Viime päivät on kotiolojen sijasta kulutettu Lontoossa, jossa saimme Henryn ja muiden brittipelaajien kanssa aikaiseksi erinomaisen valmistavan leirityksen ennen tulevaa Rooman kisaa. Peliä on viritetty huippukuntoon, ja kun Roomassa kisat sunnuntaina laitetaan käyntiin, on meillä varmasti muutama ässä hihassa enemmän taas käytössä.
Palasin Madridista kotiin viikko sitten torstaina, kun ehdin tappion jälkeen vielä saman illan lennolle Helsinkiin. Pieni huili oli tuttuun tapaan paikallaan, mutta toki kotona tekemistä riitti yllinkyllin. Saatiin yhdet lastenjuhlatkin kotona järjestettyä, mikä ei aina ole ihan yksinkertainen juttu, kun olisi etukäteen hyvä osata varmasti sanoa, milloin isä on kotona. 😊
Olin kuitenkin jo Madridin kisan aikana Calvinin ja Henryn kanssa jutellut, että tämä nyt käsillä oleva viikko voisi olla erinomainen hetki piipahtaa pitkästä aikaa brittien National Tennis Centressä, josta on aina aikaisemmin ollut tuliaisina paljon hyviä vinkkejä ja pelitason siirtoa entistä korkeammaksi. Pakolliset velvollisuudet oli kotona maanantai-iltaan mennessä hoidettu, joten hyppäsin tiistaina aamulennolle Heathrow’n suuntaan. Lento Roomaan oli varattu torstai-illalle, joten edessä oli kolme päivää parasta mahdollista treeniä.
Tärkein juttu Lontoon leirissä oli se, että pääsin yhdessä Henryn kanssa ensimmäistä kertaa Australian avointen jälkeen taas Loius Cayerin valvovan silmän alle ottamaan vastaan hänen ainutlaatuisen tarkkoja havaintojaan. Fokus oli erityisesti palautusvuoroissa, sekä itse palautuksissa että sen jälkeisissä tilanteissa, sillä toiveena olisi varsinkin hitaammilla massakentillä saada vastustajien syöttöjä murrettua vähän nykyistä useammin. Calvin oli tottakai mukana myös, ja kentällä pyöri meidän lisäksemme myös kaikki muut brittien kärkipelaajat Glasspool, Cash, Skupski, Salisbury ja Johnson sekä hänen parinsa Arends. Sain jälleen myös majoittua tenniskeskuksen hotellihuoneissa, mikä oli brittien puolelta tosi ystävällisesti tehty.
Kirjoitin treenileiriltä tuttuun tapaan omat parin sivun mittaiset muistiinpanoni, joista päällimmäisenä jäi mieleen hieman uudenlainen jalkatyötekniikka kämmenlyöntiin, mailan aikaisempi valmistaminen lyöntiin verkolla sekä tarkennetut lyöntivalinnat takakentän peliin erityisesti silloin kun Henry on verkolla. Nelinpelissä ei takakentältä käytännössä koskaan lyödä neutraalia palloa, vaan jokaiseen palloon hyökätään. Niinpä lyönneissäni pitää nykysuuntauksen mukaisesti olla vielä enemmän potkua; palloa lyödään tosissaan ja todella kovaa ilman, että se tuntuu mitenkään vieraalta.
Viime aikoina blogin kommenttiosioissa on ollut myös muutama ihan osuva kirjoitus syötönpalautuksistani, joten ei liene ihme, että myös palautuspeliini kiinnitettiin Lontoon leirillä erityistä huomiota. Minulla on yksi kiertueen korkeimmmista prosenteista saada palautus kentään, mutta en siitä huolimatta voita pisteitä riittävästi. Joko suuntaus on siis pielessä tai sitten lyönnit liian passiivisia.
