Jokohan sitä olisi Australian matkasta ja voittohuumasta toivuttu? Ainakin treeniarki pyöri kotona pari viikkoa sen verran mukavaan malliin, että mies on taas viritetty huippukuntoon, ja tulevia kisoja odottaa jo vesi kielellä. Seuraava puristus on vuorossa Lähi-Idässä, jossa pelaamme Henryn kanssa siis ensin ATP500-kisan Dohassa ja perään toisen samanlaisen Dubaissa.
Suomessa ehti lopulta viettää aikaa peräti kaksi ja puoli viikkoa, kun päätimme fiksusti lopulta jättää alkuperäisen suunnitelman mukaisen Dallasin kisan välistä. Keho ja mieli tarvitsivat Aussi-reissusta toipumiseen enemmän aikaa kuin olin alunperin ajatellut, ja jos tässä keväällä meinaa johonkin kohtaan pienen treenijakson ottaa, niin tässä oli siihen yksi ainoista mahdollisuuksista. Sai samalla myös vähän kurottua kiinni joulukuun sairastelujen takia hieman vajaaksi jäänyttä pre-seasonia.
Kävin ensimmäisellä viikolla Australiasta palattuani pari kertaa kentällä, mutta kun hermosto tuntui käyvän aika hitaalla, niin oli parempi ottaa suosiolla vielä yksi viikonloppu lepoa ennen kuin treenit todenteolla aloitettiin. Salin puolella keskityimme noin viiden treenin ajan ensiksi perusvoimaan, kun taas tenniskentällä fokus jakaantui tasaisesti henkilökohtaisten peliominaisuuksien kehittämisen ja ihan pisteiden pelaamisen kanssa.
Tässä iässä viikon treeniohjelmaa rakentaessa ei enää ole järkevää yrittää mahduttaa päivään kahta tennistreeniä, mutta vedin vaikkapa viime viikolla viisi pidempää tennistreeniä ja kolme hyvää fysiikkaa sen päälle. Ihan rehellinen työpäivähän siitä tulee, kun vie aamulla lapset päiväkotiin, suuntaa siitä Urhean salille fysiikkatreeniin yhdeksäksi ja jatkaa lounaan jälkeen pari tuntia tenniskentällä ennen kuin hakee lapset kotimatkalla päiväkodista takaisin. Parin viikon aikana tässä on päässyt suorastaan kunnollisen treenirutiinin makuun. Toki mukaan on mahtunut myös muun muassa useampia mediatilaisuuksia ynnä muita oheisjuttuja, mutta tottakai nekin kuuluvat asiaan. Eipä tarvitse kuitenkaan illalla kovin pitkään nukkumattia odotella.
Boris on ottanut mukavasti treenien suunnittelun vastuulleen, ja saipahan hän houkuteltua kentälle kanssani aika mukavan määrän laadukasta treeniseuraa. Tuttuja kotimaan kärkimiehiä oli kentällä päivästä toiseen, mutta myös naapurimaista tuli sparrausta. Ruotsalainen vastikään USA:n yliopistosta nelurimaailmaan siirtynyt Erik Grevelius kävi mukana treeneissä viime viikolla kolme päivää ja virolainen Johannes Seeman kävi Suomessa kahteenkin eri kertaan. Saimme siis ihan kunnon laadukkaat neluritkin aikaiseksi useampana päivänä.
Tällä kertaa pysyin lähes koko visiitin ajan kotona terveenä, mikä oli erinomainen juttu, ja ainoastaan yksi tennistreeni jäi viime viikon pienen vatsataudin takia väliin. Toki kuormaa oli sen verran, että järki piti pitää mukana muutenkin, ja fysiikkapuolella jouduimme pari kertaa hieman kompensoimaan, mutta tuohan on vain urheilija edellä -ajattelua. Kehossakin kaikki on ollut suorastaan hämmästyttävän hyvin, eikä vaikkapa selän kanssa ole ollut mitään kipuja, mikä on aina todella positiivista. Fyssarilla olen toki säännöllisesti käynyt, mutta ihan rutiinihoidoilla on selvitty.
