Julma on pettymyksen tunne, kun pelit Roland Garrosissa tänään päättyivät. Vahvasti pelanneet amerikkalaiset saivat kumpaankin erään murron alkuvaiheessa, eikä meiltä löytynyt keinoja taistella itseämme takaisin peliin mukaan. Emme pystyneet parhaimpaamme tänään, ja hyväksyttävä se on, että seuraava yritys Pariisissa on sitten vuoden kuluttua.
Päivä valkeni Pariisissa tänään kauniin kesäisesti. Olimme edellispäivänä pitäneet rasituksen erittäin alhaisena, jotta tälle päivälle terävyys oli maksimaalinen, ja saavuimmekin hyvillä mielin jo aamukahdeksalta kisapaikalle. Matsikenttä Court Simonne Mathieu sijaitsee hieman erillään muista kisa-alueen kentistä kasvihuoneiden keskellä ja on arkkitehtuuriltaan kyllä upea paikka pelata tennistä. Löimme lyönnit läpi kello 9-9.45, palasimme pelaajien tiloihin syömään kevyesti ja olimme kello 11 valmiina ottamaan kentän haltuun.
Vastustajilla ei ykkössyötöt heti ottelun alussa oikein uponneet, mutta emme saaneet kakkossyötöistä tarpeeksi painetta aikaiseksi. Meillä sen sijaan ykkönen tippui todella vahvasti, sillä koko ensimmäisessä erässä peräti 84% niistä meni kenttään, mutta voittoisa taktiikka tuo ei tällä kertaa ollut. Vastustajat pelasivat 1-2 -tilanteessa vahvasti minun syöttövuoroni, ja murto oli totta. Henry selvitti yhden murtopallon 1-4 -tilanteessa, mutta emme päässeet enää palautusvuoroissa kunnolla antamaan painetta, ja niinpä alle puolessa tunnissa tilanne oli 3-6.
Toisessa erässä pelinkuva oli harmittavan identtinen ensimmäiseen erään verrattuna. Vastustajat mursivat vahvalla pelillä minun syöttöni 1-1 -tilanteessa, eikä takamatkalta löytynyt taaskaan onnistumisia. Hävisimme erässä vain viisi syöttöpistettä, mutta ne tulivat harmittavasti melkein kaikki samaan gameen. Ja kun palautuspeli oli heikkoa varsinkin minun ruudustani, oli ottelu ohi ihan liian nopeasti alle tunnissa 3-6, 4-6.
Jos matsia katsoo täysin pelillisistä näkökohdista, oli erityisesti meidän palautuspelimme sekä verkolla syöttäjän partnerina toimiminen kaukana normaalitasosta. Myöskään pidemmissä ralleissa emme löytäneet toistettavia keinoja voittaa pisteitä. Vastustajat liikkuivat verkolla meitä rohkeammin, hyökkäsivät palautuksiin armotta ja löivät myös takakentältä muutenkin korkealla laadulla. Ja onnistuivat myös niissä kuuluisissa tärkeissä pisteissä meitä paremmin. Omassa pelissä luovuus ja kyky sopeutua oli kateissa, ja myös arviointivirheitä pallon lentoratojen suhteen tuli hämmentävän monta.
Pelillisesti tekeminen ei siis ollut siis sitä, mitä meiltä on totuttu näkemään. Mutta pakko se on myöntää, että tällä kertaa ei kyse ollut vaikkapa treenin puutteesta tai siitä, ettemme jotain lyöntiä tai kuvioita osaisi tehdä. Vaan yksinkertaistesti siitä, että painetilanne vei voiton. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin erot nykyajan huippu-urheilussa ovat huipulla äärimmäisen pienet, ja voittaja ratkaistaan siten pääosin henkisellä puolella.
Voitto tämän päivän ottelusta olisi vienyt meidät maailmanlistan kärkeen. Unelma, jonka käsinkosketeltavuus konkretisoitui eilen Arevalo/Pavic -parin hävitessä yllättäen oman ottelunsa. Tämä blogi on minulle vuosikaudet ollut valtava henkinen voimavara, joten turha sitä on peitellä, että tällä kertaa tilanne oli suurempi kuin mitä osasin käsitellä. Ja ehkä asian avaaminen omasta näkökulmastani auttaa avaamaan lukkoja ja oppimaan käsittelemään tilannetta paremmin jos se tulee vastaan vielä uudestaan.
Olen pelannut urallani aika monta ns. isoa matsia. Viimeisen vuoden aikana vaikkapa pari Grand Slam -finaalia, ja olen edelleen sitä mieltä, että vaikken välttämättä pelillisesti ole kaikessa monia muita parempi, henkisen puolen kykyni ovat varmasti yhdet kiertueen kovimmista. En minä ja me Henryn kanssa yhdessä turhaan ole noita isoja kisoja voittaneet. Davis Cup -matseissakin on tullut koettua mitä suurimpia tunteita. Mutta miksi sitten juuri tänään paine onnistui niin vahvasti meidät musertamaan? Ei pelattu ollenkaan Grand Slam -turnauksen semifinaalipaikasta, vaan ihan muista asioista.
Jostain syystä maailmanlistan ykköspaikka on tuntunut aika suurelta asialta Australian avointen voiton jälkeen, ja pari sitä seuraavaa kisaa se ehkä vähän vaikutti peliin jäykistävästi. Mutta massakauden mittaan tilanne on helpottanut ja keskittyminen on ollut paremmin olennaisessa. Eilen illalla ajatusten kasassa pitäminen alkoi kuitenkin olla tosi vaikeaa. Tiedossa oleva aikainen aamuherätys ei asiaa auttanut, mutta unen päästä kiinni saaminen tuntui mahdottomalta ajatusten harhaillessa läpi kaikkien mahdollisten skenaarioiden. Miltä seuraavan matsin voittaminen tuntuisi? Mitä tekisin ensimmäiseksi? Mitä jos emme voittaisikaan? Mitä jos pääsisimme ihan lähelle ja möhlisimme? Mitä jos tämä on ainutkertainen mahdollisuus?
Yritin muistuttaa itseäni siitä, kuinka painetila on etuoikeus. Kuinka se, että nuo tunteet tulevat niin voimakkaasti mieleen kertoo siitä, että olen juuri siellä missä haluankin olla. Kuinka upea mahdollisuus on käsillä ja kuinka siitä on lupa nauttia. Kuinka voin olla täysin sinut itseni kanssa kävi seuraavan päivän ottelussa miten tahansa. Kuinka olen saavuttanut urallani jo niin paljon enemmän kuin ikinä uskoinkaan. Mutta positiivisten asioiden esillä pitäminen mielen sisällä oli vaikeaa. Sellaisten positiivisten asioiden, joihin voi itse vaikuttaa, ei niinkään niiden kuten vaikkapa miltä tuntuisi kaatua ottelun voittajana maahan maailman ykkösenä.
Sain lopulta unen päästä kiinni, mutta heräsin aamulla ennen herätyskelloa jo puoli seitsemän aikoihin, ja mieli alkoi taas ravata. Olin kuitenkin mielestäni ihan sinut tilanteen kanssa, sillä tottakai jännitys on tuttu tunne tennisammattilaisen elämässä. Emme Henryn kanssa ykköspaikasta pelaamisesta puhuneet, mutta kävin valmentajiemme kanssa 1vs1 keskustelut luoden uskoa siihen, että olen valmis suoriutumaan sillä korkealla vaatimustasolla, jonka painetilanteesta huolimatta osaan. Korostimme hetkessä olemisen ja läsnäolon merkitystä. Teimme fyssarini Mikon kanssa vielä rentoutumisharjoituksen ennen ottelun alkua. Aamubollaus oli tuntunut hyvältä, ja kentälläkin tuo 4 minuutin alkulyönti oli puhdas. Olin valmis.
