Harmin paikka, yli puoli vuotta vierähti ilman ensimmäisen kierroksen tappiota, mutta tänään tuo putki pääsi katkeamaan. Vastustajat pelasivat rennosti ja hyvällä itseluottamuksella, kun taas meille osui heikko alku, eikä lopussakaan pallot oikein pomppineet, vaikka loistava nousu toisen erän voittoon tehtiinkin. Cincinnatin keikka jäi siis lyhyeksi, mutta onneksi kehossa tuntuu olevan parempi vire kuin pitkään aikaan, ja tässä on vielä aikaa kunnon treenijaksolle ennen US Openia.
Tiedossa oli, että Pohjois-Amerikan kesässä saa välillä hikoilla tosissaan, mutta sunnuntain treeneissä pääsivät olosuhteet silti yllättämään. Pari tuntia vedettiin yhteensä päiväsaikaan ensin keskenämme Henryn kanssa ja sitten pisteitä pelaen italialaisten kanssa, mutta pian treenin jälkeen pääsin pitkästä aikaa maistamaan oikein kunnon kramppeja, kun nesteytys ei kovasta yrityksestä huolimatta ollut riittävää. Loppupäivä menikin sitten hyvällä omallatunnolla hotellilla leväten ja tähän päivään huolella tankaten.
Otteluohjelma löi meille päivän ensimmäisen ottelun kentälle 4, joten herätyskello soi seitsemältä, ja juomatankkaus oli hyvä laittaa heti käyntiin. Suuntasimme kenttiä kohti kello 8 ja löimme lyönnit läpi 9.15 alkaen. Aamu- ja iltalämpötilat täällä Cincinnatissa ovat olleet varsin miellyttävät, mutta puolenpäivän jälkeen helle on noussut viime päivinä lähelle 35 astetta, minkä lisäksi ilmassa on reilusti kosteutta. Hiki siis virtaa ja iho polttelee. Vielä kello 11 keli ei kuitenkaan ollut mahdottoman kuuma, joten lähdimme hyvillä mielin taistoon.
Matsi lähti käyntiin Leheckan syötöllä, mutta heti toisessa gamessa tuli meille kylmää vettä niskaan. Henrylle osui samaan syöttövuoroon kaksi tuplaa peräkkäin ja murtopallossa luulin palautuksen lentävän pitkäksi ja jätin selvästi sisälle pudonneen pallon lyömättä. Kumpikin tsekkivastustajista syötti erittäin hyvin koko ensimmäisen erän, ja vaikka joitakin kakkossyötöllä alkaneita palautuspisteitä voitimmekin, ei vastamurtoon enää ollut asiaa. Äkkiä olimme siis erän verran tappiolla.
Kovin paljon huonommin ei olisi myöskään toinen erä voinut alkaa. Vastustajat saivat palautuksia takaisin, ja töppäsin pari kertaa verkolla Henryn avaussyöttövuorossa, minkä myötä olimme jälleen heti alussa murron perässä. Ei näyttänyt kovin hyvältä. Mutta helpolla ei meidän tiimimme luovuta. Saimme pikkuhiljaa paremmin ja paremmin palautuksia kenttään ja 0-1 -tilanteessa vain Leheckan verkkonauhasta Henryn mailan yli murtopallossa pompannut kämmen piti murron edun tsekeillä. Seuraavat kaksi paikkaa saimme 1-2 -tilanteessa, mutta nuo Mensik selvitti huippusyötöillä. Kunnes vihdoin hurja takaa-ajomme 2-3 -tilanteessa palkittiin. Ensimmäiset kaksi murtopalloa Lehecka selvitti, mutta kolmannessa Henry pelasi upeasti takakentältä ja tein lopussa oikea-aikaisen liikkeen verkolta.
Tiukkoja paikkoja oli kuitenkin vielä tuonkin jälkeen edessä, sillä jouduin pelastamaan ensimmäisen kerran ottelussa murtopalloja heti seuraavassa gamessa. Mensikin palautus oli 30-40 -tilanteessa verkkonauhan kautta leveä, minkä jälkeen rohkea kakkoseni 40-40 -tilanteessa palkittiin. Me emme tuon jälkeen enää murtopaikoille päässeet, mutta jouduin vielä 5-5 -tilanteessa tukalaan tilanteeseen 15-40 -tilanteessa syöttövuorossani. Kolme erinomaista ykköstä ja Henryn vahva verkkopeli pitivät meidät kuitenkin edellä. Ja tie break oli loistava. Löimme molemmat erinomaiset palautukset heti kärkeen, ja vaikka tsekit yhden minibreikeistä saivatkin takaisin, oli Henryn refleksivolley 6-3 -tilanteessa herkullistakin herkullisempi. Kolmas erä kutsui.
