Nyt kyllä harmittaa, ei siitä oikein pääse mihinkään. Tuntui siltä, että tämä kvartsimatsi olisi kuulunut meille, mutta ratkaisupaikoissa pallo pomppi juuri väärään suuntaan. Voitimme koko matsissa enemmän pisteitä, mutta voittoa ei silti suotu. Karvas maku suussa jatkuu siis matka kotia kohti.
Puolivälierämme jäi siis eilen keskiviikkona sateen takia kesken, ja sitä jatkettiin tänään kutkuttavasta 4-3 -tilanteesta kolmannen erän tie breakissa. Montaa pistettä ei siis varmasti tultaisi pelaamaan, mutta jokainen niistä olisi sitäkin tärkeämpi. Sadetta oli myös tänään Miamin taivaalla ilmassa aamupäivällä, mutta onneksi taivas selkeni noin tunti ennen ottelumme alkua ja pääsimme aloittamaan aikataulun mukaisesti 14.30.
Valmistauduimme matsiin Lloydin kanssa kumpikin omalla tavallamme, minä vedin Danin ja brasilialaisen hitting partnerin kanssa omat kuvioni pari tuntia ennen matsia, kun taas Lloyd halusi tulla matsikentälle suoraan bollauksesta. Valmentajamme Louis oli sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä väkisin lämmitellä yhdessä, vaan on parempi, että kumpikin tekee sen minkä parhaaksi näkee.
Tuleva tie break oli luonnollisesti pyörinyt paljon mielessä eilen illalla ja tänään aamulla, mutta kun tänään tosipaikka alkoi lähestyä, niin mielentilakin tuntui olevan juuri otollinen. Oma lataukseni oli jopa hieman Davis Cup -tyylinen, sillä olin todella energisellä ja positiivisella asenteella liikkeellä, kun astuimme kentälle. Kuviotkin oli voinut miettiä valmiiksi; esimerkiksi minä tulisin mitä todennäköisin syöttämään vain kaksi kertaa, joten nuo syötöt saattoi miettiä valmiiksi, eikä matsissa tarvinnut siten epäröidä.
Ja matsihan lähti mahtavasti liikkeelle, kun Lloyd laittoi heti ensimmäisen palautuksensa linjasta läpi. Minä olin sen jälkeen pahasti myöhässä Withrow’n 131mph ykkösen kanssa, mutta Lloyd jatkoi ässällä, minkä jälkeen seuraavan pisteen minä hoidin verkolta. Tilanne oli siis meille 7-4, ja luottamus oli todella kohdallaan. Lammons selvitti seuraavan pisteen hyvällä syötöllä, mutta 7-5 -tilanteessa minulle avautui paikka Lammonsin ykkösen jäädessä verkkoon. Kick-kakkonen oli tarkka, mutta ehdin sen taakse rystylläni ihan hyvin ja luulin jo lyöneeni erinomaisen linjapalautukseen. Verkkonauhaan kuitenkin jäi.
Tilanne oli nyt 7-6 ja minun vuoroni syöttää. Etukäteen sovittu ykkössyöttökuvio T-pisteeseen ei toiminut, kun syöttö karkasi pitkäksi, mutta kakkossyöttö Withrow’n rystypuolen kainaloon oli erinomainen, ja Lloyd hoiti volleyn verkolta. 7-5 -tilanteessa ykköseni t-pisteeseen osui tällä kertaa ruutuun, mutta Lammonsin rystypalautus tuli juuri ikävään paikkaan, eikä Lloyd saanut kontrolloitua volleytaan. Kun Withrow’s seuraava syöttö oli vahva, oltiin ensimmäistä kertaa tänään tasoissa, lukemissa 8-8.