Mutta ottelun alkaessa en päässyt missään vaiheessa parhaimpaani. Ensimmäiset pari palautusta olivat jäykkiä, mutta Henryn vahva syötönpito toi uskoa, ja seuraavassa palautusvuorossakin pelasin erinomaisen pisteen takakentältä. Oma hävitty syöttövuoroni 1-2 -tilanteessa tuli kuitenkin huonoon paikkaan. Kaksi kertaa olin varma vastustajien lobbipalautuksen lentävän tuulen mukana pitkäksi, mutta ne olivatkin selvästi sisällä. Oikealla hyökkäävällä asenteella pelatessa nuo otetaan ilmasta, mutta nyt hävisimme kummankin pisteen. Syöttö toimi hyvin, mutta syötön jälkeen tuntui, että olemme väkisin puolustusasemassa, eikä hyökkääminen normaaliin tapaan onnistunut. Ihan kuin pelaisimme kovaan vastatuuleen.
Ei yksi syötönmurto sinänsä tennismatsia ole koskaan ratkaissut, mutta tottakai se samanaikasesti saattaa sekä rentouttaa vastustajien pelaamista, että tehdä meidän pelistämme jäykempää. Vastamurto olisi puoliväkisin otettava, elleivät vastustajat sitä meille tarjoa. Ja tuota ei missään nimessä ollut tänään tarjolla. Oman pelin ”annetaan sen tapahtua” -ajattelu muuttuu kohti sitä, että palautuksien pitää nyt onnistua. Mukaan tulee kummallinen kiireen tuntu. Harrisonin syöttökuviot tuntuivat olevan tosi vaikeasti luettavissa, kun taas King syötti koko ottelun ihan samaa syöttöä rystylleni. Mutta kumpaankaan ei löytynyt keinoja vastata. Verkolta tuli lisää arviointivirheitä. Ja huonoja volleyta. Ei ollenkaan sitä, mitä itseltämme odotimme.
Aika pian sitä itsekin tajusi, ettei peliin oikein tunnu nyt pääsevän sisälle. Kokeilin rauhottumista, kokeilin kovempaa energiaa, mutta onnistumiset loistivat poissaolollaan. Reagointi oli hidasta ja lyöntivalinnat olivat aavistuksen epävarmoja. Ja vaikka kokeilin vaikkapa toisen erän 3-4 -tilanteessa sitoutua täysin rystylinjapalautuksiin Kingin syöttäessä, ei tuokaan onnistunut. Vähän kuin käsijarru päällä pelaisi.
Valmentajilta tuli ottelun aikana neuvoa pelata enemmän sydämmellä, pelata rohkeasti, pelata voittavasti. Paineen alla kyky hallita oman pelin aggressiivisuustasoa vaikeutuu. Mikä on yliyrittämistä, mikä liian varmistelevaa? Ja nelinpelissä muuttuvina tekijöinä on vielä kaiken lisäksi ne kolme muuta pelaajaa kentällä. Sen kerran, kun onnistut lyömään pari erinomaista lyöntiä, et saakaan palautteena positiivista vahvistumista, kun vastustaja onnistuu vielä paremmin tai oma parisi epäonnistuu samassa pisteessä. Se positiivisuuden kierre, joka tempaisee sinut mukaan sisään peliin, jää puuttumaan. Joudut negatiiviseen kierteeseen. Ja josta pois pääseminen on joskus äärettömän vaikeaa.
Ottelu oli ohi todella nopeasti, eikä matsin aikaisia ajatuksia tunnu oikein edes muistavan. Olinko vihainen, olinko surullinen, olinko rauhallinen vai ylivireystilassa. En rehellisesti osaa sanoa. Tunne on jälkikäteen vain se, että en ollut oma itseni. En pystynyt ottamaan tilannetta haltuun, enkä osannut päästä tuosta kuristavasta niskalenkistä pois. En ollut valmis ottamaan sitä, mikä otettava oli. Toivoin ja halusin enemmän kuin mitään muuta, että matsin voitamme, mutta en pystynyt tekemään niitä asioita, jotka voittoon olisivat vieneet. En pystynyt suoriutumaan. Se tärkein -”performer” – puuttui.
Tunne matsin jälkeen oli varsin musertava. Oli vaikea kohdata jopa omat valmentajat, sillä tottakai pettymys oli heillekin valtava, ja jopa syyllisyyden tunne pyrki mieleen. He uskoivat minuun, suuresti arvostamaani valmennusgurua Louis Cayeria myöten, mutta tänään en vain pystynyt. Suoriuduin matsin jälkeisestä lehdistötilaisuudesta vielä kunnialla, mutta suihkukopin lattialle romahdin itkemään. Yhtä voimakas tunne olisi varmasti päässyt ulos myös voiton jälkeen, mutta nyt se raastoi kyllä syvältä. Halusin voittoa niin paljon.
Olemme Henryn kanssa mielestämme kiertueen parhaita tukemaan toisiamme ja toimimaan kentällä sekä erityisesti sen ulkopuolella upeasti yhteen. Istuimme pukuhuoneessa suihkun jälkeen vierekkäin, ja tällaisenkin pettymyksen jälkeen luotto toisiimme oli sataprosenttinen. Osaamme kohdata pettymykset ja suurimmat onnentunteet yhdessä. Se tuntuu tällaisilla hetkillä valtavan suurelta. Meillä on oma kuplamme, johon jopa valmentajien on varmasti välillä vaikea murtautua. Mutta sitäkin pitää muistaa haalia, sillä kentällä olemme aina kaksin. Onneksi. 😊
Tappioista on mahdollista monesti oppia paljon enemmän kuin voitoista, joten uskotaan ja toivotaan, että pääsemme pian pelaamaan ykköspaikasta uudestaan. Tavoitteena on tottakai olla maailman parhaita, joten sen eteen jatketaan töitä, ja ensi kerralla osaamme varmasti käsitellä tilanteen paremmin. Tuntuu juuri nyt aika haikealta pakata kamat kasaan ja suunnata kohti kotia, mutta tälläkin kertaa on hyvä muistaa, että tennis on vain tennistä. Ja että elämässä on asiat ihan valtavan hyvin näinkin.
Loppuviikko menee varmasti massakautta nojatuolissa kotona sulatellen. Treenikamppeita aletaan sovittelemaan sitten ylle taas ensi viikon alussa, ja varmasti Englannin ruohokentät jo pian reilun viikon päästä kutsuvat. Eikä tuokaan nyt hassummalta varsinkaan viime kesän menestyksen jälkeen kuulosta. Kisoja tulee ja menee, ja tärkein niistä on aina se seuraava. Sitä kohden siis.
You have come so far in just one year. This would have been amazing result last year. There will be many more chances!
Hieno kirjoitus. Näin siinä vaan kävi. Oot rohkea ja rehellinen kaveri. Se rittää elämässä pitkälle. Saa nähä riittääkö tenniksessä maailman ykköseksi. Sen kyllä ansaitsisit. Kohti tulevaa.
