Huhhuh, jotenkin on jopa sanaton olo, sillä harvoin on ollut mies näin loppu yhden nelinpelin jälkeen. Hurja henkinen paine pelissä tuntui matsin alusta loppuun, sillä tänään ei tullut omassa pelissä mikään helpolla. Mutta parini Matwe oli mies enemmän kuin paikallaan, ja ei kai sitä voi olla kuin ylpeä siitä, että vyöltä löytyy jälleen yhden top-10 -kaksinpelaajan päänahka. Ja mikä parasta, kisat jatkuvat välipäivän jälkeen lauantaina semifinaalilla!
Jos keskiviikkona tuntui siltä, että kaikki tuntui helpolta, ja kentällä sekä sen ulkopuolella asiat tapahtuivat kuin itsestään niin tänään ei ollut sellainen päivä. Nukuin yön tosi huonosti ja olin hereillä jo ennen aamuseitsemää, ja tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin sai lähteä kentille puoli kahden aikaa. Bollauksessa kolmen aikaa oli jalka oli edelleen vähän raskas ja ajoitus lyöntiin siten hieman vaikeampaa, mutta siitä selvittiin kyllä. Palasimme lyönnin jälkeen takaisin pääkentälle syömään ja katselemaan Rublevin kaksinpeliä, jonka venyminen kolmeen erään saattoi olla aika avainasemassa myös meidän kannaltamme tänään.
Saimme lopulta kisan ATP Tour managerilta matsillemme alkamisajan ei ennen kello 18.30, ja otimme tällä kertaa hien päälle matsia varten pelikentällä, jossa edellinen ottelu loppui sopivasti puoli tuntia ennen meidän matsimme alkua. Nyt lyöntikin tuntui jo paremmalta, eikä valoissa tai olosuhteissa muutenkaan ollut enää ihmettelemistä.
Jo heti neljän minuutin alkupallottelussa huomasi, että Rublev ei ollut henkisesti täysin toipunut kaksinpelitappiostaan, vaan hän veti yhden löysimmistä pallotteluista mitä olen koskaan nähnyt. Ja tuota hänen löysää asennettaan meidän pitikin pystyä heti käyttämään hyväksi. Mutta toisin kävi. Ensimmäisen syöttövuoroni pidimme, mutta 1-1 -tilanteessa Matwen syötössä hänellä oli pientä haparointia pelissään ja venäläiset pääsivät murrolla edelle. Mutta otimme seuraavassa Rublevin syöttövuorossa tärkeän vastamurron, ja olimme taas mukana pelissä. 3-2 -johdossa meillä oli yksi murtopallo, mutta siinä ei tärpännyt. Ja kuten eilenkin, 4-4 -tilanteen syöttövuoroni oli todella ratkaiseva. Ykkössyöttö ei meinannut tippua kenttään millään ja jouduin 15-40 -tappiolle, mutta pari huikeaa pistettä breikkipalloissa pelastivat meidät ja sain pidettyä. Sanoin tuon jälkeen Matwelle ”Harri is back now” ja tottahan se oli. Pelasin huippupisteen heti seuraavan Khachanovin syöttövuoron alkuun, ja otimme lopulta meidän tiimillemme murron nollille. Ensimmäinen erä siis kotiin 6-4.
Toinen erä oli kuitenkin vaikea, sillä liike verkolla tuntui tahmealta, eikä mikään oikein tapahtunut luonnostaan. Ja erityisesti syöttö alkoi yskiä pahemman kerran, sillä menetin lopulta molemmat syöttövuoroni toisessa erässä. Vaikka yritin mitä, niin ykkössyöttö ei vain tahtonut tippua ruutuun. Miten saattoikaan olla syötössä niin päinvastainen fiilis kuin päivää aikaisemmin? Ja kyllähän Rublevkin alkoi kummasti kiinnostua pelaamisesta, kun hän huomasi, että mahdollisuudet voittoon olivat vielä olemassa.
