Ei auta ei, Argentiina vie kaikki kolme ottelua ja on siten meitä parempi puhtaasti 3-0. Otto onnistui viemään ensimmäisen erän omassa kaksinpelissään samoin kuin minä ja Patrick (Kaukovalta) nelurissa, mutta siihen se valitettavasti tänään jäi. Näin ollen Suomi on lohkonsa viimeinen ja tämän vuoden Davis Cup -pelit on pelattu.
Jatkopaikka oli päivän alkaessa vielä seitinohuesti elossa, mutta olisi vaatinut kyllä aika kovaa venymistä, sillä Argentiina olisi pitänyt voittaa 3-0, minkä lisäksi olisimme vielä tarvinneet apuja sunnuntain viimeisessä otteluparissa Iso-Britannialta. Eero aloittikin vahvasti oman ottelunsa Etcheverrya vastaan ollen lähellä jopa 4-0 -johtoa, mutta kovan luokan vastus käänsi ottelun kotiin 7-6, 6-3. Ottokin pelasi erinomaisen ensimmäisen erän Cerundoloa vastaan, mutta sen jälkeen taso ei enää pysynyt, vaan argentiinan ykkösmies vei seuraavat erät 1-6, 0-6. Neluriin ei siten jäänyt meidän kannaltamme panosta, mutta Argentiinalle sen voitto varmistaisi jatkopaikan jo ennen sunnuntaita, ja siten ottelussa oli tottakai isot panokset.
Parini nelinpeliin vaihtui täksi päiväksi, sillä Otolla saattoi jo alkaa olla kaksinpelin jälkeen vähän tankki tyhjänä. Patrick hyppäsi kuitenkin tilalle innosta puhkuen, ja olikin todella kovassa vireessä huippuparia Gonzalez/Molteni vastaan. Minä siirryin nopealla varoitusajalle palauttamaan A-ruutuun, mutta kunhan pari ensimmäistä gamea oli tuntumaa haettu, niin palautuspeli alkoi toisessa erässä olla jopa ihan priimaa. Syöttökin toimi kuin parhaissa fantasioissa.
Ensimmäisessä erässä ei murtopaikoilla juhlittu, ainoastaan yksi murtopallo piti minun toisessa syöttövuorossani selvittää, kun hieman hölmöilin lyöntivalintojeni kanssa. Mutta kun muita tiukkoja gameja ei erässä pelattu, päädyttiin tie breakiin, joka olikin sitten meiltä suorastaan mahtava. Varsinkin Patrickin palautukset osuivat ja upposivat, eikä argentiinalaisille jäänyt tuossa erän loppukahinassa kuin sivustakatsojan rooli.
Toisen erän alkaessa momentum oli todella vahvasti meidän puolellamme kenttää, sillä omat syöttövuorot tulivat kotiin helposti, kun taas varsinkin Gonzalez oli pulassa. Erityisesti minun palautuspelini oli suorastaan häikäisevää, mutta Gonzalez selvitti kuitenkin ensin kaksi murtopalloa 1-1 -tilanteessa ja vielä kolme lisää 3-3 -tilanteessa. 4-5 -tilanteessa Patrickin syöttö oli jo 30-0, mutta täysin puskista tullut neljän peräkkäisen pisteen kääntyminen argentiinalaisille murskasi momentumimme. Ottelu oli tasan.
Kolmannessa erässä jatkui sama kaava, sillä jälleen meillä oli kaksi murtopaikkaa 1-1 -tilanteessa erinomaisen palautuspelin myötä. Mutta vahingossakaan eivät vastustajat antaneet kakkossyöttöä murtopalloihin, ja taas he saivat pidettyä. Ja tälläkin kertaa murto toiseen suuntaan tuli takavasemmalta, kun Patrickin syöttö karkasi 2-3 -tilanteessa vastustajille. Emmekä enää saaneet enempää murtopaikkoja, joten pakko se oli lopulta myöntää vastustajat paremmaksemme, vaikka se vähän pahalta tuntuikin.
Jotenkin tämän matsin häviäminen kyllä satutti, sillä tuntui, että olimme lähes koko ottelun ajan vastustajia selvästi edellä. Toisen erän olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla meidän, mutta murtopaikkoja ei vain saatu käytettyä hyväksemme. Ja vastustajat käyttivät ne ainoat mahdollisuutensa. Kyllähän he tietysti noissa pisteissä hienosti onnistuivat, mutta yhdet volleyt kummassakin murtogamessa jätin tappamatta ja heti se kostautui. Pahat mokat siis kokonaiskuvassa, vaikken edes suoraa virhettä kummallakaan kerralla tehnyt.
