Viikko on kotona vierähtänyt ja katseet siirretty taas kerran eteenpäin. Kehon kanssa joutui edellisten kisojen jäljiltä tekemään tavallista enemmän töitä, että saatiin mies pelikuntoon, mutta nyt istutaan taas lentokoneessa. Suuntana on Lontoo, jossa tiedossa on kuukauden päivät tätä lajia parhaimmillaan, ruohokentällä pelattuna.
Ennen kuin mennään tarkemmin kuulumisiin haluaisin kuitenkin kiittää teitä kaikkia niistä lukuisista tsemppaavista ja tukevista kommenteista, viesteistä ja juttelutuokioista, joita olen viimeisen viikon aikana saanut vastaanottaa. Edellinen blogipostaukseni meni aika syvälle mielen maisemiin, mutta samanaikaisesti on ollut antoisaa huomata kuinka hyvin se on resonoinut urheilun parissa oleville lukijoille laajemmallakin skaalalla. Ja tottakai kirjoittaminen on aina auttanut myös minua itseäni jäsentämään ajatuksiani, ja sitä kautta olen saanut käsiteltyä tuonkin tappion varsin mallikkaasti.
Kävimme ottelua läpi myös tiimimme sisällä jälkikäteen, ja varmasti olemme jatkossa aivan erilailla valmiita ottamaan ohjat käsiimme, jos vastaava tilanne toistamiseen tulee vastaan. On täysin mahdotonta sulkea kaikkia negatiivisiakin ajatuksia täysin pois mielestä, mutta niitä on mahdollista hallita. Hyväksytään, että ykköspaikka tuo jännitystä, mutta ollaan samanaikaisesti rohkeita nauttimaan jopa tuosta absoluuttisestakin painetilanteesta. Muistetaan myös Henryn kanssa vaalia kahdenvälisiä keskustelujamme ja tukea toisiamme sitä kautta parhaalla mahdollisella tavalla. ”Be the best partners to each other”.
Pariisista tuli henkisen kolauksen kokeneen miehen lisäksi valitettavasti takaisin myös aika pahasti fyysisesti kärsinyt tapaus. Selän kanssa painittiin Hampurin kisasta eteenpäin tosi paljon, mutta aika hyvin paketti Rolan Garrosissa kuitenkin saatiin kestämään. Tiedä sitten mistä johtui, mutta kotiin päästyä keskiselkä veti itsensä kuitenkin sellaiseen kramppiin, että ihan kodin seinien sisälläkin liikkuminen tuotti välillä valtavaa tuskaa urheilusta nyt puhumattakaan.
Aika tiukasti testattiin nyt siis myös ympärilläni olevaa tiimiä, mutta huikean työn he kyllä kaikki tekivät. Erityisesti lääkärini Petri Helenius, joka piti viikonpäivistä ja kellonajoista piittaamatta langat käsissään järjestäen aikoja maan huippufyssareille ja veivaamalla reumapoliklinikan kanssa yhteistyössä myös lääkitykseni uuteen uskoon. Ihmiskeho on aika monimutkainen kokonaisuus, ja kun kilpaillaan äärirajoilla niin myös kehon rajoja koetellaan. Mutta ilokseni saatoin tänään torstain viimeisissä kotimaan treeneissä todeta, että pitkästä aikaa ei pelatessa sattunut.
Mitään valtavan suuria treenimääriä ei siis tämän kotijakson aikana päästy tekemään, mutta pääasia on tietysti se, että keho on siinä kunnossa, että seuraavaan kisaan voi kaikesta huolimatta hyvillä mielin lähteä. Ei ollut viime vuonnakaan ruohokauden valmistautuminen olkapäävamman myötä ideaalein, mutta niin vain tultiin kotiin pokaalin kanssa. Haimme mielleyhtymää viime vuoteen treenaamalla jälleen muun muassa Vantaan kaupungin hiekkatekonurmilla Kaivokselassa, mutta viimeiset pari päivää jouduttiin kyllä valitettavasti sateita pakoon Talin sisäkentille. Eipä tuo nyt kuitenkaan mikään katastrofi ole, sillä vaikea Suomessa on oikean ruohokentän tuntumaa ikinä täysin replikoida.
