Hieno nelinpeli päätti päivän Manchesterissä, mutta kokonaisottelun voitto karkasi siitä huolimatta harmittavasti kotijoukkueelle. Eero ja Otto joutuivat kaksinpeleissä tunnustamaan vastustajansa paremmakseen, mutta nelurivoitto antaa kuitenkin torstain otteluun positiivisemmat fiilikset, kun vastaan tulee Kanada.
Valmistautuminen keskiviikon otteluihin sujui mielestäni varsin mukavasti, sillä joukkue oli kasassa kolme kokonaista päivää, ja pääsimme harjoittelemaan juuri haluamamme määrän tennistä, vaikkei treenikenttiä neljälle maalle liikaa ollutkaan käytössä. Jatkoimme nelurin treenausta useammalla kombinaatiolla, minkä lisäksi kaksinpelimiehet tekivät omat harjoituksensa hyvällä laadulla keskenään. Ja ehdimme tiistaina hieman hioa yhteishenkeä myös kentän ulkopuolella, kun kapteeniston järjestämä iltapäivän yllätysohjelma vei meidät sisäkurlingin ja minigolfin pariin. Ulkona ei paljoa ole tarvinnut olla, sillä sää on ollut suorastaan masentavan englantilainen, jatkuvaa sadetta ja tänäänkin aamulla vain 8 astetta lämmintä.
Tänään keskiviikkona oli kuitenkin tosi kyseessä, kun suuntasimme koko porukalla hieman ennen kymmentä kohti AO Areenaa. Tunnin vuoro keskuskentällä riitti lämmittelyksi koko joukkueelle, minkä jälkeen oli ohjelmassa hieman odotusta ennen kello 13 alkanutta avajaisseremoniaa. Ja siihen perään alkoivatkin jo ottelut kakkosten matsilla.
Eero pelasi erittäin hyvin omassa ottelussaan, mutta kokenut ATP-tason vastus Dan Evans oli lopulta parempi suoraan kahdessa erässä. Nopea ja matalapomppuinen kenttä sopi meille, mutta harmittavasti myös Evans on rystyslaissinsa kanssa kyllä tällaisella kentällä aika paha vastus. Otto sai ykkösten pelissä vastaansa debyyttimatsinsa Davis Cupissa pelanneen Billy Harrisin, kun Jack Draper ei ennakkotietojen mukaisesti ollut vielä tänään pelikunnossa. Mutta harmittavasti Harris oli kelpo korvaaja, ja kun Otto ei tällä kertaa onnistunut saamaan ihan parastaan irti, niin tuonkin ottelun voitto karkasi Iso-Britanniaan.
Lohkomuotoinen kilpailu tarkoittaa sitä, että kaikki ottelut voivat olla lopulta merkitseviä, joten neluriin haluttiin tietysti parhaat kentälle, vaikka 0-2 -tilanteessa oltiinkin. Oli myös jo etukäteen mietitty, että neluriin on meillä heittää minun parikseni useita vaihtoehtoja. Lopullinen päätös tehtiin kuitenkin vasta kaksinpelien jälkeen, kun selvisi, että Otolla on vahva revanssimieliala, eikä fyysisesti esteitä ollut. Niinpä lähdimme haastamaan aikaisemmin DC-peleissä vahvasti suorittanutta paria Evans/Skupski.
Vastustajat olivat ensimmäisessä erässä niskan päällä, mutta pidimme tärkeästi syöttöjämme ja venytimme erän ratkaisun tie breakiin. Meillä ei murto tainnut olla lähelläkään, mutta mitäpä noita laskemaan, kun omat pidetään. 🙂 Otto latasi sitten tie breakiin pari huippupalautusta, ja kun minultakin löytyi onnistumisia, niin pääsimme erätauolle johtoasemassa.
Toisessa erässä jatkettiin hieman samaa rataa, sillä vastustajat pääsivät yrittämään murtoja parissakin eri Oton syöttövuorossa, mutta tasatilanteessa jatkettiin silti. Kunnes 6-5 -johdossamme alkoi vihdoin tapahtua meidänkin palautusvuorollamme. Ensin minä pidin meitä mukana gamessa hienoilla palautuksilla, kunnes puolessa välissä vaihdoimme osia ja Otto alkoi pommittaa. Ensimmäisen ja toisen ottelupallon Evans selvitti hyvillä syötöillään, kolmannessa sain jo vahvan palautuksen takaisin, mutta Skupski selvitti Oton ohitusyrityksen. Lopulta trillerigamen päätteeksi neljäs ottelupallo toi tuloksen Oton miekkaillessa upeasti verkolla Evansia vastaan saaden pallon lopulta hänen ylitseen niin, ettei Skupskikaan tuota lobbihakua saanut enää pelastettua. Loistava voitto oli totta ja Suomen pistetili avattu.