Palautuksien kovuuteen ja hyökkäävään asenteeseen voin vaikuttaa suuresti itse, mutta mikään vahinko se ei toki ole, että palautukset monesti päätyvät vastustajan verkkopelaajaa kohti. Syöttäjä pystyy nimittäin yllättävän paljon vaikuttamaan siihen, mihin palautus luontevasti suuntautuu. Kakkosruudun pelaajana esimerkiksi tarkkaa T-pisteen syöttöä tai vasempaan kainalooni suunnattua body-syöttöä on todella vaikea palauttaa pitkin linjaa, sillä koko vartalon paino ja sitä myötä lyönnin momentum on matkalla oikealle. Vastaavasti puolestaan oikeaan kainalooni kämmenelle suunnattu syöttö on huomattavasti helpompi palauttaa pitkin linjaa, ja tuollaisen syötön jälkeen myös vastustajat monesti linjaa peittävätkin.
Minun lyötnitekniikallani rystykulmaan tarkasti syötetty syöttö on ehkä hieman yllättävästi sekin helpompi palauttaa krossina, sillä lyön rystyäni voimakkaasti vasemmalla kädellä, ja kurotustilanteissa vasemmasta käden ulottuvuus jää väkisin aavistuksen rajoittuneeksi, jolloin lyönti ikään kuin kääntyy automaattisesti krossipuolelle. Hioimmekin nyt Lontoossa rystypalautuksen ns. hitting zonea pidemmäksi, mikä onnistuu vasemman olkapään paremmalla ja oikea-aikaisella läpimenolla. Mailan lapa pysyy silloin ikään kuin pidemmän aikaa suunnattuna sinne, mihin pallon halutaan lentävän. Erityisesti tämä auttoi juuri niihin kaivattuihin linjaa pitkin suunnattuihin rystypalautuksiin, joihin tuli välittömästi selvästi lisää tehoja. Ja jo treeneissä nuo palautukset kylvivät aika mukavasti tuhojaan.
Paljon muitakin pieni juttuja kävimme treenien aikana tottakai läpi, mutta Louis on kyllä mestari huomaamaan ne tärkeimmät kehitettävät asiat sekä luomaan tiimille korkean itseluottamuksen, kun kisaan taas ollaan tänään lähdössä. Louis tulee seuraavan kerran mukaan reissuun Ranskan avoimiin, jossa toivottavasti mennään hänen tukemanaan taas pitkälle, mutta siihen asti mukana on onneksi Calvin, joka oli tarkalla korvalla kuuntelemassa Louis’n neuvoja ja osaa varmasti soveltaa niitä meidän tuleviin harjoituksiin ja matseihin.
Seuraavat matsimme ovat luvassa jo pian, sillä nelurit pyöräytetään Roomassa käyntiin tulevana sunnuntaina. Olemme tätä kirjoittaessa parhaillaan jo Italiaan matkalla, ja ehdimme siis vielä pari päivää ainakin totutella olosuhteisiin, jotka tulevat ainakin sääennusteiden perusteella olemaan varsin miellyttävät. Lämpöä vähän enemmän kuin Lontoossa, mutta ei missään nimessä liikaa. Sadettakaan ei juuri näytä ennusteissa olevan luvattu.
Kaaviot neluriin julkaistaan perjantaina iltapäivällä, minkä jälkeen on varmasti parempi aavistus myös omasta pelipäivästä. Finaali Roomassa on ohjelmassa ensi viikon sunnuntaina, joten viisi matsia kahdeksaan päivään on tietysti tavoitteena. Pidetään siis miehet fyysisesti valmiina ja henkisesti vireessä, niin eiköhän tästä hyvä tule. Ainakin on valmistautuminen tehty viimeisen päälle. Vamos!
Jess jess, nyt on kyl täydennetty kikkavihkoa!!!! Toivottavasti vastustajilla ei ole sun blogisi seurannassa 🙂 Kirjoituksesi huokuu erittäin hyvää energiaa ja pelinälkää. Joten eiköhän tässä taas päästä nauttimaan huippupeleistä ja mahtavista tuuletuksista. Ja eiku menox!!!!
Kikkavihko valmiina ja itseluottamus kunnossa kohti Roomaa 💪
Kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta, että vaikka pelivuosia on paljon takana, niin kolmen päivän leirillä pystytään viilaamaan peliä noinkin paljon. Nyt vaan odotetaan kuinka se siirtyi pelikentille ja minkälaista tuhoa sillä saadaan aikaan. Varsin kovaa jälkeä olette kuitenkin aiemminkin tehneet. 🙂
Jos kerran Lloyd oli treeneissä mukana, niin onko hän kuitenkin pelikunnossa?