Mensik aloitti MTB:n ässällä, kun taas Henrylle lipsahti kaksoisvirhe 1-1 -tilanteeseen. Saimme minibreikin kuitenkin 1-3 -tilanteessa takaisin Henryn hienolla kämmenellä. 3-3 -tilanteen piste ei kuitenkaan olisi paljoa epäonnisemmin voinut kääntyä, kun Henry löi kämmenensä verkon vierestä, eikä Mensikillä ollut mitään aavistusta pallon tulo- tai menosuunnasta, mutta pallo kimposi mailan pokasta lobbina aivan meidän puolemme takakulmaan. Hyvät syötöt venyttivät tsekkien johtoa, ja heidän verkkonauhapalautuksensa jälkeinen taistelupiste verkolla päättyi sekin väärin päin 3-6 -tilanteessa. Lisää hyvää syöttöjä veivät vastustajat jo 4-9 -johtoon, ja vaikka nuo kaksi ottelupalloa selvitimmekin, karkasi palautukseni 6-9 -tilanteessa mihin sattuu. Kovasti taisteltiin, mutta ei vain tänään riittänyt.
Vaikea matsi oli tänään jo ennakkoon tiedossa, mutta kyllähän sitä paljon mieluummin olisi kentältä voittajana poistunut. Kumpikin vastustajista voitti eilen omat kaksinpelinsä, ja he olivat näin ollen olosuhteiden kanssa varsin sinut, eikä nelinpelin puolella tarvinnut myöskään turhaan ottaa paineita. Voitto olisi kiva, mutta tappio ei varmaan juurikaan harmittaisi. Melkeinpä pahin mahdollinen kombo, kun meillä taas tappio olisi kova pettymys, ja kyseessä oli ensimmäinen matsi.
Ottelun alku oli kyllä aika heikko, ei siitä mihinkään pääse. Kovia syöttäjiä vastaan murron takamatka on tällaisella nopealla kentällä aina paha paikka, emmekä me tuosta nyt toipuneet. Ja samaa kaavaa ei missään nimessä olisi pitänyt toistaa toisessa erässä. Mutta onneksi palautuspeliin alkoi alun jälkeen löytyä koko ajan paremmin ideaa ja ansaitsimme kyllä lopulta toisen erän voiton. Aloimme lukea vastustajien syöttösuuntia yhä paremmin ja rankaisimme kakkossyötöistä. Omissa syötöissäni olin toisen erän lopussa pari kertaa tiukassa paikassa, mutta hieno tasonnosto noihin paikkoihin nostaa kyllä syöttöpelini kokonaisuutena selvästi tänään plussalle.
Henkisesti matsin analysointi on ehkä tavallista monimutkaisempaa, sillä olihan varsinkin ensimmäinen erä vähän huolestuttavaa tekemistä. Mutta 3-6, 1-3 -tilanteesta huolimatta löysimme oikeain taistelumoodin ja voitimme toisen erän nostaen oman tekemisemme laatua. Ei tuota kannata missään nimessä unohtaa, vaan se on iso positiivinen asia. Olisi todella helppoa vain todeta tuossa kohtaa, että ei taida tänään kulkea ja ottaa niin sanottu virkamiestappio suoraan kahdessa erässä lukuunsa.
Kolmannen erän tie break on aina jossain määrin kolikonheittoa, ja valitettavasti nyt tuli toinen tappio peräkkäin. Tällä kaudella saldo on edelleen positiivinen 10-8, joten ei tässä kannata kovin suuresti paniikkinappulaa painaa, mutta ainahan sitä haluaisi vielä enemmän. Vastustajat eivät tänään antaneet yhtään ilmaista, syöttivät hyvin ja löivät pari osittaista tuurilyöntiä. Meillä taas eivät palautukset osuneet. Aika pienestä se voi tennisottelu olla kiinni.
