Tukholman kisan voittoa on nyt päässyt makustelemaan hetken aikaa ja vihdoin löytyi myös aikaa kirjoittaa viikonlopusta vähän lisää. Kävin välissä nopeasti kodin kautta kääntymässä, mutta nyt on jo yksi yö Wienissä takana ja tänään tiistaina edessä treenipäivä. Ensimmäinen ottelu on ohjelmassa keskiviikkona, kun vastaan tulee ranskalaispari Doumbia/Reboul.
Viikonloppu oli lopulta kaikessa hienoudessaan varsin hektinen puristus, sillä semifinaali pelattiin siis myöhään lauantai-iltana, minkä jälkeen finaali oli ohjelmassa vain noin 13 tuntia myöhemmin. Lensin finaalin jälkeen vielä kohtuullisen nopeasti yöksi Helsinkiin, jotta saatiin tytär saatettua kotiin ja laukut pakattua seuraavaa reissua varten. Välillä joutuu arjen pyörityksen ja unet priorisoimaan blogin edelle, mutta eiköhän täältä ymmärrystä löydy. 😊 Eikä helpota sekään, että läppärini akku ei toimi ollenkaan, joten kirjoittaminen vaikkapa lentokoneessa ei onnistunut.
Lauantain semifinaali oli varmasti viikon vaikein ottelu, sillä peli ei ollut ihan terävimmillään ja jotenkin hermostollekin tuollaiset iltapelit ovat joskus vaikeita. Olikin sitäkin tärkeämpää, että pysyimme Henryn kanssa tsemppimoodissa läpi koko ottelun, ja tuimme toisiamme vaikeammillakin hetkillä parhaamme mukaan. Joskus on pystyttävä voittamaan myös silloin, kun kaikki ei tunnu täydelliseltä. Myös valmentajamme Boriksen panos oli tuossa ottelussa iso, sillä hän piti henkeä yllä ja antoi myös ennen match tie breakia pari todella tärkeää vinkkiä. Muistutti muun muassa minua pitämään jalat alhaalla lyönnin aikana. Jostain syystä, ehkä jännityksen takia, paino nousi osumahetkellä liikaa ylös varsinkin palautuksissa ja verkkopelissä, mutta tie breakissa tuli noihin lyönteihin onneksi pari tuiki tärkeää onnistumista.
Ja oli tuossa semifinaalissa myös yksi aika mielenkiintoinen sattumus, josta kommenttikentässäkin jo kysyttiin, ja josta täytyy ehdottomasti mainita. Tukholman keskuskentällä oli aivan verkon vieressä, lähes kiinni verkkotolpassa, koko viikon ajan sininen Hylon mainosboksi. Se oli mielestäni varsinkin nelinpeliä ajatellen jopa vaarallisessa paikassa ja niinpä kävin ennen semifinaaliamme kysymässä kisan supervisorilta, voisiko sitä siirtää. Yllätyksekseni supervisor tähän pyyntöön suostui ja kuinka ollakaan matsissamme tuli eteen tilanne, jossa Stevensin jyrkkä volley pomppasi niin leveälle, että sain lyötyä sen takaisin vastapuolelle verkkotolpan ohi maata viistävän matalana. Juuri siitä kohtaa, jossa tuo Hylon mainoslaatikko oli aikaisemmin ollut.
Tuo aika tyylikäs around the post -lyöntini laskeutui aivan sivurajan tuntumaan, mutta automaattinen hawk-eye -järjestelmä ei lyöntiä tuominnut ollenkaan. Siinäpä alkoi sitten selvittely ja pitkähkön odotuksen jälkeen saatiin näytöille replay, joka näytti pallon pompun ihan toiseen kohtaan kenttää. Tuomari analysoi tilannetta yhdessä teknologiavastaavien kanssa, ja todennäköisesti tuo näytetty pallon alastulopaikka olikin lyönnin toinen pomppu, eikä järjestelmä siis ollut tunnistanut matalaa lyöntiäni oikein. Päätuomari kutsui kaikki pelaajat koolle ja kertoi, että tällaisessa tapauksessa, jos teknologia pettää, on piste pelattava uudestaan. Voitimme tuon uudelleen pelatun pisteen ja otimme siitä gamesta ensimmäisen erän ratkaisseen murron. Erikoinen sattumus, mutta saattoi olla meille matsin ja koko kisan voiton kannalta aika tärkeä käännekohta!