Otimme toisen erän jälkeen vessatauon, jonka aikana pumppasimme lisää energiaa koneeseen. Oli tärkeää uskaltaa olla rohkea, ja se tuottikin heti tulosta. Minulta kaksi erinomaista rystyvolleywinneriä ja kaksi vahvaa ykkössyöttöä tie breakin alkuun, ja olimme nopeasti 4-1 -johdossa. Eikä homma jäänyt siihen, vaan otimme vielä kaksi minibreikkiä lisää siirtyen 6-1 -johtoon. Tuohon kohtaan Matwe kuitenkin hävisi syöttöpisteensä osittain minun väärän liikkeen myötä, mutta seuraava pito vei meidät 7-2 -johtoon.
Sitten homma alkoi kuitenkin mennä tiukaksi. Khachanov piti molemmat syöttönsä, minkä jälkeen Rublev palautti rystynsä krossina läpi 7-4 -tilanteen ykkössyöttööni. Ja sitten 7-5 -tilanteessa Matwe ei saanut tapettua volleyta verkolta, ja meni vielä ottamaan yhden Rublevin pitkäksi menossa olleen kämmenenkin ja yhtäkkiä minibreakit olivat tasan. Tuossa kohtaa Matwe kuitenkin loi uskoa joukkueeseemme sanomalla aika voimakkaaseen sävyyn, että nyt on pakko hakea isoja ratkaisuja. Ja hän löikin palautuksensa 7-6 -tilanteessa erinomaisesti kohti Khachanovia, joka ei saanut volleytaan verkon yli. 8-6 -tilanteeseen Rublev syötti minulle ässän, mutta johto oli edelleen meillä. Matwe löi 8-7 -tilanteeseen hyvän ykkösen, jonka minä seurasin tosi hyvällä lyhyellä volleylla meidän pisteeksi. Ja matsipalloon hän löi jälleen erinomaisen ykkösen, jonka Khachanov löi kämmenellään pokalla taivaan tuuliin. Jeeeesssss!
Tuuletus matsin jälkeen oli luonnollisesti iso, mutta ennen kaikkea siinä pääsi ulos valtava helpotus. Miten saattoikaan olla henkisesti niin raskas ottelu, että olo oli täysin voimaton matsin päätyttyä? Matwe kertoi minun näyttäneen kentällä ajoittain jopa todella kalpealta, joten en selvästikään ollut ihan oma itseni matsin aikana. Tottakai tilanne, jossa pelaat kahta maailman absoluuttiseen huippuun kuuluvaa kaksinpelaajaa vastaan heidän kotikentällään ihan kohtuullisen ison yleisön edessä on aina stressaava paikka pelata tennistä. Mutta jotenkin tein tänään hommasta itselleni liian vaikeaa myös oman pääni sisällä. En ollut henkisesti enkä fyysisesti pirteä, vaan jouduin taistelemaan aivan sataprosenttisesti pitääkseni itseni mukana kentän tapahtumissa.
Mutta kaikesta tuosta huolimatta tuloksena oli voitto. Ja eihän millään muulla loppujen lopuksi ole merkitystä. Matwe pelasi tänään kyllä aivan huippuottelun ja osoitti kuuluvansa nelurissa kärkikahinoihin. Mutta silti olen kyllä myös ylpeä omasta tasonnostosta tie breakin alussa. Ei ollut helppo paikka tulla surkean toisen erän jälkeen leuka pystyssä kentälle näyttäen, että täältä pesee. Koko ottelun ajan oli niin tärkeää näyttää siltä, että olimme kentällä voittamassa. Jos venäläisille näytti yhtään heikkoutta, he iskivät samantien päälle.