Harmittaa vietävästi teidän puolestanne. Mietin ottelun aikana kahta asiaa 1. Vastustajien energisyys vs teidän energisyyden puute 2. Vastustajien pelitaktiikka, kun löysivät koko ajan aukkoja teiltä ja olisiko teidän pitänyt muuttaa omaa taktiikkaanne toka erässä. Tilastoissa ei näkynyt mitään suurta selittävää tekijää.
Aika jo alussa tuli varoittavia esimerkkejä
energisyyden puutteesta (ja
varovaisuudesta) kun Henry jätti lyömättä
kahteen tapettavissa olevaan
lentolyöntipalloon ja halusi saada
pisteet pitkäksi menevistä palloista.
Varsinkin ensimmäisessä pallossa
oli leveä tappokaista vastustsjien
väliin. Eikä nuokaan virhearviot
ravistaneet häntä hereille.
Vastustajat löivät kovaa päin, kun tarvittiin, ja kovaa kierrelyöntiä, kun tarvittiin; tulivat voimalla ja nopeudella!!!
Ens kerralla rohkeemmin vaan!
Vamos! 🎾🎾🎾
Toivoitteenanne tai ainakin sinulla on olla ATP:n ykkönen, mutta tuollainen pitää jättää pois tunkematta ajatuksiinne. Pelaatte omilla vahvuuksillanne ilman tuon suuntaista miettimistä. Se tulee ikään kuin sivutuotteena ja silloin siitä on paljon enemmän iloa kuin etukäteen ajatellen milloin se ykkössija sieltä tulee.
Todellakin pelinne oli tänään kaukana siitä mitä osaatte parhaimmillanne. Päässänne taisi takoa liian vahvana tuo mahdollisuus. 😀 Totisuus oli enemmän läsnä kuin aiemmin. Kummallakin.
Syötön palautuksenne kuten muutkin palautuslyöntinne näyttivät ”harjoituslyönneltä”, jos sellaisiltakaan. 😀 Anteeksi tuollainen rinnastus.
Jokaiseen lyönninpalautukseen kummaltakin teiltä näytti unohtuvan, mikä vaikutus on osallistumalla koko keholla sekä jalkatyöskentelyllä lyönteihin palautussuuntauksineen (mailan suuntaus). Verkkotyöskentelyn kohdalla oikea-aikaisuutta enemmän väliinmenoihin. Kuten myös huomioiminen paremmin vastapuolen verkkopelaajien liikkumissuunnat omiin lyöntisuuntauksiin. Toki täältä ”katsomosta” on aina helppo huudella. 😀
Mikä vaikutus, siis negatiivisessa mielessä, mahtaa olla mixtypeliin osallistumisella? Muistelen edelliskertaa, jolloin kävi vastaavalla tavalla omassa pelissä eli pelinne oli jollain tavalla sekasortoisen oloisessa tilassa.
Näistä negatiivisista purkauksista huolimatta olette mahtava tiimi, joka osaa myös pelata korkealla tasolla ja siihen on tilaisuus seuraavaksi Lontoossa näytöksen antamiseen meille kannustaville katsojille. Arvostan peliänne aivan valtavan paljon.
Ei muuta kuin unohtakaa tämän päivän tappio ja uutta matoa koukkuun Lontoon kentillä!
Tsemii, ’se on vaan tennistä’…nyt on tuokin koettu eikä tarvitse puristaa seuraavan vastaavan sauman koittaessa, kyllä se sieltä vielä tulee 💪💪💪
Kyllähän tuo on mennyt kotikatsomossakin vähän itkua pidätellessä iltapäivä. Sattuu ja kovaa, mutta tietysti pelaajalla itsellään tuntemukset ovat vielä potenssiin jotain. Hienosti tunteitasi avasit ja iso arvostus siitä!
Pallottelussa silmään osui sinun huolestuneen näköinen ilme ja siitä arvasi, että painetta on. Alku oli vähän molemmin puolin hermostunut, mutta vastustajien peli vapautui syötönmurtoon ja eivät he sen jälkeen taka-askelia ottaneet. Heillä lähti positiivinen kierre käyntiin ja jäitte sinne jyrän alle. Korkeatasoista suorittamista heiltä ja onnistuivat itselleen ihan uudessa paikassa.
Pahasti jäi oma tekeminen piippuun, mutta uskotaan, että siitäkin oppia tuli. Puolivälierä Grand Slamissa on aina hyvä saavutus, mutta varmasti kaikki odottivat tai vähintään toivoivat enemmän. Ja onhan sekin jo itsessään tarina muisteltavaksi, että kerran pääsi konkreettisesti pelaamaan maailman ykkösen paikasta. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tuo jäi viimeiseksi mahdollisuudeksi, joten tarina on vielä kesken.
Tennis on edelleen vain se elämän tärkein ei-tärkeä asia, joka on antanut sinulle ja myös meille todella paljon. Välillä itketään ilosta ja välillä surusta. Tukena ollaan joka tapauksessa!
Kirjoituksesi on riipaisevan rehellinen, ihailen sitä miten kerrot meille myös näistä murheen alhon hetkistä.
Minusta näytti kuin te Henryn kanssa olisitte olleet pelaamassa ”herrasmiestennistä”, mutta vastustajat halusivat pelata rumasti ja aggressiivisesti. Pelikirjaan uusi luku ”aseet aggressiivisia voimapelaajia vastaan”?
Surutyön jälkeen (itku on hyvästä) – hyvillä mielin Englannin viheriöille; olette ihan huippuja!
Onneksi teillä on toisenne, Harri & Henry ♥
Varma kramar till er båda!! Man kunde se att spelet inte löpte avslappnat. Men det betyder inte att ni inte skulle vara starka. I fortsättningen ännu starkare. Njut av ert starka band och tack för otroligt spännande stunder och ärliga texter❣️
❤️
Kyllähän selvästi paineet näkyivät pelissä, tällä kertaa negatiivisesti. Yleensä kuitenkin paineet ilmenneet teillä positiivisesti, joten tämä oli selkeästi tähän väliin poikkeus, ja jatkossa taas voitatte tärkeät ottelut.
Arevalo/Pavicin eilinen tappio taisi siis olla huonompi homma. Jossain rinnakkaistodellisuudessa nähtäisiin, olisitteko tekin tänään voittaneet, jos A/P olisivat eilen voittaneet.
Hieno teksti ja kostui omat silmäkulmat sitä lukiessa. Väistämättä tulee mietittyä, että jos Arévalo/Pavić eivät olisi hävinneet eilen, niin silloin panoksena ei vielä olisi ollut ATP-listan kärkisija, vaan ”vain” uran paras saavutus Ranskan avoimissa ja pääsy ”final eight” -porukkaan. Mahdollisuus tuli varmaan vähän yllättävänkin pian ja ihmisiä kun kaikki ollaan, niin varmasti vaikuttaa. Eilen toivoinkin levollista yötä, mutta en ihmettele, ettei sellaista tullut. On hyvä ottaa positiiviset asiat mukaan: sivusit uran parasta Ranskan saavutustasi ja Henrylle tuli uran toistaiseksi paras. Molemmilla myös paikat kestivät, vaikka edeltävässä turnauksessa selän takia nousi huolia. Hienosti olette myös toistenne tukena ja apuna. Parilla Harrison/King on upea vuosi menossa ja toivottavasti menevät päätyyn asti. Parhaillaan King pelaa sekanelinpelin puolivälierää Townsendin kanssa ja ensimmäinen erä sielläkin voitokas – ei hullumpaa.
