Voi kurjuus. Ei päästy tänään Henryn kanssa oikein missään vaiheessa omalle tasollemme, ja vaikka saimmekin väännettyä toisen erän matsipallojen takaa kotiin, niin kolmannessa erässä tuli yksinkertaisesti tyrittyä liikaa. Aika huonot fiilikset jäi tästä matsista, eikä kisasta ylipäätänsäkään hirveästi jäänyt käteen, mutta ei auta kuin kääntää katseet eteenpäin.
Perjantaista jäi hyvät fiilikset, ja vaikka kehojen kanssa oli meillä Henryn kanssa kummallakin omat pikku murheemme, niin saimme vedettyä lauantaina ihan onnistuneet kevyet treenit. En ihan täysillä laittanut jalkaa liikkeelle, mutta kantapään kipu pysyi hyvin aisoissa, ja lyönti tuntui muutenkin ihan kelvolliselta. Lämpötila kohosi taas viikonlopuksi hieman korkeammalle, ja oman mausteensa toi Ontarion osavaltion pohjoisosassa riehuvat maastopalot, joista leviää reilusti savua myös Toronton ilmaan.
Matsimme oli tänään sunnuntaina ohjelmassa vasta illalla, joten aamu meni lepäillessä ja kävelylenkillä, kunnes lähdimme kello 13 ajelemaan kohti kisapaikkaa. Bollasimme lyönnit läpi noin 45 minuutin ajan kello 14.30, minkä jälkeen oli myöhäisen lounaan vuoro ja pieni odotus ennen matsin alkua. Huolelliset lämmittelyt vielä alle ja hieman kello 18 jälkeen oli meidän vuoromme astua Grandstandille.
Matsin ensimmäiset syöttövuorot olivat vakuuttavia, ja minullakin peräti ottelun kolme ensimmäistä syöttöä olivat ässiä. Palautuksissa emme kuitenkaan päässeet kovin hyvin luomaan painetta. Heikko kämmen ja kaksi tuplaa toivat vastustajille kolme murtopalloa syöttäessäni 3-3 -tilanteessa, mutta tuosta saimme käännettyä pidon kotiin. Sama ei kuitenkaan onnistunut Henryn syöttövuorossa 4-4 -tilanteessa, kun Smith rankaisi murtopallossa erinomaisella rystypalautuksellaan. Emme saaneet enää murtoa takaisin, ja ensimmäinen erä meni siis vastustajille.
Toisessa erässä jatkoimme tärkeästi omien syöttöjen pitämistä, mutta palatuksissa taso vain tuntui laskevan matsin edetessä. Murto ei ollut kumpaankaan suuntaan lähelläkään ja niinpä erä ratkaistiin tie breakissa. Siinäkään ei minibreikkejä meinannut tulla millään, sillä ensimmäiset 18 pistettä pelattiin syöttäjien voittamina. Selvitimme kaksi vastustajien ottelupalloakin ja lopulta jyrkkä rystyni toi 9-9 -tilanteessa minibreikin. Ja hyvä syöttö petasi meille voiton sitä seuranneessa eräpallossa. Kolmas erä ja match tie break kutstuivat siis taas.
Saimme tärkeän minibreikin alle MTB:ssa siirtyen 3-1 -johtoon, mutta harmillinen drive-volleyni verkkoon 3-2 -tilanteessa tasoitti tilanteen. Smithin puoliksi pokalla lyöty palautus 4-5 -tilanteessa toi puolestaan vastustajille minibreikin, kun en ihan ylettynyt palloon verkolta, mutta Henry sai kuitenkin hienolla palautuksellaan kavennettua 5-7 -tilanteessa. Smith löi kuitenkin sitä seuraavaan pisteeseen kämmenen linjasta läpi, ja vaikka pääsin vielä sekä 7-8 – että 7-9 -tilanteissa hakemaan ohitusta kämmenelläni niin ei vain löytynyt onnistumisia ratkaisupaikkaan.