Patrick pelasi jälleen hienolla energialla ja syötti mainiosti myös. Vuodet USA:n yliopistotennistä ovat myös tehneet se, että hän osaa verkkopelinkin erinomaisesti. Omassa pelissäkin syöttö ja palautus kulkivat tänään suorastaan uskomattoman hyvin. Ässiä yli kymmenen ja palautuksissa useampia gameja kovaa dominointia. Mutta ei vain pomppinut riittävästi.
Siihen loppuu siis meidän DC-pelimme tältä kaudelta. Kokonaisuudessaan 16 parhaan joukkoon pääseminen on tottakai upea suoritus, joka tapahtui vasta toisen kerran Suomen Davis Cup -historiassa. Mutta tietysti pelit täällä Manchesterissä menivät vähän alakanttiin. Emilin poisjäänti rokotti väistämättä vähän liikaa, sillä kyllähän häntä olisi tarvittu kentälle niin ykköspelaajan rooliin kuin vaihtoehdoksi nelinpeliin. Ja toki hänen mukana olonsa treeneissä tuo myös Otolle todella eri luokan treenivastusta, mikä puolestaan on yleensä näkynyt positiivisesti myös Oton ottelutilanteissa. Nyt Otto jäi ehkä aavistuksen yksin ja muutenkin aika kovaan paikkaan, sillä häneltä olisi vaadittu jatkopaikkaan aika monta voittoa.
Erinomaisesti me joukkueena kaikesta huolimatta Manchesterissa viihdyimme, sillä järjestelyt toimivat viimeisen päälle ja tiimissämme oli tuttuun tapaan mahtava joukkuehenki. Kannustustakin saimme upeasti lähes 300-päiseltä fanikatsomoltamme. Mutta varmasti jokaista kuitenkin vähän sisimmässään se harmittaa, ettei saatu enempää voittoja taululle. Onneks joukkueemme on kuitenkin nuori, ja Davis Cupia pelataan taas ensi vuonna. Seuraava Qualifiers-kierros on ohjelmassa helmikuussa ja vastus sinne selvinnee marraskuun loppuun mennessä. Toivotaan siihen tottakai taas kotipeliä ja kunnon hurmosta.
Omat pelini jatkuvat kuitenkin jo reilun viikon päästä Aasian kiertueella, joka sisältää tällä kertaa Pekingin ATP500-kisan ja Shanghain ATP1000-kisan. Sitä ennen ehtii kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi kotiin lepäämään ja treenaamaan. Palataan viimeistään Kiinasta taas asiaan. Vamos!
Nelinpelinne oli hyväntasoista peliä kaikkinensa, lukuun ottamatta muutamaa helpohkoa virhettä. Pienen maan teamiltä kaikkinensa kovan puoleinen suoritus vajaamiehisenä pelattuna. Ensi vuosi tuo mukanaan uudet kujeet! Toivottavasti pelaajamateriaali on valinnan kohdalla hieman laajempi. Ainakin nyt näyttää hyvältä, kunhan pelaajat jaksavat olla leikissä mukana.
Harri, sinun syöttösi oli todella rautaisella tasolla. Tuon soisi siirtyvän Kiinan kiertueelle. No, siirtyyhän se, joten ei kuin peleihin ilon kautta. Terveisiä myös Henrylle! Tuskin päässee tänäänkään pelaamaan brittien paidassa, vaikka noilla peleillä ei ole ratkaisevaa merkitystä heille jatkon suhteen?
Harmi kun näkyi vain alkupätkä tuosta brittien ja kanadan välisestä nelurista. Henry oli kuin olikin päässyt edustamaan brittejä skupsikin parina.
Kiitos! Samaa mieltä, että oma peli toimi kyllä vallan mainiosti. Erityisesti syöttö, mikä ilahduttaa mieltä toden teolla. Hyvä tästä on jatkaa.
Ja kiva, että Henrykin pääsi kentälle!
Kovat karkelot ja Suomi jälleen hienosti mukana. Odotukset teitä kohtaan ovat aina hurjat ja tietysti ne on ovat teillä itsellännekin. Turhan haastavaksihan se nyt ilman Emiliä meni. Jos koko viikkoa miettii, niin varmaan parasta antia oli Vasan kehittyminen, jos nyt ei vielä täyskasvuiseksi hirveksi, niin kelpo sarvien kolistelijaksi Davis Cup -tasolle.
