Ei auta, harmillinen tappio semifinaalissa päättää meidän ottelumme Dohan kisassa. Ensimmäinen erä oli täydessä komennossa, mutta vastustajat käyttivät toisessa erässä ottelun ainoan murtopaikkansa ja pelasivat kolmannen erän tie breakissa useamman huippusuorituksen. Erot ovat pienet, ja tällä kertaa ratkaisupaikat livahtivat vain harmittavasti vastapuolelle. Nokka siis kohti Dubaita ja ensi viikon kisoja.
Toisen kierroksen mieleenpainuvasta voitosta sai rauhassa nautiskella keskiviikkoillan, mutta eilen torstaina palasimme taas treenikentälle ja teimme rutiinitreenin iltapäivällä. Välipäivinä ei yleensä kannata turhaa hötkyillä, joten keskityimme treenikentällä perusasioihin, minkä lisäksi pidimme kehoista hyvää huolta kuntosalin puolella. Illalla ehti vielä rauhassa lepäillä hotellilla ja ladata akkuja, sillä edessä olisi toivottavasti vielä kaksi pelipäivää.
Ottelumme oli tänään ohjelmassa heti iltapäivästä ja vieläpä keskuskentällä, joten olosuhteet olivat hieman aiemmasta poikkeavat. Aurinko ei onneksi juurikaan enää kello 14 peliä häirinnyt, mutta lämpötila oli selvästi korkeammalla kuin iltaotteluissa, minkä lisäksi tuuli oli jälleen yllättävän voimakas. Ja keskuskentällä tuuli vielä tuntui tulevan eri suunnasta kuin muilla alueen kentillä, sillä liput katsomon ylälaidassa liehuivat ihan eri suuntaan kuin mihin ilma kentän pinnassa virtasi. Sen verran olen fysiikka koulun penkillä lukenut, että jotain tuolla on tekemistä Bernoullin lain kanssa, mutta on se silti varsinkin palloa korkeammalle lyödessä hämmentävää, kun tuuli vaihtaa ikään kuin suuntaa kesken pallon ilmalennon.
Joka tapauksessa, ottelu lähti meiltä vakuuttavasti käyntiin hyvillä syötönpidoilla ja käytimme heti paikan, kun Salisbury meille kaksi murtopalloa 2-1 -tilanteessa antoi. Murtomahdollisuuksia oli 5-2 -tilanteessa vielä toiseen kertaan, mutta vaikkei tuossa kohtaa vielä tärpännyt, Henry syötti erän vakuuttavasti kotiin 6-3. Erän viimeisen gamen 15-0 -tilanteessa kävi siitä harvinainen tilanne, että sain refleksivolleylla Salisburyn lyönnin takaisin, mutta en ollut ihan varma hipaisiko pallo myös kenkääni mailan lisäksi. Tuomari ei kenkäosumaa huomannut, enkä minäkään osannut pistettä vastustajille antaa, kun en ollut satavarma oliko kenkääni juuri ennen osumakohtaa hipaissut oma mailani vai pallo. Videotarkastus on tänä vuonna käytössä kaikilla kentillä kaikissa ATP1000-kisoissa, mutta täällä Dohassa siis ei, joten tuomarin päätös oli lopullinen.
Toisessa erässä kaikki näytti alussa hyvältä, mutta 1-2 -tilanteessa päästin ehkä turhaan kaksi vastustajien lobbipalautusta pomppaamaan sen sijaan, että olisin ottanut nuo ilmasta. Mutta toki he hyvin noissa onnistuivat, ja lopulta 40-40 -tilanteessa Skupski löi vielä erinomaisen palautuksen ottelun kovimpaan varsin kelvolliseen 174km/h kakkossyöttööni. Tuo oli ottelun ainoa meidän syöttövuoromme, jossa vastustajat pääsivät lähellekään syötönmurtoa, mutta tällä kertaa he siis siinä onnistuivat. Ja kun meidän palauttaminen ei toisessa erässä oikein lähtenyt missään vaiheessa sujumaan, niin pian oltiin aloittamassa match tie breakia.