Tuo neluri oli käsikirjoitukseltaan aikalailla sellainen, jota etukäteen osasin odottaa. Nopealla kentällä syötön murtaminen on vaikeaa, mutta tiukkojen paikkojen onnistumisilla voi kenet vain voittaa. Vastustajat pelasivat kovalla itseluottamuksella, mutta ei meitä tuntunut saavan silti millään horjumaan, vaikka murtopallojen määrässä he voiton veivätkin. Taistelimme muutamat tiukemmat omat syöttövuorot hienosti läpi ja odotimme kärsivällisinä niitä erän lopun ratkaisupaikkoja. Vähän epäreilua ehkä, kun nimenomaan briteiltä olen oppinut sanonnan ”we play best at the end”. 😁
Mutta parempi kyllä tuon nelurin kaikesta huolimatta voitti. Pidimme erityisesti Evansin hienosti kurissa, ja varsinkin oma syöttöpelini oli ottelussa suorastaan loistavaa. Ässiä tuli meidän tiimillemme yhteensä 16, ja minullekin esimerkiksi yhdessä kohtaa kolme peräkkäin. Myös kakkossyötöillä sain Evansia kiusattua parilla ässällä hänen kämmenpuolellensa. Palautuspeli koheni ottelun loppua kohden, ja jotenkin aloimme myös pidemmissä ralleissa päästä enemmän ja enemmän mukaan. Edelleen joitakin söhellyksiä kyllä tapahtui, mutta emme jääneet niitä Oton kanssa sen kummemmin murehtimaan, vaan keskityimme olennaiseen. Hyvä me!
Olisihan se kirsikkana kakun päällä ollut vielä kivempi ottaa päänahka briteistä, jos Henrykin olisi kentälle päästetty, mutta tällä kertaa oli tyytyminen tähän. Ehkä siellä kapteenisto tekee sitten jatkossa tämän perusteella parempia päätöksiä. 😉 Pitkään minua tourilla auttanut Louis Cayerkin istui vastustajien joukoissa, ja varmasti häntäkin vähän tämän päivän tulos harmittaa. Yksittäisessä ottelussa voi kuitenkin tapahtua mitä vain ja erityisesti Davis Cupissa, jossa päivän kunto ja yleisön tuki tulee vielä isommin esille.
Hienoa oli nähdä Manchesterissä lähes 6000 brittikannustajan lisäksi myös noin 300 suomalaisfania, joiden tukea tarvitaan varmasti myös huomenna, kun saamme vastaamme Kanadan. Heillä riittää kaksinpeleihin kyllä tulivoimaa, mutta nelurissa sen sijaan voi olla vähän epävarmempaa. Voittoa alkaa meidän jengimme kuitenkin tämän päivän jälkeen kaipaamaan, joten täytyy venyä oikein tosissaan. Mutta mikä vain on edelleen mahdollista, yhtä lailla 1-2 -tuloksella aloitettiin lohkovaihe viime vuonna Splitissä, mutta jatkoon mentiin silti kirkkaasti.
Nyt vain hyvät yöunet alle ja torstaina tuttuun aikaan kello 13 paikallista aikaa taas homma pyörimään. Vamos!
Saw the doubles match, nice going! Again when it really counted, you were solid!
Go Finland!!!
Harmittavasti koko kamppailu meni vastustajille, mutta otetaan ilo irti hienosta nelinpelistä. Ei ne britit sinua turhaan etukäteen pelänneet! 😀
Vähän tuntui, että lähdit alussa ottamaan liiankin suurta osaa kentästä haltuun, mutta hyvin se tasoittui ottelun myötä. Halu voittaa välittyi varmasti jokaiselle. Olihan se tietysti erinäköistä peliä kuin teillä Henryn kanssa, mutta tärkeissä paikoissa yhtä tehokasta.
Jos Henryn olemuksesta voi jotain päätellä, niin hieman häntä harmitti katsella vierestä nelinpeliä. Mutta ehkä parempi näin.
Isot tsempit Kanadan kaatoon tälle päivälle!