Hienon nelinpelin pelasitte eilen ja olisitte kyllä voiton ansainneet. Jotenkin argentiinalaiset roikkuivat mukana ja uskoivat omaan tekemiseen. Luottaminen parin tekemiseen sekä positiivinen ja taisteleva peli-ilme. Muistelen jonkun meille niin rakkaan parinkin kääntäneen tällä kaudella otteluita samalla tavalla itselleen. 🙂
Vaikka nelureista pari meni vastustajille, niin en muista sinun syöttäneen Davis Cupissa koskaan noin hyvin. Tuo nyt mukaan myös Aasian reissulle. Muutenkin oma peli sinulla oli hyvässä iskussa ja siihen viikon verran katsomossa turhautunut Henry rinnalle, niin eiköhän sitä päästä taas porukalla tuulettelemaan.
Korjataanpas sen verran, että sieltähän tuleekin Davis Cupissa voittamaton Henry rinnalle. 😀
Jep, taisteltiin se mitä voitiin, mutta ehkä oli vain turhat kovat vastukset tälle jengille varsinkin kaksinpeleissä. Oma syöttöpeli oli mahdollisesti parempaa kuin koskaan, joten tuon päälle on kyllä hyvä rakentaa jatkoa. 💪💪💪
Eiköhän tämä huono menestys ollut jo aistittavissa aikaisemmin kun niin moni pelaajista kärsi selkävammoista ja muistakin ongelmista. Toki sitä rupesi haaveilemaan voitosta, mikä sinänsä ei ole huono asia. Ei kun nyt kohti voittoisaa tulevaisuutta.
Vaikea oli paikka, kun ykköspelaaja oli ulkona rosterista. Ehkä jonkinlainen paluu realiteettien pariin viime vuoden semifinaalin jälkeen olikin paikallaan. Mutta toki ensi vuonna yritetään taas täysillä.
No just; siinä oli pelihenkee ja energiaa, todella nautittavaa katsottavaa!!!! Tarkoitan tietysti nelurianne. Pelistänne ei näkynyt, että Suomen juna meni jo, siitä erityiskiitos. Hyvä te! Kaukovalta oli taas tosi iloinen yllätys, ei päätä palellut.
Onko muuten pelifiiliksessä minkä(än)laisia eroja normineluriesi ja SUOMi-paidassa pelaamisen välillä?
Nyt DC-kirjan kannet kiinni, ja kohti Kiinaa. Henrylläkään tuskin mitään kentälle pääsyä vastaan. Pidä sinä syöttös ja iloinen peli-ilmeesi, niillä pärjää idässäkin.
Kiva, että katsomossakin nautti. Kivaa oli kentälläkin.
Kyllähän DC-peleissä monesti aina pieni ekstrajännitys on mukana. Ja joukkuemuotoinen pelaaminen tekee siitä erityistä. Varsinkin vanhemmalla iällä oppinut noista hetkistä nauttimaan kyllä oikein kunnolla. 😍
Melkein odotuksieni mukaisesti meni, paitsi että Eero taisteli yli odotusten ja Kaukovalta jälleen hyvin nelurissa, vaikka ei samanlaista voittavaa energiaa ollut tiimissä kuin viime vuonna. Nelureista olisi varmaan ollut otettavissa enemmän, mutta nyt kävi näin. Mutta nokka pystyyn ja kohti Aasiaa, VAMOS!
Näinhän se meni, jokainen kaksinpelivoitto olisi ollut plussaa. Mutta nelurissa saatiin sentään se yksi, vaikka ehkä toinenkin olisi ollut otettavissa. Mutta Malagan paikka jäi kyllä kauas. Ensi vuonna uudestaan!
Kaikki pelit tuli katsottua.
Eero pelasi ekat erät tosi mahtavasti, mutta tie-breikeissä rentous sitten katosi, samaan aikaan kun kokeneet vastustajat laittoivat niissä uuden vaihteen silmään. Se oli mahtavaa, miten Eero tinttaili köykäisiä kakkossyöttöjä sukkana läpi, varsinkin kakkosruudusta. Kakkosen rohkeat parhaimmillaan yli viiden metrin sivuttaiskierto-syötönvastaukset, reippaasti kentän sisäpuolelta, oli ehtaa Federeviä kaikissa peleissä. Jos syöttö tuli T-pisteeseen, niin niihin ei jakoa, mutta jos rystypuolelle, niin monesti suora vastauspiste. Jos tuossa saavuttaa yli 50 % voittosuhteen, niin hyvähän siitä tulee.