Nyt ehdit paremmin käydä kotona (tervetuloa Helsinkiin) ja ehkä Henrykin ehtii kotona käymään (taitaa olla melko kauan edellisestä). Kokemuspankkiin kertyi taas iso kasa oppia. Suuria tunteita varmasti joutuu pureskelemaan vielä tovin, mutta vaimon, lasten ja koiran kanssa vietetty aika antaa taas sopivaa etäisyyttä. Hyvin se Ranska meni, ei ole koskaan mennyt paremmin.
Aina ei oma mieli ole hallittavissa, ja hyvä niin, ei me robotti-Harria haluta. Kyllä täällä katsomossa oma päätelmä oli, että homma kaatui mainitsemaasi luovuuden puutteeseen. Kipsasi tänään oikein kunnolla. Rohkeasti avasit itsesi kirjoituksessasi, ja se on jo iso askel eteenpäin asian taaksejättämisessä. Olin kyllä hieman yllättynyt, että tämä ranking-ykköseksi pääseminen on noussut niin tärkeäksi asiaksi, mutta onhan sen tällä kommenteissakin jo pitkän aikaa näkynyt. Eteenpäin elävän mieli, mutta aina ei tarvitse mennä ylöspäin. Yhtä järkkymätöntä kun on sinun ja Henryn keskinäinen luottamus on myös mun luottamukseni teihin. Joten eiköhän ruveta katseleen Lontoon suuntaan!!!!!
Kiitos hienosta ja tosi syvällisestä analyysista. Harmillisesti tuo ykköspaikan tavoittelu on päässyt liikaa ajatuksiisi. Grand Slam voitot ovat ainakin minusta arvokkaampia kuin (hetkellinen) ykköspaikan hallinta.
Onnea ruohokaudelle ja katseet kohti Wimbledonia!
Toi oli hyvä tulokulma: ”…(hetkellinen) ykköspaikan hallinta. Kuten tässäkin (Arevalo/Pavic)tapauksessa nähtiin, hommat on niin paljon kiinni muiden voitoista/häviämisistä, eli itseään ei kannata ruoskia liiallisesti.
Täytyy nostaa hattua Harrison/King parille niin itsevarmasta ja energisestä läsnäolosta ja peliasenteesta. Se oli teidän tiimissä tipotiessään.
Yllätyin myös kuinka kylmäpäisesti Harrison syötti otteluvoitosta, ei näkynyt laisinkaan painetta vaikka voisi luulla, että sielläkin pään sisällä myllersi paljon tunteita. Myös takakenttäpeli, palautuspeli ja liike verkolla oli sillä tasolla, että voidaan todella kilpailla grand slam voitosta.
Kiitos hienosta kirjoituksesta! On ilo seurata pelejänne maailman huipulla. Tenniksessä asioiden prioriteetti on hyvin vaativa: yhden pallon voittaminen. Vasta sen jälkeen seuraavat piste ja seuraavat tavoitteet ja saavutukset. Hyvää jatkoa kohti seuraavaa tavoitetta!
Harri, kaikella on tarkoitus, tälläkin on tarkoitus. Et sitä ehkä vielä tiedosta mutta tulevaisuus tulee sen näyttämään. Ihminen joka suhteellisen heikon pelin jälkeen pystyy avaamaan tunteensa näin rehellisesti ja avoimesti on voittajatyyppi. Ensi kerralla tulette Henryn kanssa entistä vahvempina ja silloin teitä ei pidättele mikään eikö kukaan.
Rehellistä analyysiä. Pakko vain sanoa, että katsojan roolissa ei missään vaiheessa ehtinyt kunnolla edes jännittämään. Tuntui vain koko aika, että ottelu valuu käsistä, eikä mitään ole tehtävissä. Heti alusta tuntui, että rentous ja itseluottamus loistivat poissaolollaan. Varmasti huonoin ottelu, minkä olen teiltä nähnyt. Se tarkoittaa vain, että tiedätte varmasti pystyvänne parempaankin. Noinkin huonolla pelillä kuitenkin vain yksi murto/erä 🙂
Monokkeli huurteessa. Ei auta jossittelu, tämä tulos oli selvä.
Inhimillisyytenne tulee läpi niin hienosti näistä teksteistä – silläkin tasolla olette voittajia. Mutta nyt itkemme yhdessä.
Vastustajista tuli mieleen te viime vuonna. Tolkuton ylösnoste, itseluottamus ja pelaamisen ilo.
Parhaimmillaan mestarit tuntee siitä miten he nousevat ylös vastoinkäymisten jälkeen. Ankkalinna uskoo teihin.
Kiitos että pääsemme mukaan tennispelaajan iloon ja onneen ja murheeseenkin näiden blogiesi kautta! Olet paras ❤️ Ja Henryn kanssa olette superpari ❤️ Jatketaan 💪💪
P.S. Hyvää huomista syntymäpäivää! Saat viettää sen nyt perheesi parissa ❣️
P.S. Vaikka ne kaksi murtoa tulivatkin sinun syötössä, ei pidä potea liikaa itsesyytöksiä. Kyllä te molemmat olitte jokseenkin yhtä huonoja tänään. Tsemppiä ruohokaudelle!
Tähän ei voi oikein muuta sanoa kuin….Harri, mäkin itken.
Olet hieno mies. Anna tunteiden tulla, näkyä ja mennä jatkossakin! Se ykköspaikka sieltä kyllä vielä tulee.
Kiitos rehellisestä kirjoituksesta. Hyvin analysoit tilannetta ja parasta on antaa tunteiden tulla ja elää ne läpi. Blogia seuratessa rivien välistä on voinut lukea tuon ylikorostuneen maailman ykkönen asian ja hieman se on särähtänyt joka kerta. Kai se on se viimeinen asia jota ei vielä ole saavuttanut ja siksi mörkö kasvaa pääkopassa. Ja kun vielä on saavuttanut niin paljon suhteellisen lyhyessä ajassa ja on selvää että te olette nyt ne joilla on paineet menestyä. Joten ottakaa mieluummin tavoitteeksi turnaus ja peli kerrallaan nauttia siitä missä olette ja kilpailemisesta tuolla tasolla! Ja pitäkää tuo boogie Henryn kanssa – se kantaa pitkälle.
Hyvin kirjoitettu, rehellistä tekstiä.
Pari ehdotusta olisi. Unohtakaa molemmat mixtyn pelaaminen, jos haluatte voittaa Grand Slam nelurin niin kuin uskon kummankin haluavan. Vaikka ei olisikaan kevyempiä palloja, niin pehmeämmät syötöt ja lyönnit sotkevat rytmiä ja lisäksi neluriin valmistautuminen kärsii vääjäämättä. Syöminen, lepo, kehonhuolto jne.
Toinen ehdotus on, että unohdatte tuon rankingin ykkössijan täysin. Jos joku kysyy siitä, niin vastaatte välittömästi, että seuraava kysymys. Jos joku täällä blogissa ottaa esille, niin voit poistaa tuon kommentin ja estää tuon kommentoijan. Voit sitten päästää takaisin jos/kun siihen tarvetta.
Te olette kova pari ja täydennätte toisianne erinomaisesti. Ei muuta kuin unohdatte tämän ottelun ja katse tulevaan. Menestysta jatkossa, sen ansaitsette.
