Urheilijan arki on jatkuvaa pyrkimystä kehittyä ja tavoitella jotain vielä suurempaa. Harjoitukset, leirit ja matkat unohtamatta lepoa ja kokonaisvaltaista henkistä hyvinvointia. Paineet ovat läsnä, mutta se palo urheilua ja menestystä kohtaan ajaa tekemään asioita vielä paremmin ja kovemmin. Voittamisen hetkellä kaikki tehty työ tuntuu sen arvoiselta. Mutta voittaminen ei tietenkään ole kaikki kaikessa, matka on monesti vielä tärkeämpi kuin päämäärä.
Oma kahteen osaan jakautunut urani on antanut mahdollisuuden tarkastella omaa tavoitteellisuutta ja matkan monitahoisia koukeroita lukuisia kertoja. Nuorena moni tennispelaaja, minä mukaanlukien, haaveilee top100-sijoituksesta. Lopulta kaksinpelissä korkein rankingini tuli olemaan juuri ja juuri 200 parhaan joukossa maailmassa, mikä ei täyttänyt unelmaa, mutta josta olen kuitenkin tänä päivänä edelleen erittäin ylpeä. Pelasin kaikissa Grand Slam -turnauksien karsinnoissa ja sain kiertää maailmaa monta vuotta tennisammattilaisena.
Uran lopetus 23-vuotiaana toi elämään kuitenkin uuden näkökulman, sivuraiteen. Sain kokea opiskelija- ja työelämää ja löytää itseni uusien haasteiden parista. Mutta tunnistin muutaman vuoden jälkeen edelleen voimakkaimman palon johtavan minua takaisin tenniksen pariin. Oliko jotain jäänyt urheilussa sittenkin saavuttamatta? Oliko matka tuolla polulla yhä kesken?
Nelinpeli on pelimuoto, jossa en ollut aikaisemmalla peliurallani hakenut täysipainoisesti menestystä. Olympialaiset Tokiossa 2020 olivat kaiken mennessä nappiin realismia, mikä sai minut laittamaan taas itseni täysillä likoon tennismaila kädessä. Nautin pelaamisesta, kun siinä oli jälleen korkeat tavoitteet, ja kehityksen huomaaminen motivoi entisestään.
Tokion olympialaiset jäivät lopulta muutaman varasijan päähän. Projekti ei mennyt maaliin, mutta urani oli nosteessa. Matka oli sittenkin tärkeämpi kuin päämäärä. Päätin jatkaa pelaamista ja ottaa seuraavaksi tavoiteekseni Pariisin olympialaiset 2024. Jälleen tennis vei minua upeiden asioiden äärelle ja suurten turnausten voittokamppailuihin. Ammattilaisuutta parhaimmillaan.
Lopulta kävi kuitenkin niin, että myöskään Pariisin olympialaisissa ei Suomi-paitaa minun ylleni ripustettu, vaikka paikka teknisesti olikin ansaittu. Pettymyshän se oli, mutta tennisuraani en antanut tuon taaskaan pysäyttää. Olen päässyt viimeisen 12 kuukauden aikana maistamaan ensimmäiset nelinpelin Grand Slam -voitot, ja yhä suurempia saavutuksia on kertynyt vyölle.
Tennisammattilaisuudesta maailman huipulla on tullut erottamaton osa elämääni. Olen osa sitä vuodesta toiseen pyörivää kiertuetta, ja oma matkani sulautuu yhteen muiden pelaajien kanssa. Perheenlisäyksetkin ovat soljuneet osaksi tätä kuviota, vaikkei kaiken sen yhdistäminen tennikseen olekaan aina helppoa. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Matka jatkuu yhä, ja seuraava päämäärä siintää jo horisontissa. Olympiadi kerrallaan, Los Angeles seuraavaksi. Teen kaikkeni, että olympiaunelma vuonna 2028 toteutuu, ja matka sinne on täynnä unohtumattomia kokemuksia ja entistä kovempaa menestystä. Jokaisesta päivästä nauttien. Matka ja päämäärä yhdessä.
