Olipahan reissu. Tapahtumia tällä Lähi-idän kiertueella ainakin riitti, ja vaikka vastoinkäymisiä mahtui matkalle, niin ei sitäkään sovi unohtaa, että kotiin tultiin ehjinä, terveinä, monta kokemusta rikkaampana ja vielä kaksi pokaalia saavutettuna.
Lähdimme matkaan siis vajaat kolme viikkoa sitten, ja vaikken tuolloin juurikaan asiasta maininnut niin mukana oli valmentajani Boriksen ja fyssarimme Mikon lisäksi myös perheeni sekä Dohassa myös tuttu lastenhoitajamme. Harvoin on tullut seitsemän hengen voimin reissuun lähdettyä, mutta olihan tuo hyvää vastapainoa yksin tehdylle Australian matkalle.
Dohassa harmaita hiuksia aiheutti heti ensimmäisessä treenissä yllättäen kipeytynyt olkapää, jonka luulin olevan vähän vakavampikin ongelma samaan tapaan kuin vajaat pari vuotta sitten Ranskan avoimissa, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä. Kova kuume iski kuitenkin melkein heti perään, ja vaikka heti alusta asti influenssaa epäiltiin, niin missään vaiheessa en saanut testeissä positiivista tulosta. Lääkitykset aloitettiin kuitenkin varmuuden vuoksi kaikille, ja vain toinen lapsista sai yhdeksi päiväksi samankaltaisia oireita.
Eipä tuossa omasta mielestänikään ainakaan jälkikäteen katsottuna mitään järkeä ollut Dohassa ensimmäisen kierroksen matsiin kentälle mennä, mutta joskus tulee tehtyä tyhmyyksiä, ja ehkä siitä tällä kertaa tuurilla selvittiin. Olin melkein koko viikon erittäin väsynyt ja pystyin lähinnä pelaamaan matsit ja muuten vain makoilemaan hotellilla. Onneksi vaimo ja lastenhoitaja pitivät lapsista huolta, minusta ei siihen juurikaan ollut apua. Vasta Dubaissa parin päivän jälkeen olo alkoi vihdoin normalisoitua ja pääsin itsekin kunnolla mukaan kisa-arkeen.
Dubaissakin kisat sujuivat lopulta aika nappiin, ja jos pois olisi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti päästy lauantai-iltana, niin aika tyytyväisiä oltaisiin matkaan voitu kyllä olla. Mutta kuten tiedetään niin toisin kävi. Olihan se jossain määrin hurjaa, että finaali lauantaina ylipäätänsä pelattiin, kun ymmärsi miten paljon Dubaissakin ohjuksia ja droneja oli jopa siviilikohteisiin lähetetty. Parin tunnin matkan päässä Fujairahin CH-kisassa tultiin lopulta pari päivää myöhemmin lähellä tapahtuneen räjähdyksen myötä siihen tulokseen, että laitetaan kisat seis, mutta ehkä tuonkin päätöksen olisi voinut tehdä aikaisemmin. Helppoa toki sanoa jälkiviisaana.
Ensimmäinen yö Dubaissa oli aika levotonta nukkumista, mutta päivä päivältä mieli vähän rauhottui. Olihan se äärimmäisen epätodennäköistä, että meille mitään kävisi tai päälle mitään taivaalta tippuisi. Mutta epävarmuus on salakavala tunne. Kännykkäänkään ei ensimmäisen yön jälkeen tullut enää varoituksia lähestyvistä ohjuksista ja käskyä suojautua sisätiloihin, joten uskaltauduimme viettämään aikaa hotellin uima-allasalueella. Mutta ei kyllä kaupungille tehnyt muuten mieli lähteä pyörimään.
Kisajärjestäjät tarjosivat alusta asti meille jatkon hotellihuoneessa, minkä lisäksi saimme kolme kertaa päivässä ruoat hotellin ravintolasta. ATP:n porukka oli kyllä yhteydessä, mutta ehkä kunnollisen suunnitelman ja kriisiviestinnän puute alusta alkaen vähän ahdisti. Sunnuntaina ja maanantai-iltana saimme kutsun kokouksiin, joiden suhteen odotukset olivat kyllä vähän korkeammalla kuin mitä niistä saatiin irti. Lähinnä kerrottiin asioita, mitä olimme itsekin lukeneet uutisista ja että kannattaa pysyä hotellilla. Maata pitkin maasta pääsisi kyllä pois, mutta tukea siihen ei oikein ollut saatavilla. Kisan johtoa ei näkynyt kertaakaan, mutta ATP:n puolelta vakuuteltiin, että apua siltä suunnalta on odotettavissa. Mutta vähän oli kai turhautumista myös ATP:n henkilökunnan puolella, kun hekään eivät saaneet Dubain suunnalta oikein minkäänlaisia vastauksia monista lupauksista huolimatta.