Aavistin seuraavan Withrow’n syötön oikein kämmenelleni ja luulin jälleen lyöneeni huippupalautuksen linjaan. Pallo oli kuitenkin juuri parikymmentä senttiä pitkä. Matsipallo vastustajille siis. Lloydin syöttö Withrow’n rystylle oli vahva, mutta pallo tuli hieman epäpuhtaalla osumalla hankalasti krossina takaisin. Llyod löi rystynsä syvälle takakenttään, ja vaikkei ensimmäinen tai toinenkaan Lloydin smasheistä tuonut pistettä, niin minun iskuni oli lopulta juuri ja juuri riittävä pompaten Withrow’n yli katsomoon. Puolia vaihdettiin 9-9 -tilanteessa.
Lloyd syötti jälleen hyvän ykkösen, mutta Lammons aavisti oikein ja löi hyvin samanlaisen hieman epäpuhtaan palautuksen kuin Withrow edellisessä pisteessä. Pallo päätyi jälleen Lloydille, joka löi identtisesti rystynsä syvälle vastustajien kenttään. Lammonsin löi taas lobbin, mutta se oli sen verran matala, ettei Lloyd päässyt iskemään vaan joutui pelaamaan volleyn takaisin syvälle. Lammons lobbasi uudestaan, ja nyt tuuli nappasi palloon todella voimakkaasti kiinni, eikä Lloyd saanut kontrolloitua iskuaan takarajan tuntumasta. Pallo päätyi aavistuksen pitkäksi ja vastustajilla oli toinen ottelupallo. Eikä Lammons tuossa paikassa erehtynyt, vaan latasi pommisyötön kulmaan. Lloyd sai vaivoin pallon takaisin, mutta Withrow hoiti helpolla smashilla amerikkalaiset välieriin.
Olihan tuo tunne matsin ratkettua jälleen jotenkin niin epäuskoinen. Eihän meidän pitänyt tätä hävitä. Miten ihmeessä tulostaululla voi lukea nuo lukemat, kun voitimme enemmän pisteitä ja olimme henkisestikin niskan päällä? Ihan kuin meiltä olisi vääryydellä varastettu meille kuulunut voitto.
Mutta eihän se niin tietenkään ollut. Vastustajat olivat voittaneet meidät paremmalla pelillä ratkaisupaikoissa. Eivät he saaneet ottelussa yhtäkään murtopalloa, mutta tie breakeissa he onnistuivat voittamaan enemmän palautuspisteitä kuin me. Jollain ilveellä he saivat tämän päivän loppurutistuksessakin kaikki palautuksensa kenttään Lloydin yhtä ässää lukuun ottamatta. Kun taas minun palautukseni napsahti verkkonauhaan ja leijasi aavistuksen pitkäksi. Ja helpot virheet amerikkalaisilla oli tie breakissa nolla, kun taas meille niitä tuli verkolta useampikin. Kaksi put-away-volleyta ja tuo yksi iskulyönti. Niihinhän tämä matsi lopulta ratkesi.
Tämän yksittäisen ottelun häviäminen harmittaa tietenkin kovasti, mutta jotenkin vielä enemmän harmittaa se, että olimme niin kovassa iskussa pelillisesti, että olisimme täysin realistisesti voineet voittaa koko turnauksen. Olimme jopa omassa mielessämme suosikkeja kisan voittajiksi. Ensimmäisen kierroksen 0-3 -alun jälkeen emme olleet antaneet vastustajille ainoatakaan murtopalloa, kun taas itse olimme murtaneet vastustajat kymmenen kertaa. Minun syöttöpelini oli vakuuttavampaa kuin pitkään aikaa, eikä palautuspelimme tuttuun tyyliin juuri koskaan rakoile. Tarvittiin Dubain finaalin tapaan tuollainen syöttökone vastaan, että meidät saattoi kaataa. Ja heille vielä mahtipäivä palautuksien osalta tie breakeissa.