Rohkea kirjoitus Harri, olen varma että asiasta puhuminen poistaa paineita jatkossa. 💪🏻 Toisessa erässä odotin että tilanne kääntyisi asenteeseen että ”tappio tulee ellei pistä kaikkia peliin ja riskillä mennä takaisin otteluun, enään ei ole mitään hävittävää”. Mutta tänään sitä ei tullut tai sekään ei auttanut. Wimpelin voittaminen vastassa olleen ottelupallon jälkeen tuntuu vaikeammalta kestää kuin tämä henkisesti, mutta tilanteet ja paikat vaihtelevat ja ovat erilaisia. Tsemppiä ruohokaudelle, entistä kovempana! 🇫🇮💪🏻💪🏻🇬🇧
Tuntuu kurjalta, mutta mietipä mikä asetelma: toisella parilla vain voitettavaa, toisella tuplasti hävittävää kun kyseessä ykköspaikka ja hyvin mahdollinen turnausvoitto kun kärkiparit ulkona. Huono alku vahvisti edelleen asetelmaa. En tiedä kuka tämän olisi osannut käsitellä. Toki olisin toivonut, että Arevalo-Pavic ei olisi eilen hävinnyt. Asetelma olisi ollut hyvin erilainen.
Blogiasi on kyllä mahtava lukea. Kuvaat vaihtelevia tuntemuksiasi kyllä todella osuvasti.
Olemme nähneet teidän voittopelit Torinossa, New Yourkissa ja toivottavasti seuraavan kerran Wimbledonissa 😁 Tsemppiä!
Olipa rohkean raastava kirjoitus! Kiitos että kirjoitit sen ulos. Se auttaa varmasti sinua itseäsikin unohtamaan tämän ja siirtymään uusilla askelilla eteenpäin. Nyt hetken kotilepo niiden kaikista tärkeimpien asioiden äärellä ja sitten nokka kohti uusia seikkailuja upean partnerisi kanssa! ❤️
Olet todella rohkea ja aito kerrottuasi näin avoimesti tunteesi ja analyysisi pelistä. Tämä jo itsessään tekee sinusta suuremman ja paremman mihin ikinä suurin osa vastustajistanne tulee koskaan yltämään.
Jo jonkin aikaa sitten näin täällä kommenteissa jonkin sinut hyvin tuntevan kehottavan unohtamaan sen ykköseksi tavoittelun. Se näkyi jo silloin liikana mailan puristamisena ja peli-ilon katoamisena. Tänään se sama pääsi toistumaan.
Edellisessä pelissä tiukkuudesta huolimatta teillä oli hauskaa ja rentoa keskenänne. Pystyitte jopa nauramaan mokillenne. Sitä oli ihanaa katsoa ja silloin tuntui, että tällä pelillä mennään päätyyn asti.
Nyt rentous oli alun alkaen kaukana ja kentällä oli kaksi puu-ukkoa jalat tervassa. Mentiin siis ääripäästä toiseen.
Toivon sydämeni pohjasta, että löydätte loppukauden ajaksi sen peli-ilon ja huumorin takaisin. Sen syyn miksi tätä teette työksenne, rakkaudesta lajiin. Parhaat tulokset tulevat sitten siinä sivussa turhia etukäteen spekuloimatta.
Olette joka tapauksessa jo nyt sillä tasolla, mille vain erittäin harva tulee koskaan kovasta työstä huolimatta pääsemään. Tämä kokemus tulee joka tapauksessa kasvattamaan teitä molempia niin pelaajina kuin ihmisinäkin. Sinä Harri olet aivan mahtava roolimalli kaikin puolin kaikille nuorille (ja miksei myös meille vanhemmille).
Nyt lepoa koneeseen ja takaisin kentille entistä vahvempina. ❤️
❤️
On hienoa, kun ihminen on avoin ja rehellinen. Ja osaa katsoa peiliin. Sillä menestyy elämässä -ja tenniksessä. Tänään oli tosi kovat paineet ja vastustaja taas vastaavasti paineeton. Se näkyi heti alusta lähtien kaikessa. Vastustajien energia, juokseminen kentälle tauon jälkeen, aggressiiviset lyönnit jne. Huippu-urheilu on mind gamea ja energiatasoja. Monesti näkee jo siinä kohtaa, kumpi tulee matsin voittamaan, kun näytetään pelaajakäytävällä odottelevia pareja. Harmittaa, että tänään ei mind game ollut kohdillaan, kiitos kun niin rohkeasti ja avoimesti sen myös itse kerroit ja avasit. Iso oppitunti, joka vaan vahvistaa. Tsemppiä toipumiseen ja Wimbledonissa entistä kovempana takaisin!
Analyysisi on niin viiltävän perusteellinen ettei siihen ole lisättävää. Ymmärrän, että pettymys on valtava, kun ette tänään pystyneet pelaamaan niin hyvin kuin tiedätte osaavanne ja kuten tähän asti olette pelanneet. Se suurin vastustaja oli tällä kertaa samalla puolella verkkoa. Silloin kun häviää hyvällä pelillä, tottahan se harmittaa, mutta sen kuitenkin hyväksyy, koska parempi vaan voitti.
Tämä ei ehkä just nyt auta, mutta toistan jo aiemmin todetun tosiasian: Olette Henryn kanssa saavuttaneet lyhyessä ajassa tosi paljon ja mikä parempaa, hitsautuneet yhteen. Arvostakaa sitä ja nauttikaa siitä!!
Kiitos Harri rehellisestä kirjoituksesta. Olette päässeet noin vuodessa todella pitkälle, joten voitte pitää pään pystyssä joka tilanteessa.
Tappio tuntuu hetken todella pahalta. Ottelun panos oli iso. Olen varma, että uusia mahdollisuuksia tulee. Tsemppiä
Harri, kiitos todella rehellisestä kirjoituksestasi. Paine # ykköseksi tulemiseksi oli liian suuri. Lohduksesi todettakoon että Golfin historiassa on useita pelaajia jotka ovat missanneet 18 reiällä puolen metrin putin ja hävinneet Grand Slam turnauksen mestaruuden – eli paine oli noussut ylivoimaiseksi.
Tappiot kasvattavat mestarin ja jatkoa tulee urallasi!!
Harmittava tappio. Aikaisemminkin olen kommentoinut kehon kielen merkitystä ottelussa. Vastustajat olivat kuin eri planeetalta, jalka nousi ja hypellen siirryttiin pisteiden/geimien jälkeen kohti seuraavaa. Harrin ja Harryn jalka ei sen sijaan noussut vaan vakaasti kävellen siirryttiin kohti seuraavaa pettymystä. Kannattaisi ehkä katsoa miltä oma peli näytti silloin kun menestystä alkoi kertymään; Harrin tuuletukset olivat legendaarisia, enää niitä ei ole näkynyt. Peli-ilo ja hymy pitäisi jostain taas löytää. Hieno suoritus kuitenkin taas ja toivotaan että saamme seurata jännittäviä dubbeleita vielä jatkossakin.
Yli 5 vuotta on näitä luettu ja kirjoiteltukin, mutta noin syvää itsetutkiskelua en muista. Kertoohan se ihmismielen tahtotilasta ja sen menettämisen tuottamasta tuskasta. Ei huippu-urheilijakaan siinä kohtaa poikkea millään tavoin kanssaihmisistä. Hyvä kirjallinen todistelu, kiitos siitä.