Näin mukavasti sujuneen treenijakson jälkeen onkin nyt aika hyvä fiilis lähteä taas kisoihin, ja lähtöä on suorastaan ehtinyt jo kaivata. Treeneissä voi pelata vaikka kuinka hyvin, mutta tulokset tehdään tietysti vasta kisoissa. Ja onhan meillä Henryn kanssa kutkuttavan kivat asetelmat jatkaa pelejä Australian reissun jäljiltä.
Qatar on minulle kisapaikkana ihan uusi kohde, ja vaikka lentokonetta on Dohassa tullut vaihdettua moneen kertaan vuosien varrella, en itse maassa ole sen kummemmin aiemmin käynyt. Henry matka Raleigh’sta Dohaan kesti pitkälle toistakymmentä tuntia, mutta Helsingistä pääsi kovassa myötätuulessa perille alle kuudessa tunnissa. Perjantai-illan lento oli viimeistä paikkaa myöten täynnä hiihtolomalle lähtijöitä, mutta onneksi minullekin yksi paikka löytyi, kun olin ajoissa sen varannut.
Saavuimme paikalle Henryn kanssa kumpikin siis perjantaina illalla, ja myös Boris on mukana seuraavat kaksi viikkoa valmentajanamme. Suuntasimme tänään lauantaina aamusta kisapaikalle ja saimme noin 45 minuuttia treeniä vedettyä ennen kuin sade yltyi liian kovaksi. Eipä ollut tälle reissulle lähtiessä mielessä, että aavikolla tulisi vettä, mutta sääennusteen mukaan sadetta on odotettavissa lähipäivinä useampaankin otteeseen. Pääsimme tänään kuitenkin onneksi pienessä tihkusateessa kentälle vielä uudestaan illalla, joten lopulta treenipäivä oli ihan onnistunut. Lämpötila ei kyllä noussut edes 20 asteeseen, ja navakka tuuli teki olosuhteista suorastaan viileät, mutta eipä sitä silti voi Suomen pakkasten jälkeen paljoa valittaa. 🙂
Olosuhteet ovat siis hieman viileät, ja muutenkin kentät tuntuvat olevan melko hitaat. Dunlop ATP -pallot kuluvat hiekkapaperisella alustalla varsin nopeasti, joten ero vanhojen ja uusien pallojen välillä on jopa tavallista isompi, mutta onneksi nelinpelissä pallot harvoin kovin pahasti ehtivät kulua. Matseja pelataan myös auringonlaskun jälkeen illalla, jolloin olosuhteet ovat entistä hitaammat, mutta eiköhän tuo meille monipuolisina pelaajina sovi aika hyvin.
Melkeinpä kaikki parhaat nelurimiehet ovat tässä kisassa mukana, ja vaikka kakkossijoitettuina saammekin kaaviota lähteä pelaamaan, ei helppoja matseja ole kyllä luvassa. Meidän neljännekseen osui kuitenkin tosin vain yksi toinen nelurimies Pavlasek, jonka kohtaamme heti avauskierroksella hänen pelatessaan Griekspoorin parina. Toisella kierroksella vastaan voisi tulla mahdollisesti jopa muuan Novak Djokovic, mutta on tässä vielä muuttujia sen verran matkalla, ettei varmaan ajatuksia kannata ihan noin pitkälle vielä siirtää.
Pavlasek on ollut minulle hankala vastus ATP-kiertueella, ja edelliset kaksi kohtaamista ovatkin hänen edukseen menneet, viimeksi Shanghaissa viime syksynä. Griekspoorin kohtasimme Henryn kanssa myöskin viime syksynä Tukholmassa, jolloin tuloksena oli tiukka voitto, mutta hänelläkin on hyvänä päivänä sen tasoiset aseet, erityisesti syöttö ja kämmen, että tarkkana saa olla. Yhdessä Pavlasek/Griekspoor eivät ole aiemmin tainneet pelata, ja nytkin kyseessä oli viime hetken repair, joten tuossa varmasti on ainakin yksi etu meille.
Matsipäivämme ei vielä ole tiedossa, mutta koska Dohassa finaali on ohjelmassa jo lauantaina, voidaan nelureita hyvin pelata useampia jo maanantainakin. Tarkoituksemme on kuitenkin treenata ihan normaalisti yksi pidempi sessio sunnuntaina, minkä jälkeen ollaan varmasti aloituspäivänkin suhteen viisaampia. Joka tapauksessa on ollut ilo jo tässä vaiheessa huomata, että oma peli on iskussa ja miehet valmiina taas koitoksiin. Eiköhän kaikki ole siis mahdollista, että tästäkin viikosta jää paljon positiivista takataskuun. Vamos!