Aika tyhjä oli olo matsin jälkeen, sillä olihan tappio valtava pettymys. Kantapää pysyi mukana suorastaan hämmästyttävän hyvin, mutta muuten oltiin kyllä pahasti tuuliajolla. Syöttö ei kulkenut kaksisesti kummallakaan, ja tuplia tuli yhteensä peräti yhdeksän, mutta vielä enemmän pihalla oltiin palautuspelissä, joka vielä tuntui vain huononevan matsin aikana. Ei löytynyt takakentältä minkäänlaista pallokontrollia, ja virheitä tuli vähän joka suuntaan. Välillä toki tuntui, että varsinkin omassa palauttamisessa tuli erinomaisiakin lyöntejä, mutta joko ne olivat hiuksenhienosti ulkona tai sitten mokasimme seuraavan lyönnin. Emme saaneet aikaikseksi ainuttakaan murtopalloa koko ottelussa, mikä on aika suuri kontrasti edelliseen kohtaamiseen verrattuna, kun murtopalloja oli Eastbournen 6-3, 6-3 -voitossamme peräti kuudessa eri palautusvuorossa.
Henkisestikään emme päässeet matsissa oikein missään vaiheessa parhaalle tasollemme. Toisessa erässä pidimme kyllä hienosti pään kylmänä ja kuin ihmeen kaupalla kiinnitimme itsemme vielä mukaan taisteluun otteluvoitosta, mutta lopulta tuli tuokin mahdollisuus heitettyä hukkaan. Tuntui, että melkein jokainen hävitty syöttöpiste oli meiltä enemmän lahjoitus vastustajien suuntaan kuin heidän hyvyyttään ja jotenkin sama fiilis jäi myös koko matsista. He eivät juurikaan tehneet tyhmyyksiä, mutta eivät he myöskään mitään erityistä esittäneet. Me emme vain saaneet peliämme millään kunnolla raiteilleen. Tai no kyllähän vastustajat varsin monipuolisesti syöttivät, ja erityisesti täytyy nostaa hattua Rombolille, joka syötti jatkuvasti kakkosia kenttään yli 170km/h nopeudella.
Olosuhteet ovat täällä Torontossa olleet alusta alkaen todella hankalat, eikä tänäänkään pallo tuntunut millään pysyvän jänteissä. Laitoin kiloja kireämmälle kuin koskaan aikaisemmin, mutta silti kontrollia ei välillä tuntunut olevan ollenkaan, vaan pallot sinkoilivat ihan minne sattuu. Aika suuresti syytän tuosta surkealaatuisia palloja, mutta toki ne ovat samat kaikille. Mutta vaikeaa se on kun pallot eivät tunnu pomppaavan suoraan edes kädellä pomputellessa ja tuntuvat olevan aivan eri kovuisia keskenään. Ei ole tarkoitus selitellä virheitään, mutta tässä vielä vertailun vuoksi Taylor Fritzin ja Andrey Rublevin medialle antamat kommentit palloista edellispäiviltä:
“Like, I’ve been having an incredibly hard time just putting the ball in the court. Typically, when I’m missing shots, I know exactly why I’m missing. I know what I did wrong. Like the first couple of days I was here and even in my first round match, there are balls going ten feet long that feel exactly the same as the one that was just right before it went in. So I just felt like in general, the conditions are… It’s been really hard to just play good tennis. I think there’s a lot of like ugly tennis, there’s a lot of people double-faulting, a lot of mistakes.” – Taylor Fritz
”Here, the courts are super fast and it’s super tough to control the ball. Like the ball flies everywhere. It’s super tough to hit in a rhythm. Looks like it’s altitude here but it’s not. But the ball flies sometimes a lot out of sense. Like you are doing the same thing and the ball flies five metres out. And happens to everyone. If you check the matches, if you check the practices, it’s really tough to control, to play in a rhythm for a while, even on practice when you’re hitting from the middle.” – Andrey Rublev
Tämän enempää ei siis valitettavasti jäänyt Torontosta käteen. Toki toissa vuonna ensimmäistä kertaa täällä pelatessa matka päättyi jo ensimmäiselle kierrokselle eli tuosta on päästy eteenpäin, mutta paljon enemmän oli tietysti toiveissa. Peli ei kuitenkaan ollut meillä Henryn kanssa kummallakaan ihan täydessä virityksessä. Ei siis voi muuta kuin jatkaa treenejä.