Sunnuntain finaalissa oli vastassa ensimmäistä ATP-tason finaaliaan pelanneet tsekkiläiset, jotka saivat kuitenkin palautumisen kannalta hienoisen edun pelattuaan oman semifinaalinsa lauantaina selvästi aikaisemmin. Mutta Tukholmassa on aina pelattu nelurin semit lauantaina ensimmäisenä ja viimeisenä, eikä tilanne sinänsä ollut uusi. Eikä Griekspoorin kaksinpelikään suuresti edes vaikuttanut omaan aloitusaikaamme. Sama tilanne oli minulla myös kaksi vuotta sitten Lloydin kanssa, kun pelasimme semin myöhään lauantaina ja finaalin sunnuntaina päivällä. Sain tällä kertaa itse nukuttua vajaat viisi tuntia, mutta onneksi kokemuksen myötä on tajunnut, ettei suorituskyky juurikaan yhdestä huonosta yöstä romahda, kunhan ei anna sen henkisesti liikaa vaikuttaa.
Ja kyllähän pelitasomme oli finaalissa jopa parempi kuin lauantain semifinaalissa. Hävisin syöttöni ensimmäisen erän 3-3 -tilanteessa harmillisesti 40-15 -johdosta, mutta vastaus tuohon oli mielettömän hyvä. Löin heti seuraavassa gamessa Riklin syöttäessä 40-30 -tilanteessa kaksi peräkkäistä palautusta suoraan läpi, ja olimme jälleen mukana taistelussa. Mursimme Riklin vielä uudestaan 6-5 -tilanteessa parin erinomaisen palautuksen ja Henryn hienon verkkorefleksin myötä, ja pääsimme erätauolle johdossa.
Toisessa erässä saimme pidettyä omat syöttömme ilman suurempia ongelmia, mutta vastustajille annoimme sen sijaan hyvää painetta. Koko ottelun vahvasti syöttänyt Nouza selvitti kaksi breikkipalloamme ässillä erän alussa, mutta 4-3 -tilanteessa saimme jälleen Riklin murrettua. Henry pääsi syöttämään turnausvoitosta ja teki sen jälleen kerran tyylikkäästi. Vaikka ei itse tajunnut niin edes tehneensä. Henry nimittäin luuli tilanteen olleen ottelupallon jälkeen vasta 5-2 meille. Ei sinänsä mitään uutta, että minä vein tuuletuksissa jälleen pidemmän korren, mutta kieltämättä vähän on koomisen näköistä Henryn touhu matsin ratkettua, kun hän on tyynesti suuntaamassa vain penkille istumaan. 😂
Tsekkipari antoi mielestäni meille finaalissa varsin kovan vastuksen, mutta onneksi meilläkin oli pelivire kohdallaan. Ykkössyötöt tippuivat kenttään selvästi viikon parhaimmalla prosentilla 74%, mikä olikin tärkeää, sillä vastustajat palauttivat erityisesti kakkossyöttömme vahvasti. Muutenkin matsi oli pääosin jotenkin henkisellä puolella hallussa, sillä pidimme ajatukset hyvin olennaisessa ja keskityimme aina tulevaan piste kerrallaan. Saimme luotua riittävästi paikkoja palautusvuoroissamme, ja kun syöttötyöskentelymme pysyy normaalilla tasolla niin silloin tuloksena on paljon suoria kahden erän voittoja.