Samoja mietteitä päällä. Yllättävää jotenkin, että tuollaisia uusia ja yllättäviä teknisiä vinkkejä voi ylipäätään tuolla tasolla olla ilman, että olisi jo kaikkien ammattivalmentajien (ja pelaajien) repertuaarissa. Ja ehkä vielä yllättävämpää, jos tosiaan kolmessa päivässä onnistuu uuden (ja vielä useamman) tekniikan iskostaminen selkärankaan.
Sehän tässä omaakin mieltä innostaa, että tässä iässä saadaan hienosäädettyä tekniikkaa entistä paremmaksi. Ja samalla yllättää, ettei vaikkapa näitä kyseisiä asioita ole aiemmin tullut valmentajien kanssa käytyä läpi. Mutta sen takiahan huippuvalmentaja kuten Louis on niin tärkeä osa tiimiä, etää hän on yksi niitä harvoja maailmassa, joiden silmä tekniikan kehittämisaskeleet havaitsee. Ja osaa sanoittaa ne pelaajalle ymmärrettään muotoon. Ja ymmärtää, että nykytason ylläpito ei riitä, vaan jatkuvasti pitää yrittää kehittyä.
Mutta toki asia kerrallaan, liian montaa juttua ei samanaikaisesti voi työstää tai menee pää pyörälle. Ja lähinnä tässä oli enemmän tekniikan hiomisesta kyse, ei mitään täysin mullistavia juttuja kuitenkaan. Kolmessa päivässä saadaan muutos liikkeelle, mutta tietysti pitää harjoituksia jatkaa, että nämä uudet tekniikat saadaan matseihin asti siirrettyä.
Lloydkin oli mukana treeneissä, mutta ihan matsikunnossa hän ei vielä ole. 🙂
Kiitos taas hyvästä blogistasi ja päivityksestä. Calvinin valmennus on epäilemättä terävänäköistä, motivoivaa, kuten kirjoitat. Ja treenit LTC:ssä brittipelaajien kanssa ainutlaatuista harjoitusta, jossa saa samantien hiottua uusia oppeja käytäntöön, niin onhan se mahtavaa!!!👌👌👌
Nyt kun teillä on työkalupakissa uusia aseita ja itseluottamus korkealla ja mentaalipuolen viritys kohdillaan, niin eek muuta kuin hyviä matseja ja isot tsempit Rooman peleihin! 👍👍👍 💪💪💪
Lontoosta jää kieltämättä aina erinomaiset eväät lähteä seuraaviin kisoihin. Kuten Louis’lla on tapana sanoa, ”there is time to improve and time to prove”. Nyt siirrytään kohti ”proving” vaihetta. 🙂
Onko tenniksessä sääntö että verkon läpi pitää nähdä? Muuten mietin miksi koko verkko ei ollut Union Jackin peittämä 🙂
(Henryn lippukuvasta puuttuu muuten suurennusmahdollisuus, uhka vai mahdollisuus?)
Ei ole säännöissä tuota läpinäkyvyyden pakkoa tietääkseni. Onhan vaikkapa meillä ATP-kiertueella isot punaiset Emirates-mainokset verkon reunoissa, vaikka ne mielestäni joskus näkyvyyttä hieman haittaavatkin.
Ja Henryn lippukuvaan lisätty suurennus! Jäi vahingossa puuttumaan kuvaa ladatessa. 🙂
Tsemppiä Harri. Olet ehdottomasti kiinnostavin seurattava tennis ammttilaisista. Kiitos siitä. Esitän kuitenkin muutaman toiveen, mitkä liittyvät enemmän kentän ulkopuolle, mutta kiinnostavat kovasti. Aiemmin olet kertonut tuosta eläkejärjestelmästä ja nythän ilmeisesti on niin että olet jo ansainnut sen täyden eläkkeen, olisi kiva tietää siitäkin enemmän. Määräytyykö se kauden päätös rankingin mukaan, mitä tasoa se on, pystyykö sen turvin elämään arkielämää jne jne. Kovasti kiinnostaa myös nuo nelurin sponssi kuviot yms. Lisäksi olisi kiva tietää miten varailet nuo nopeat lennot ja hiukan niidenkin hintatasosta. Ylipäätään tuo arki pelien ja treenien takana on hyvin kiinnostavaa. Kiitos kaikesta tähänastisesta, toivotaan että tätä herkkua jatkuu mahdollisimman pitkään.
