Jes, kauden viimeinen kisa lähti käyntiin suunnitelman mukaisesti voitolla. Sade keskeytti pelit eilen iltapäivällä ja myöhästytti alkua myös tänään aamulla, joten meidän ottelumme pelattiin lopulta sisäkentällä. Mutta sisäolosuhteethan sopivat meille perinteisesti varsin hyvin, joten kunhan vain pääsimme sinuiksi pallon pompun kanssa niin peli alkoi loppua kohden tuntua jo todella hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen kvartsiin paria Bortolotti/Martos-Gornes vastaan.
Eilisten treenien sopiminen aamulle osoittautui lopulta fiksuksi vedoksi, sillä iltapäivällä taivaalta tuli hetken ajan reilusti vettä, eikä kentän pinta kuivunut syksyisessä illassa enää pelikelpoiseksi. Tälle päivälle säätiedotus lupasi kuitenkin poutaa ja jopa auringonpaistetta, mutta saavuttuamme kentille hieman aamukahdeksan jälkeen alkoi taivaalta ripotella jälleen kevyesti vettä. Lämmittelimme kuntosalilla itsemme valmiiksi, mutta lopulta oli todettava sateen yltyneen liian kovaksi ja suunnattava takaisin hotellille.
Oma matsimme oli alkuperäisessä otteluohjelmassa päivän kolmas ottelu, mutta hotellille palattuamme selvisi, että aloittaisimmekin ottelumme jo kello 11 sisäkentällä, jolla jokunen päivän nelinpeleistä tultaisiin pelaamaan. Kaksinpelit ja osa nelinpeleistä jäivät odottamaan kenttien kuivumista, mutta aikataulussa pysyminen vaati sitä, että edes joitakin nelureita saataisiin kentälle ennen sitä. Pelikenttänä toimi hieman klubin ulkopuolella sijainnut yksityinen yhden kentän halli, joka osoittautui varsin hyväksi paikaksi pelata, ainakin treenikuplahalleihin verrattuna. Tilaa oli reunoilla reilusti ja alustakin selvästi vastikään maalattu. Pallon pomppu oli kuitenkin selvästi muita kenttiä hitaampi, mutta saimme onneksi lyödä pelikentällä 20 minuuttia ennen matsin alkua, joten ihan pihalla ei tarvinnut ottelun alkaessa olla.
Vähän hakemista ottelun alku kuitenkin oli. Päätimme pitkästä aikaa tehdä niin, että minä aloitin meidän tiimistä syöttämisen, mutta onneksi sain pidettyä no-adin kautta, vaikka Lloyd vähän sähläsikin verkolla. Palautusgameissa tuntui, että olimme kyllä kiinni palautuksissa ja pääsimme mukaan ralleihin, mutta ilmassa oli silti pientä hitautta ja turhan vaikeita ratkaisuja. Myös nuorempi japanilaisista, Uesugi, pelasi ajoittain erinomaisen terävästi. Kaikki pitivät syöttöjään ensimmäisen gamen jälkeen suhteellisen vaivatta, kunnes lopulta me saimme psyykattua itsemme täyteen iskuun ottaen helpottavan murron viime hetkellä 6-5 -johdossa. Pari hyvää palautusta ja pari epäonnistumista vastustajilta ja ensimmäinen erä oli meidän.