Se on mahtavaa aikaa, kun tuntuu, että melkein jokainen matsi tulee melkein millä vain keinolla kotiin, kuten vaikkapa meillä oli vuosi sitten keväällä tai vaikkapa mitä Cash/Glasspool ovat viime aikoina esittäneet. Wimbledonissa käänsivät meitä vastaan kolmen matsipallon takaa voittoon, Torontossa pelastivat useita matsipalloja niin ensimmäisellä kierroksella kuin finaalissakin ja puolivälierässäkin seivasivat vastustajan eräpallon verkkonauhapompulla. 😅 Mutta väkisin tulee myös niitä jaksoja, kun useampi ottelu kääntyy pienellä marginaalilla vastustajille. Varsinkin näin isompiin kisoihin keskittymällä ja venytetyillä ATP1000-kisojen kestoilla voittojen vähyys voi alkaa äkkiä kalvaa mieltä, mutta on niitä voittoja kuitenkin tällä kaudella kasassa jo 34 kappaletta, yli tuplasti enemmän kuin tappioita.
Nämä loppukesän Amerikan kisat eivät ikinä oikein ole minulle pelillisesti olleet suosikkikohteita, sillä olosuhteet ovat yksinkertaisesti niin kaukana siitä, mihin olen suurimman osan tennisurastani tottunut. Yli 30 asteen helle ja aivan kivikovat sekä painavat Wilson US Open -pallot ovat sellainen yhdistelmä, etten oikein millään meinaa löytää lyöntiin totuttua kontrollia. Vaikkapa tänään MTB:ssä löin kaksi ykkössyötön palautusta mielestäni ihan täydellisesti aivan keskelle jänteitä osuneella palautuksella, mutta kumpikin lyönneistä jatkoi vain matkaansa ilmassa pari metriä liian pitkälle. Samoin kävi useammalle lobbille ja jopa toisen erän 0-0, 30-30 -tilanteen helpohkolle volleylle, jota tuskin hipaisin, mutta joka ei silti laskeutunut edes lähellekään takarajaa.
On jännä, miten erilailla tennispallo käyttäytyy eri olosuhteissa, ja vaikkapa viime viikon treenit Chapel Hillissä sisäkentällä tuntuivat siltä, että palloa saattoi sen karkaamatta leipoa lähes kuinka kovaa vain, mutta nyt täällä Cincinnatin helteessä edes kaksi kiloa kireämmät jänteet eivät tuo palloa alas ennen takarajaa. Sama koskee myös syöttöä, varsinkin flätti-syöttöä, jota käytän normaalisti aika paljon, sillä tuntuu, että pallon pitää mennä aivan nauhaa hipoen verkon yli tai muuten syöttö karkaa pitkäksi. Sisäkentällä tai viileämmässä kelissä marginaalia tuntuu jotenkin olevan aina selvästi enemmän, pallon lentokaari on yksinkertaisesti jyrkempi paraabeli.
Sopeutuminen on toki yksi tärkeimmistä tennispelaajan ominaisuuksista, joten ei tässä ole tarkoitus sen kummemmin tappiota selitellä. Avata vain tunnetta, mikä pelikentällä viime viikkoina on ollut. Jokaisella pelaajalla on varmasti suosikkialustansa ja suosikkiolosuhteensa, minulle ne eivät vain ole nämä heinä-elokuun Amerikan kilpailut. Alkuvuoden kovan kentän kisat pelataan Dunlop ATP-palloilla, joissa on mielestäni huomattavasti parempi tuntuma, mutta toisaalta joidenkin pelaajien mielestä ne taas ovat ihan liian pehmeitä tai kuluvat liian nopeasti. Minusta taas nämä US Open Extra Duty -pallot ovat kuin pesäpalloja, eikä edes niiden karva muutu kuluessa yhtään pörröiseksi, katoaa vain ja pallosta tulee melkein kuin kuulia. Käytetyt pallot ovatkin jopa nopeampia kuin uudet.
Se siitä, laukut on nyt taas joka tapauksessa pakattu, ja 18 putkea kisapalloja kotiintuomisina tuliaisina, jottei ainakaan palloista jää seuraava treenijakso kiinni. Ehdin Finnairin kyytiin Chicagosta jo vielä tänään maanantai-iltana, jos ei American Airlinesin lyhyt ensimmäinen siivu matkasta enää alustavasta puolesta tunnista kovin paljoa enempää myöhästy. Tarkoitus oli tulla kotiin vasta viikon päästä, mutta onpahan nyt ainakin aikaa kunnon treenipätkälle.