Tennis on yksilölaji, mutta huipulle ei yksin urheilussa pääse. Kiitos jo nykyisille kumppaneilleni: Lotto, Yonex, Cinia ja Pihlajalinna. Nyt uuden päämäärän äärellä, etsin kumppaneita mukaan kanssani tavoittelemaan Los Angelesin 2028 olympialaisia. Olemme miettineet tiimini kanssa eri aloja; pohjautuen tarinaani ja kiinnostuksen kohteisiini sekä tennikseen lajina ja saavutettaviin kohderyhmiin liittyen, näemme välittömiä mahdollisuuksia ainakin seuraavissa: finanssisektori, matkailu, autoilu, urheilujuoma ja juridiikka. Tietenkään mitään ei poissuljeta, mutta olkoon tämä jonkinlainen avaus ja niitä mekin tiimini kanssa tehdään jatkuvasti.
Tehdään matkasta yhdessä vielä ikimuistoisempi. Yhteydenotot managerini, Jarno Tiusanen, kautta: jarno.tiusanen@gmail.com / puh. 0504062350.
hieno juttu, mahtava kuulla, että tavoitteena on Losi 2028 🎾 🙌 matka jatkuu ja innolla seuraan, että minne asti se vie 😊
Erinomainen tiivistetty katsaus henkilökohtaisiin saavutuksiisi ja tuleviin tavoitteisiisi. Toivon ja uskon, että tulet saamaan uusia tukijoita Suomen yritysmaailmasta matkallesi kohti Los Angelesin Olympialaisia 2028 👍👍👍
Olen Think Big -ajattelun kannattaja. Mikään ei estä unelmoimasta suuresti. Niinpä Sponsorikohdeyrityksiin voisi lisätä mm. suomalaisen pelialan, josta Supercell on juuri tehnyt jättituloksen. Pelialassa on paljon samaa kuin tenniksessä. Ehkä Ilkka Paanasen voisi saada innostumaan ja näkemään pelienne synergian?
Myös NOKIAN ja sen innovatiivisuudestaan tuleva tj. Justin Hotard’in voisi saada innostumaan tukemaan Suomen kaikkien aikojen tennislähettilästä? 💪💪💪
Vahvasti ollaan hengessä mukana projektissa kohti Los Angelesia. Aika kivoja välietappeja on matkalla ja jos tarpeen vaatii, niin mennään vaikka Brisbaneen asti. 🙂
Toivottavasti Emil, Otto tai Oskar tai ehkä vielä joku muu ansioituu olympiapaikan arvoisesti ja vieläpä omaa hyviä nelinpelitaitoja kesään 2028 mennessä. Kaikkea hyvää onnea 2028-projektiin! Tuntuu, että suunnitelmasi tuovat paljon hyviä hetkiä meille kannattajillesi vielä pitkään. Ensi viikkoa on odoteltu. Paljon onnea ja kovaa taistelumieltä tuleville viikoille 🙂
Ehdottomasti listaisin Patin tuohon mahdollisten parien joukkoon. Jo top-100:ssa pyörähtäneellä vasurilla on isoja aseita neluriin ja 3 vuoden päästä myös alkaa olla sopivan marinoitu. Viimeaikaisia Patin pelejä katsoessa on väläytellyt sekä pelisilmää että lyöntiarsenaalia joilla on edellytykset top-50 neluriin pidemmäksin aikaa. Mutta ensin Harrin sponssit ja harjoittelu kuntoon ja sitten hinataan tuo toinen pelaaja hyville rankingeille.
Hyvä Harri!! Strategiset tavoitteet pitää aina laittaa korkealle.
Upeeta, nyt on tavoitteet ja seuraavat stepit kerrottu. Mahtava uutinen, jatkamme urasi seuraamista yhtä mielenkiinnolla kuin aiemminkin.
