Doha ATP500 QF, Heliövaara/Patten – Popyrin/Tsitsipas 7-6(8), 7-6(5)

Kovan luokan taisteluvoitto kaivettiin Dohassa esiin keskiviikon myöhäisillassa, kun kuumassa vireessä olleet kaksinpelimiehet kaatuivat lähes kahden tunnin väännön jälkeen. Pisteitä voitettiin peräti 9 vähemmän kuin vastustajat, mutta näköjään ne tärkeimmät kääntyivät kotiin. Torstaina heti jatketaan, kun vastaan tulee italialaispari Bolelli/Vavassori.

Tämä kirjoitus pysyy tällä kertaa vähän tavallista lyhyempänä, sillä kello viilettää jo lähellä aamukahta, ja seuraava ottelu on ohjelmassa jo teknisesti tämän päivän puolella. Joka tapauksessa viikonlopun sairastelut olivat tänään jo hellittäneet, mutta en kyllä lähtenyt maanantain matsin jälkeen riskeeraamaan mitään treenikentällä, vaan lepäilin rauhassa koko eilisen hotellilla. Tänään otimme vähän normaalimmat lyönnit Henryn kanssa alkuillasta, ja ihan hyvältä se lyönti tuntui edelleen, vaikka toistoja oli selvästi tavallista vähemmän. Mutta voimat olivat toki selvästi normaalimpaa vähäisemmät.

Tsitsipas pelasi iltapäivästä mahtipelin kaataen Medvedevin suoraan kahdessa erässä, eikä huonosti pelannut iltamatsissa Popyrinkaan, vaikka Sinnerille taipuikin. Ei siis ollut ihme, että vastapuolella oli pallotuntuma aika kohdallaan, kun myöhäisillassa kello 21.30 neluriamme päästiin aloittelemaan. Ja selvästi voitontahtoakin vastapuolelta löytyi. Pahin mahdollinen yhdistelmä meidän kannaltamme siis. Erityisesti Tsitsipas oli palautuksissaan tosi hyvä, ja molemmilta löytyy vielä varsin kelpo syötötkin.

Ensimmäisessä erässä pelastimme kuin ihmeen kaupalla kaikki vastustajien seitsemän murtopalloa, ja lopulta pitkä tie break päättyi kuin päättyi meidän voittoomme. Toisessa erässä Henry murtui heti alkuun, mutta tasoitimme heti perään. Mursimme Tsitsipasin 3-2 -tilanteessa, ja Henry pääsi jopa syöttämään ottelusta 5-3 -tilanteessa, mutta vastustajat nousivat tasoihin ja tie breakiin. Tie breakissa riitti taas jännitystä loppuun asti, mutta lopulta 6-5 -tilanteessa ensimmäinen ottelupallo toi suuren helpotuksen. Ei siinä meinannut edes oma maila pysyä enää kädessä. 😅

Jollakin tasolla näitä matseja arvostaa minun ja Henryn yhteisellä taipaleella kaikista eniten. Ollaan täysin riittämättömällä valmistautumisella kentällä, fyysisesti paukut aivan finaalissa ottelun loppua kohti, eikä pelillisestikään homma oikein kulje, mutta jotenkin saamme silti kaivettua voittoja kotiin. Minulla oli esimerkiksi verkkopeli ajoittain täysin hukassa, eikä Henrykään saanut lyötyä muun muassa juuri yhtään hyvää iskulyöntiä, mutta missään vaiheessa ei kentällä näkynyt syyttävää sormea toista kohden. Päinvastoin jaksoimme elää hetkessä ja hyväksyä niin toistemme kuin omatkin virheemme. Olimme toisillemme parhaat mahdolliset tukijat ja yhdessä se maailman paras tiimi, joka löytää keinot päästä eteenpäin tilanteessa kuin tilanteessa.

Eikä vastapuolelta todellakaan tarjottu ilmaisia tänään. Sen välillä melkein unohtaa kuinka puhtaasti ja kovaa jotkut parhaat osaavat palloa lyödä. Ei Henrykään missään nimessä hiljaa lyö, sunnuntaina Ottokin hänen kanssaan hetken treenattuaan oli kysynyt Borikselta, että lyövätkö useatkin nelurimiehet oikeasti noin kovaa. Mutta se tempo, millä Tsitsipas tuli tänään matsin lämmittelyyn melkein tiputti minutkin kyydistä. Ja tuli myös esimerkiksi yksi Popyrinin pommikämmen minua kohti toisen erän alussa sellaista kyytiä, että oli onni, että sain sormeni ja mailan kahvani jotenkin eteen, muuten olisi sattunut aika pahasti vatsan alueelle.

Ei näitä matseja kuitenkaan tietysti vahingossa voiteta. Oma syöttöpelini toimi hämmästyttävän hyvin, eikä minua murrettu kertaakaan edes hitaalla kentällä ja kuluneilla palloilla. Henry oli puolestaan syötönpalautuksissa hyvässä vedossa, ja vei hän myös muutaman aika maukkaan takakenttärallin. Ja onnistui myös useamman kerran huippusuorituksissa juuri niissä tärkeimmissä no-ad -pisteissä.

Samanlaista venymistä tarvitaan ehdottomasti myös huomenna, kun vastaan tulee kovaan vireeseen yltyneet italialaiset Bolelli/Vavassori. Toki meidän tilastomme heitä vastaan on selvästi plussalla, eikä edellisestä kohtaamistammekaan ole kuin reilu kuukausi, mutta italialaiset voittivat viime viikolla kisan Rotterdamissa ja ovat myös kaksi ensimmäistä kierrosta täällä selvittäneet. Toisaalta on kuitenkin ihan kiva päästä välillä pelaamaan myös ihan nelurimiehiä vastaan, saadaan vähän paineen tuntua siten myös toiselle puolelle verkkoa. Matsimme on ohjelmassa torstaina kello 17 ja kenttänä tälle vuodelle uusittu Grandstand 1. Vamos!