Ehkäpä suurin vahvuutesi tosiaan onkin ollut menetyksen käsittelyssä. Hemingwayn sanoin ”onnellisuuuden tae on unohtamisen taito”. Niin tässäkin.
Massakaudelta 3 semiä + 2 kvartsia ei ole huono ja kertoo viime vuoden tavoin massa-alustan hallinnasta. Mutta nyt ruoholle ja tsemit siihen!
Katsoin ottelun vielä toistamiseen Maxilta ja täytyy sanoa että oli aika ärhäkkä pari vastassa. Rystyt heillä oli kuolevaisia voimalyöntien suhteen, varsinkin syöttöjä vastaanottaessa, mutta nostot olivat sieltäkin riittävän laadukkaita. Vaan sitten kun pääsivät lyömään kämmentä, niin oli kyllä melkoista ilotulitusta, lyönnit verkkonauhan alle suorina tai pienellä yläkierteellä, mutta aina lujaa ja hyvällä prosentilla. Niitä ei niin vain pysäytellä.
Tänään ei prosenttiykkösillä pärjätty, sillä ne tulivat todella lujaa takaisin, varsinkin kämmenpuolelta. Mutta rohkeilla tarkoilla oikein suunnatuilla ykkössyötöillä olisi tässäkin pelissä pärjännyt hyvin. Perustaktiikkana riittävän kauas rystylle syöttäminen olisi toiminut molemmille puolille, mutta niitä ei paljon varsinkaan ykköseen tullut, joka olisi ollut sinun ässäbravuuri
Kingillä oli tarkka taktinen kämmen, jolla saattoi lyödä mihin tahansa. Harrison taas otti rystynurkan kunnolla kiinni ja haki kämmeneltä sitten power-lyöntejä erittäin hyvällä eteenpäin suuntaavalla jalkatyö+keskivartalotuki+nopea käsi-tekniikalla, mallia USA-koulukunta.
Taktiikkana takakenttärallit olivat heidän selkeä bravuurinsa, kun taas teillä, se olisi ollut hyvän taktisen hyökkäyslyönnin jälkeen, esimerkiksi sen yläkierteisen kohopallon jälkeen, verkon valtaaminen parina. Tuo meni aika lailla puhtaasti heidän toiveensa mukaisesti.
Teidänkin kannattaa katsoa koko ottelu, sillä se on erittäin hyvää opetusmateriaalia. Ei vain siten, että valmentaja poimii joitain huomioitavia kohtia, sillä myös sitä, miltä kentällä tuntui missäkin tilanteessa, on arvokasta tietoa jatkoa ajatellen. Etsiä ne kohdat, missä taktiikkaa olisi pitänyt muuttaa, nythän tuo meni vähän sukkana läpi.
Tuo rankkauksen ykköspaikka tulee sitten ansaitusti, kun omassa pelissä ei ole enää suoranaisia heikkouksia. Nyt se olisi tullut vähän etuajassa.
Samaa mieltä, itsekin mietin jo aiemmin taktiikan osalta, olisi hauska kuulla kävittekö tämän perusteellisesti läpi valmennuksen kanssa jälkikäteen, tunnetilasta huolimatta, eli opitteko mitään. Näkikö esim Louis Cayer brittiformaatin vs USAformaatin yhteensopivuudesta jotain, onko USA valmennus oppinut nyt lukemaan brittiformaattia turhan hyvin, kun huipulla on ollut niin paljon brittejä viimeaikoina?
Niin upea kirjoitus Harri!
Voiko todenperäisemmin enää matsia ja tunteita analysoida?
Varmasti kova hetki tuo on ollut, mutta sinulla on aina kyky selviytyä eteenpäin ja
tuo ykköspaikka ei ole kuin ajan kysymys. Hyviä pelejä ruohokentille!!
Mahtava kirjoitus Harrilta, jälleen!
Mutta mutta, tuhkaa on nyt liikaa! Molemmat vastustajat pelasivat ihan zonessa koko ottelun ajan. Kunnia siis vastustajille! Palautukset olivat aivan huimia sekä ykkös- että kakkossyöttöön. Ja syötöt kulkivat niin kuin myös verkkopeli. Hurjaa tykitystä kämmeneltä. Ei tuota peliä vastaan olisi kukaan mukaan pärjännyt. Nyt tulitte jyrätyksi, mutta homma muuttuu totaalisesti, kun siirrytään vihdoinkin pois massalta, eikä tykittämiseen ja kämmenelle kiertämiseen enää riitä aika. Harrin taitopeli pääsee taas täyteen oikeuteensa.
Massalta tuli huimat pisteet. Niistä kannattaa iloita sen jälkeen, kun pahin pettymys helpottaa.
Maailman kakkosparina sijoitettuna on hyvä lähteä kisaan kuin kisaan. Voitot ja pokaalit ovat omissa käsissä!
Kiitos Harri taas hienosta ja rehellisestä tekstistä. On ollut ilo seurata uraasi tähän asti, niin niistä äärimmäisistä huipuista myös koviin pettymyksiin. Urheilu on parhaimmillaan juurikin tuota vuoristorataa ja on ollut mahtavaa päästä tuohon kyytiin näin kotikatsomostakin käsin. Kokemasi pettymyksen tunne on käsinkosketeltava, mutta niin se vaan aurinko nousee taas huomenna ja tulevaisuus tuo varmasti uusia mahdollisuuksia päästä tavoitteisiisi. Paljon ei tässä kohtaa voi lohduttaa, mutta tukena ollaan kuitenkin aina. Huomenna, ja niissä seuraavissa kisoissa. Leuka pystyyn ja tsemppiä tulevaan! Tennis on ongelmanratkaisua, ja eiköhän tähänkin haasteeseen avaimet vielä löydy 🙂
We ❤️ and support you (both)! Lisää mahdollisuuksia tulee kyllä!
Upea kirjoitus Harri! 🙏 Ennenkuin kirjoitan yhtään enempää haluan sanoa…. Me olemme älyttömän ylpeitä siitä mitä olet/olette saavuttanut/saavuttaneet. Edelleen voitittepa tai hävisittepä. 🔥Jos kukaan kehtaa edes miettiä, että häviöllä olisitte tuottaneet pettymyksen jollekkin…. Voi tulla kyllä tänne piipahtamaan. 🤺🤭 Rauhaa rakastavana ihmisenä saatan silti pistää moiset miettijät hetkeksi tatamiin tarkastelemaan näkökulmiaan 🤫 ja palaamaan asiaan, kun ovat itse ensin tehneet sen mitä sinä/te olette tehneet eläessänne unelmaanne ja tuodessanne sen meidänkin elettäväksemme. Elänyt ne kaikki uhkaukset, jotka olette tehneet saavuttaakseen ne unelmanne.
Vaikka tänään itse pelin hävisitte (edelleen se on kuitenkin vain peli)… Voititte jotain paljon suurempaa. ❤️Jumaleisson…. Kenellä on tuollaista kuplaa kun teillä? Kenellä on tuollaista ystävää, minkä tennis on tuonut sinulle Henryn muodossa?
Vaikka tänään hävisitte pelin… Te annoitte meille hurjan monta upeaa peliä jännitettäväksi jo nyt. Vaikka tänään paineet nousivat liian suureksi, silti taistelitte ja pelasitte monta upeaa palloa! Nähkää myös ne kaikki onnistumiset pelin sisällä. Niitäkin oli aivan valtavasti! Vaikka ette tänään pelanneet omalla parhaalla tasollanne, sekin teidän tasonne on sellainen, josta harva pystyy koskaan edes unelmoimaan.