Heh, on paljon pyydetty. 😀 Toivottavasti Harri pitää ainakin osan noista tiedoista omanaan, sillä ei kaikkien tarvitse todellakaan olla kuusalla kaikesta tuosta. Ei uteliaisuus kuulu sivistykseen. 😀 😀
Kiitos mukavasta kommentista! Ei nuo mitään mahdottomia salaisuuksia ole, joten tässä näin kevyesti avattuna:
ATP:lla on tosiaan eläkejärjestelmä olemassa. Sitä päivitettiin viime vuonna melko suuresti, mutta pääpiirteittään se toimii edelleen niin, että joka vuosi tietyt kriteerit saavuttavat pelaajat saavat yhden eläkekreditin. Aiemmin kriteerinä on ATP-kilpailuista kerätyt ATP-pisteet, mutta viime vuodesta alkaen suoraan vuoden lopun ranking. Täyden kreditin saa top150 kaksinpelaajaa sekä top50 nelinpelaajaa. Lisäksi osittaisen kreditin saa kaksinpelaajat sijoilta 150-250.
Saadaksesi ns. täydet eläke-edut, tulee eläkekredittejä kerätä vähintään viisi. Yhden tai kahden kreditin keräämällä ei saa mitään, kolmella kreditillä saa pitää 60% omistaan ja neljällä kreditillä 80% omistaan. Yhden eläkekreditin arvo on viime vuodet pyörinyt noin 100 000 ja 150 000 dollarin välillä. Nämä kreditit sijoitetaan eläkeohjelman kautta ja pelaajalle tuloutetaan kaikki hänelle kertyneet kreditit eli pääoma ja sille kertynyt korko 20 vuoden aikana siitä eteenpäin, kun hän täyttää 50 vuotta. Minulla on tällä hetkellä kasassa kolme eläkekredittiä eli eläkettä on ATP:n kautta varmasti tulossa, mutta toki jokainen vuosi jonka pelejä onnistuneesti jatkan kasvattaa eläkepottia entisestään. Tältä vuodelta neljäskin kreditti on kai jo varmistettu. 🙂
Eläkeohjelma takaa siis toimeentuloa uran jälkeen, mutta myös sponsoritulot siinä auttavat. Sijoitan tällä hetkellä sponsoritulojani Urheilijarahastoon, josta tuloja voi nostaa ulos uran jälkeisten 10 vuoden aikana. Verorasitus siirtyy samalla pelivuosilta uran jälkeisille vuosille. Tarkkoja sponsoritulojen summia ei oikein voi paljastaa, mutta uusi vuoden alussa aloittanut managerini on kyllä tehnyt erinomaista työtä muutaman uuden kumppanuuden aikaansaamiseksi. Ja toki sopimuksien menestyspykälät ovat myös olleet ihan tuottoisia, kun rankingin on noussut lähelle maailman kärkeä.
Mitä lentoihin ja matkavarauksiin tulee niin ei se mitään mahdotonta salatiedettä ole. Toistaiseksi olen kokenut helpoimpana hoitaa matkat itse, mutta toki siinä välillä on hommansa, kun tiimin koko kasvaa. Lentoja pyrin ostamaan mahdollisimman aikaisin, jolloin hinnat olisivat alhaisempia, ja esim. Finnairin flex-lippuja tulee käytettyä paljon, koska niitä voi vapaasti perua ja muuttaa. Mutta kisojen päätyttyä avaan Google Flights -nettisivun ja katson parhaan yhteyden kotiin. Viime hetken liput ovat joskus aika kalliita varsinkin kaukomailta, mutta onneksi joitain jippoja on vuosien varrella oppinut. Vaikkapa nyt Madridista viime viikolla oli halvempaa ostaa Luftahnsalla menopaluu kuin yhdensuuntainen lippu Helsinkiin. Paluu jää käyttämättä, mutta siitäkin sai vielä maksetut verot takaisin. Yhteensä lippu maksoi noin 450€, josta sai vielä takaisin vajaat 50€.