Toisessa erässä omat syöttömme olivat usein 30-30 -tilanteessa, mutta pidimme kuitenkin vastustajat pois breikkipalloista. Meidän ensimmäinen paikkamme murtoon tuli 2-1 -johdossa, mutta Matsuin haamurefleksivolley piti tilanteen tasoissa. Seuraavassa no-ad -pisteessä 3-2 -tilanteessa emme kuitenkaan epäröineet, vaan Lloyd laittoi pallon tyhjään kenttään minun huippupalautukseni jälkeen. Ja viimeinen sinetti ottelulle saatiin erän toisella murrollamme 5-2 -johdossa, jälleen hyvän palautukseni myötä. Ottelu oli ohi tasan tunnissa, joten vielä jäi aikaa hyvään kuntosalitreeniin. 😊
Kokonaisuutena tästä matsista jäi ihan hyvä maku, vaikka siis ensimmäisessä erässä tekeminen olikin ajoittain vähän tahmeaa. Tärkeää oli kuitenkin pitää taas kaikki omat syötöt, jolloin vastustajilla pysyi paine yllä. Ja jotenkin olen tietyllä tapaa myös tyytyväinen siihen, kuinka saimme tsempattua itsemme täyteen iskuun ottelun aikana. Sain vaadittua itseltäni enemmän ja toteutettua sen. Tein avauserässä pariin palautusgameen useamman pakottamattoman virheen, mikä oli ehkä osittain jollain tavalla laiskuutta. Mutta ei tällä tasolla yksikään matsi tule ilmaiseksi. Pitää olla alusta asti liikkeellä sillä asenteella, että haluamme voittaa jokaisen gamen, emmekä vain hae sitä yhtä murtoa per erä.
Varmasti erilaisilla peliolosuhteilla oli osansa pieneen alkukangerteluun, mutta huomenna luultavasti pelataan taas ulkona, joten luvassa on jälleen erilaista tennistä. Vastustajamme Bortolotti/Martos-Gornes ovat minulla jossain määrin tuttuja, sillä varsinkin espanjalaista vasuria Martosia vastaan olen pelannut useammankin kerran. Takakentällä enemmän viihtyvä Bortolotti puolestaan pelaa tällä viikolla vasta vuoden toista kilpailuaan kovilla kentillä, joten saa nähdä, miten hänen pelinsä tällä alustalla toimii. He voittivat reilu kuukausi sitten yhdessä Napolin kisan, jossa minäkin olin mukana, joten takki auki ei sovi huomennakaan kentälle lähteä.
Otteluaikamme selviää vasta myöhemmin tänään, mutta toivottavasti sade ei sotke aikatauluja tämän enempää ja pääsemme huomenna normaalisti pelaamaan. Siihen asti katsellaan vähän snookeria telkkarista ihmetellään paikallista maailman menoa. 😊
Matsin aikataulun muutos mahdollisti sopivasti ruokatauolla 2. erän lopun katsomisen ja ainakin siinä pelinne näytti perinteisen varmalta muutamine huippusuorituksineen. Ei tarvinnu jännittää kumpi homman vie. Joten kiitokset siitä ja tsempit jatkoon! Ps. Kun olet pelannut ammattiurallasi monenlaisissa paikoissa, niin mikä niistä muistuu mieleen ”pahnan pohjimmaisena” ja mistä syystä?
Kiitos! Aika paha kysymys tuo pelipaikkojen arvosteleminen, sen verran monessa on tullut jo käytyä. Ja aika monesti kummasti pelipaikka tuntuu ”väsyneemmältä” jos pelitkään eivät ole sujuneet.
Varsinkin futureita on tullut pelattua aika yksinkertaisissakin paikoissa, mutta CH-kisoista monet sisäkisat ova kyllä aika tylsiä paikkoja. Treenikentät monesti tosi tiukassa, ja esim jenkkikiertueella Knoxville tai Champaign pelataan yleensä vielä lähes ilman yleisöäkin. Pienikin paikka/halli pääsee listalla korkealle, jos tunnelmaa riittää kuten vaikka Saksassa Eckental tai Ismaning, mutta yllättävän vaisuja ovat olleet myös mm. Australian ja Thaimaan CH-kisat.
Lähtökohtaisesti omalle kohdalle vaatimatonkin kisapaikka kelpaa kyllä hyvin, sillä se tarkoittaa usein sitä, että moni vastustajista haluaa lähteä kotiin 😉
Onneksi olkoon Barin avausvoitosta! Kuten kuvasitkin, oli pelissä hieman hakemista, mutta selkeän voiton otitte. Heikommat vastustajanne osasivat tehdä myös yllätyksellisiä virheitä, jolloin teidänkin pelinne oli paikka paikoin rikkonaista, mutta teittehän te vastavuoroisesti monia hienoja pisteitä ja tuloksesta se myös näkyy. Monesti olen nähnyt, kuinka hienosti palautuksissasi sun rystykrossi toimii. Tänäänkin. KYSYMYS: Mikä palautuslyönti on omasta mielestäsi vahvin ja kuinka paljon ylipäänsä treenaatte palautuksia? – Tsemppiä taas huomiseen matsiin!