Kantapääni vaatii varmasti päivän tai parin levon, mutta Cincinnatin kisa alkaa nelurin osalta vasta viikon päästä maanantaina, joten ei tässä sinänsä hätää ole. Suuntaamme seuraavaksi porukalla Henryn luokse Chapel Hilliin, jossa saamme hitsattua tiimihenkeä ja yhteispeliä varmasti taas parempaan suuntaan. Ja päivä päivältä myös Pohjois-Amerikan kuumat olosuhteetkin alkavat tuntua normaalimmilta. Ja pallotkin toivottavasti pysyä jänteissä. Aina ei voi voittaa, mutta onneksi kisoja tulee aina lisää. Vamos!
Uskoakseni puhun kaikkien puolesta, odotamme vesi kielellä raporttia Henryn kokkauksista.
Hei Harri – varmasti ottaa pannuun. Tämmöistä se on, pienestä on voitot kiinni etenkin nelurissa. Olisi aivan eri asia jos olisitte hävinneet 6-2 6-2 mutta ei tämä välttämättä paljon lohduta. Positiivisena sanottakoon että parempi että piiputtaa täällä kuin slameissä.
Olen monesti miettinyt miten vaikeaa on saada takkiin vaikka kaikista otteluista voi saada positiivista materiaalia. Hyvin itsekin analysoit pelejänne. Kaikki päivät eivät vaan ole hyviä. Eikä pidä unohtaa että joka turnauksessa puolet porukasta lähtee laakista kotiin jo ensimmäisen ottelun jälkeen, ja melkein joka kerta mukana on myös isoja nimiä. Häviämisen oppiminen onkin ehkä tärkeämpää kuin voittamisen.
Pitäkää hyvä breikki Henryn luona ja sitten vaan ilolla menoksi taas.
No, Seppo Rätyä lainatakseni, niin Kanada on paska maa 🙂 Mutta ei se teidän peli niin katastrofaalisen pahalta näyttänyt, joten chins up! Ja Henryn Shepherds Pie tai muuta vastaavaa herkkua suuhun siis! Vamos!
Nyt jäi peli näkemättä, niin joutuu raportin perusteella kommentoimaan. Kantapään kestämistä etukäteen jännitettiin, mutta kuulosti siltä, että se oli lopulta ainoa onnistunut asia koko ottelusta. Kova pettymyshän tuo tulos on, mutta laitetaan se outojen pallojen piikkiin ja matka jatkuu eteenpäin.
Otetaan positiivisena se, että vaikka teillä ei mielestänne onnistunut oikein mikään, niin silti pääsitte taistelemaan otteluvoitosta. Nyt vaan teipataan miehet ja peli kuntoon, minkä jälkeen on taas vain taivas rajana.
Katsoin ottelun suorana, joten ilmaisen oman näkemykseni pelistä. Vastustajat olivat selvästi parempia palautuslyönnneissään. Teillä kummallakin oli soittain vaikeuksia syöttöjen sekä etenkin palautuslyöntien kanssa. Pelien voittamisen avain kyllä on vahvasti sidoksissa niin syöttöjen kuin palautuslyöntien onnistumisissa. Niin se valitettavasti oli nytkin.
No, ei elämä toki tähän yhteen peliin kaadu vaan täyttä höyryä eteen päin ja uusia tuulia kohti. Vanhaa sanontaa lainatakseni; ”kyllä se päivä paistaa vielä joskus risukasaankin”. 😀 Taitaa olla jokseenkin liian vahva vertaus, mutta menköön tällä kertaa.
Onnea seuraavaan Cinnicatin turnaukseen!!! Toivottavasti pelien osa-alueet ovat nyt kunnossa.
Ei ollut hyvä päivä täälläkään: tietsikkani pimeni just ennen ratkaisevaa tiebreakkia, joten jouduin tujoittelemaan pelkkiä vaihtuvia numeroita kännykällä loppupelin 🫣 Noh, voitto on joskus niin pienestä kiinni, mutta onhan se teiän parempi suunnata nyt yhdessä Henryn luo treenaamaan ja nauttimaan (Henryn kokkauksistakin!?), kun että pitäisi jatkaa siellä Torontossa huonoissa olosuhteissa ja huonoilla palloilla kärvistelyä. Saatte varmasti paljon hyvää aikaseksi tulevan viikon aikana ja sitten taas uusilla voimilla ja innolla seuraavaan kisaan! Ootte superpari 💪💪
Pystyin katsomaan vain ekan erän, minkä jälkeen menin nukkumaan vielä ihan luottavaisin mielin. Erän alkuhan oli kuin unelmaa. Mutta se, että voittaa surkealla pelillä (kuten itse kuvailet) tokan erän ja häviää MTB:n noin niukoin numeroin, niin se on jo melkein voitto. Eihän tämä tietenkään lohduta, koska haluaisitte säilyttää hyvän tasonne läpi matsin, mutta kuitenkin…
Kotisohvalla uskotaan, että saatte taas juonen päästä kiinni ja sukellatte siihen flowputkeen, jossa pelaaminen on silkkaa nautintoa !!! Tsemppiä seuraaviin koitoksiin 😃👍.