Rehellisesti sanoen flunssat ja fyysiset krempat ovat estäneet monta tarvittavaa treenijaksoa tämän vuoden aikana, mutta josko nyt saisi ehjän 10 päivän vedon tähän kohtaan tehtyä, niin US Openissa voisi olla taas ihan eri ääni kellossa. Tosi positiivisena asiana voi pitää sitä, että kantapää selvisi matsista tänään erittäin hyvin. Torontossa tullut ultraäänellä havaittu repämä kantakalvoon ei kuulostanut aluksi kovin positiiviselta uutiselta, mutta lääkärit osasivat kertoa, että joskus tuollainen repämä voi alun kivun jälkeen helpottaa tai jopa poistaa plantaarifaskiittiin liittyvät kivut. Ja siltä se tosiaan nyt tuntuu. Toki teipillä mentiin kaikki treenit ja matsit, mutta viimeiset päivät lähes täysin tuntemuksitta. Muitakaan kipuja ei kehossa tällä hetkellä tunnu ollenkaan, edes selässä, joten on tässä toivoa paremmasta. 😉
Palailen siis nyt Suomeen, jossa on tarkoitus tarttua rehellisesti härkää sarvista ja tehdä sitä kunnon pohjatyötä seuraavia kisoja varten. US Open alkaa nelurin osalta vasta perjantaina 29.8. joten treeniaikaa on reilusti. Ja New Yorkiin tulee sitten mukaan koko valmennuskomppanja ja oma fyssarikin, joten eiköhän siellä ole mies taas täydessä iskussa. Unohtamatta Henryä, joka saa Calvinin kanssa vedettyä hyvät valmistautumiset kotonaan tulevat pari viikkoa. Uskotaan ja luotetaab, että aina on parempaa tiedossa edessä päin, vamos.
Jep pienestä on voitot kiinni ja taaskin oli niukka tappio eli ei pidä masentua. Mensik on ihan ihme ukko – todella kova luu kun sille päälle sattuu. Ja myös nelurissa varteenotettava pelaaja.
Hyviä treenejä sinulle Harri – matka jatkuu.
Kiitos tsempeistä, Mensik on tosiaan kova kaveri. Nyt vain treeniä lisää!
Heikkoja jaksoja tulee ja menee eikä tässäkään kyse liene sen kummemmasta. Analyysit tehty ja kun tiedetään, miten edetään, niin ei muuta kuin tuulta päin. Kokemus, rekordi ja kanssakulkijoiden tuki varmasti jeesaa. Siihen sekaan sopii monensortin kannustukset, joten isot tsemit tuleviin viikkoihin! Iso Omena kutsuu.
Kiitos kannustuksesta ja tsempeistä. Säästetään parhaat pelit US Openiin. 🙂
Nollaus resetointi ja ajatus muualle, ne Henryn kokkaukset? 🙂
Siinäkö se meni pieleen, kun syötiin vain ravintolassa? 😰
Tää oli etukäteenkin vaikea matsi eikä itse ottelu siinä mielessä tuottanut pettymystä. Vähän Henryn alotussyöttövuorot on kuitenkin pitkin kevättä pettäneet ja sitä kautta matsissa kuin matsissa jotunut altavastaajaksi heti alussa. Semmomen astelma ei nopeilla alustoilla ole kovin helppo. Onko liikaa paineita vai liian rento olo…???!!! Tilanne kaipais hyvän lorjaussarjan ennen USopenia… 🎾😉👍
Menestystä ja tsemppiä; Vamos!
Vaikea matsi siitä tuli, eikä aloitus ainakaan helpottanut. Jokaiselle tulee pieniä suvantovaiheita vuoden mittaan, kyllähän Henryn syöttö edelleen on yksi kiertueen parhaista. Vähän lisää treeniä alle ja uudella itseluottamuksella kohti New Yorkia!
Pirskatti!!!!! Mut eipä näitä auta päähänsä säilöä, ja nuo sinun syväanalyysisi ovat hyvää nollausta täällä katsomopuolellakin. Ja vaikkei tämä nyt sananmukaisesti onneksi pätenytkään, niin kantapään kauttahan uutta opitaan. Kivoja kotihetkiä!!!!