Kaiken kaikkiaan hyvät pelit jokaiselta. Toki Otolla hieman yskähteli peli, mutta parempi voitti senkin pelin.
Onko pakko laittaa paras pelaajamme vastustajan parasta vastaan? Eikö voi taktikoida siten, että paras onkin vastustajan huonompaa vastaan, jolloin ehkä on parempi mahis saada kokonaispeli voitettua? Tuota mietin jo bittipelin kohdalla. Otto eka pelin vastustajana olisi jokseenkin varmasti nykäissyt voiton kotiin ka näin kokonaisvoitto olisikin Suomen eikä brittien kuten nyt kävi.
Kanadan kaatoon onnea mukaan ja palautuksiin hieman ainakin Otolle lisää tarkkuutta, niin hyvä tulee. 😀 😀
Tuohon taktikointiin liittyen, onhan myöskin niin, että Otto näyttää olevan enemmän liekeissä mitä kovemman vastustajan saa. Olisikohan niin, ettei Billy Harris ollut tarpeeksi kova nimi saamaan Oton vauhtiin? Evans taas on uransa ehtoopuolella ja laskeva tähti kuluvana vuonna, niin ei ehkä hänkään olisi Ottoa sytyttänyt.
Kyllä syttymisen peliin pitäisi Otonkin kohdalla vaikuttaa jo se, että tiimi voittaa. Oton kohdalla näyttäisi henkinen taso (kiukkuisuuden purkaukset) hieman tasaantuneet tv-kuvan perusteella. Cup peleissä kuitenkin pelataan joukkueena.
Tosiaankin jäi hyvä maku viikon eka pelipäivästä. Ja myös katsomomeno ja -meininki nousi lopun oivaltavien suoritustenne myötä liki split/malagamaisiin sfääreihin. Singletappiot tietysti harmittaa ja erityisesti Oton osalta. Mutta muutaman tunnin päästä jatkuu, joten tsemit kanukkien kaatoon koko tiimille!
Ps. Kiitokset myös vaimolta DC-pyyhkeestä.
Tjaa-ah, vähän minäkin mietin tuota Nimettömän kysymystä pelipareista paras-paras, paras-huonompi. Olisi voinut tuottaa toisenlaisen tuloksen. Mutta kun Otolla ei ollut paras vire päällä, ei Evansia ehkä hänkään olisi kaatanut.
Aina vaan jaksaa harmittaa tuo Oton pelin (jatkuva) ailahtelevuus. En vaan millään pääse irti ajatuksesta, että jotain löysää siinä on, ja kyl hänen on vaan opittava pelamaan terävästi joka ikinen peli, ei riitä jos syttyy aina silloin tällöin. Ja tuo kaikki rakentavassa mielessä, Oton potentiaalin tietää jokainen.
Näin eka kertaa Vasan pelaavan, ja eka erä oli kyl häneltä hyvä! Rohkeaa peliä tuohon paikkaan. Ihan ei kantanut loppuun saakka, mutta tiukan paikan kokemusta tuli ja uskon, että lisäsi itseluottamusta jatkoon.
Nelurissa teillä taisi Oton kanssa olla muutaman kerran epäselvyyttä siitä kuka huispauttaa kulloinkin, mutta kokonaisuutena siisti voittoisa peli. Mieliala nousi heti muutaman pykälän.
Ans kattoo mitä tänään tarjoillaan. Se on selvä, että helppoo ei ainakaan. Mutta voitto otettavissa nytkin jokaisessa pelissä, joten tsempit koko tiimille!!!!
Upea dubbeli, britit juoksivat koko ajan piirun verran takamatkalla. Tänään Kanada nurin, Otolle sopii parhaiten haastajan rooli. ISOT TSEMPIT iltapäivän matseihin.🎾🎾
Hieno matsi! Mitä ihmettä olet tehnyt syötöllesi? Tarkasti ja kovaa on ilmeisesti uusi mottosi syötössä. Kerro meillekin, että minkä viisasten kiven olet syöttöön löytänyt?
Oton peli ei kulje. Ei syöttöjen, eikä palautusten osalta. Näyttää siltä, että nelinpelissä on väärä valinta Harrin pariksi, koska samantasoinen peli Otolla jatkuu.
Ihan samaa ihmettelen, että miksi hakata päätä seinään Oton kanssa. Pitäisi antaa Patrik Niklas-Salmisen pelata. Hän on nelurimies ja ärsyttää, että tulee koko ajan vaan penkkikomennusta…