Tässä nopeasti kirjoitettuna muutamia juttuja. Tämä pelaajan arjen pyörittäminen tuntuu kuitenkin kiinnostavan montaa lukijaa, joten täytyy varmasti joku kerta kirjoittaa asiasta vielä vähän tarkemmin. 🙂
Seuraavalle tasolle nouseminen on siis vain hienosäätöä. Kotikatsomossa jäämme mielenkiinnolla seuraamaan palautusten suuntauksia ja sitä millainen aggressio lyönteihin löytyy – anna palaa!
Peli-iloa teille (ja myös Emilille jos sattuu tätä blogia lukemaan) 🙂
Peli-iloa totisesti otetiin Lontoosta taas mukaan. Ja erityisesti palautuksiin hyökkäävyyttä. Toivotaan, että tuo välittyy Rooman kisasta kotikatsomoihin asti!
Tänään jännitetään Ottoa. Toivottavasti pitkälle ensi viikkoon teidän edesottamuksia. Jokohan olisi ATP 1000:n vuoro tulla teidän kohdalle. Kuullostaa ainakin lupaavalta!
Järkeenkäypää tekstiä.
Nelurissa erä voitetaan hyvin usein yhdellä syötönmurrolla.
Syötönmurtojen saamiseksi tärkein yksittäinen lyönti on syötönpalautus, koska neluripisteet ovat usein hyvin lyhyitä.
Jos syötönpalautusta tehostetaan, on selvää, että tiimin voittomahdollisuudet paranevat.
Kiva seurata miten tämä tärkeä osa-alue toimii.
Paljon onnea kevään tärkeisiin kisoihin!
Cobolli/Korda avaukseen vastaan. Eihän se meritoitunut nelinpelipari ole, mutta on kyllä sen tason pelimiehiä, että pääsette pelin hiontoja ihan tosissaan testaamaan.
Kaavion mukaa Thompson pelaisi maanmiehensä Smithin kanssa. Voiko kyseeseen tulla Thompsonin kohdalla luovutus, sillä hän näytti luovuttaneen kaksinpelin? Siis, mikäli joku kasinpeluri luovuttaa kaksinpelinsä voiko jatkaa pelaamista nelinpelissä?
On se mahdollista jatkaa vain nelurin puolella, vaikka kaksinpelin joutuisi jättämään väliin. Varsinkin, kun otteluiden välillä on useampi päivä. Mutta saa nähdä miten Thompsonin käy, paljon on ollut loukkaantumisia viime aikoina.
Oli kiva lukea kun kerroit palautuksiin liittyvistä asioista. Helposti sitä luulee, että sinne vaan palautetaan mihin halutaan.
Vielä jäi kiinnostamaan sellinen asia kuin pelisuunnitelman tekeminen kulloisestakin vastustajista. Tähän kuuluu varmaankin myös se miten oletatte vastustajien pelaavan teitä vastaan. Eräs mielenkiintoinen asia on kuinka sotkea vastustajien pelisuunnitelma. Toisin sanoen pelata jotkut asiat toisin kun mitä vastustajat ovat todennäköisesti olettaneet teidän tekevän. Kuinka syvällisesti pohditte näitä asioita tältä kannalta?
Tsemppiä Make kannustaa!
Mukava kuulla, että juttu kiinnosti!
Calvin tekee meille noin neljäsivuisen vastustajien kuvioita avaavan tietopaketin ennen jokaista matsia. Tilastojen mukaan heidän syöttö-targettinsa, lempipalautukset ja vielä erikseen tiukkojen paikkojen yleisimmät kuviot. Ja vielä toki lisäksi, jos on meitä vastaan nimenomaan joitakin kuvioita käytetty aikaisemmissa kohtaamisissa.