Niinpä! Kotoa uutta virtaa peleihin ja kantapää kunnossa kohti New Yorkia 💪
Mutta nostona että Rombol ja Smith ovat taas mukana Alt statuksella. Olosuhteista sen verran että varmasti tuo pallot ja Amerikan mantereen kesä eivät ole helpoin como. Ensi vuonna viikko treeniä Floridassa alle niin on kuin olisi happiteltassa käynyt. Vielä palloista: oliko Atp:n sivuilla jotain juttua että ensi vuonna niitä harmonisoitaisiin että olisi vähemmän variaatioita?
Smith on mukana lähes kisassa kuin kisassa ALT-statuksella, uskomaton mies. 😅 Floridassa alkaisi varmaan ukko piiputtaa aika nopeasti, siellä on kuitenkin vielä muutama aste Cincinnatiakin kuumempaa. Vaikka näkyy tuolla kaksinpelimiehilläkin olleen ongelmia kuumuuden kanssa…
Palloja tosiaan harmoinisoidaan koko ajan enemmän. Mutta se tarkoittaa lähinnä sitä, että peräkkäiset kisat pelataan samoilla palloilla, ei niinkään, että pallojen erot pienenisivät. Alkukausi Dunlopeilla, Ranskan avoimet ja edeltävä viikko Wilson RG:llä, ruoho Slazengereilla, P-Amerikka Wilson US Openeilla ja loppukausi taas Dunlopeilla. Minulle nuo Dunlopit ovat ylivoimaisesti suosikkipallot.
Kesän riennot kun ovat taakse jäänyttä elämää ja matsikin tuli aika primetime täällä suomessa. Katsoin siis matsin suorana… jep jep.
Siitäkö ruokakuvien puute johtuukin? Henry ei kokannut yhtään mitään??? On siinäkin kaveri.
Tappion voi selkeästi laittaa tuon piikkiin.
No niin, löytyi syyt tappiolle… Striimin ääressä epäonnensoturi ja ruoatkin jäi kokkaamatta. Kyllä tästä täytyy ottaa opiksi.
Hyviä päiviä kotomaassa ❤️ Ja uusilla voimilla ja säihkeellä taasen USOpeniin 💪💪
P.S. Onko tennismailasi jännitetty aina yhdellä jänteellä ja samoilla kiloilla koko maila? Vai onko mailassasi pysty-ja poikkisuunnassa erilaiset jänteet/eri kiloilla jännitetty? Tämmöstä rupesin pohtimaan 😊
Kiitos tsempeistä!
Käytän jännityksessä aina koko mailalle samaa jännettä, Luxilon Alu Power Ocean Blue 1,25mm, ja kilotkin on samat kumpaankin suuntaan vaihdellen 22-25kg välillä.
Jotkut pelaajat toden totta käyttävät eri jänteitä ja eri kireyttä poikki- ja pystyjänteille, mutta itse en ole tuollaista oikein koskaan edes kokeillut, kun olen tuntunut nykyisellä pärjäävän. Mutta voisihan sitä kauden päätyttyä vähän taas testailla. Pari vuotta sitten kokeilin luonnonjännettä poikkijänteisiin, mutta ei se ehkä kuitenkaan kaiken sen vaivan arvoista ollut.
Olipa taas hyvä ja mieliä rauhoittava analyysi. Kiitos siitä!
Hyvää treenijaksoa ja tsemppiä eteenpäin 💪
Niin, enkä siis tarkoita, että sinun hommasi olisi lähtökohtaisesti meitä (minua) turhan hermoilijoita rauhoitella 🙈
Ehkä siinä samalla tulee vähän rauhoitettua itseäänkin, kun kirjoittaa positiivisesti. 🙂 Kiitos tsempeistä joka tapauksessa!
Hyvä ja tiukka matsi, jossa alun kamala breikki vain oli liikaa takamatkaa.
Henryn syöttö on kova ja hyvä, mutta prosentit jäävät liian alas. Kokeilkaa (minun mielikseni 😀) prosenttia 65. Siis keskiarvona. Uskon, että breikkien määrä vähenee, ja Henryn stressi pienenee. Harrin syöttö on kehittynyt paljon, monestakin syystä, ja mutuna tuntuu että prosentti on noussut. Ja murtoja tulee aniharvoin. Nyt on Henryn vuoro karistaa breikit harteiltaan. Ottelun eka syöttö ruutuun (vähintään sillä 65 prosentilla), ja sentimentti sen kun paranee. Ja sitten lopuksi KäteisAllas-tyyliin kaikki taiskat kotiin. Jos ei muuten, niin huimalla onnella 😀
Pullat ovat mukavasti uunissa, eikä häviöpaniikkiin ole mitään syytä. Kaksintaistelun luonteeseen kuuluu, että se toinenkin osapuoli haluaa voittaa!