Kokonaisuudessaan kisavoitto olikin mielestäni meidän tiimillemme täysin ansaittu juttu. Kaksi ensimmäistä kierrosta mentiin suorastaan murskaavan hyvällä pelillä, sitten piti ottaa yksi taisteluvoitto, kunnes lopulta finaalissa saattoi taas laittaa parastaan esille. Erityisesti oma syöttöpelini ilahdutti läpi viikon, sillä kisaan mahtui vain yksi hävitty syöttövuoro. Palautuspelikin oli pitkästä aikaa oikein todella tehokasta. Jotenkin sisäkenttien matalampi pomppu ja kliiniset olosuhteet selvästi minulle sopivat.
Ja kyllähän Henrykin oli vahvassa vireessä koko viikon. Pääosin erinomaista syöttämistä ja verkkopeliä, minkä lisäksi palautuksiinkin löytyi tarvittavaa aggressiivisuutta ratkaisupaikoissa. Henkisesti hän pärjäsi myös loistavasti, vaikka ykkössijoitettuna kisaan lähteminen onkin aika uusi tilanne. Paljoa ei siis viikosta valittamista jäänyt. Ehkä eniten harmittaa, ettei kisan puolesta pelaajille annettu mitään pokaalia tai muistoa mukaan, eikä aikaisemmilta vuosilta tuttuja pelaajalahjojakaan ollut tänä vuonna tarjolla. Mutta aika pienet on murheet siis. 🙂
Kovin kauaa ei voittojuhlia ehtinyt Tukholmassa tällä kertaa valitettavasti viettää, sillä matka jatkui suoraan tennishallilta hotellille pakkaamaan kamppeet ja kohti Arlandaa. Olin fiksuna miehenä varannut varmuuden vuoksi paluulennot Helsinkiin sunnuntai-illaksi jo monta viikkoa etukäteen, sillä syyslomaviikon ollessa kyseessä kaikki lennot olivat loppuunmyytyjä jo hyvissä ajoin. Ja jotenkin se luo hyvät lähtökohdat viikolle, kun on henkisesti päättänyt olla kisapaikalla loppuun asti. 😉 Otimme tyttäreni ja lastenhoitajamme kanssa nopeat skoolaukset voitolle lentokentän loungessa, ja laitoimme Henrylle kuvat tunnelmista. Hän jäi vielä Tukholmaan yhdeksi yöksi ja lensi Wieniin maanantaina.
Yritin saada Wienin kisajärjestäjiltä vahvistusta ensimmäisen kierroksen pelipäivästämme etukäteen, mutta he eivät meinanneet millään pystyä sanomaan mitään. Keho halusi maanantaille ehdottomasti huilipäivän, mutta jos tiistaina olisi jo seuraava matsi niin olisihan se hyvä saada edes kevyesti palloteltua uusissa olosuhteissa maanantai-iltana. Päätin odottaa kotona matsiajan selviämistä mahdollisimman pitkälle, sillä iltapäivälennolla ehtisin vielä illaksi Wieniin bollaamaan, mutta mieluiten lentäisin vasta myöhäisillan koneella, jotta ehtisin viettää lähes koko päivän perheen kanssa kotona. Lopulta varmistus keskiviikkoaloitukselle saapui juuri sopivasti ennen iltapäiväkoneen lähtöä, joten varasin paikat myöhemmälle lennolle ja nautiskelin vielä pari tuntia lapsiperhearjesta. 😇
Wienin turnaus on minulle kokonaan uusi tuttavuus kisakalenterissa, sillä olen pari aikaisempaa vuotta pelannut Baselin kisan tällä viikolla. Kisapaikkoja on yllättävästi kaksi, sillä Wiener Stadthallessa sijaitseva keskuskenttä on parin kilometrin päässä toisesta matsikentästä Stadtparkin laidalla. Kummankin matsikentän yhteydessä on vain yksi treenikenttä, joten kovin paljoa ylimääräistä harjoitusaikaa ei ole tällä viikolla saatavilla. Me saimme kuitenkin täksi iltapäiväksi puolitoista tuntia kenttäaikaa, joten eiköhän tästä huomiseksi aika hyvään iskuun taas saada itsemme kasattua. Calvinkin on jälleen tällä viikolla mukana reissussa, kun taas Boris palaa vetovuoroon ensi viikolla Pariisissa.