Ja kyllähän pallo venäläisten mailoista tuli muutamaan otteeseen aika todella terävästi. Mutta pakko on silti sanoa, että ei Rublevinkaan kämmen täysin mahdoton ollut palauttaa. Ja tuo luo kyllä uskoa siihen, että ei maailmasta ehkä löydy sellaista pelaajaa, joka lyö nykyisen minäni täysin ulos kentältä nelinpelissä. Tottakai tulee päiviä, että vastustaja syöttää tai palauttaa ”zonessa”, mutta ei näiltä vastustajilta ainakaan tänään sellaista vaihdetta löytynyt. Kyllä ne näköjään top-10 -kaksinpelaajatkin ovat nelurikentällä ihan tavallisia kuolevaisia. 😊
Tämän päivän voitto tarkoittaa siis sitä, että kisat jatkuvat seuraavaksi osaltamme semifinaalilla. Tulevat vastustajamme pelaavat oman kvartsinsa vasta huomenna, joten voimme huomenna rauhassa hieman ladata akkuja ja palautua tästä päivästä sekä tehdä kevyet treenit pelikunnon ylläpitämiseksi. Täytyy varmasti myös käydä vähän ulkoilemassa, sillä tämänpäivän kaltaiset kokonaan sisällä vietetyt päivät vetävät kyllä mehut pois koneesta. Luulisi, että 32-vuotiaana tuollaiset jutut tajuaisi ennen kuin on matsikentällä illalla liian myöhäistä vaikuttaa asiaan, mutta josko tästä sitten osaisi vihdoin ottaa opikseen.
Tulevat vastustajamme pelaavat matsinsa huomenna päiväottelussa, joten ehkä tuotakin matsia voi hetkeksi mennä vilkuilemaan. Vastakkain on parit Gonzalez/Molteni, joille hävisimme Lloydin kanssa tiukasti Nur-Sultanissa sekä Behar/Escobar, jotka ovat minulle vähän vieraammat vastustajat. Joka tapauksessa huomisen jälkeen oma mieli on varmasti taas paremmalla tolalla ja lauantaina saadaan sitten taas koneesta kaikki irti. Nyt kuitenkin ajoissa nukkumaan ja palautuminen käyntiin! Vamos!
Mahtava voitto Harri ja Matve! Onneksi olkoon! Tässä näkee taas sun kyvyt pelata tärkeät paikat hyvin, vaikka mielestäsi päivä oli kaikkea muuta kuin optimaalinen. Näissä tilanteissahan se osaaminen punnitaan. Jos sulla oli tänään tahmeata, niin miten olisikaan top-luokan Rublev ja Khatchanov kaatuneetkaan sun hyvänä päivänä? Tästä sun pitää ehdottomasti antaa itsellesi pointseja ruoskan sijaan. Mutta. Kyllä tennismatsit ja niiden voittaminen on huipputasolla nimenomaan korvien välissä. Tottakai omassa pelissä, pelin lukemisessa etc. on aina kehittämisen varaa ja oppimistarve on loputon, mutta on se vain niin, että ei tuollaisia huippupelaajia vastaan voittoja ihan joka poika saa. Ne otetaan. Kuten te teitte tänään. Big hands! Samalla meiningillä seuraavaan matsiin!!!
Isot kiitokset! Juuri tuo seikka, että voitto tuli, vaikka pelituntuma ei ollut paras mahdollinen nostaa kyllä suorituksen arvoa. Varsinkin, kun vastassa oli oikeasti kovia pelimiehiä. 💪 Huomenna sitten taas huippupäivää hakemaan!
Olihan tuo ihan mahtava mtb-voitto ulvovan Moskova-yleisön edessä kotiporukan ykkösketjusta!
Hyvä Harri ja Matwe.
Mielestäni pelasitte tosi hyvin.
Kattelin, että olit tosi eleettömän päättäväinen, mutta ilmeisesti olitkin valkoinen ja kalpea!
Jatkakaa samaa rataa. Paljon virheetöntä peruslyöntiä ja hyviä reagointeja löytyi.
Tuolla tyylillä pääsy päätyyn on hyvin lähellä.
Jes, kiitos! Haha hyvä jos näytti kotikatsomoon keskittyneeltä, sillä olotila oli juurikin valkoinen ja kalpea. 😁 Huomenna sitten taas isoa vaihdetta silmään!
Onnittelut, upea taisteluvoitto kovatasoisessa matsissa! Tuosta tekikin mieli kysyä matsia katsellessa, että miten erilaiselta se tuntuu kentällä kun verkon toisella puolella on kaksinpelitähtiä. Värikkäästi sitä kuvasitkin. Ja eiköhän se siitä helpota, kun kokemuksia tulee jatkossa lisää!