Tällaisilla hetkillä on helppo vaipua vähän negatiivisiin fiiliksiin, mutta kyllähän pettymyksen tunteet kuuluvat urheiluun ihan yhtä lailla kui voittamisen euforia. Jos ei tappio ota päähän, niin harvoin sitä voittokaan silloin juhlituttaa. Olimme Lloydin kanssa aika hiljaista poikaa matsin jälkeen, eikä kentille paljoa jääty enää hengailemaan. Mutta kun täysin sattumalta satuimme samaan check-in -jonoon Miamin lentokentällä, niin ei siinä voinut kuin nauraa. Kummallakin oli ja on varmasti edelleen sellainen vähän fyysisesti paha olo, ja jossittelu täysillä käynnissä mielen perukoilla. Mutta tapahtunut mikä tapahtunut, näillä mennään.
Tämän matsin tapahtumia tulee varmaan pyöriteltyä vielä mielessä yölennon aikana useampaan kertaan, mutta ehkä sitten kotona viikonlopun aikana huilaillessa pääsee taas vähän parempiin fiiliksiin. Viime vuonna tähän aikaan pelasin CH-kisaa, kun taas nyt kaksi puolivälieräpaikkaa ATP1000-kisoissa jäi harmittamaan. Ei tilanne kovin vakava ole.
Ja onhan se parasta päästä pitkästä aikaa käymään kotona. Nämä kaksi viikkoa kestävät kisat ovat kyllä pelaajan näkökulmasta yllättävän pitkästyttäviä, sillä pelasimme nyt ihan kohtuullisesti, mutta kolmen ja puolen viikon reissun aikana tuli silti vain kuusi ottelua. Ja samaa on edessä tänä vuonna uutena juttuna Shanghain lisäksi myös Mardidissa ja Roomassa, joissa neluri kestää jopa vielä päivän pidempään kuin näissä USA:n kisoissa. Matkapäivät siis vain lisääntyvät, vaikka kisamäärä vähenee. Ja vaikka palkintorahat näissä isoissa kisoissa ovatkin nousseet, niin myös kulut kuten valmentajan palkka ja majoitus maksavat pidemmissä kisoissa enemmän.
Kokonaisuutena oli kuitenkin tietysti upea kokemus päästä ensimmäistä kertaa mukaan näihin Sunshine Double -kisoihin. Grand Slamien jälkeen nämä ovat kuitenkin niitä isoimpia kisoja kalenterissa, joten kyllähän näissä haluaa jatkossakin olla mukana. Toki mielellään vielä päivän tai pari pidempään. Ja ehkä ensi kerralla täytyy myös valita hotelli Miamin keskustasta Aventuran sijaan. Nyt ei nimittäin tullut nähtyä kahteen viikkoon oikestaan mitään muuta kuin kentät, hotelli ja viereinen ostoskeskus.
Kaksi isoa kisaa on nyt takana, mutta isoja kisoja on onneksi edessäkin vaikka kuinka. Massakausi polkaistaan käyntiin Monte Carlon ATP1000-kisalla jo reilun viikon päästä, ja siitä jatketaan suoraan Barcelonan ATP500-kisaan. Ja heti perään on ohjelmassa ATP1000-kisat Madridissa ja Roomassa. Ei tässä siis turhan montaa väliviikkoa ole ohjelmassa ennen Roland Garrosia.
Peli on kovassa iskussa ja tulokset varmasti tuloillaan. Moni asia on pelissä mennyt eteenpäin viimeisen vuoden aikana, ja kunhan palaset loksahtavat kohdalleen oikein kunnolla, niin tuloksiakin tulee oikein kunnolla. Kiitos siis lukijoille tuesta, tsempeistä ja kaikista muistakin kommenteista tämän reissun aikana. Palataan taas pian tiilimurskakentiltä asiaan!
Voihan nenä…. ootte ollu niin hyviä noissa revanssimatseissa… tää meni nyt tähän ja ei muuta ku kohti massakautta ja uusia seikkailuja! 🎾👍🙂
Näitä sattuu! Mutta onneksi massakausi on jo ovella.