Nopeilla kentillä nuoruuteni vietettyäni ruohokenttiin pääsee varmasti äkkiä taas sinuiksi, ja onhan tässä kuitenkin ihan hyvin aikaa ennen itse päätapahtumaa eli Wimbledonia. Tarkoituksena on pelata ensi viikolla perinteinen Queen’s Clubin ATP500-turnaus, minkä jälkeen suuntaamme vielä Eastbourneen, jossa kisataan ATP250-tasolla ennen 2.7. alkavaa Wimbledonin nelinpeliä. Vähän on Suomen kesää jo ikävä, mutta ei se hassumpaa ole kesäaika onneksi Englannissakaan. Ja perhekin seuraa pian perässä Lontooseen viimeistään Wimbledonin alkaessa. 😇
Palataan asiaan taas pian, kun ensimmäinen vastus tulevaan kisaan selviää ja muutenkin on olosuhteista enemmän kerrottavaa. 😊
Kiva oli taas lukea kuulumisiasi. Aina tulee jokainen postaus luettua, vaikka aina ei tulekaan kommentoitua.
Hurjasti tsemppiä ruohosiirtymään! 🌱 Positiivisen fiiliksen kautta peli kerrallaan eteenpäin. Te osaatte pelata ja osaatte myös voittaa. Vamos vamos!
Queensissa olen itse parina viime vuonna käynyt, mutta tänä vuonna pääsen pitkästä aikaa Wimbledoniin, kun veljeni voitti ballotista meille osto-oikeuden. Kovasti odotetaan teidätkin siellä livenä näkevämme! 🎾 Vielä en kerro mille päivälle liput on, jotta ei tule paineita. 😉
Kiitos mukavasta kommentista ja tervetuloa Wimbledoniin! Toivottavasti on finaalipäivän liput 😅
Kiva kuulla että mies on taas täydessä tikissä selän (ja pään) puolesta. Hyviä nurmipelejä!
Ja tänään näkyi mainokset Keravan Cittarissa, oli niin aidon näköinen että meinasin moikata 🙂
Mies on kunnossa ja nurmipeli tuntui heti kotoisalta tänään perjantaina. Keravan Cittarissa siis ymmärtävät hyvän päälle. 😁
Siitä vaan sitten nurmikolle riehumaan täysillä ja VAMOS!
Näin juuri, vamos!
Kotisohvillakin on haavat nuoltu ja ensi viikolla päästään taas asiaan.
Eihän tuo selkä koskaan ongelmattomaksi muutu, mutta jospa se olisi nyt tarpeeksi koetellut ja antaisi seuraavat neljä viikkoa toteuttaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla. Peli teillä on kunnossa ja eiköhän se aika kivasti ruoholle jälleen asetu.
Ensi viikolle oli alkuun ilmoittautunut neluriin hurja määrä ihan kärkipään kaksinpelaajia, mutta nythän noita näyttää vetäytyvän. Mikähän heitä alunperin houkutti niin paljon mukaan?
Onneksi ruohokentät lähtökohtaisesti ovat hieman ystävällisempiä keholle, kunhan vain pysyy pystyssä eikä joudu liukastelun uhriksi kuten Otolle kävi. Pelinkin pitäisi ruoholle sopia. 😁
Aika moni kaksinpelimies varmasti haluaa hakea tuntumaa kauden ensimmäiseen ruohoturnaukseen nelinpelinkin kautta. Ja moni viipyy Lontoossa joka tapauksessa Wimbledoniin asti, joten vaikka kaksinpelissä tulisi tappio niin harvalla on kiire seuraavaan kisaan. Ja ruoholla harvoin fyysisesti kovin raskaita kaksareita tai naelureita pelataan. Joten miksipä ei sitten osallistuisi molempiin.
Kiitoksia rehellisistä kirjoituksistasi, niistä voi ammentaa itse kukin oppia pettymyksensietokykyyn ja myös siihen, miten raakaa peliä huippu-urheilu todella on, mutta kuinka palkitsevaakin se voi olla. Myös meille kannattajille!
