Harmin paikka, ei saatu kotikisalle sitä loppua, mitä toivottiin. Peli ei oikein tänään finaalissa missään vaiheessa lähtenyt rullaamaan meidän suuntaamme hyvin syöttäneitä ja palauttaneita itävaltalaisia vastaan, ja tällä kertaa he ansaitsivat voittonsa. Aina ei voi voittaa, mutta tämä tappio kyllä harmittaa erityisen paljon niin omasta kuin parini Julsin puolesta. Viikkomme oli hyvä, mutta nyt siitä jäi kuitenkin hieman karvas maku.
Talin keskuskenttä oli näyttämönä jo urani ensimmäisessä CH-kisassa vuonna 2005 ja kaksi vuotta myöhemmin ensimmäisessä CH-finaalissa. Tuolloin vuonna 2007 hävisimme Henri Kontisen kanssa tiukkaakin tiukemman finaalin venäläisparille Elgin/Kudryatsev, mutta näköjään tyytyminen oli tappioon myös nyt 14 vuotta myöhemmin. Jotenkin tuntuu epäuskottavalta, että oma pelintasoni ei olisi nyt parempi kuin tuolloin lähes juniori-ikäisenä, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten sitä nyt pärjäisi tuota pikku-Harria vastaan. Ainakin hän olisi todennäköisesti palauttanut paremmin kuin minä tänään. 😊
Olimme tänään aivan ottelun alussa hereillä ja mukana pelissä, mutta emme saaneet harmittavasti otettua murtoa 2-1 -tilanteessa kolmesta breikkipallosta huolimatta. Miedler laittoi niihin kaksi todella hyvää syöttöä ja no-adiin hurjan hyvän volleyn, mutta ehkä ideaalimaailmassa olisin siihen päässyt, jos olisin vähän enemmän ennakoinut. Nyt kuitenkin tilanne kääntyi päälaelleen, kun missasin liian monta ykkössyöttöä 2-2 -tilanteessa, enkä puolestani pystynyt pelastamaan enää kolmatta murtopalloa. Itävaltalaiset pääsivät edelle, mikä vapautti heidän peliään. Emme oikein päässeet itse lähellekään murtopaikkoja, ja hävisimme lopulta vielä minun syöttövuoroni uudestaan 3-5 -tilanteessa.
Toiseen erään lähdettäessä tuntui, että me jouduimme yhä tekemään enemmän töitä pitojemme eteen, mutta mentaliteettimme oli silti yrittää pysyä mukana niin hyvin kuin mahdollista. Itse otin vähän tehoja pois ykkössyötöstä ja sainkin prosenttia ylös, mutta Julsin yksi syöttövuoro erän puolivälissä lipsahti 0-40 -tilanteeseen. Tuosta kaivetun pidon ja isojen tuuletusten olisi luullut vievät meidän momentumin korkealle tasolle, mutta kun ei palautukset seuraavassa gamessa taaskaan uponneet, niin momentum kuivui aika nopeasti kasaan. Pidimme kuitenkin itsemme mukana tie breakiin asti syötönpidoilla, mutta tuo tie break oli kyllä vaikea. Itävaltalaiset onnistuivat ja me emme, ja vaikka esimerkiksi löinkin kaksi ottelun parasta rystypalautustani, niin hävisimme nuokin molemmat pisteet. Varsinkin verkolta teimme Julsin kanssa liian monta volleyvirhettä, vaikka onkin sanottava, ettei niistä kuin ehkä yksi ollut pakottamaton. Mutta olisi silti pitänyt pystyä parempaan. Nyt tie break meni kahdella minibreakilla selvästi vastustajille, emmekä oikein vain pysyneet mukana.
Jotenkin tämän päivän ottelu ei siis missään vaiheesa lähtenyt meiltä käyntiin kunnolla. Oma palautuspelini oli jostain syystä tosi vaikeaa, ja varsinkin rystypalautuksen ajoitusvirheet tuntuivat vaikealta hyväksyä. Jotenkin tuntui, että moniin vastustajien pitkäksi tuomittuihin ykkösiin löin mahtavia palautuksia, mutta sisällä olleisiin ei löytynyt vain mitään ratkaisuja. He syöttivät vielä kaiken lisäksi fiksusti aloittaen ottelun alussa syöttämään paljon t-pisteen syöttöjä, ja kun sitten olin pakotettu siirtymään lähemmäs keskustaa peittämään niitä, niin he löysivät myös ulos-syötöt todella tarkasti. Yritin vaihdella myös etäisyyttä, mutta aina kun siirryin vähän kauemmaksi palauttamaan niin jyrkkä sivukierre kämmenelle oli mahdoton palauttaa. Yleensä pystyn luottamaan palautukseeni todella paljon, mutta tänään siitä ei vain oikein tullut mitään.