Ihmeen hyvin osaat suhteuttaa asiat myös kaikkein karvaimmilla hetkillä. Herra Murphyäkin tuntuu vähän hävettävän kun järjesti teille naurun paikan kentällä…
Kohta koittaa Rooman turnauksen vuosipäivä. Aiotteko juhlistaa? Syytä mielestäni olisi koska siitä aamuyöstä alkaen kuulutte maailman huipulle.
On sitä tullut uran aikana kai sitten sen verran monta kertaa hävittyäkin, että vaikka harmittaa, niin enää ei koko maailma kaadu joka tappiosta. Rooman kisa tosiaan oli jonkinasteinen käännekohta viime vuonna, kyllähän tuo kvartsipaikka pitää tänä vuonna laittaa paremmaksi.
Kyllähän tuo nukutun yön jälkeen tuntuu edelleen yhtä pahalta. Teidän ottelu ja turnaus se piti olla, mutta tuo nelurin nykyinen pelimuoto on kyllä hetkittäin tyly tuloksen kannalta.
Edelleen siinä viileässä kliinisyydessä noissa ratkaisuerissä on työmaata. Tietysti siihen vaikuttaa vastustajien tekeminenkin, joka nyt oli riittävän kovalla tasolla, mutta yhtään turhaa pistettä ei kärsi antaa.
Olitte kuitenkin suosikkeja voittamaan koko turnauksen, joten isossa kuvassa kaikki on tosi hyvin. Kyllä ne isot voitot tulee vielä.
Massallahan se homma sitten jatkuu, vaikka ajatus aika hullulle tuntuu, kun ulos katsoo. Tuleeko ensikosketus massaan vasta ensimmäisen turnauksen yhteydessä vai pääsetkö ottamaan tuntumaa aiemmin? Nyt kuitenkin palauttavaa perhe-elämää väliin ja sitten uusiin suurtekoihin. Itse olisinkin kyllä valmis lähtemään palautteluksi neljän viikon sunshine-kiertueelle. Voin ottaa, vaikka nimellisesti tennismailankin mukaan. Mutta palauttelunsa kullakin 😀
Aika tyhjä olo on kyllä Miamista kotiuduttua edelleen tuloksen osalta. Väärin meni. Mutta onneksi perhe-elämä vie ajatukset muualle.
Massakausi taitaa alkaa suoraan paikan päällä Monte Carlossa, sillä ei kotimaassa sisämassoja ole tarjolla, ja joskus täytyy pari päivää kotonakin viettää. 😅 Ei viitsi taas heti yhden yön jälkeen lähteä treenileirille.
Samat ovat fiilikset kotikatsomossa: Ennen turnausta ja turnauksen aikana olitte jatkuvasti vedonlyöjien ykkössuosikki voittamaan turnauksen … niin kuin Dubaissa ja Indian Wellsissa. Joskus ei vaan kaikki tähdet ole suotuisasti kohdallaan. Mutta kyllä se kunnon voittoputki vielä tulee. 💪🇫🇮🇬🇧
Ainoa negatiivinen huomio, mikä jäi kvartsista miellen tuon ratkaisupallon takia oli: Näytti siltä, että teillä oli paljon enemmän vaikeuksia voittaa noita iskulyöntipisteitä kuin vastustajilla. Mainitset tuulen olleen yhden syyn … mutta kyllähän se vastustajiinkin vaikutti.
Jep, pettymyshän tuo tappio oli. Varsinkin kun jäi niin pienestä kiinni. Tuuli oli keskiviikkona lähes olematonta, mutta torstaina, kun tie breakia jatkettiin oli sitä ennusteen mukaan 10m/s eli varsin reilusti. En muista löivätkö vastustajat viimeisissä pisteissä montaakaan smashia, mutta helppoa se ei kyllä meille ainakaan ollut.