Omassa pelissämme joitakin uusia kuvioita on pyritty pikkuhiljaa ajamaan silloin tällöin sisään, mutta pääosin pelaamme omilla vahvuuksillamme. Ja vastustajien heikkouksia hyödyntäen. Nelurissa on rajattu määrä kuvioita ja tiedämme, että vaikkapa tietty ykkössyöttö tuo pisteen 80% varmuudella, kun verkkopelaaja peittää oikean kenttäpuolen. Ei noita todennäköisyyksiä kannata liialla kikkailulla lähteä sekoittamaan. Kakkossyöttöjen voittoprosentilla matsit yleensä ratkaistaan ja niihin pisteisiin sitä yllätyksellisyyttä kuitenkin joskus haetaan.
Kiva lukea sinun asiantuntevia näkemyksiä peleistänne. Sitä ei tällainen eläkeläistuuppari tule niitä näin ajatelleeksi. Näiden blogien lukeminen lisää tietoa ja mielenkiintoa peliesi katsomisiin. Otteluiden jälkeen sitä suorastaan odottaa kuulla näkemyksesi tapahtumien kulkusta.
Joskus vuosia sitten (olikohan 2019?) avasit koko kauden tennistaloutesi euroina. Muistelen, että tuolloin volyymi oli tonniturnauksen 2-3 kierroksen luokkaa, mutta siitä huolimatta se oli antoisa kuvaus talouden nollasummapelistä. Muistelen myös, että tuolloin sponsoriraha ei näytellyt juuri minkäänlaista roolia.
Erno Paasilinnan sanoin ”jokainen on palkkansa ansainnut”, joten sen enempää ei tarvitse kysellä kenenkään tulojen perään. Mutta, koska olemme oppineet tuntemaan sinut sangen avoimena tennisammattilaisuutesi ja vähän yksityiselämäsikin suhteen, niin olisihan se mielenkiintoinen päivitys ja vertailu ATP3 ja ATP150 tasojen välillä. Ja siis erityisesti kulurakenteen osalta 1 Meur ja 50K palkintorahatalouksissa. Sponsorirahojen sijoitukset toitkin jo esille, mutta epäilemättä viime vuosina ei myöskään palkintorahojen osalta ole aivan nollasummaan päädytty.
Kaikki tennismatseihin kuuluvat jutut ovat toki blogifokuksessa, mutta itse pidän antoisimpana of the court-tarinoita. Kuten eläkeselvitystäsi tai esim. vastausta siihen, oletko lento- ja lentokonefriikkinä päässyt koskaan hävittäjäkoneen ääntänopeampaan kyytiin?
Mutta ei unohdeta tärkeintä; isot tsempit huomiseen korda-cobolli kaatoon!
Tuo tennistalouden avaaminen taisi 2019 olla tosi paljon yleisöä kiinnostanut juttu. Olen miettinyt, josko samanlaisen voisi nykyisestäkin uravaiheesta tehdä, mutta toistaiseksi on viisaammat kertoneet, että ehkä ei sittenkään. Mutta mietin vielä josko vaikka pelkät kulut joku kerta avaisi. Muille kuin pelkille matsipäivityksille on selvästi kysyntää. 🙂
Ja toistaiseksi ei ole vielä yliäänikoneen kyytiin käynyt kutsu. Tapasin mäkihyppääjä Janne Ahosen alkuvuonna YLE:n tiloissa ja hän kertoi hävittäjäkokemuksestaan. Ehkä minullekin vielä joku päivä…
Kiitos Harri vastauksestasi. Kulurakenteen avaus toisi tosiaan uutta kulmaa huipputenniksen maailmaan. ATP-voittosummathan näkee realiajassa jos joku niistä on kiinnostunut. Ja onnittelut korda-cobolli voitosta. Pitäkää hyvä meno päällä loppuun saakka!
Ps. Ja etkös haaveillutkin ammattilentäjän urasta? Mutta miten armeija, olitko ilmavoimissa?
Kiitos onnitteluista. Pidetään ehdottomasti tämä mielessä. 🙂
Armeijan osalta selkärankareumani esti osallistumisen.