Australian finaalista ei ole kuin kolme viikkoa, mutta tuntuu, että tässä olisi ollut pitempikin tauko. Nyt onkin sitten aika mukavasti pelattavaa edessä ja kun on vielä iskussa olevat pelimiehet, niin elämähän suorastaan hymyilee.
Saahan tuossa jo ensimmäisellä kierrokselle ihan tosissaan pelata, mutta jospa se kolmas kerta toden sanoisi Pavlasekia vastaan. On se maanantai tai tiistai, niin valmiina ollaan! 🙂
No on kyllä ollut kotikatsomossa luvattoman pitkä aika odotella. Olin jopa niin epätoivoinen, että piti katsoa (taas) Wimbledonin finaalin tie breakit 🤭
Mutta joo, ymmärrettävä ja tärkeä treenibreikki. Nyt sitten vaan tsemppiä ja ¡vamos! Täällä kaikki valmiina.
Tsemppiä vaan, kyllä se siitä hyvin menee!
Hei nauttikaa! Kiva kun ehdit taas näin paljon meille kirjoittaa valmistautumisesta ja kulissien takaisista fiiliksistä. Mukava myös että Boris pääsi mukaanne.
Nämä blogitekstisi ovat aina viikon kohokohtia🤩! Kirjoitat ihanan tarkasti ja yksityiskohtaisesti, ikään kuin vertaisellesi 🫡. On ilo ja kunnia päästä kerta toisensa jälkeen mukaan odotuksiin, tunnelmiin ja analysoimaan pelattua peliä. ISO kiitos!😇
Se mitä välillä pohdin on, että kerrotko lapsillesi lähteväsi töihin vai pelaamaan? Siinä voi lapsen korviin olla sävyero 🤔
Tsemppiä turnauksiin ja kiva kun nostat somessa näitä blogikirjoituksia. Tulee varmasti myös uusia lukijoita sitä kautta.
Good luck, guys
Tuntuu kuin Australiasta olisi kulunut jo enemmänkin, joten mukava, että kisat jatkuvat. Jos olisitte Dallasiin lähteneet ja päässeet finaaliinkin asti, niin olisitte vieläkin siellä ja valmistautuminen Dohaan olisi jotain ihan muuta.
Aiemmassa blogikirjoituksessasi kerroit, että US Openiin tulossa sekanelinpeliin paljon muutoksia ja niillä ei enää itselläsi olisi sinne asiaa. Luin jonkin uutisen ja en ymmärrä mitä päätöstentekijöiden päässä liikkuu – ei mitään järkeä. Pelataan aiemmin, lyhennetyt erät (ovat jo normaalistikin lyhyempiä kun no-ad käytössä), puolitettu kaavio ja siitäkin iso osa kaksinpelaajille ja loput villeille korteille (noita villejä kortteja saisi olla mieluummin vähemmän, vaikka kaavio olisi tavallinen kooltaan). Rahaa siihen on kyllä pistetty, mutta lähinnä vaikuttaa jonkinmoiselta shown hakemiselta, eikä urheilulta ja itse olen aina urheilun ja parhaiden mukanaolon kannalla ja silloin sekanelin parhaat ovat ne jotka ovat nelinpelin parhaita. Sori, meni ihan sivuraiteelle…
Harjoituskuvista huomasin, että Henryllä mustat shortsit eli ilmeisesti Lotto tehnyt muitakin kuin valkoisia sopivassa koossa. Tsemppiä peleihin, jatkukoon ne pitkälle!
Kiva kuulla taas ammattilaisen toisenlaistakin ”arkea” päiväkotirumbaan yhdistettynä; varmasti lataa akkuja tuo eittämättä fiksu veto jättää jenkkiturnee väliin. Ehtiihän sitä uudella mantereellakin pyöriä vuoden mittaan joka tapauksessa varmaan aivan riittämiin.
Tsemppiä peleihin; Griekspoor on aina vaikuttanut sitkeältä ja erityisesti suomalaisille kinkkiseltä pelurilta, joten ottakaahan luulot pois!