Heräsin katselemaan pelin siinä toivossa, että rauhallisesti ja päättäväisesti poijjaat hoitaa sen kotiin. Vaan vielä mitä! Vastassa kun olikin sähköjänikset, ja sen seurauksena jotenkin rauhaton ja hoppuilevan tunnun luova peli. Alkoi unisista silmistä melkein suonta vetään kun niin kiirettä piti. Harri oli kyllä erityisen tuikean ja päättäväisen näköinen läpi pelin, mutta ei auttanut, vauhtiveikot veivät voiton. Vaan Rombolillahan olikin aanelonen kassin taskussa; siellä oli ilmeisesti kirjattuna kikat teidän kaatamiseksi. Tuskin se ainakaan kauppalappu oli, jota tauoilla tavaili.
Ei voi mittään, olisi se voinut toisinkin päin breikata, vaan kun ei niin ei.
Ja taas mennään etiäppäin, CinCin, WinWin!!!
…taitaa teiän vastustajat scoutata teiän peliä siinä määrin tiukalla seulalla, että vaikka edellisessä kohtaamisessa tuli voitto helpolla, niin ei se enää pidäkään paikkaansa. Kova oli tsemppi Rombolilla/Smithillä, et teillä ei peli lähtenykään toimimaan… ja turpiin tuli! 🎾🎾🎾
Tsemppiä ja pikaisia paranemisia; Vamos!
Oisko se kuitenkin niin, että on siedettävämpää hävitä siksi, että on itse ”huono” eikä siksi, että vastustaja on taidollisesti parempi 🤔?
Hyvänä, tai ehkä ihan vaan normaalina päivänä te olette ihan huikeita 🔥eikä silloin vastustajien normipeli riitä teitä vastaan mitenkään.
Sisua ja sympatiaa 😺
Kuvaus ottelusta vastasi hyvin miltä se omaankin silmään näytti. Tuntui ilottomalta ja perässä roikkumiselta. Ihmetyttää miten ne pallot ovat niin hankalia monille/kaikille. Onko samat pallot kuin vuosi sitten ja oliko silloin samoja ongelmia? Jonkinmoinen pallojen, alustan ja sään yhdistelmä kenties. Ei pallovalmistaja varmastikaan halua, että heidän pallojaan pidetään pelitasoa laskevina, joten jotain erikoista tuossa on. Toivottavasti vastaavaa ei ole seuraavassa kisassa, vaan pallot tottelevat kaikkia normaalisti. Nyt vaan paikat kuntoon ja kohti seuraavaa turnausta.
Thank you as usual for always writing the recap! I’ve also seen the singles players comments about the balls in Toronto, and there seems to be some chaotic tennis in the past week. I read that the same balls are used for Toronto, Cincinnati and US Open, and it seems like the weather will continue to be hot, is it a matter of getting used to the conditions? It seems with doubles, where matches often seem decided by a handful of points of 3, 4 shot rallies or serve/return, having an ”off day” is just brutal- I still thought you and Henry could pull it out in the MTB though!
Henry always has a calm demeanor on court but yesterday he seems extra dour probably no thanks to the situation. I did think when he broke a smile in the 2nd set TB though that you’re definitely going to take the set, haha.
Have a good training block in NC, and onwards to Cincinnati 🙂
Tiukka matsi. Pallot on todella huonot . Olen seurannut kaksinpelejä ja kaikissa mstseissa pelaajat ihmettelevät ”minne se pallo lähti”.
Koittakaahan saada kropat kuntoon seuraavaan koitokseen 🍀🍀🎾
Tarkkaan tuli peli katsottua, mutta ei se minusta kyllä ihan noin huonolta näyttänyt katsellessa mitä itse kirjoitit, vaikkei se tällä kertaa kotiin kääntynytkään. 😊 Mutta kieltämättä heti herättyä odotti blogia ja sinun tulkintaasi siitä mikä sen ottelun käänsi.