Elämässä ja tenniselämässä kaikella on tarkoituksensa, niin niillä suurimmillakin pettymyksillä ja kipeimmilläkin asioilla. Ehkä tämän häviön tarkoitus oli sinun blogisi ja rohkean rehellisen analyysi kautta avata monelle ihmiselle se, kuinka haastavaa niitä suorittamisen/voittamisen paineita on käsitellä ja kuinka positiivisestakin asiasta voi nousta hurjat paineet. 🤔
Samalla haluaisin kuitenkin nostaa myös sen, että kilpatennis antaa myös aivan uskomattoman mahdollisuuden opetella eri menetelmiä työstämään tenniksen kautta niitä paineita, joita me kaikki tennis/elämäntaipaleen jokaisella osa alueella kohdataan.
Kirjoittaminen on upea tapa purkaa lukkoja ja kun kirjoitat näitä blogeja… Avaat samalla myös muiden lukkoja. 🤗Samoin, kun uskon myös Emilin upean rohkeiden kirjoitusten avanneen. ❤️Me kaikki saadaan olla ihmisiä ja inhimillisyyden osoittaminen on vahvuutta! Tehdä virheitä, epäonnistua, kaatua – että voimme oppia, onnistua ja tuntea voimamme, kun nousemme jaloillemme taas vahvempina. Onnekkaimmilla on upeita ystäviä nostamassa ylös silloin, kun muuten ylösnousu on haastavaa.
Usko pois… Ykköspaikka ja Garrosin voitto tulee vielä! 💪Me ainakin uskomme! 🔥 Nyt on aika antaa paineiden purkautua, surujen tulla ulos ja sitten Pattevaara jatkaa taisteluitaan entistä vahvempina! Vamos!
”Muistan sen päivän kun eilisen. Vielä hetki piti malttaa odottaa maailman ykkössijaa. Elämä halusi opettaa meille muille, että on olemassa paljon erilaisia keinoja työstää paineita. Harri auttoi meitä siinä rohkeudellaan kertoa tunteistaan ja taisteluistaan Garrosin häviön jälkeen. Niistä samoista taisteluista, joita itse olin myös jo vuosia työstänyt omalla tasollani ja joista olin kirjoitellut myös itse. Tämän päivän jälkeen Henryn luona keittelemään aloitettuun taikajuomaan sotkettiin vielä hiukan lisää: Armollisuutta itseä kohtaan, ripaus unohtamista, hetki läheisimpien naurua ja rentouttavaa yhdessäoloa… Ja olisittepa nähneet Pattevaaran paluun kentille Garrosin jälkeen! Ai elämä, että he nauttivat taas kentällä olosta. 😎Nauttivat pelistä rennosti luottaen siihen, että he ovat maailman ykköstiimi kaikkien silmissä kaikkine inhimillisine oppimisenlahjoineen, vaikkeivät virallisesti koskaan ykköseksi nousisivatkaan (ja koska enää ei ollut tarvetta sinne nousta, siksi he sinne vielä nousivatkin 🤫.)”
Joten nyt hetki lepoa ja sitten taas Let’s fight!!! Muistakaa aina! Ootte huikeita!!! 🔥🔥🎾
Uhkaukset = uhraukset 🙈
Hieno kirjoitus, Harri. Tämän matsin jälkeen minulle tuli Harri ja Lloyd mieleen kolmen vuoden takaa kun teidän nousu alkoi ja top 10 parit alkoivat hävitä matseja teille. Sitten tuli super vuosi Henrin kanssa. Nyt on Evanin ja Christianin vuoro. Vuosikausia ITF ja Challenger kilpailuissa pyörineet erikseen ja 30+ ikäisinä heillä alkoi upea nousu kun löysivät toisensa. Tennis on vuoristorataa ja on vaikea aina olla top vireessä ilman paineita ja koska vaan saattaa joku uusi pari odottamatta tulla vastaan ja voittaa niinkuin sinäkin Lloydin ja Henrin kanssa olette tehneet. Uskon sinun ja Henrin jatkuvaan menestykseen ja katse positiivisesti eteenpäin seuraaviin kilpailuihin. Jossain vaiheessa annatte takaisin Amerikan pojille!
Tulin takaisin tänne blogiin ja luin tekstin uudelleen läpi. Ja kaikki kommentit, joka ikisen. Ymmärrätkö itse Harri mitä olet meille luonut näiden kirjoitustesi myötä?
Ihan valtavan upean yhteisön, jolle annat ennenkuulumattoman intiimin katselupaikan elämääsi tennismaailman huipulla. Me nautimme siitä todella paljon.
Ja kun tulee vastoinkäymisiä, katso miten kaikki ovat nousseet antamaan tukensa ja kannustuksensa sinulle. Meiltä saat samaa mitä olet jakanut meille: rakkautta ja rehellisyyttä. Elämä jatkuu. Matka jatkuu.
Juuri näin!! ❤️
❤️❤️
Varmasti jooga, meditointi, hengitysharjoitukset tms. onkin jo käytössäsi. Jos ei ole harkitsisin. Jollain mielen vaeltelu tulevaisuudessa tai menneisyydessä pitäisi saada poikki koska muuten ei voi olla nykyhetkessä kiinni ja meillä ei mitään muuta ole. Hienosti avasit asiaa kirjoituksessasi. Mielen vaeltelu jossain muualla kuin nykyhetkessä tuntui ja näkyi Suomeen saakka vastustajan avausgamen kahdessa hiljaisessa kakkossyötössä, joiden palauttaminen ei onnistunut. Itse en edes tiennyt että olisit noussut voitolla ykköseksi; ihmettelin vain miksi palautuksista puuttuu rentous. Kuten ollaan nähty, pää kestää kyllä Grand Slam voittojen kairaamiseen erittäin tukalista paikoista eli osaamista ja päätä riittää. Nyt pitäisi saada palautettua hauskuus ja mailan puristamattomuus. You Can Do It !
Ja Hyvää Syntymäpäivää 🎂
Luin uudelleen, monien muidenkin kommenttien kirjoittajien kanssa, analyysisi tappion tuomista tunteista. Kirjoitat blogisi lopussa ”….uskotaan ja toivotaan, että pääsemme pian pelaamaan ykköspaikasta uudestaan. Tavoitteena on tottakai olla maailman parhaita, joten sen eteen jatketaan töitä, ja ensi kerralla osaamme varmasti käsitellä tilanteen paremmin.”
Tuossa edelleenkin osoitat ottaneesi tavoitteeksi juuri ykköspaikasta pelaamisen ja siitä suuren merkityksen tuleviin peleihinne. Toivon, että jätät tuon tavoittelun mietiskelemisen, sillä tuollaisen pitäminen sisällä ajatuksissa tulee vaikuttamaan jatkossakin peliinne negatiivisella tasolla mitä ilmeisimmin. Liika ajatteleminen jonkin saavuttamisesta kuluttaa sitä voimavaraa jota pelien suorittamiseen osaamallanne tavalla tarvitaan. Kehoon ja ajatukseen tulee pelissä mukaan mahdollisesti samansuuntainen lukko kuin nyt teille kävi tässä tappion tuoneessa matsissa. Tietty rentous ja pelihuumori katosivat sen siliän tien liiallisten pyrkimysten (ykköspelaajatavoite) vuoksi.