Toisaalta myös toimit myös erinomaisena esimerkkinä siitä, että määrätietoisella tekemisellä ja positiivisella asenteella usein vain se kuuluisa taivas on kattona ja rajana.
Tsemppiä ruohokaudelle, täällä kannustetaan, kuten aina ennenkin!
Kiitos! Täytyy uskoa siihen, että vieläkin on vain taivas ja katto rajana. Ruohokausi meille varmasti tähän kohtaan sopii, joten otetaan siitä kaikki irti 💪
Ihmiskeho on todellakin aika monimutkainen kokonaisuus, kuten toteat. Tuon sain itse kokea jokin aika sitten. Tavallaan pitäisi itse olla jonkin asteen lääkäri jotta voisi kohdistaa vaivan/sairauden tiettyyn kehon osaan.
Hyvin käsitelty tappio ja kehon huolto antaa hyvät eväät jatkaa hyviä peliesityksiänne. Ei jää edes pientä epäilyä etteikö noin ole. Olet mahtava persoona ja kuten koko tiimi ympärilläsi. Unohtamatta tietenkää Henryä, jota parempaa pelikaveria tuskin löytyy.
Mango on muuten hyvänmakuista myös jugurtissa. Juomana ei ole tullut vastaan mainostamanasi, valitettavasti.
Nyt sitten on hyvä jatkaa ruohokautta analyysissasi esittämin perusteluin. Onnea tulevaan!!!!
Kiitos tsempeistä! Kehosta pitää muistaa pitää huolta, vaikka aina sekään ei ihan helppoa ole, kun ei tiedä mikä parhaiten toimisi. Mutta onneksi on paras pelikaveri vieressä ja mangojuomat mukana reissussakin. 😎
Oletko miettinyt mixtyn pelaamisen järkevyyttä tulevaisuudessa? Selkä on äärirajoilla ja tavoitteet tuskin ovat enää mixtyn menestyksessä eikä taloudellista painetta ole niitä pelata.
Kyllähän mixtyä on aina kiva pelata. Ei niitä mahdollisuuksia Grand Slam -voittoihin liikaa ole uralla enää jäljellä, joten miksi ei yrittäisi sekanelinpelissä myös. Aika iso osa muista kärkineluristeistakin siellä on aina mukana.
Ja kyllähän nuo edelliset miesten GS-voitotkin tulivat juuri niillä kerroilla, kun olin myös mixtyssä mukana. Mixtyssä saa hieman hakea aggressiivisempaa peli-ilmettä, nauttia kentällä ja löytää oman voittaja-asenteen. Ja johtaa tiimiä, mikä myös kantaa ainakin minulla yleensä pitkälle myös nelurissa.
Hyvinkään Onse-areenalla olen noihin mainoksiin törmännyt 🙂 Tsemppiä nurmikauteen!
Totta, Hyvänkäällähän on koko areena ONSEn mukaan nimetty! Kiitos tsempeistä!
Ihana lukea, että päivät Suomessa eivät menneet hukkaan, vaikka tuskaisen kivuliasta on ollutkin! Olisi varmaankin ollut aika vaikea huoltaa kehoa tuohon malliin ulkomailla vieraillessa. Fysiikka kunnossa, psyyke voitontahtoisena ja ruoho vihreää 🙂
Voisko joku kanssalukija valistaa miten pelikaaviot rakennetaan? Onko se puhdasta ranking-matematiikkaa vai käyttävätkö järjestäjät mutu-tuntumaa – tai jotain muuta?
Tietoa ei ole, mutta villiä arvausta. Saattaisi olla samanlaista arvontapeliä kuin mitä jalkapallossa on. Koriin 1 parhaiten sijoittuneet rankingissa, jotka sijoitetaan kuitenkin ilman arvontaa siten, että vuorotellen sijoitetaan ylä- ja alapään kaavioon, 2. koriin seuraavaksi sijoittuneet/villinkortin saaneet jotka arvotaan 1. koriin sijoittuneiden kanssa pelaavaksi. Suoritetaanko arvonta kaavion yläpäästä alkaen jäänee järjestäjien päätettäväksi.