Salisbury missasi helpohkon volleyn kolmannen erän 1-1 -tilanteessa, mutta Skupskin erinomainen palautus tasoitti tilanteen heti perään. Seuraava minibreikki nähtiin 4-4 -tilanteessa Salisburyn onnistuneen lobbin seurauksena, ja heti perään Skupski löi haamuvolleyn siirtäen britit 6-4 -johtoon. Henry sai kuitenkin vahvalla palautuksellaan minibreikin takaisin. 5-6 -tilanteessa löin hyvän syötön perään kovan iskulyönnin keskelle vastustajien väliin, mutta Skupski vei jälleen haamulyönnillä pisteen vastustajille. Aika kuvaava oli kommenttini Henrylle tuon pisteen jälkeen: ”f*** that’s annoying.” 😅
Puolia vaihdettiin siis 5-7 -tilanteessa, ja kaikki oli edelleen auki. Salisbury rokotti kuitenkin kakkossyötöstäni armotta vahvalla kämmenpalautuksella, kun taas minä en saanut kämmenpalautustani kenttään 5-8 -tilanteessa. Lopulta ottelu päättyi heti ensimmäisellä ottelupallolla, kun Henryn syötönpalautus pamahti vauhdilla suoraan takaraivooni. Ei pallo välttämättä kenttään olisi ollut menossa, mutta oli tuo silti minun vikani, etten muistanut kunnolla kumartaa keskiviivan lähelle tulleen syötön jälkeen. No, saipahan vielä yhden tuntuvan muistutuksen siitä, että jatkossa pitää asioita tehdä vielä paremmin.
Ei peli meiltä tänään mitenkään häikäisevää missään vaiheessa ollut, mutta silti tappio tottakai harmittaa aika paljon. Matsi oli niin hyvin hallussa ensimmäisen erän jälkeen, että ottelun kääntymistä on vaikea sulattaa. Mutta samanaikasesti on vain hyväksyttävä se, että erityisesti nelinpelissä erot ovat todella pieniä, ja voiton sekä tappion välinen ero ei aina ole kovin iso. Vastustajat onnistuivat ottelun ainoassa murtopallossaan ja pelasivat tie breakin loppuun muutaman fantastisen lyönnin.
Jotenkin tässä matsissa myös kulminoitui henkisellä puolella tehtävän työn merkitys. Vastustajat olivat saaneet tässä kisassa kaksi itseluottamusta nostattavaa voittoa alle, mutta pääsivät kuitenkin kai tähän matsiin jonkinlaisina altavastaajina. He uskalsivat hakea voittavalla tenniksellä ratkaisuja ne kerrat, kun paikat heille avautuivat. Joskus omasta pelistä puolestaan puuttuu se ihan viimeinen tappajanvaisto. On vaikea myöntää itselle, että kentällä pääsee tuntumaan siltä, että kyseessä on vain yksi ottelu muiden joukossa, mutta samalla on tiedostettava, että ainakin oma peli kulkee yleensä parhaiten, kun aivan kaikki on pelissä. Ja tuon tunteen eteen täytyy muistaa jatkossakin tehdä paljon töitä.
Omassa pelissä ei syötön ja palautuksen osalta ollut tänään se viikon paras päivä, mutta aina ei tietenkään voi täydellisyyttä odottaakaan. Teknisellä puolella syöttö oli ehkä muutaman kerran vähän liian fyysinen suoritus, ja niin erikoiselta kuin se kuulostaakin kompensoin ehkä aavistuksen hidasta olkapäätä käyttämällä liikaa jalkoja. Tällöin ykkössyöttö tuppaa jäämään liikaa verkkoon, kun rytmi ei pysy rentona. Palautuksissa oli myös vähän liiallista yläkropan jäykkyyttä havaittavissa, enkä saanut palloon ihan sitä painavuutta, mitä parhaimmillaan nähdään. Matsin jälkeen ohjelmassa olikin vähän pidempi sessio kisafysion kanssa, jotta saimme kehoa kuntoon ensi viikkoa varten. Varsinkin hartiaseutua kiusattiin oikein kunnolla akupunktioneuloilla, mutta pitäisipä olla Dubaissa sitten mies taas täydessä iskussa.
Dohasta on siis kotiintuliaisina 180 ATP-pistettä ja mukavasti palkintorahaa, mutta kyllähän semifinaali silti vähän pettymykseltä tuntuu. Mikä on tietysti hyväkin asia, mutta toisaalta tuli niitä voittojakin kaksin kappalein. Ja ihan maukkaitakin sellaisia. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja voitosta sitä haluaisi joka kerta päästä finaalissa pelaamaan. Varsinkin nyt, kun olisi ollut vielä herkullinen finaalivastus Cash/Glasspool tarjolla. Mutta onpahan meillä nyt näyttöhaluja Dubaihin, jonne suunnataan huomenna. Pelit Dubaissa alkavat joko maanantaina tai tiistaina, joten treenipäivän tai kaksi saa sielläkin vielä alle, kunnes laitetaan sitten taas kunnolla kaikki peliin. Vamos!
Eka erä meni totuttuun ja turvalliseen tyyliin, mutta aika paljon yksi syötönmurto voi ottelun suuntaa muuttaa. Nähtiin kyllä aikamoinen Skupski-show ja ei oikein tiennyt, että pitäisikö itkeä vai nauraa.