Ei kai ole liikaa sanottu, kun pukee ajatuksen näin; elä hetkessä ja pelaa sen mukaisesti, äläkä ajattele mitään seuraamuksia. Toki elämän ohjeita on monenmoisia, mutta paras ainakin omalla kohdallani on koettu hyväksi; elä tässä hetkessä ja toimi sen mukaan.
Te olette todella, sinä Harri ja Henry, yhteenhitsautunut tiimi. Tuette toisianne vaikeuksissa ja hyvinä hetkinä jota harvoin aistii kuvien välityksellä. Tämä käy varsin hyvin selväksi myös Harri sinun kirjoituksestasi. Näin kävi myös karvaan tappion kohdalla. Nyt kuitenkin noustaan koetusta tappion tuottamista murheista ja otetaan uudet ”kujeet” käyttöön ruohokentillä! Säilytetään rentous ja pelihuumori jatkossa, eikä ajatella etukäteen mitään saavutuksia, joten eletään aina hetkessä!!!!!
Lontoon kentät kutsuu ja sinne pelihuumoria entiseen tapaan onnen toivotuksin!!!!
Yhdessä tästä selvitään ❤️
Ei ole mitään hätää, Harri. Tuntui sydäntä musertavalta lukea viidenneksi ja neljänneksi viimeinen kappale. Palautui mieleen 10-15 vuoden takainen itsekriittisyys, joka myös blogistasi heijastui lukijalle. Tekstin loppuosa kuitenkin näyttää kasvusi ja kypsyytesi. Tiedän, että tiedät paremmin kuin kukaan muu, että tämä on avain nykyiseen menestykseesi. Olet aivan mahtava roolimalli nyky-yhteiskunnassa ihan kaikille iästä, asemasta ja ammatista riippumatta. Hienoa, että uskallat olla avoin näinkin vaikeana hetkenä. Kiitos siitä ❤️
Loppuun vielä; tulee ihan tippa linssiin, kun kuvailet sinun ja Henryn kumppanuutta. Ette selvästikään ole pelkästään työkavereita, kuten jo aiemmin, me sivustaseuraajat, olemme ymmärtäneet. Kuitenkin teot paljastaa todelliset arvot ja aikomuksemme, niin tuo teidän yhteinen hetki, jossa olette olleet toisianne varten, vaikkakin se varmasti vaikealta on tuntunut, on kyllä kultaakin arvokkaampaa. Todella toivon, että tämä teidän yhteinen kemia jatkuu sinun urasi loppuun asti. Tätä on hienoa seurata.
Vahvasti mukana eläen,
Jukka
Nyt harmittaa ja kismittää. Vastustajat saivat energiabuustin syötönmurrosta.
Nyt kohti ruohokenttiä, tsemppiä 🎾👍
Hyvää syntymäpäivää!
Kukapa sitä olisi halunnut Pariisissa viettää, kun voi olla kotona rakkaiden kanssa? 🙂
Hieno ja tärkeä kirjoitus, kiitos siitä! Olet loistava esimerkki myös sinua seuraaville nuorille pelaajille❤️!
Onnea ja menestystä tuleviin peleihin, olette parhaita 👏👍🔥!
Hyvää syntymäpäivää🌹🎂🎶🥂.
Kiitos Harri hienosta kirjoituksesta! Sinun pelien ja tämän blogin kautta saamme seurata upeaa tennisuraa. Tennis on ihmeellinen laji, se tarjoaa huimaa tunteiden vuoristorataa niin monella tasolla ennen ja jälkeen pelin, sekä ihan lyhyessäkin ajassa pelin sisällä. Onnea ja menestystä tuleviin peleihin, ja nauti nyt taas hetki vapaa-ajasta!
Harri, elän vahvalla tunteella otteluissanne. Erityisesti fanittamiani urheilijoita ovat: te, Elian Lehto, Eduard Hallberg, Suvi Minkkinen, Saga Vaninen ja ulkomaalaisista Armand ”Mondo” Duplantis. Monia muitakin seuraan aktiivisesti, mutta tämän ryhmän suoritukset tuovat suurimat jessitykset ja raastavimmat pettymykset. Eilinen oli varmasti teille katastrofi. Itselleni ottelusta jäi erityisesti tyhjä olo – ei näin pitänyt käydä. Fanina nyt on jo ihan siedettävää. Pitää seurata Ranskan avoimia hieman aletuneella innokkuudella, mutta kuitenkin.
Ranking 1. on tietenkin merkittävä asia, mutta saavuttakaa se peli-ilolla ja enemmänkin sivutuotteena. En tiedä, paljonko sinua vielä harmittaa, mutta toivottavasti syntymäpäivä perheen parissa tuo jo paljon irtiottoa eiliseen.
Uudella ilmeellä Englannin nurmia valloittamaan. Täällä on täysi tuki niin myötä – kuin vastamäesä.
Hyvää syntymäpäivää vielä, Harri 🙂
Pelasimme menninkäisen kanssa juuri pasianssia kun päivänsäde tuli kertomaan huonot uutiset.
Eipä auta, pienet ovat erot ja välillä käy näin.
Uudella ilmeellä sitten ruohikolle, ja tilkkasen onnea myös.
Pasianssi, tuo seurapelien kruunaamaton kuningas. 😀
Hymy ehdottomasti ilmeenä mukaan ruoholle!
Tässä NHL finaalia vahingossa aamuyöllä seuratessa, kun asunnon lämmönsäätely aiheuttaa uniongelmia, tuli ajatelleeksi: Voi olla vaikeaa Harrin selittää Henrylle, kumpi heistä ehkä on Pasi ja kumpi on Anssi, jos sitä pelataan 🙂 Aloitetaan ainakin tällä huumorilla eteenpäin tästä, vaikka aika huono olikin 🙂 Oli oikea neuvo se ”play with hearth” valmentajilta. Huumorilla ja rentoudella peli paranee, sen minä jos kuka tiedän, yritin joskus pelata pisteistä, myös parikymppisenä neluria keski-ikäisiä vastaan, mutta aina se jotenkin pisteistä pelaaminen otti vallan ja paras suoritus ei tullut esiin.
Taisi tämä tappio kirvoittaa syvällisimmän blogipostauksen mitä olet koskaan julkaissut. Äly ja tunne huokuvat läpi koko tekstin. Tiedä sekin että joskus tennisuran jälkeen sinulla on ilmiömäinen kyky analysoida myös vaikeita ja henkilökohtaisia aiheita.
Muista että RG:n jälkeen oket ennätyspisteissä, herra Professori!
Nyt loppu hiekkalaatikkoleikit ja saat siirtyä puutarhahommiin.
Thank you for taking the time to share your thoughts and feelings with us, such great insight.
A tough loss – but you guys are champions – our champions.
Reset . Relax and then prepare for the Grass Season
Happy Birthday
Upea ja rehellinen analyysi taas Sinulta tiukassa paikassa.
Muista, että tämä oli vasta ensimmäinen matsi ottaa ykköspaikka.
Teidän pelitasonne tietäen uusia mahdollisuuksia on varmasti vielä edessä.
Muista myös, että GS-voitot säilyvät, mutta rankingit elävät jatkuvasti omaa elämäänsä.
Seuraajakollega Eijan tyyliä lainatakseni: Niinpä he huomasivat, että valittu strategia ei ollut voittoisa. Tämän vuoksi he kehittivät uuden.
Kyllä se sieltä tulee…