Heh, tuo on siis pelkkää omaa ajattelua. 😀 😀
Joku asiasta paremmin perillä oleva toivottavasti korjaa/täydentää… En myöskään tiedä toimitaanko pienemmissä kisoissa samoin kaavion rakentelussa, mutta vinkiksi muillekin se, että grandslamien arvonnat ainakin kaksinpelien osalta voi katsoa suorana – ihan hauskaa seurattavaa.
Kaaviossahan on valmiiksi ekalla rivillä 1-sijoitettu ja viimeisellä 2-sijoitettu (koska eivät voi kohdata kuin finaalissa), sitten sinne 3 ja 4 sijoitetut niin, että mukana pysyessään voivat olla välierissä ne 4 parhaiten sijoitettua jäljellä, sitten sijat 5-8 (puolivälieriä ajatellen pitää voida olla kaikki jäljellä), sijat 9-16 ja grandslameissa vielä 17-32. Jos en väärin muista mitä olen noita GS-arvontoja muutaman katsonut, niin sen jälkeen kaikki loput arvotaan kaavion yläpäästä aloittaen ihan järjestyksessä (siinä sitten selviävät niin sijoitettujen vastustajat kuin vastakkain päätyvät sijoittamattomatkin).
Isossa kulhossa pallerot, joissa numeroita. Nostetaan numero ja toinen arvonnanpitäjä ilmoittaa kenen numero se on ja lisätään kaavioon. Siinä ennen arvontaa tehdyssä ”kuka vastaa mitä numeroa” -listassa on myös niitä, joissa merkintä Q/LL eli karsinnasta selvinnyt tai karsinnasta lucky loserina mukaan pääsevä (arvonta tehdään karsinnan ollessa käynnissä, joten nimiä ei vielä tiedossa, mutta saattaa olla jo joku poisjäävä tiedossa ja siksi se LL jo mukana kuviossa).
Mutulla ei siis mennä, mutta ranking-matematiikalla sijoitettujen verran.
Erinomaisia vastauksia tuossa tulikin jo yllä esitettyä. 💪 Itsekin olen CH-kisoissa monesti ollut mukana kaavioiden arpojan roolissa, ja ymmärtääkseni samalla tavoin ne tehdään myös ATP-kisoissa. ITF-kisoissa arvonnan sen sijaan tekee tietokone.
ATP-kisoissa ykkössijoitettu pari sijoitetaan aina kaavion ylimmälle riville ja kakkossijoitettu alimmalle. Sijat 3-4 arvotaan omille paikoilleen, samoin kuin mahdolliset muut sijoitetut parit, jos kaavio on isompi. Tämän jälkeen vapaat paikat arvotaan yksi kerrallaan ylhäältä alaspäin.
Käytännössä arvonta tapahtuu niin, että pöydälle asetetaan numeropuoli alaspäin pyöreitä hieman kolikkoa muistuttavia ”chippejä”, jotka sekoitetaan. Nelurissa jokaisella parilla on oma numeronsa, ja kaaviopaikkoja käydään siis yksi kerrallaan läpi, ja aina kun arvonnasta vastaava henkilö kääntää numeron esiin, asetetaan kyseistä numeroa vastaava pari tuolle avoimelle paikalle kaaviossa. Hieman monimutkainen selostus, mutta aika yksinkertaista tuo todellisuudessa on. 🙂
Kiitos postauksesta ja onnittelut ”Vuoden helsinkiläisurheilija 2025”- palkinnosta! Sinulle kuuluisivat myös ”Vuoden positiivisin henkilö”& ”Vuoden esikuva” & ”Vuoden taistelija” palkinnot! OnSe-mainoksiin en ole vielä täällä pikku paikkakunnan ainoassa kaupassa törmännyt, mutta apteekissa näin ilokseni monta Harria ja meinasin ottaa kaikki kassiini (Apteekin ”terveydeksi”- asiakaslehden kannessa), mutta ymmärsin sitten että toistenkin on hyvä lukea lehti ja juttu sinusta 😀 Peli-iloa ja tsemppiiiiiiiii ruohokaudelle 💪💪, täällä ollaan mukana 👍
Kiitos onnitteluista ja positiivisesta viestistä! Tuo apteekeissa esillä oleva Terveydeksi-lehti on tosiaan minun kuvallani varustettu myös. Ei hassumpaa! 🙂
Kiitos taas kuulumisista! Ja onnittelut uudesta palkinnosta (ja samaan syssyyn myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut)!