Peli on kuitenkin edelleen hyvässä iskussa ja maailman ykkösen paikan jahtaamista voi jatkaa hyvin mielen.
Hei aina ei voi voittaa, ja niinkuin sanoit erot ovat pieniä. Joskus myös käy niin että paremmin pelannut tiimi vielä häviää, vaikka nyt ei niin käynyt. Teillä on Henryn kanssa taito voittaa silloin kun se on todella tärkeää joten luotetaan siihen. Pari tappiota kauden alussa lisää voitontahtoa jatkoon.
Toivottavasti pääsi on OK pallon jäljiltä.
Näin on, oli näpeissä mut pääs lipsahtaan kavereille. Eli ehkei tosiaan ollut tänään sitä tappajanvaistoa. eikä kukaan patti päässä pysty ihan parastaan antamaan 🙂 Ei ruveta suremaan, vielä te Myrtsinkin kanssa pääsette nokikkain! Jäykkyydet pois kropasta, hauteita klommoihin ja patteihin ja kohti seuraavaa etappia! Ootte kumminkin ihan parhautta!!!!!
No niin, taas ollaan lähtöruudussa… Saavuin ruudun äärelle ekan erän turvallisessa 5-2 tilanteessa. Se erä mentiin omalla painolla loppuun mutta seuraavissa sitten nähtiin tämä vaikutukseni. Jotain pysyvää ratkaisua tuohon pitäisi keksiä.
Eipä tuolla ole nelurissa yhtään sijoitettua enää joten sekin todistaa pienistä marginaaleista.
Jos jotain positiivista tästä haetaan niin Arevalo&Pavic saivat näistä turnajaisista kourallisen vähemmän pisteitä. Ne kaikkihan laitetaan lopussa peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.
Meneehän tämä vähän huvittavaksi, sillä ottelun kääntyessä toisen erän alussa oli ensimmäinen ajatukseni, että olet avannut lähetyksen. Mutta kyllä minä vieläkin tuon enemmän Skupskin piikkiin laitan.
Skupskin tiebreaksuorituksilla hänelle ottelun MVP-palkinto. Ryösti teiltä ratkaisevat 2 pistettä. Katsoin nyt ensimmäisen ottelun teiltä sitten AO finaalin. Huomasi, että henkinen intensiteetti ei ollut aivan samalla tasolla, mikä on kyllä aivan ymmärrettävää. Hyvää perustekemistä ekassa erässä. Toka meni vähän huolla tuurilla yhden breakin kautta. S&S tiimillä oli hyvä päivä tänään. Ei muuta kuin hyvällä meiningillä seuraavaan kisaan.
S&S tiimi oli kiistatta parempi onnistuneissa palautuslyönneissä (sivurajat sekä takaraja) sekä osin myös niiden tehoissa. Harri&Henry tiimin pitäisi nähdäkseni keskittyä parantamaan näitä suorituksia. Etenkin lyöntien pysymisessä kentällä.
Första set kom antagligen ”för lätt”. Kändes som om ni inte spelade tillräckligt aggressivt efter det. Kanske fattades ”fighting spirit signs” pga att motståndarna är goda vänner? Färdigheterna är det inga problem med 🙂 Lycka till nästa vecka!
Komppaan edellisiä, ei muuta kuin nokka kohti uusia kisoja ja hyviä peliesityksiä!!!
Olikohan Djokovic/Verdasco-matsi kuitenkin niin erityinen, että Skupski/Salibury -tiimi oli tässä välissä niin tavallista kauraa, ettei sytyttänyt viimeisen päälle?
Ja finaalista tulikin brittien kansalliset kisat😄.
Päivän kunto ja vire vaihtelee, näinhän se menee niin vastustajat kuin olosuhteetkin huomioiden. Mutta semistä isot kädet ja tsemit Dubain duppeliin!
Niin pienestä kiinni, ettei voi kuin tilastotappion piikkiin laittaa. Semifinaaliin päättäminen ei vielä tovi sitten selvästikään ollut samankaltaisen ärsytyksen sekaisen pettymyksen tunteen luoja, joten itseluottamuksen ollessa tällä tasolla, ei muuta voi odottaa, kuin päätyyn asti menoa Dubaissa!
Harrin blogia lukiessani tuli mieleeni valmentajanne kannustus viime syksyn ottelussa ”Play for the Win”. Muistaakseni sen lopulta myös voititte. Pelaamisenne on kaiken kaikkiaan korkeatasoista. Tästä tappiosta saa oppia enemmän kuin monesta voitosta. Vamos.