Voi rähmä. Kyllä ketutti katsojanakin tuo lopputulos. Kyllä näkyi teistäkin, että olitte aika ”tyhjän näköisiä” ottelun jälkeen. Sinänsä ”ihan kiva” tulos kahdesta 1000-kisasta. Puolivälierä ei ole huono, mutta enempäänkin oli täysi mahdollisuus ja Masters1000-kisoissa on mahdollisuus tehdä koko kaudenkin kannalta tärkeitä pisteitä ja myös isompaa palkkakuittia… Tosi pienestä oli nyt kiinni. Mutta peli on joka tapauksessa hyvällä mallilla. Pienet marginaalit väkisin joskus kääntyy vastustajankin puolelle. Innolla odotetaan massakautta. Siellä syötönpalautuksilla on vahvempaa roolia kuin kovilla kentillä. Luulen, että se auttaa teitä. Nyt kotona perheen kanssa olosta ja elosta nauttimista ja valmistautumista uusiin koitoksiin 🙂
Voi rähmä todellakin. Saumat oli ottaa oikein kunnon pisteet tältä reissulta, mutta se jää nyt ensi kertaan. Onneksi massakentillä ainakin viime vuoden perusteella tulosta on kuitenkin myös otettavissa. Edelliset kolme tulosta ovat Ranskan avointen kvartsi, Hampurin voitto ja Umagin melkein voitto. 🙂
Not just fine margins but miniscule margins. 🔍 Lammons and Whitrow seem like good guys but they’re like the John Isner of doubles, hold serve and get to the TB. They hardly make any returns (although they did in the crucial MTB 😏) and you faced no BPs and overall won 6 more points than them, but that’s tennis. 🤷♂️
Men’s doubles seems to be in a state of flux this year with no pairs dominating as in previous years and everyone is beating everyone else. 🤪The two teams who played the AO final have had a rough time since, the Aussies have lost both their matches and Nys/Zielinski are 1-6. Your record together this year of 15-5 is one of the most consistent. You just need the breakthrough to take you to the next level. You had a successful run on the clay in 2022 (or devil’s dirt as I call it 😈🧱😉) so every opportunity to capitalise this year when you’re playing the complete schedule. 💪
Enjoy some time off at home with the family and the largest 🍨you can eat. 😊
PS. Does this mean you and Lloyd are now tied in the rankings? 👯♂️
Yeah such small margins hurt when it doesn’t go your way. Lammons and Withrow are both very nice guys and they’ve had a great start of the year. Always happy to see them do well. But so far I had never lost against either one them which was a nice record to have as long as it lasted. 🙄 Lloyd predicted them to finish the year inside top20 and I am starting to think the same. Big improvement in their return game in the last 12 months.
I also believe me and Lloyd will be tied in the rankings next Monday. The live ranking pages are not showing it correctly though as far as I know.
Harmittava tappio, mutta kokonaisuutena kuitenkin kelpo kiertue rapakon takana! Leukaa vaan pystyyn ja pienen huilin jälkeen massakengät jalkaan, sillä se on kovaa ajoa koko kevät 🙂 Kuten itsekin totesit, niin teidän peli-ilmehän on todella hyvä ja homma on erittäin hyvässä balanssissa. Olette selvästi tasapainoisin ja ”varmin” kärkipari tällä hetkellä, joten kyllä te vielä päätyyn painatte monessa kisassa kauden aikana.
Ja pakko samalla todeta, että tennis on todella pienten marginaalien laji. Dubbelin puolella matsitaiska tekee tuosta välillä aika julmaa katsottavaa. Tänäänkin teidän matsin lisäksi molemmat välierät todella tasaisia vääntöjä ja lopussa yhden pisteen erot MTB:ssa. Pakko arvostaa että teillä pää kestää tuota touhua, kotikatsomon puolella syke on noissa ihan katossa 😀
Kiitos tempeistä. Tuntuu itsekin siltä, että olemme kyllä tasaisimmin korkealla tasolla pelaava pari tällä hetkellä. Mutta ne isoimmat kisavoitot vielä puuttuvat. Mutta ei toivottavasti enää kauaa.