Kiitos! Kyllähän palautusta tulee treenattua selvästi enemmän kuin kaksinpeliuralla. Jokaisessa aamubollauksessa yleensä toinen palauttaa kaikki toisen lämmittelysyötöt, kun taas kaksinpelaajay tyytyvä yleensä vain syöttelemään. Ja valmentajan kanssa palautusta tulee treenattua myös suoraan kopastakin niin, että valmentaja syöttää selvästi takarajan sisäpuolelta.
Omista palautuksistani rystylinjapalautus on varmaan suosikkini ja rystypuoli ylipäätänsä. Muttakämmenpalautus on kyllä kehittynyt paljon viime aikoina, kun niin moni vastustaja syöttää paljon sinne 😉 Ja juuri tänään mietin itsekin, että vaikea olisi keksiä mihin vaikkapa itse syöttäisin kakkossyötöt jos pelaisin itseäni vastaan!
Totta puhut, sun kämmen on todellakin hyvä ja rysty erinomainen. Esim. Talissa viime viikon ekassa matsissa teit paljon hienoja suorituksia molemmilla ja sun kova kämmen pysyi jatkuvasti hyvin matalana ja aiheutti vastustajille hankaluuksia. Lisäksi, kun katsoo tilastojanne, teidän syöttöprossa on korkealla ja samoin palautukset. (Matven kanssa Moskovassa teidän 1-syöttöprosentti oli huikeat 81%!!!) Syötöthän dominoivat pistesaldoa ja palautukset ovat vaikeampia voitettavia. Tänään teillä, total points won, oli 75%, kavereilla 64%. Teillä tot. ret. points won 36% versus 25%. Ja lopuksi teidän total points won oli 56% versus 44%. Ja näkyi tuloksessa 7-5, 6-2. Not bad! On myös mielenkiintoista pohtia, jos voitetut palautukset olisivat 40% tai yli, niin minkä verran enemmän se toisi pisteitä? (Djokovic’illa palautusprossa oli 2020 45,9%, mutta voitettujen pisteiden ja hävittyjen pisteiden ero onkin yllättävän pieni.) Lopuksi. Toi sun mielikuvapohdinta on mainio, mihin syöttäisit kakkossyötöt, jos syöttäisit itsellesi? Tuottaa varmaankin hyviä strategisia valmiuksia. Ja huomiseen matsiin Forza Forza!!!
Legenda
Legendaarinen Pietro Mennea Barista 🙂
Hyvä, että kokeilette myös välillä sinun aloitussyöttövuoroa. Syöttösi on hyvä ja toisaalta saatte omaan pelikirjaanne vaihtoehtoja. Varmasti pohditte sitä myös vastustajien mukaan mutta onhan niitä päiviä, jolloin toisen syöttö tuntuu kulkevan todella hyvin ja itseluottamus sitä kautta korkealla – ja toisinkin päin.
Palautukset alkavat myös olla sinulla mallillaan ja viimeisissä kisoissa on katsomossakin tullut fiilis ’että antaa tulla mitä vaan’ niin palautus toimii.
Sitten loppuun kysymys: kuinka monet pelikengät menee kauden aikana?
Jep, Lloydilla on mielestäni yksi nelinpelitourin parhaita syöttöjä, mutta hän sanoi syöttäneensä viime päivinä harjoituksissa niin paljon, että halusi ottaa vähän kevyemmin ottelussa. Katsotaan, millä taktiikalla tänään lähdetään. 😉
Ja pelikenkiä kuluu kyllä paljon. Massakenkiä vähemmän, noin 3 paria, mutta kovankentän kenkiä sitten enemmän, noin 10 paria.