Ei ollut näköjään ihan helppo viikkoa Suomessa, mutta onneksi taustalta löytyy hyvä tiimi ja selkä saatiin lopulta iskuun. Hyvin ehtii myös valmistautumaan seuraavaan kisaan, joten tsemppiä ensi viikkoon!
Mitäs mieltä olet muuten tuosta ATP:n eilen julkaisemasta ”ball centralisation” prosessista? Paljon olet tässäkin blogissa nostanut esiin palloihin liittyviä eroja, ja paljon nämä ovat muutenkin ilmeisesti pelaajien keskuudessa puhuttaneet. Onko kyseessä enemmän hanke, jonka seurauksena mikään ei kuitenkaan muutu, vai onko se pelaajien näkökulmasta sellainen prosessi, jota on aktiivisesti toivottu ja nähdään hyvänä asiana?
Kiitos onnitteluista! Ei ollut ihan helppoa kotona, mutta nyt ensimmäisten ruohotreenien jälkeen on onneksi keho taas tosi hyvässä kunnossa. 😍
Pallojen osalta on menty tosi isosti oikeaan suuntaan, sillä peräkkäin pelatuissa kisoissa pelataan nykyään paljon aikaisempaa useammin samoilla palloilla. Muutamaa poikkeusta lukuunottamassa massalla on käytössä pääosin sama pallo, ruoholla vain yksi ja kovilla kentilläkin alkuvuosi Dunlopeilla, kesän Amerikan kiertue Wilsoneilla ja loppuvuosi taas Dunlopeilla.
Periaatteessa olen kyllä alkanut vähemmän välittää pallojen eroista, sillä olen hyväksynyt sen, että olosuhteet vaikuttavat pallojen pelattavuuteen melkeinpä enemmän kuin itse pallot. Eli vaikka pallot olisivat edellisviikkoon verrattuna identtiset, lämpötila, kentän alusta, korkeus merenpinnasta, kosteus ym. vakuttavat pelaamiseen melkeinpä enemmän. Ja loppupeleissä tenniksessä on kyseessä nimenomaan sopeutuminen viikosta toiseen muuttuviin olosuhteisiin.
Vaikuttaa siltä, että vaikka voitto olisi Ranskassa viimeiseksi jääneessä pelissä tullut, niin vaikeaa olisi ollut jatkaa pidemmälle. Hyvä, että nyt on ehtinyt kuunnella kroppaa ja pistää lääkityksiäkin järjestykseen (varmaan kaikki käytössä olevat tropit pitää aina dopingtyypeille ilmoitella ja joillain varmasti käytössä myös troppeja, joihin oltava lupa – oma muistamisensa varmasti siinäkin). Toivottavasti toimiva setti nyt kasassa.
En tiedä onko meissä lukijoissa montaakaan reumaatikkoa, mutta olen aika vakuuttunut, että vaikka ei siitä olekaan kokemusta, niin monella on omat muut kremppansa ja siten osaamme samastua kipuihin ja kolotuksiin. Alustanvaihto ruohoon on varmasti tervetullutta ja toivottavasti kroppa päätä myöten pysyy hyvin kasassa tulevissa turnauksissa. Tsemppiä!
Voi tosiaan olla, että ongelmia olisi tullut loppupeleissä Pariisissa joka tapauksessa. Mutta onneksi nyt tuntuu taas tosi paljon paremmalta, ja ruoholla tosiaan keho saa vähän pehmeämmin ottaa kontaktia alustan kanssa. Kunhan pysyy pystyssä. 🙂 Eli toivotaan parasta tuleville viikoille!