Kotikatsomoon nimittäin välittyi teistä henkisesti kuitenkin hyvällä taistelutahdolla ja päättäväisyydellä taisteleva pari, joka ei herpaantunut vaikka tuntui, ettei mitkään pallot vaan pomppineet teille. Ehkä ripaus lisää hymyä ja armollisuutta itseä kohtaan, jos jotain olisi pakko saada lisätä ”voimajuomaan”. Mutta jotkut päivät tai hetket pelin sisällä vaan vaativat henkisesti taistelijamoodin, joku toinen hetki riittää hyväntuulinen kepeä luottamus. Kyllä te itse tiedätte mikä päivä tarvitsette mitäkin. 🤗 Ei se naurattanut Verbeekiäkään tavanomaisesti edellisessä pelissä, vaan aika vakava miestä oli hänkin.
Se mikä vastaparista taas välittyi… Niin tasaisen tappavan tehokas ”riiviövirta”! 😬 ”Sähköjäniksetkin” oli aika kuvaava kyllä aiemmissa kommenteissa, mutta pitkään mietittyäni pelin aikana sitä, että mikä ihme tulee heistä mieleen ja lopulta lamppu syttyi… SuperMariot. Teemabiisi soikin sitten koko tämän päivää päässä.🙈 Mut ekaa kertaa telkkarista peliä katsoessa jäin jumiin heidän kummankin syöttöihin ja nelinpelin taktiikkaopinnot häiriintyivät pahasti. 😂 Onneksi teille ei käy niin, mutta minä ihmettelin joka Smithin syötössä hänen kyynärpäänliikettään ja Rombolinin syötössä taas hänen jalkojensa liikettä…. Vielä siinäkin hetkessä, kun pallo oli jo teidän mailoissanne. Jotain poikkeuksellista niissä oli mikä ”hypnotisoi” oman katseen ihan liian pitkäksi aikaa, kuten siinä ”riiviövirrassakin”. 😂
Eikö varmasti siellä naurata…. Saa harmittaa!! Mutta se oli kuitenkin vain yksi peli monien loistavien teille kääntyneiden seassa. Nytpähän jalka sai varmasti kaipaamaansa lepoa enemmän ja te pääsette nyt nauttimaan matkan muista mukavista osioista, eli viettämään ystävien kesken laatuaikaa! 💪 Nauttikaa siitä nyt täysillä. 😎 Kentille ehtii pelejä takomaan taas urakalla myöhemminkin ja palaamaan taas entistä vahvempana tiiminä, kuten sanoit. Kaikella on aina se joku hassu tarkoituksensa, niin voitoilla kuin häviöilläkin, vaikkei niiden lahjoja aina juuri siinä hetkessä vielä näekään.
Joten nyt vaan ”riiviöt” ja tappiot unohtaen muistelemaan niitä kaikkia hetkiä jolloin olette olleet parhaimmillane, jotta muistatte kuinka julmetun hyviä te olette!! Niitä muistoja on paljon enemmän, kuin niitä milloin peli ei ole täydellisesti kulkenut ja edelleen se on vain peli joka ei aina voikkaan kulkea täydellisesti.
Huilin jälkeen sitten taas täysillä pattereilla nautiskelemaan täydellä itseuottamuksella hymyhuulilla uusista taisteluista! 😊🎾 Vamos!!! 🔥
Monista sievistelyistä ja lohdutteluista huolimatta tosiasia on, että käsittämättömän huonosti pelasitte. Ovat kolleganne saaneetpallot kohtuullisesti hallintaan. Tekin sen osaatte kun ette jää ihmettelemään ja valittamaan. Ei pallo ujolla lyönnillä tai kontraamalla koskaan mene haluttuun suuntaan, lyödä sitä pitää päättäväisesti. Siitä se taas lähtee. Onnea jatkoon ja uskoa omaan tekemiseen.
Se on aina yhtä hienoa, kun täydelliset amatöörit tulee kertomaan ammattilaisille ja lajissaan yksille maailman parhaista, että miten tennistä pitää pelata 🙂 Mutta, toisaalta, tämä on ehkä se hinta mikä Harrin pitää välillä sietää kun internetin ihmeelliseen maailmaan on päätynyt urastaan kirjoittelemaan.