Toiset erät meni lähinnä siihen, että hävityn erän jälkeen, tuli pieni henkinen ja fyysinen väsy, yhdistettynä siihen, että vastustaja oppi lukemaan Eeron lyöntejä paremmin ja saivat omaa varmaa hyökkäyspeliä käyntiin. Eeron peli rohkeimmillaan on kyllä tosi mahtavaa katseltavaa. Tässä viimeisessä pelissä oli moni ratkaisulyönti sentin pari yli rajojen, joka oli kyllä raastavaa.
Kaikilla Oton vastustajilla oli pöljä syöttöpäivä ja jos Otto häviää suorissa syöttöpisteissä vastustajille, niin ei kauhean hyvä lähtökohta. Oton peli parhaimmillaan on sitä, että kun paikka tulee, niin vastustaja on se joka juoksee. Nyt Otto löi palloa paljon vastustajaan lapaan, joka sitten lopulta laittoi Oton juoksemaan. Liika varmistelu ei ole sitä Oton ominta peliä.
Harri pelasi kaksi supermahtavaa peliä ja yhden hyvän pelin, jossa tuli niitä syötönmurtoja solkenaan, kun vastustajat lämivät syötönvastauksia Ottoa päin. Jos syöttää hyvin, niin tuollaisia lämejä ei tule. Brittinelurissa näki, että kun vastapuolen katsomossa oli tuttua porukkaa, niin oli todellakin näyttämisen halua ja se heijastui hyvällä tavalla peliin. Aivan jäätävää taistelutahtoa ja Ottokin pelasi siinä hyvän pelin, kun oli vielä energiaa.
Tässä viimeisessä Argentiina-pelissä, oli Harrin parhaimmissa syötöissä nopeutta ainakin 208 km/h. Joskus kivikaudella 180 km/h oli jo kova nopeus, joten pikkaisen on asiat muuttuneet niistä ajoista. Se että nuo noppeet napsuivat vielä niin tarkasti linjoille, vieläpä suorina ässinä, on kyllä jotain spesiaalia. Harrin puolesta kaikki nelurit olisivat olleet voitettavissa.
Kaukolavakin yllätti positiivisesti, hyvä rento asenne. Iskulyönneissä ne muutamat helpot taka-askeleet jäi monesti ottamatta liiallisen sivuennakoinnin takia ja pallon laskeutuessa tuolloin syöttöruudun takaviivoille, ne olivat Harrillekin vaikeita. Syöttö oli edelleen rautaa, joten vastustajat alkoivat ennakoimaan syöttösuuntia, josta tuli sitten välillä tulta munille.
Ne onnistuneet vastauskämmenet ja rystyt linjaan olivat hienoja onnistuessaan, varsinkin ensimmäisessä erässä. Muissa erissä vastustajat alkoivat syöttämään taktisesti enemmän kämmenkainaloon ja kun Kaukolavan vastaustyyli on leveyssuunnassa staattinen, niin pallot myös menivät sinne kainaloon ja syötönvastaus ei ollutkaan enää iloista rallattelua. Eeron dynaamisella ennakoivalla vastaustyylillä, se kainalo saattaa siirtyä noston aikana 5 metriä leveyssuunnassa, joten yritä siinä nyt syöttää kohti.
Yhteenvetona se, että Eeron pelejä oli kiva katsoa, Otolla oli hankalaa, kun vastustajat pelasivat niin hyvin ja se Oton oma rento ja rohkea lyöntipeli ei oikein käynnistynyt missään vaiheessa.
Kaikki nelurit olivat mielenkiintoisia ja niissä nähtiin hyvää taistelua. Tuo viimeinen peli oli yleisilmeeltään parasta Harria, jota olen koskaan nähnyt. Ne muutama aika ratkaiseva verkkotilanne voipi jonkin verran harmittaa, mutta tekevälle sattuu. Jonkin verran pitää olla huolestunut siitä, että tuo hyvä vastauspeli tuli ykkösruudun takaa, joka edelleen näyttäisi siltä luonnollisemmalta vastauspuolelta. Se että hankalan US Openin jälkeen mies on päässyt tuollaiseen vireeseen, kertoo jotain miehen luonteesta, soturijuttuja.
Kiitos tosi asiantuntevasta kommentista! Erinomaista analyysia, ja hienoa kuulla, että kaikki pelit on tullut kotikatsomoissa katsottua tarkalla pieteetillä. Samaa mieltä olen siitä, että oma peli oli kyllä tosi vahvaa. Lupaa hyvää loppukaudelle 💪
Katsoin kaikki viime viikon matsit.