Olinko se vain minä, mutta näytti siltä, että vastustajat jotenkin onnistui sekoittamaan teidän pelitaktiikan ja viemään siitä parhaan terän? Ehkä siksi ette pelannut parhainta peliänne. Pakotti teidät pidempiin palloralleihin takaviivalta ja kun menitte verkolle, niin vetivät hyviä ohilöyntejä tai lobbeja. Tilastoissa kun ei ollut kovin merkittäviä eroja. Tulihan toki niitä kaksareita ja kakkossyöttöjä teille ikäviin paikkoihin ja he hyödynsivät ne, mutta olikohan se juuri seurausta teidän pelin onnistuneesta sekoittamisesta?
Mietitkö ehkä liikaa sitä ranking ykkösen saavuttamista ja pelistä helposti katoaa rentous ja menee väkisin yrittämiseksi.
Harmin paikka viimeinen tiebreikki.
Kirjoitit että vastustaja löi ihmelyöntejä, ja sillä voittivat, minun mielestä teille sattu huono pelihetki, smashit olivat lìian pehmeitä eikä verkkopelikään ollut ihan tapissa, ohjaukset eivät riittävän hyviä, ja vastustajs pääsi palloihin käsiksi.
Tämä yhdistynettä muutamaan palautuksen suoraan verkkoon, teki tiebreakin voittaminen mahdottomaksi. Sääli että heikko hetki tuli ratkaisuerään.
Näitä tulee aina, mutta ensi kertaan parempaa onnea ratkaisupalloihin.
”Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta” – niin Hugo-peikko telkkarissa aikanaan totesi ja tuli pelin jälkeen jostain taas mieleeni. Näin ensimmäisen erän aika lailla kokonaan ja siinä peli oli hyvin hallussa. Toista erää en juurikaan ehtinyt katsoa, mutta match tie-breakista taas loppupuolen. Siinä kun alkoi Harri mallailla, että pitäisikö mailalle tehdä jotain ikävää, niin tiesi, ettei otteluvoittoon ole nousua. Silloin keskittyminen ei ole oikeissa asioissa eli pisteen unohtamisessa, hetkeen keskittymisessä jne ja antaa se vastustajallekin boostia, kun huomaavat, että nyt nyppii. Hymy huulilla ja paineista nauttien ovat makeimmat voitot tulleet, ei mailanrikkomista miettiessä. Onneksi maila sentään pysyi ehjänä ja toivottavasti päänuppikaan ei pahasti kärsinyt osumasta (sekin osoitus kyllä keskittymisen olemisesta väärissä asioissa, ettei muista väistää potentiaalista osumaa). Hyvä viikko kuitenkin ja huomenna peukutan Lloydille turnausvoittoa. Tsemppiä ensi viikon koitoksiin!
Ensimmäisessä erässä ajattelin, että tähän voi kirjoittaa, että onpas selvä ero maailman parhaiden nelinpelaajien ja erittäin hyvien nelinpelaajien välillä. Ottelu oli niin teidän hallussa. Toisen erän murron jälkeen peli meni hankalaksi ja erityisesti loistavan MTB- ja yleensäkin tie break-tilaston varassa jaksoi vielä uskoa tilanteen kääntymiseen, vaikka vastustajilla olikin vahvasti henki päällä. MTB:ssä viimeistään oli sitten liikaa turhautumista. Todellakin, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, ja varmaankin sinulle kokea, Lloydin kohtaaminen. Tänään ohjelmassa enemmän ampumahiihtoa 🙂 Tsemppiä ensi viikolle! Olette edelleen maailman paras neluripari!
Tilastotappio pitkän putken jälkeen. Statsit täysin 50-50, silti mielestäni parempi tiimi voitti. Tappioon tarvittiin vastustajien hyvä peli ja HaHen heikohko peli, eli voimasuhteet ovat kyllä edelleen selvät tappiosta huolimatta. Salisbury yllättävän hyvä, molempien lobbipalautukset erinomaisia, Skupskille muutama pöljä lyönti. Vastaavasti HaHe-palautukset tavanomaista heikompia, erityisesti Henryllä. Tokassa ja kolmannessa erässä ei minkäänlaista painetta vastustajien syöttöön. MTB 5-10, siitä huolimatta, että Salisbury lahjoitti yhden pisteen.
Mutta ei kyllä ole syytä tyytymättömyyteen. Kahdeksan voitetun ottelun putki on huima tulos ja osoitus tasosta. Ja niin hurjalta kuin se kuulostaakin, 500:t on enää harjoitusturnauksia. Slämit ja tonniset ovat niitä, missä pisteet ja rahat jaetaan. Niitä kohti hyvällä tsempillä!
PS Arevalo/Pavic hallitsivat matsiaan 99% ajasta. Pataan tuli silti, eli kyllä neluri on ihmeellistä. Tuollainen häviö saakin harmittaa