Hieman pitkillä piuhoilla, mutta nythän taidettiin saada vastaus siihen, että mikä juoma Harri olisi. Viime kesänä huvituin siitä, kun tajusin, että kaupoissa on Otto Virtanen -lonkero ja arvuuttelin, mikä juoma Harri olisi tai mihinkä nimesi haluaisit? Silloin muistaakseni valitsit, että vesi. Onko se nyt sitten kuitenkin mangojuoma? Enpä tiedä. Mango on vähän laimea…
Loistavaa purkua ja asennetta. Positiivisin mielin kohtii uusia haasteita. Hyvä Harri! 💪🏻🇫🇮🇬🇧💪🏻
Olikin sitten enemmän taklattavaa kuin miltä aluksi näytti. IIahduttavaa nyt kuulla, että pääset uusin voimin ja uusin mielin aloittamaan ruohokauden 😊. Ja tosiaankin, toivokaamme, että pysytte molemmat pystyssä!! Se Oton liukastuminen pahasti oli kyllä tosi surku. Kun pelikin kulki taas mallikkaasti.
Kotisohva on valmiina seuraaviin mittelöihin ja niin olette tekin!!! 🏆
Olipa helpotus kuulla, että kroppa on taas huollettu kuntoon ja mieli myös kohti tulevaa.
Täytyy tunnustaa, että tällä suunnalla on virittyäydytty ruohokauteen katsomalla eräs jännittävä kaksinpelin GS-finaali viime heinäkuulta 💪😁
Tsemppiä ruoholle!! 💪
Siis nelinpelin finaali tietysti. Ihan höpöjä puhuin 🙈
Hyvä, että tuot esiin kokonaiskuvan – ei pelkkää matkustelua Lontooseen, vaan myös kehonhuollon ja henkisen valmistautumisen tärkeyden ruohokentille. Selkärankaan kohdistuneet krampit ja tiukan fysioryhmän tuki kertovat, että ollaan vakavasti pelaamassa – ei vain reissussa. On upeaa, että tiimissä on niin vahvat tukipilarit, että kroppa kestää ja pää pysyy kasassa, vaikka paineet Wimbledonia ja Queen’sia ajatellen kasvaa.
Moikka. Sympaattista ja mukavaa että huomioit lentokoneen mallin ja tyypin ja rekkarit.
Nimim. toinen samanlainen 🙂
Ja vielä onnea Vuoden helsinkiläisurheilija -pystistä. Ei huono tuokaan.
Osaatko kertoa Onsesta tarkemmin? Ainakaan pikaisella selauksella en löytänyt kuin makeutusainep*skaa, aitoa sokeria pitäisi olla?
Mun on vaikea ymmärtää jos halutaan optimoida ravinto + lisäravinteet mutta vedetään jotain sokerilitkuja, onse on hyvä mutta jos tarjolla on vielä parempaa lisäravinnetta treenien ajaksi miksi ei sitä käytetä 😀 Osmopure tai vitargo käyttöön + siihen joku laadukas eaa käyttöön.
En vaa ymmärrä jos pelataa huipulla et miksi vedetään jotain 6/10 tuotetta jos tarjolla on 10/10 ….
Tämä vain tarkotus herättää ajatusta..
Ehkä tässä kohtaa asiaa kannattaa miettiä enemmän ihan vain sponsoroinnin ja urheilijan taloudellisen tukemisen näkökulmasta. Ihan jonoksi asti ei viime vuosina ole näitä sponsoreita ollut Harrinkaan takana ollut, joten hienoa että tukijoita nyt vihdoin löytyy. Ja onhan esimerkiksi Coca-Cola toiminut olympialaisten yhtenä pääsponsorina kohta sadan vuoden ajan, mutta varmaan tiedostetaan että kyseessä ei ole mikään ravintotieteisiin nojaava yhteistyökuvio.
Kaikki on myös aina suhteellista, vanhoina hyvinä aikoina röökifirmat olivat aktiivisia sponsoreita urheilun puolella. Joten tätä nykyä jos joku ottaa nokkiinsa siitä, että meillä on urheilijan tukena urheilujuomamerkki, niin vähän turhan herkässä ollaan kritiikin kanssa.