Väkisinhän se jossain vaiheessa osuu omalle kohdalle, kun jatkamme tällä tasolla. Erot ovat todella pieniä ja pelisysteemi ajoittain aika julma, mutta kaikkeen tottuu. Vaikka on se välillä parempi olla miettimättä mitä kaikkea kaksi pistettä voi muuttaa… Nytkin pelkästään tuossa Miamin puolivälierässä oli yhden tie breakin panoksena top10-paikka rankingissa, top3 paikka Race-rankingissa ja tavallisen työntekijän vuosipalkka. Plus mahdollisuus pelata voitolla kisaa vielä pidemmällekin. Yritä siinä sitten suhtautua viileästi, kun pallo on sentin sisällä tai pitkä. 🙄
Muistelimme puolison kanssa juuri kotona sitä aikaa, kun kiersitte vielä CH-kisoja ja kohtasitte useita karvaita tappioita match tiebreakeissa. Usein vielä juuri niin, että olitte voittaneet koko ottelun tasolla enemmän pisteitä.
Pitkälle on tullut sieltä, vaikka tietysti tappio harmittaa ja niinhän se saakin. Silloin ainakin tietää, että on tekemässä jotain itselle tärkeää.
Isosti tsemppiä jatkoon, eiköhän ne isot kalat vielä jää haaviin… 🙂
Jep, onhan noita karvaita tappioita vuosien varrelle mahtunut. 🙄 Mutta aika monta hyvää voittoakin. Ja peli sen kun kehittyy, joten kunhan vain osuu yhden viikon ajan marginaalit meille, niin isojakin kisoja alkaa tulla kotiin. 💪
voi harmi! kaikki vaikutti niin hyvältä. sopivan rento asenne, pientä läpändeerusta lichtensteinin kanssa verkolla ennen peliä ja mieliala korkealla. mutta niin pienestä kiinni. vastustajille sattui vain virheetön momentum. aina voi jossitella, että mitä jos olisittekin ehtineet pelata ke loppuun ja teillä momentum jatkunut, mutta se on turhaa. suunta kohti massaa! 🤩🔥🎾
mukavaa kotilomailua ja palautumista! pakko muuten mainita, että harmikseni olen juuri edellisellä viikolla barcelonassa työmatkalla, kun kisat ovat seuraavalla viikolla 😀 äh, olisi muuten voinut iltaisin karata matseja kattomaan 😂😂
Jep, olin jotenkin itsekin aivan varma, että tuo tie break tulee meille. Ei käynyt tappio mielessäkään edes matsin aikana. Mutta niin sitten kuitenkin kävi. 🙄 Onneksi massakausi on kuitenkin jo lähellä! Mutta ovatpa menneet laittamaan Barcelonan kisan harmilliselle viikolle. 😅
Yhden pisteen peli. Sitähän se huippuneluri on. Ja isossa kuvassa kaikki muut seitsemän sijoitettua paria ehtivät pudota ennen teitä. Laiha lohtu, toki.
Niin ja mikä se yksi piste sitten oli? Periaatteessa tietysti mikä tahansa piste. Mutta omana kamalana tunnepohjaisena etiäisenä oli ottelun ekan geimin viides piste jo reilu vuorokausi sitten, 15-40 ja Harrin linjalyönti pari senttiä leveä. Ei tullut pistettä, ei murtoa, ei erää eikä ottelua. Ratkaisupiste!
Ennen ottelua tuntui siltä, että vastustajat voivat voittaa vain kahden taiskan kautta. Sinänsä jatkon kannalta on parempi hävitä taiskojen kuin murtojen kautta. Taiskat menevät kuitenkin pitkässä juoksussa suunnilleen 50-50. Vain murrot lasketaan!