Tuollaiseen alkuun ei kieltämättä ollut varaa… Sen verran täytyi kaivaa statseista esille, että Henryn ykkössyöttöprosentti oli tässä matsissa niinkin hyvä kuin 71%. Jostain syystä sekä ykkösen (77%) että kakkosen (33%) voittoprosentti oli hänellä vain selvästi tavallista alhaisempi. Mutta yleensä nuo tilastot ovat kyllä päinvastoin eli ykkönen tippuu ruutuun vähän harvemmin, mutta piste voitetaan käytännössä aina. Ehkei minullakaan ollut paras päivä syöttäjän partnerina niin se vaikutti, ja tosiaan tuli samoihin gameihin kummankin erän alkuun nuo hävityt pisteet.
Mutta kiinnitetään kyllä noihin Henryn syöttövuoroihin vähän enemmän huomiota jatkossa, niin varmasti hyvä tulee. Aina ei voi voittaa, mutta vähän aikaisempaa useammin kyllä. 🙂
Eka erä näytti aika pahalta, mutta hyvä nousu siitä taistelemaan otteluvoitosta. Varmaanhan se hyvä peli on tosi lähellä tulla esiin, mutta nyt se vaan pitäisi saada ottelukentälle.
Sinun tuntemukset on tulleet hyvin selville, mutta olisi kyllä kiva kuulla myös Henryn ajatuksia. Turhautuminen omaan tekemiseen näkyy välillä aika selvästi ja kentällä ei ole kovin kivaa.
Nyt treeniä erikseen ja sitten toivottavasti riittävästi myös yhdessä. Ja vielä mielellään terveenä. Syksyn aikana on vielä paljon pelattavaa ja voitettavaa.
Lähellä oli erinomainen nousu ja tiedä sitten, mitä sen jälkeen olisi ollut kisassa otettavissa. Mutta näköjään jätettiin isoimmat pisteet loppukaudella, onhan siellä vielä useampi suurturnaus jäljellä.
Täytyypä kysäistä josko Henryä kiinnostaisi kirjoitella taas vuoden jälkeen uusi postaus tänne päin. 🙂
Harmi juttu, tiukka tappio. Hyvin nousitte takaisin taisteluun, mutta tällä kertaa MTB:ssä kaveri oli vähän parempi. Mutta, onpahan sauma vetää rauhassa kunnon treenipätkä ja sitten into piukassa New Yorkiin!
Onko sinun muuten tarkoitus treenata Meilahden kentillä, vai mistä löytyy ns. optimio-olosuhteet valmistautumisen osalta? Tsemppiä valmistautumiseen ja vamos!
Näinhän se juuri meni, nousu oli lähellä, mutta MTB ei tällä kertaa kääntynyt. New Yorkissa sitten!
Meilahdessa taidettiin jo nsotaa kuplat ulkokenttien päälle, joten sinne ei varmaan ole tällä treenijaksolla enää tarvetta mennä. Meillä on onneksi yksi tutun omistama yksityiskenttä hyvin käytössä pääkaupunkiseudulla, minkä lisäksi Laajasalossa on myös yksi kova kenttä ulkona. 💪
Pääsette paineitta US Openiin. Toivotaan hyvää kaaviota ja mitä vaan voi tapahtua. Olet sentään GS voittaja myös sieltä. Pidän positiivisesta asenteestasi. Olette myös voittanut GS tänäkin vuonna ja race listalla 3. joten samaa mieltä, aika hyvä vuosi ilman pari viimeistä kisaakin! 😊
Todellakin mieletön vuosi alla, ihan uran paras edelleenkin kokonaisuutena. Ja paineet on nyt pelattu pois New Yorkia ajatellen. Kovaa treeniä alle ja siellä sitten mustana hevosena pokaali kotiin 😎
Darn, I was hoping you would take a last minute wild card into Winston Salem to get a few matches in before the Open. But great you get to spend more time with family, ATP is tough life for that. Good luck at the Open.