Middelkoop kyllä osoitti tänään, miten on rutinoitunut pelaamaan tällä tasolla ja kohtaamaan atp-huippuja. Vaikuttavaa tekemistä. Parin matsin jälkeen tulee itselle mieleen, voisiko olla jopa paras neluripelaaja, jonka kanssa olet päässyt parina pelaamaan? Toki näitä varmasti hankala rankata järjestykseen.
Kiitos! Middelkoop oli kyllä tosi hyvässä vedossa venäläisiä vastaan ihan alun pientä haparointia lukuun ottamatta. Tosi kylmäpäistä ja fiksua pelaamista häneltä.
Helppoa ei tosiaan ole neluripareja keskenään verrata, mutta kyllähän Henkka Kontisella paras pelitaso on vielä seuraavalla levelillä Middelkoopiin verrattuna. Ja kesällä Wimbledonissa pelasin yhden treenierän Mahut’n parina, eikä siinäkään parin osaamisesta jäänyt kyllä homma kiinni.
Hienoa Harri !!! En nähnyt matsia, mutta olen todella iloinen, että nyt viimeistään on apinat tippunut selästä match tie-breakien suhteen ! Toivottavasti positiivinen putki nyt jatkuu !!
Jess, kiitos! Kyllä ovat tärkeitä nämä match tie break -voitot, ja toivotaan, että putki jatkuu!
Onnea hienosta voitosta!
Luin mielenkiinnolla etenkin henkiseen puoleen liittyvistä ajatuksistasi pelin aikana kun verkon toisella puolella oli kaksinpelin top-10 -pelaajia kotikentällään. Kaikki ovat lähtökohtaisesti voitettavissa ja peli on aina peli. Kiitos näiden tuntemuksien aukaisemisesta ja tsemppiä seuraavaan peliin!
Kiitos! Mukava kuulla, että tuo henkinen painetila, jonka matsin aikana koin välittyi myös sinne lukijapuolelle. Kyllä se vaan väkisin vaikuttaa omaankin suoritukseen, kun vastassa on TV:stä tuttuja top-10 -pelaajia, mutta samalla pitää muistaa, että kaikki ovat kyllä voitettavissa. Juuri kuten torstaina näimme.
Hieno tasonnosto match tiebreakkiin tiukassa paikassa! Ja miten hienoa, että tuollaisen parin kaataminen onnistuu vaikka ei sattuisi juuri se paras päivä, se kertoo paljon teidän potentiaalista. Nyt vaan päätyyn saakka 🙂
Vamos, huikea juttu! Eiköhän laiteta isompaa vaihdetta silmään seuraavassa matsissa. 💪
Conrats Harri (and Matwe), this was a HUUUGE win!
Thank you!
Massive WIN! 😃 🎾👍
Jossei olllu Rublev parhaimmillaan, niit ei huonosti nukutun yön jälkeen peli oo aina helppoa, joten puntit tasan. Peli ratkaisee!
Hieno MTB; naapurin pojat oli ihmeissään suomalaisen tenniksen tasosta!
Tsemppiä semeihin!
Kiitos! Juuri tuo match tie breakin voittaminen näitä venäläisiä vastaan tuntui kyllä hyvältä. Ja vielä heidän kotikentällään. Nyt vaan samaa rataa eteenpäin!
Erinomaisen upea voitto! En nähnyt peliä, kun olin Jokereiden kotiottelussa😊. Koita nauttia ja ottaa rennosti. Suurta tsemppiä semiin!
Paljon kiitoksia! Täysillä vaan kaikki peliin semifinaalissakin!
Tätä blogia on tosi mielenkiintoista lukea! En ole kovin innokas penkkiurheilija, saati että itse urheilisin aktiivisesti, enemmän olen lukijatyyppiä eli kaikenlaiset tarinat kiinnostavat. Urheiluhan on luonnostaan dramaattista, mutta ikävän usein urheilujutut ja urheilijahaastattelut ovat täynnä latteita itsestäänselvyyksiä. Taustoitus ja myös negatiivisten asioiden avoin esille tuominen tekee jutusta paljon elävämpää ja samaistuttavampaa. Kiva siis että viitsit kirjoittaa ja menestystä kentille!