Mutta niin kuin monta kertaa ennenkin, huonollakin palautuspelillä voi voittaa, jos vain syöttäminen on tarpeeksi hyvää. Ensimmäisessä erässä tuokaan ei kuitenkaan minulla toiminut. Varsinkin ykkössyöttö ykkösruutuun oli hakusessa, ja jotenkin tekniikkakin alkoi hajoilla. Ja itävaltalaiset rokottivat kakkossyötöistä kyllä todella tehokkaasti, varsinkin Erler oli tänään todella hyvällä palautuspäällä. Toki edelleen molemmat syötönmenetykseni tapahtuivat no-ad -pisteen kautta, joten jos noissa paikoissa olisi saanut onnistumiset niin lopputulos olisi voinut olla erilainen, mutta kokonaisuutena ensimmäisen erän syöttäminen ei vain ollut tarpeeksi hyvää. Toisessa erässä taso oli jo selvästi parempi, mutta ensimmäisen erän menetykseen ei vain tänään ollut varaa.
Vaikka voisi sanoa, että finaali ratkesi tänään juurikin syöttö- ja palautuspelin laatuun itävaltalaisten eduksi, niin hävisimme kyllä mielestäni myös yllättävän monta ns. 50-50 -pistettä. Ajattelimme Julsin kanssa etukäteen olevamme vahvoilla verkkotilanteissa, mutta Erlerin kämmenet olivat useaan otteeseen todella kovia, eikä ykkösvolley- tai ns. seinävolley-pelaamisemmekaan yksinkertaisesti ollut tarpeeksi varmaa tänään. Vastustajat löivät lisäksi monesti juuri sellaisia lyöntivalintoja, joita perinteiset nelinpelaajat eivät niin usein käytä, ja jotenkin he löysivät sillä tavoin meidän pelistämme sellaisia aukkoja, joita en itse ollut tiedostanut. Miedlerin lyhyet krossit ja peitetyt lobbit olivat myrkkyä samalla kun Erler leipoi kämmenpommejaan monesti suoraan meitä kohti.
Tänään ei siis vain yksinkertaisesti ollut meidän päivä, vaan vastustajat olivat parempia. Tottakai oletin ja toivoin, että oma peli olisi löytänyt tässä paikassa parhaimpaan uomaansa, mutta nyt esitys oli ennemmin vähän vaisu ja hajuton. Ehkä jopa vähän väsyneen oloinenkin. En mielestäni kentällä tuntenut oloani uupuneeksi, mutta saattoi tekemisessä olla siitä huolimatta tiettyä hitautta. Ja viimeistään palatessani vielä hetkeksi treenikentälle matsin jälkeen lyömään ja syöttelemään niin kehon kokonaisvaltainen väsymys alkoi paistaa läpi. Tämä oli 10. kisaviikkoni edellisen 11 viikon jakson aikana, ja kun kisat ovat päättyneet viime aikoina lähes poikkauksetta vasta finaalissa niin tottakai siinä alkaa olla mieli ja keho äkkiä kovilla. Mutta en haluaisi antaa selitystä tämän matsin häviämisestä väsymyksen takia. Ja vielä pitäisi lisäksi jostain kaivaa puristus kauden viimeiseen kisaan Italian Bariin ensi viikolle.
Joten eiköhän tuo ensi viikko mennä vielä vaikka tahdon voimalla loppuun asti. Jätin jälleen kaksinpelin karsintapaikan vastaan ottamatta, ja siirsin lähdön lopulta maanantaiaamulle, sillä haluan huomenna sunnuntain vielä levätä kunnolla ja käydä fysiollani Mikolla hakemassa viimeiset terävyydet takaisin kroppaan. Pelaan Barissa neluria siis taas Lloydin kanssa, mikä on ollut viime aikoina todella mukavaa, joten toivotaan, että sama fiilis jatkuu myös ensi viikolla. Avauskierroksella vastaamme tulee japanilaispari Matsui/Uesugi, ja yritän kaikkeni saada tuon matsin aikataulutetuksi vasta keskiviikolle.
Lopuksi vielä kiitos kaikille täällä blogissa ja erityisesti paikan päällä Talissa tällä viikolla kannustaneille katsojille ja faneille. Vaikka lehtereillä oli toki edelleen tilaa useammallekin katsojalle, niin tunnelma kentällä oli siitä huolimatta kyllä kotikentän myötä erityinen. On se hienoa, että meillä tällaisia kisoja järjestetään. Eli kiitokset myös järjestäjille, sekä tietysti parilleni Julsille, jolta opin taas todella paljon uutta, niin urheilijan elämästä kuin nelinpelin spesifeistä detaljeistakin. Ei tällaiset tappiot onneksi miestä kaada, vahvistavat vain!
Pitkä ja menestyksekäs turnausputki takana; Onnittelut siitä ja menestystä viimeiseen turnaukseen!