Lähes tulkoon blogin alkuajoista mukana olleena meneillään oleva olympiadi menee helposti loppuun saakka. Tarina ja sen kerronta on toisteisuudestaan huolimatta ollut siinä määrin ainutkertaista, että ilolla punnitsen sen jatkumoa. Epäilemättä laajeneva fani/seuraaja-kumppanuus luo pohjaa myös kaupallisille yhteistyötavoitteille, mutta mitään mainossomealustaa en kaipaa. Huippu-urheilijan sisäpiirikerronta ja sen kommentointi on riittävän arvokasta ja siinä hengessä ollaan vahvasti mukana.
Vaikka olympiaunelmasi vaatii monen itsestä riippumattomankin asian loksahtamista kohdilleen, niin vakaasti uskon tässä kohtaa kolmas kerta toden sanoo-ennustukseen. Isot kädet ja tsemit tälle matkalle!
Kyllä tässä koitetaan pysyä jakkaralla kaikin tavoin, on sen verran mielenkiintoinen matka luvassa! On varmaan ollut monivaiheinen pohdinta tämä tavoiteasetanta. Pelikatsomon puolella kun näkee yleensä vain lopputuloksia, mutta tämä blogi taustoittaa mahtavasti. Kiitos ja peukut & varpaat ensi viikolle!!!!!!
Matka kohti unelmia on tärkeämpää kuin päämäärä… Pisti taas mietiskelemään koneen tälläkin puolella. Itse en ole seurannut matkaasi ja blogiasi yhtä pitkään kuin Arttu. Oma matkani tenniksen parissakin on vielä vaatimattoman lyhyt moneen kanssa matkustajaan verrattuna. Mutta matka niin tenniksen, kuin blogisikin parissa ovat antaneet jo lyhyeen aikaan enemmän minulle, kuin koskaan olisin voinut elämältä uneksia. Kuten useasti supersparrini viisaudella olenkin sanonut, tennis on kuitenkin vain peli. Pelin mukana kuljettu matka on kuitenkin elämä. Tenniselämä. Välillä, kun silmät tennispallon kuvista sädehtien,olen ihmisille höyrynnyt siitä mitä kaikkea tennispallo voikaan meille opettaa ihmisinä…. On jotkut minua katsoneet ehkä hiukan mielenterveyttäni epäillen. 😀
Mitä kaikkea tennismatka kohti unelmiamme voikaan meille antaa ja opettaa? Se voi antaa ja opettaa aivan hurjasti. Muistan kun Heliöpoolin aikakautena näin välähdyksiä viileästä itsevarmuudesta, joka kumpusi sinusta kentältä. Pyysin sinua joskus kertomaan meille sen salaisuuden siitä, kuinka se ylläpidetään. Nyt olet sen löytänyt. Se tunne oli huikea, kun katsoin grand slamien finaaleja nähden sinun keskittymisen, taistelun ja pelistä nauttimisen tasapainon. Tasapainon, jonka olit matkasi aikana löytänyt, sinua ja kehitystäsi tukevan tiimin löydyttyä. Tasapainon, jolla itse tuit Pattevaaran tiimiä juuri niissä hetkissä, kun sinun tukeasi tarvittiin. Olit löytänyt The Tiiimin. Pattevaaran!