Iso kiitos tästä kommentista! Juuri tämä urheilun henkisen puolen avaaminen on minustakin hurjan kiinnostavaa, ja samalle kun se tuottaa iloa lukijalle niin se auttaa myös jäsentämään omia ajatuksia. Sen huomaa omissakin haastatteluissa, kuinka sitä kovin usein vastaa vain juuri siten, kun kaikki odottavat. Toivottavasti tämän blogin kautta saan avattua ajatusmaailmaa laajemminkin, vaikka toki ihan kaikkea ei tätäkään kautta voi/kehtaa aina kirjoittaa. 😉
Olispa ollu mielenkiintoista olla kärpänen katossa siellä vessatauolla. Taktiken veto ristiinkuseminen(?) tuossa kohtaa tuotti tuloksen. En olisi arvannut että ottelu oli niin kova henkisesti. Ainoat merkit ulospäin oli ylimääräiset puhallukset ennen oman syöttövuoron aloittamista ja vähäpuheisempi Harri puoltenvaihdoissa kuin ekalla kierroksella.
Olet nyt taas kerran nostanut pelisi uudelle tasolle . Nyt pitää vain uskoa itsekin olevansa näin hyvä! Itse näen tämän vain luonnollisena jatkeena kehitykselle jonka ensimmäiset merkit panin merkille aikoinaan amerikan kiertueella Laaksosen kanssa. Silloin eräs Heliövaara jätti synkistelyt sikseen ja sai Henrinkin uskomaan itseensä , ja sitä samaa on nähty koko tämän vuoden!
Stay safe, fanisi.
Haha, ei se vessatauko lopulta niin dramaattinen ollut. Ruotsalaisen kisan supervisorin perässä käveltiin vessaan ja takaisin tullessa päätettiin, että nyt täytyy uskaltaa olla rohkea ja ottaa ohjat omiin käsiin. Kun pystyy olemaan sinut tuon tilanteen ja sen tuoman jännityksen kanssa, niin silloin ei tarvitse pelätä epäonnistumisia. Ja se on kyllä isoin avain voittoihin.
Hieno voitto jälleen! Rublevkin tosiaan näytti välillä siltä, että mielessä oli enemmän hävitty kaksinpeli kuin voitettavissa ollut nelinpeli. Tauolla Khachanov näytti yrittävän kannustaa Rublevia, kun taas hän vain manaili vanhoja virheitään. Teistä onneksi kumpikaan ei vajonnut murheen alhoon.
Saako muuten kysyä noista vessatauoista, mennäänkö siellä supisemaan taktiikkaa vai yrittääkö molemmat vain kerätä itsensä ja keskittyä seuraavaan erään? (ja tietysti käydä vessassa) Joskus muistan katsoneeni kaksinpeliä, jossa toinen pelaajista otti vessatauon, takaisin tullessaan hän kuitenkin sai varoituksen, koska valvomaan tullut linjatuomari oli huomannut, ettei pelaaja ollutkaan käynyt vessassa. 😀
Kiitos! Oli tosiaan meidän kannaltamme aika hyvä juttu, että Rublev väsytti itseään kaksinpelissä, mutta ei hän siltikään missään nimessä neluria halunnut hävitä.
Vessatauon aikana on sääntöjen mukaan tosiaan pakko käydä ihan vessassa, mutta kyllähän tuossa torstain matsissa kyseessä oli rehellisesti sanottuna myös taktinen veto. Hetken puhallus ja henkinen tauko ennen kuin palasimme isolla uholla takaisin kentälle. Ei siinä taktiikkaa täysin uuteen uskoon ehdi laittaa, mutta edes vähän saa keskusteltua siitä, kuinka halusimme olla rohkeita ja ottaa ohjat omiin käsiimme. Ja sehän toimi!