Sitten vähän matematiikkaa, toki Harrille hyvin tuttua. Oletetaan, että pari x on parempi kuin muut parhaat, joten laitetaan voitto-olettamaksi 0,6. Pari x sijoitetaan kaaviossa, joten pari ekaa peliä ovat ”helppoja voittoja” todennäköisyydellä 1,0. Jäljelle jää kolme tiukkaa ottelua voitettaviksi. 0,6 potenssiin 3 on vähän yli 0,2 joten turnausvoiton todennäköisyys on vain 1/5. Ja aika kovia olettamuksia tuli tehtyä: ”parempia kuin muut parhaat”, ”helppoja voittoja” jne. Kovatasoisen turnauksen voittaminen on todella vaikeaa jopa parille x, nimiä mainitsematta tietysti!!!
Massa odottaa ja nelurien arvaamattomuus sen kuin kasvaa. Lukuisat voitot ja harvalukuiset häviöt odottavat! Vamos!
PS. LW pelasivat uudelleen pari tuntia myöhemmin. MTB:ssä W ei saa volleytä tapettua vaan takamies ehtii juoksemaan volleyn kiinni ja lobbaamaan suht lyhyen, W smäshää mutta ei riittävän hyvin, tulee uusi pitempi lobi takakentälle ja nyt L smäshää verkkoon. Pari minuuttia myöhemmin LW häviävät matsin, jonka olisivat voittaneet voittamalla tuon smäsh-pisteen. Nelurissa joka toisessa tasaisessa ottelussa pelataan MTB, ja aika usein tilanne on 8-8, 9-9 tai 10-10, eli voitto versus häviö on minuutin päässä. Singeleissä vastaava tilanne on varsin harvinainen tasainen kolmannen erän taiska. Nelureiden katseleminen ja varmasti myös pelaaminen on kamalan jännittävää!
Hienoa analyysia, kiitos tästä! Onhan tuo kisavoiton todennäköisyys aika pieni, kun oletus on kuitenkin vielä sekin, että harvan matsin voitto-olettama on 1,0. 😅 Mutta kyllä se iso pokaali osuu pian meillekin. Itseluottamus kasvaa, kun jatkuvasti huomaa, että peli on käytännössä sillä tasolla, että kaikki voidaan voittaa.
Ja pienestähän nämä matsit ovat kiinni. Tuo kvartsin ensimmäinen game oli lähes kriittinen, siitä murto ja vastustajat olisivat joutuneet tekemään asioita ihan eri lailla. Mutta nyt mentiin tasatahtia ja he saivat tuon tie break mahdollisuuden. Meitä vastaan se riitti, seuraavalla kierroksella näköjään ei.
Todella harmittava tappio. Ppositiivisena asiana nosstaisin esille syöttöpelisi joka on ollut tässä turnauksessa erinomaista. Seuraavat isot turnaukset tulevat pian joten nälkää jäi …
Todellakin! Syöttöpelini oli suorastaan erinomaista Miamissa. En hävinnyt syöttöäni kertaakaan koko kisassa ja murtopallojakin oli vastustajilla vain tuossa kisan ensimmäisessä syöttövuorossani. Nosto pysyi hyvin kontrollissa ja vauhtia löytyi kehon isoista osista, ei pelkästään kädestä. Jatketaan samaan malliin massalla!
Miksi nelurissa ei pelata normi kolmatta erää? Nelurihan on nopeaa aikataulullisesti ja olisi mielestäni reilumpaa.
Tsemppiä massakauteen!
Kiitos tsempeistä ja pahoittelut hitaasta vastausajasta!
Nelurissa tehtiin tosiaan 2000-luvun alussa muutos lyhyempään pelimuotoon. No-ad pistelasku ja kolmas erä tie breakina 10 pisteeseen. Tavoitteena tuossa uudistuksessa oli nopeuttaa otteluita ja saada aikaiseksi lisää jännitystä katsojille. Sitä kautta saataisiin enemmän kaksinpelihuippuja pelaamaan myös neluria, kun matsit eivät kestä millään yli kahta tuntia. Ja onhan tuo tie break aina jännittävä tapa ratkaista ottelu, ja sitä kautta hyvää viihdettä. 🙂