Kuten hienosti kirjoitit joku blogi sitten ”Kauas on tultu siitä, kun syöttöni paineen alla murtui. Nyt usko kesti loppuun asti ja paineenkin alla olin valmis tekemään piste kerrallaan parhaimpani. En ehkä ole maailman paras syöttäjä, mutta voin joka päivä olla paras versio itsestäni.” Kuka tämän luettuaan voi miettiä tenniksen opettavan VAIN pelaamista. Tennis opettaa pelin kautta meille paineensietokykyä, kasvattaa ja kehittää meitä hallitsemaan tunteitamme ihan millä elämän osa-alueella tahansa. Opettaa meitä luottamaan itseemme, opettaa luottamaan, että jokaisella ”virheellä” / ”häviöllä” = oppimisenlahjalla on ollut tärkeä tehtävä juuri siinä hetkessä matkallamme kohti unelmiamme. Meidän tennisunelmamme ovat erilaisia eri tasoilla pelatessamme, mutta oppimisenlahjat ovat hyvin samankaltaisia. Kehittyäksemme, meidän täytyy uskaltaa pysähtyä miettimään ja katsomaan mitä meidän on tehtävä päästäksemme henkilökohtaisiin tavoitteisiimme. Toteuttaaksemme henkilökohtaiset unelmamme. Pysähtyä miettiämään onko matka ja tavoite sen arvoinen, että matkaa ja sen mukanaan tuomaa elämänkokemusta on mukava muistella kiikkustuolissa. Aina me ei saavuteta itse unelmiamme, joskus voimme nauttia siitä, kun muut ihmiset saavuttavat unelmansa. Samalla kun sinä toteutat unelmiasi, moni penkkiurheilija toteuttaa sinun kauttaan omiaa. Tosin aina ei ole pakko myöskään tehdä samoja ”virheitä” matkalla itse, joskus voi oppia myös muilta.
Mutta ei matka tennisunelmiin ole vain vaaleanpunaista hattarahöttöä. Vaikka se on varmasti antanut paljon niin sinulle, kun uraasi seuranneille katsojille, se on vaatinut myös matkallasi hurjasti uhrauksia. Aikaa rakkaalta perheeltäsi matkustellessasi ympäri maailmaa. Jatkuvaa priorisointia siitä, mikä vie kohti tavoitteita ja mikä ei. Raskaita päätöksiä jättää mm Wimbledon väliin, mutta Wimbledonin ehti voittaa myöhemminkin, kuten nyt voidaan todeta. Saman lapsen syntymää taas on mahdotonta nähdä ja kokea myöhemmin. Matka on myös raakaa työtä, joka vaatii hurjan paljon rahaa toteutuakseen. Toivottavasti mahdollisimman monet sponsorit ymmärtäisivät tennisunelmiin vaadittavat uhraukset, mutta näkisivät myös lajin aivan upean elämänlaajuisen ihmisten kehittämisen näkökulman, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollista edetä kohti unelmiaan ja tavoitteitaan, kasvaen ja kehittyen kokonaisvaltaisesti ihmisenä matkallaan. Toivottavasti mahdollisimman monet sponsori, joilla siihen on mahdollisuus haluaisivat auttaa rahallisesti matkalla kohti unelmia. Olla mukana luomassa unelmia. 🙂 Toivottavasti mahdolliset sponsorit näkisivät mitä sinä ja koko Suomen tennisjoukkue olette meille katsojille antaneet. Niitä tunteita, joita olemme saaneet kokea pelejä jännittäessämme ja huutaessamme itsemme tajuttomiksi/äänettömiksi. Niitä tunteita, kun töihin palatessamme Davis Cup etc tennistapahtumasta, meille todetaan… ”Nyt olet kyllä rakastunut”, johon on helppo todeta silmät säihkyen… ”Kyllä niin olen. Olen rakastunut tennikseen! Tennispöhinään! Toivoisin, että jokainen löytäisi itselleen jotain näin merkityksellistä, kun itse olen löytänyt tenniksen parista.”
Täällä odotellaan jo innolla seuraavia kisoja ja blogia! Pattevaaran ja Harrin upea matka jatkuu, kuten kiikkustuoli muistelot. 😀 Joten katseet kohti seuraavia kisoja! Lets fight!!!
Kiitos Harri kun avasit meille tulevaisuuden kuvioita. Ei tarvitse tulevana syksynä miettiä, vieläkö se Harri jaksaa pelata. Onnittelut ja tsemppiä olympiaunelman metsästykseen..!!