, kun sellaisen joskus saa, sillä tuskin niitä ulkomaalaisille näissä Englannin kisoissa kovin usein kuitenkaan jaetaan! Come on!
Hieno homma Harri, että pääset tuollaisiin puitteisiin pelaamaan. Kiitos jälleen kaikista raporteistasi, jotka on mukavaa luettavaa.
Tsemppiä peleihin!
Kiitos raportista, mikä raotti jälleen kerran huipputenniksen esirippua. Niemisen Jarkko kirjoitti lähes aina omista peleistään ja myös yleisemmin turnauksista ja hienoa, että jatkat perinnettä. Henkan ja Emilin tarinoita odotellen….
Tsemiä Lontooseen ja jatkoturnauksiin! Ja isosti onnea tuoreelle isälle ja koko perheelle!
Jes isot kiitokset! Huomenna päästään siis tositoimiin ja treenierien perusteella ollaan Alaistairin kanssa kova vastus kenelle vaan 💪