Saamme vastaamme avauskierroksella aina kinkkisen ranskalaisparin Doumbia/Reboul, jotka voittivat meidät Bukarestin kisan finaalissa keväällä. Doumbiaa vastaan olemme pelanneet jo kolmesti, emmkä kertaakaan ole hänen syöttöään saaneet murrettua, vaikkei se mikään erityisen kova olekaan. Siinä voisikin olla tavoitetta huomiselle. Ranskalaiset myös käyttävät lobbipalautusta todella paljon, joten smashien ja drivevolleyden kanssa pitää olla huolellinen. Mutta toki myös oma vahva syöttäminen luo edellytykset sille, että vastustajien palautukset eivät ole niin tarkkoja.
Kisavoiton jälkeen seuraavassa matsissa on monesti hyvä fiilis, mutta nöyrällä asenteella pitää silti joka tapauksessa kentälle astua. Erot ovat pienet, ja jokainen voitto pitää ansaita. Varsinkin kun vastassa on pari, jota emme ole aikaisemmin pystyneet voittamaan. Keskiviikon aikataulu selviää myöhemmin tänään, mutta iltapäivän tai illan ohjelmasta meidät todennäköisesti löytää. Ja ATP500-kisan ollessa kyseessä matsit näkyvätkin jälleen vähän helpommin. Vamos!
Kovaa peliä on odotettavissa keskiviikkona, sillä ykkössijoitettu parikin näytti häviävän ottelunsa heti kättelyyn, joten kyllä teidänkin pitää olla hereillä heti pelin alussa.
Ei muuta kuin lykkyä pyttyyn teille molemmille!!! Kyllä se voitto sieltä irtoaa omalla hyvällä pelillä ja pelihuumorin avulla. 😀
On tuo kyllä aikamoista säätämistä tennismiehen (perhe)elämä. Sinulla taitaa olla lehmän hermot, kuten vaimollasikin. Yrität joka välissä nipistää lisätunteja (niin, ihan totta, tunteja, ajatelkaa!!!) perheelle; arvostan todella!
Uusi kirjoittaja! Nyt olisikin sitten hyvä saada Henryn broidi kertomaan näkemyksensä miksi HawkEyeen pitäisi luottaa, noin firman puolesta.
Henry kyllä yrittää ansaita Myrtsi2 -luokitusta, eipä siinä mitään kunhan peli sujuu.
Ja tuosta toisesta videoklipistä vasta huomasin että Henry kyllä näytti menevän vikan pallon jälkeen tauolle ja jatkamaan, kuten joku kommentoija jo totesi. Katsoi sitten siinä miten sinä elämöit noin paljon yhdestä voitetusta pallosta…
Kiitoksia taas kuulumisista! Mukavaa, että sait syyslomaviikon laatuajan lisäksi vielä pyrähdyksen kotona. Tiukka puristus edessä, joten tässä kohtaa kaikki tuollaiset aina kotiinpäin. Hyvin tosiaan hoiditte tiukan semin ja finaalissa sitten yksi vaihde lisää kehiin ja homma tyylikkäästi kotiin. Onnittelut siis voitosta!
Reissumiehen kiireet ei helpota ja taas uusi haaste edessä. Nyt on tosiaan oivat tilaisuus napata ranskalaisten päänahka 🙂 Aika jännä tuo Wienin järjestely kisäkenttien suhteen, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, niin tuo kakkoskenttä sijaitsee ihan kisahotellin vieressä, joten sinänsä tuo on mukavan lyhyt siirtymä.
Jos olen oikein Calvinin puheista ymmärtänyt, niin hän kasaa teille brittien järjestelmän avulla tietopaketin ”pureksittavaksi” aina matsia edeltävänä iltana. Boriksen ollessa vetovastuussa, onko hänellä pääsyä brittien järjestelmään, vai hoidatteko valmistautumisen vähän eri tavalla? Vai laittaako Calvin infopaketin tulemaan vaikka ei olisi kisapaikalla mukana?