Joo, kun on lähtenyt tekemään peleistä analyysejä, niin silloin pitää olla valmiutta myös vastanottamaan ns. amatöörien ajatuksia pelistä. Näin on nähdäkseni myös ollut. Kun puhutaan tietenkin ammattilaisten pelistä, niin katselijoilla lienee oikeus odottaa myös ammattilaisen otetta peliin ja kertoa omia mielipiteitään? Eikös vain? Miten ihmeessä toiset ammattilaiset hallitsevat samoja palloja paljon paremmin ottein? Tämän saman on myös Harri itse tuonut omassa pelin analyysissaan esiin, vaikkakin toisin sanoin.
Jollain tapaa Harrin ja Henryn viimeisissä peleissä paistaa läpi yhteisharjoittelun liian vähäinen tulos. Onko totta vai tarua, mutta näin ainakin itse olisin valmis päättelemään, kun toisille vastustajille ei ole ollut kovinkaan suurta pallo-ongelmaa. Vrt. vaikkapa Glasspool-Cash, jotka pelaavat finaalissa, jälleen.
Se on toki näin, että kun että kun on ammatillista polkuaan lähtenyt jakamaan, niin amatöörien kommentteja pitää jossain määrin olla valmis tottakai ottamaan vastaan.
Mutta, jos oma kontribuutio on todeta hankalan tappiollisen matsin jälkeen että pelasittepa huonosti, ja että palloa kannattaa lyödä lujaa ja mailan keskiosalla, niin ehkä sen tyyppisen palautteen voi rohkeasti pitää vain itsellään. En tarkoita sitä, että aina pitäisi olla hymistelemässä ja taputtelemassa selkään, mutta mikä tarve on käydä toteamassa että pelasitte ”käsittämättömän” huonosti ja ns. lyödä lyötyä. Harri on toki varmasti itse itsensä kovin kriitikko ja välillä kirjoituksissaan ui turhankin syvissä vesissä, että tuskin näistä hirveästi ottaa itseensä. Silti kommentointimahdollisuus ei tarkoita sitä, etteikö kannataisi pohtia hetki jos toinenkin, että onko tämä nyt tosiaan se kommentti jonka haluan tappiomatsin jälkeen lähettää. Mielestäni on uskomaton etuoikeus päästä näin läheltä seuraamaan Harrin uraa, sen vuoksi miestä pitää mielestäni kohdella kommenttiosastolla myös asiallisesti ja kunnioittavasti.
Sanot ”En tarkoita sitä, että aina pitäisi olla hymistelemässä ja taputtelemassa se”lkään, mutta mikä tarve on käydä toteamassa että pelasitte ”käsittämättömän” huonosti ja ns. lyödä lyötyä.”
Hymistelyä ei pitäisi kirjoittaa laisinkaan tappiollisen oeetelun jölkeen. Eikä liioin milloinkaan. Ammattipelureillekin sattuu aina jokaikisessä pelissä parannettavaa. Sellaista pirttihirmua ei olekaan joka olisi täydellinen. Mutta ammattipelimies kyllä osaa ottaa vastaan katselijoiden kritiikin silloin kun se on esitetty asiallisesti, eikä syyttelevään sävyyn. Joskus saattaa pelimies ottaa esitetyistä kriittisistä kommenteista oppia harjoitteluun. Sivusta kun monta kertaa näkee paremmin pelin koko kuvaa kuin itse kentällä ahertaessa. Saman kyllä voi pelimies itsekin todeta katsoessaan videotallenteen pelistä. Tallenteen katsoessaan voi sitten olla esitettyjen kommentoijien kanssa samaa tai eri mieltä. Ammattimies osaa tuonkin ihan itse päätellä ja jatkaa omaan tahtiin pelin harjoittelua ja pelaamista.
Kaikki edellä sanottu on omasta mielestäni sanottu yksinomaan positiivisessa mielessä. Harri ja Henry ovat kumpainenkin ammattimaisia pelimiehiä, joten he eivät sivullisten neuvoja kaipaa. Ihmisluonne vain taitaa olla sellainen, että neuvoja on hyvä jaella. 😀 😀
Toivotaan Harrille ja Henrylle hyvää tulevaa pelien parissa ja ennen kaikkea yhteisen harjoittelun parissa. Hymyilkää, se auttaa pitkälle!