Suomi pelasi maailman huippuja vastaan todella ennakkoluulottomasti ja hyvin.
Eero oli yllättävän hyvä.
Samoin Pate viimeisessä nelurissa.
Otto piti tasonsa muttei tällä kertaa tullut voittoja kaksinpeleissä.
Emppua olis kaivattu.
Harrin peli varmaa ja ajoittain loistavaa. Oton kanssa huippuvoitto Skupskista ja Evansista.
Voitto argentiinasta oli myös viimeistelyä vailla.
Kyllä Suomen joukkue todella kuuluu tuolle tasolle.
Lisää tätä jatkopeleihin!
👍
Kiitos! Kunhan saadaan taas Emil takaisin pelikuntoon, niin kyllähän meidän jengillämme voidaan mennä taas vaikka kuinka pitkälle. Vamos!
Olipa hyvä reissu Machesteriin, vaikka Malagan jatkojuhla ei nyt toteudukkaan. Paljon hyviä otteita itse kultakin, mutta tasokkailla vastustajilla vielä enemmän. Mutta eiköhän muutaman kuukauden päästä jälleen kerran paikka lopputurnaukseen aukea. Se jo osaltaan kertoisi tason vakiintuneemmasta noususta.
Paljon on hyviä turnauspelejä ennen DC-karsintaviikonloppua. Ja niistä mielenkiintoisin ilman muuta ATP-finaalit Torinossa. Siihen ja muihin tuleviin isot semit!
Pahoja oli vastustajat Manchesterissä, sitä ei sovi kiistäminen. Mutta onneksi kausi jatkuu ja peli on iskussa eli eteenpäin!
Katselin Davis Cup-sivustolta tilastot Suomi-Argentiinan nelurista: ässät 17-1, tuplat 1-3, 1-syöttö% 65-74% (56/86-81/109), voitto ykkössyötöissä 89-81%, 2-syötöissä voitto% 40-39 (12/30-11/28), winnerit 27-35, unforced errors 29-14.
Erittäin hyvin meni kakkossyötöt paitsi kolmannessa erässä. Argentiina joutui syöttämään enemmän (86-109). Breikkipalloja 0/7-2/4.
Ilmeisesti ässiä ei laskettu winnereiksi. Muissa matseissa kuitenkin näin kait tehdään?
Näillä näkymillä hyvä ottelu 🙂
Oli kyllä tilastollisesti ja muutenkin aika hyvä ottelu. Mutta tiukat paikat ja erityisesti breikkipallojen käyttö oli argentiinalaisten heiniä. Ja enpä muuten tiedä, miten ässät yleensä tilastoidaan, winnereiksi vai ei?
Tässä kun on pidetty tuota Torinon paikkaa varmana, niin ihan varmistuksena seuraava skenaario:
Bopanna ja Ebden eivät näytä pelaavan ainakaan Kiinassa parina. Jos kuvitteellisesti kävisi niin, että he jäisivät race-listalla sijalle kahdeksan ja teillä tulisi Henryn kanssa vaikeampi pätkä, jolloin jäisitte race-listan sijalle 9. Pääsittekö te Grand Slam -voittajina mukaan ja koska Bopanna/Ebden ovat myös GS-voittajia, niin race-listan sijalle 7 sijoittunut pari pullahtaisi Torinosta ulos?
Ja kyllä. Minulla on vähän liikaa tapana pyöritellä näitä. 😀
Enkä missään nimessä usko, että te tulette listalla alaspäin!
Se on juuri näin. Eli ainoastaan korkeimmalle rankattu GS-voittaja top7 ulkopuolelta pääsee mukaan.
Ja se yksi oli suorastaaan legendaarinen suoritus sinulta, taistelee loppuun asti, rähmällään lattialta vielä yrittää ottaa sen pallon. Tuttua itseltänikin, siinä pallossa on vain se jokin, joka kiehtoo, vaatteet palaa kenttää pitkin syöksyessä epäkuntoon kun juoksee pallon perässä rähmällään, mutta ei välitä. Talvella kuplahallissa törmää kroppa jääseinään palloa hakiessa. Ei jaina aina jaksa juosta lenkkiä, pyöräillä tms hommaa, mutta se pallo vain jotenkin sytytttää tuohon itsetuhoiseen hommaan. Olenko koira ja onko muita samanlaisia täällä? 🙂