No, kun taaloja tulee tähän malliin riittävästi niin lennätte Henryn kanssa yksityiskoneella paikasta toiseen 🫡
Oho tuli väärään paikkaan, mutta väliäkö hällä 😁
Kyllähän se aina sattuu, kun jo luvattua tekstin päivitystä ei tulekaan… Mutta ihan ymmärrettävää ja jopa suotavaa, että välillä tulee priorisoitua muita asioita. Perhe ja nukkuminen mahtuvat kyllä hyväksyttyjen listalle. 🙂
Oikeastaan finaalista ja koko hienosta viikosta tulikin jo sanottua kaikki oleellinen edellisessä kommentissa, mutta mukavaahan tuota finaalia oli vielä fiilistellä tekstimuodossa.
Hankala parihan sieltä avaukseen osui, mutta hyvä testi kylläkin. Olivat keväällä ensimmäinen pari, joka sai teidän lennon kiinni. Muistelen, että silloinkin odottelitte lobbipalautuksia, mutta taisikin vähän yllättäen viuhua vasemmalta ja oikealta ohi. Doumbian syöttö on kieltämättä joka kerta ihmetyttänyt, että miten se ei murru, mutta ilmeisen ovela kaveri on. Sunnuntaina nähtiin kyllä teiltäkin ihailtavan ovelaa ja vaihtelevaa palauttamista, että eiköhän nyt ole lääkkeet siihenkin.
En tiedä onko sinulla ajatuksena käydä ennen Pariisia kotona, mutta Wienin finaali näyttää olevan sunnuntaina, joten älä ainakaan sitä aikaisempaa lentoa varaa. 🙂
Hienoa neluria olette tarjonneet!
Ja kirjoittamisesi on vähintään samaa tasoa.
Kiitos!
kiitos Stockiksen finaalin muistelosta, en sitä itse pystynyt katsomaan, niin tuosta sai kivasti tunnelmat kiinni 🙌 onnea voitosta 🥳 kova suoritus jälleen!!
itse olin kaksi vuotta sitten wienissä ja ihmettelin tuots kenttäjärjestelyä 😅 halusin mennä katsomaan emilin ottelua kakkoskentälle, niin vähän ihmettelin kun piti matkata ratikalla, muistaakseni jopa vaihdolla, ja joku puoli tuntia meni siirtymään! eipä taida olla ihan normaalia? onko wienissä joku erikoislupa tällaseen?
mutta oli miten oli, eikös sielläkin viihdytä sunnuntaihin? 😉
Hyvää starttia turnaukseen! Kotistudiossa liput sunnuntaille asti 🙂
Näyttää pahasti siltä, että pelinne ei ole vielä tänä keskiviikkona. Miten kisajärjestäjä on saanut ylipäänsä 1000-kisan järjestettäväksi kahden kentän pelirakentelulla? Ei näyttäisi olevan järjen häviää, sillä pääareenan pelit alkavat päivittäin vasta klo 15 meidän aikaamme. Miksi ei pelata pääkentällä koko ajan?
???
Siellähän tuo matsi möllöttää viimeisenä Glaubandich kentällä.
Ja tämä turnee on 500-sarjaa. Katsotko ihan väärää turnajaista?
Joo, tuli ajatuskatko tuossa kisamuodossa. Toki kyse on 500-kisasta, mutta senkin kohdalla ihmeellistä, että kahden kentän varassa sitä järjestetään.
Harrin & Henryn peli näyttää olevan uusimman tiedon mukaan mainitsemallasi kentällä viimeisenä pelinä. Taitaa ajallisesti mennä torstain puolelle alkuaika meidän ajassamme? Katsotaan miten käy. 😀
Ihan samaa aikataulutusta hämmästelen minäkin. Pitää olla aikamoinen hardcore-fani, että on paikan päällä arki-iltana keskiyöllä katsomassa ekan kierroksen peliä.
Good luck for the rest of the tournament! Love from America!