Toivottavasti Loydin kanssa peli sujuu vanhaan malliin ja saatte kaudelle onnistuneen lopun. 👍
ps. …tais aiemmat matsit olla liian lepposia, ei vätkä tarjonneet riittävää haastetta finaalia ajatellen. Kokonaisuutena hyvä turnaus; aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta! 🙂
Ottakaa vika turnaus sopivalla huumorilla ja joulutauko ja lupaa, että Australiassa pamahtaa kunnolla. Piste kerrallaan ja matsi kerrallaan niin Australiassa juhlitaan isosti!
Tosiaan jopa ruudun kautta välittyi totuttua heikompi peliote. Mutta kuten totesit, niin kyse oli enemmän vastustajien onnistuneesta pelipäivästä. Yllättävintä silti oli miten vähän oli katsojia paikanpäällä. Johtuen osin varmaan koronasta, mutta eihän neluri valitettavasti niin paljoa kiinnosta meillä eikä muuallakaan.
Hyvät asiat mukaan Talista ja tsemit vuoden vikaan. Ja erityisesti jo ensi vuodelle!
Lippujen hinnoilla oli varmaan myös vaikutusta yleisön vähyyteen.
32,5€ on turhan kova hinta challenger-turnauksesta. Järjestäjien yritys rahastaa Ruusuvuori/Virtanen kaksikolla ei ihan onnistunut.
Ehkäpä Helsingin CH-voitto tulee sitten joskus kun sitä vähiten odottaa. Vaikka finaalitappio varmasti kirvelee, niin muista, että isossa kuvassa asiat ovat mallillaan ja takana – jo ennen viimeistä kisaa – huikea vuosi. Näköpiirissä oleva tauko tekee hyvää niin kropalle kuin mielellekin. Uskoisin, että peräkkäiset ja päätyyn asti menevät kisat syövät pelkästään keskittymisen kautta melkoisen määrän energiaa, jonka ehkä huomaa pienellä viiveellä. Nauttikaa erinomaisen ja pitkän kauden päätöksestä Lloydin kanssa 👍
Hieno turnausviikko, vaikkei voittoa tällä kertaa tullutkaan. Kokonaisuutena voit kyllä ottaa iost propsit pelistäsi! Hyvää reissua ja turnausta Bariin! PS. Jos sulla on mahdollisuus, niin kannnattaa käydä Materassa (noin 80 km päässä länteen), joka on historiallinen erikoisuus ja Basilicatan aarre!
Onnittelut hienosta turnausviikosta, vaikkei kirkkainta pokaalia tullutkaan. Kokonaisuutena voit antaa suorituksistasi itsellesi isot propsit. Hyvää matkaa ja turnausviikkoa Bariin Lloydin kanssa! PS. Jos sulla on mahdollisuus, niin kannattaa piipahtaa Materassa, joka on Basilicatan – ja yksi koko Italian historiallista nähtävyyksistä ja erikoisuuksista. Sassi (vanha kaupunki) täynnä hyviä ravintoloita. Yksi, jota voin suositella, on ihan Sassin vieressä, https://trattorialucana.it/
Kiitos hyvistä menovinkeistä! Eilen pääsin paikan päälle, vuokra-auto on ja tänään aamulla jo treenit vedettynä eli iltapäivällähän tässä ehtisi tehdä vaikka mitä! 🙂
Mainiota, kun sulla on auto, niin ei muuta kuin Alakierteenkin suosittamana Materaan ja siellä kunnon lounas kierroksen kunniaksi! Toivotaan hyvää avausmatsia huomenna japanilaisia vastaan!
Komppaan Renneä. Matera on nähtävä! Toinen lemppari sielläpäin on Gallopoli. Sinne on tosin parin tunnin ajomatka Barista. Tähän aikaan vuodesta nämä rysät ei ole niin täynnä väkeä kuin sesonkiaikaan joten paikallisetkin ovat juttutuulella.
Keskiarvosi turnausta kohti lienee syksyn osalta lähellä sataa pistettä. Olisitko uskonut vielä vuosi sitten? Makoisaa kauden päätöstä sinulle ja Lloydille!
Täytyy ehdottomasti laittaa Matera harkintaan, kun suosituksia tuli jo useampikin! 🙂 Näyttäisi noin 45 minuutin matkalta per suunta, eli ei mahdoton ollenkaan.
Ja syksyn pistetahti on tosiaan ollut aika kova. Jos tätä vauhtia jatkaa niin ei kai se rankingkaan voi liikkua kuin ylöspäin ainakin vielä jonkin aikaa. 💪
Oletteko huomanneet että turnausvoitolla Lloydin nousee kaksosten edelle rankissa. Kuusi sijaa plussaa yhteensä olis aika hyvä saldo rääppiäisistä…
Onneksi olkoon uudesta ennätysrankingista! Hieno viikko kotiturnauksessa, vaikka finaalivoittoa ei tällä kertaa tullutkaan. Mahtavaa nähdä peliäsi livenä ja kelpasi kyllä katsella. Tsemppiä sinulle ja Lloydille kauden päätösturnaukseen ennen ansaittua taukoa!