Yeah, I guess the only real benefit of playing Winston-Salem would have been to get some more matches. But not much else to win points wise, and also staying in America for more than 6 weeks in a row would have been difficult for me. I am sure a good training block will be the optimal solution now, we have then 5 days to play practice sets with other teams in New York before the first match 💪
Nolla pinnaa jäi nyt muistuttamaan itsestään, mutta paremmat voittivat. Jotenkin kirjoituksista tulee sellainen tunne, että harjoituksissa ja muutenkin on mukavaa fiilistä ja iloakin, mutta pelikentällä ollut kovin totista ja näyttänyt hankalalta pysyä mukana. Toivottavasti ilo löytyisi myös pelikentälle.
Tuntuu hurjalta kropan totuttua aikaeroon kääntää se taas pariksi viikoksi Suomen aikaan ja sitten taas takaisin, mutta kokemusta siitä lienee sen verran, että onnistuu. Nyt ei tämän viikon osalta tarvitsekaan sitten kuin miettiä miten käy maailmanlistan ykkössijan ja nouseeko Lloyd ykköseksi, toivottavasti kyllä. Toivottavasti sekä Harri että Henry pysyvät nyt terveinä ja US Openissa näkyy kentällä iloinen ja pärjäävä parivaljakko, tsemppiä!
Kauden ensimmäinen nolla pistettä tuli rankingiin, mutta väkisinhän niitä jokaiselle joskus osuu. Ei siis murehdita sitä tai rankingia tämän enempää.
Treeneissäkin tekeminen on ollut vähän vaihtelevaa, ja yleensä matseihin on ennemminkin saatu sitä parempaa esille. Mutta nyt jäi pari viimeistä kisaa vähän piippuun senkin osalta. Täytyy keskittyä vähän kokonaisvaltaisemmin omien peliominaisuuksien parantamiseen kotona niin kyllä se vielä voitoksi kääntyy. Ja aika hyvin kokemuksen kautta on noita aikaerojakin oppinut käsittelemään. 🙂
Tänään varmistui, että ensi viikon listalla Lloyd on ykkösenä, onnittelut hänelle! Kun ei ainakaan aikaisemmin halunnut tietää kaavioita tai edes seuraavan kierroksen mahdollista vastustajaa ennen kuin edellinen peli pelattuna, niin mahtaako listatilanteesta olla kartalla ja tietää olevansa ykkösenä maanantaina…
Tämä on urheilua ja joskus osuu tappio myös aloituskierrokselle.
Sinun postauksestasi tuli kyllä hyvä mieli ja uskoa jatkoon.
Hyvää treenijaksoa ja tiimin vahvuuksilla vaan GS-kisoihin rauhallisin mielin täyslatauksella!!!
Kiva, että usko pysyy katsomonkin puolella! Nyt vain terveenä kohti US Openia niin kyllä siellä taas pitkälle mennään 💪
Ai niin, joskus kyseltiin silminnäkijähavaintoja niistä (Onse) pahvi-Harreista.
Yksi seisoi Hartolan Jari-Pekassa.
Aviator game demo version available on the app
Vai onko niin, että ”honeymoon-vaihe” eli ihana tutustumisvaihe on ohi H:n ja H:n välillä. Nyt tulisi nostaa samaistumis/jakamisvaiheen jälkeen suhde vaatimammalle tasolle eli erillistymisen ja erillaisuuden maailmaan. Tässä vaiheessa pelataan enemmän omista lähtökohdista, kilpaillaan enemmän oman itsen osaamisen kanssa. Melkein kilpaillaan toista H:ta vastaan, todistaen, että minä opin edelleen ja olen hyvä. Toki isompi ikkuna tarjoaa koko ajan raamit eli meidän (H ja H) pitää voittaa nuo verkon toisella puolella olevat. Keitä sitten ovatkin.
Muistelen, että Harri olisi maininnut joskus ammoisina aikoina, että he molemmat H:t ovat kilpailuhenkisiä. Tulkitsin silloin niin, että tämä antaisi lisäpotkua sekä treeneihin että matseihin. Molemmat ovat yltäneet supersuorituksiin, joten ehkä se keskinäinen kilpailu ei enää ole mukana lisämausteena tekemisessä… Kukaties sitäkin tarvittaisiin 😄