Kyllähän meillä pelaajilla odotukset mahdollisten evakuointien tai maastapoistumisen avustamisen suhteen olivat aika paljon korkeammalla kuin mitä saatiin, mutta toisaalta ymmärrän kyllä haasteet tuollaisten projektien järjestämiseksi. Varsinkin, kun kyseessä oli lähes 50 hengen kokonaisuus. Emmekä suinkaan olleet ainoita ryhmiä, joita UAE:sta yritettiin auttaa pois. Ja tällaisilla hetkillä sitä muistaa, miten eri asia se on vaikkapa lentöyhtiön evakuoida omat työntekijänsä pois maasta kuin ATP:n auttaa pelaajia, jotka eivät tosi asiassa ole missään sen läheisemmässä työsuhteessa tai muussakaan kisan tai kiertueen kanssa. Jäseniä vain.
Meille muille pelaajille oli rumasti sanottuna jopa huono juttu, että kärkiprofiilin venäläispelaajat lähtivät maasta omin voimin, sillä jos heitä ei olisi saatu Indian Wellsiin ajoissa, olisi kiertueen mahdollinen imagotappio ollut paljon suurempi kuin nyt. Ja ehkä yritys saada kaikki ulos olisi ollut kovempaa. PTPA yritti ottaa kaiken irti imagohyödystä ja tarjosi sosiaalisessa mediassa näyttävästi apuaan, mutta todellisuudessa sieltä ei kyllä ollut tarjolla mitään.
Omassa tilanteessamme yritin tietysti pitää kaikki reitit auki, joten ostin jokaiselle päivälle aina uudet lennot kotiin siltä varalta, että ilmatila aukeaisi. Ja lopulta, kun paikkoja löytyi myös Muscatista, niin lähdimme kokeilemaan siis poistumista tuota kautta. Mutta kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, tuo yritys meni pipariksi. Luottokortit paukkuivat pahemman kerran tappiin, ja apuja piti pyytää Suomesta asti, että saatiin pidettyä edes joku kortti käytössä, jos tarve tulisi.
Tiistai-iltana vuorossa oli taas kokous ATP:n porukan kanssa ja nyt mukana oli ensi kertaa myös ATP:n johtoa etäyhteydellä. Tarjolla oli mahdollisuus poistua Muscatista sveitsiläisen charterin kyydissä torstaina Hurghadan kautta Milanoon, ja tämän kyydin ATP olisi meille kaikille kustantanut. Olimme ilman muuta halukkaita tuohon, mutta juuri kun olin menossa illalla nukkumaan sain ATP:n tour managerilta soiton, tule heti alas.
Hotellin neuvottelutiloissa oli yhtäkkiä muutama Emirates-yhtiön edustaja, jotka laittoivat isolla vaihteella huoneessa olijoille uusia reitityksiä kuntoon. Kaikilla tuntui olevan valtava kiire, kun viimeisiä paikkoja tuleville lennoille yritettiin saada jakoon. Mitään järjestystä hommassa ei ollut, tour manager ainoastaan sanoi, että mene tuon Emiratesin naisen luokse, hän on paras. Griekspoor vinkkasi nopeasti, että pyydä päästä Milanoon, ja kun minun vuoroni tuli niin sen tietysti tein. Emiratesin edustaja halusi nähdä varauksemme, jonka voisi re-bookata, ja oli valtava onni, etten ollut vielä saanut aikaisemmaksi samalle päivällä ostamaani peruttua tai rahoja palautettua, sillä saimme käytettyä tuota varausta uudelleenreititykseen. Esimerkiksi Boriksella ei Emiratesin varausta ollut, ja sillä aikaa, kun hän sellaista epätoivoisesti yritti saada aikaiseksi, oli seuraavat vapaat paikat paluulle vasta vuorokautta myöhemmin.
Saimme kuin saimmekin siis koko perheellemme paikat alle viiden tunnin päästä klo 4.20 lähtevälle Milanon lennolle. Kamat olivat onneksi aika hyvin kasassa aamun Omanin reissun jäljiltä, mutta oli siinä silti ihan hyvät stressitasot päällä, kun lähdettiin kisakyydillä kohti Dubain lentokenttää. Emiratesin työntekijä hotellilla teki meille lähtöselvityksenkin valmiiksi, mutta kuulin kyllä sivukorvalla kuinka he puhuivat lennon olevan runsaasti ylibuukattu, ja meidän varauksemme kohdalla Emiratesin sovelluksessa luki koko ajan ”waitlisted”, mikä ei ollut ollenkaan hyvä juttu. Lähtöselvityksessäkin meinasi sydän pysähtyä, kun virkailija ei passeillamme löytänyt mitään varausta, mutta onneksi varaustunnuksen kautta löytyi, ja saatiin laukut sisään koneeseen.
Saimme boarding passit kouraan, mutta vielä piti selvittää lähtevän puolen passintarkastus, joka Omaniin pyrkiessä oli siis epäonnistunut. Mutta sukkana mentiin onneksi läpi tuostakin, ja kun matkaa jatkettiin lähtöportille, niin hämmentävästi lentokentällä oli kaikki luksuskaupoista asti ihan normaalisti auki, vaikka vain reilu vuorokausi aikaisemmin oli terminaalirakennukseen osunut vihollismaan hyökkäysdrone. Tätä kirjoittaessakin meinaa ahdistus vielä nousta, mutta siinä sitä sitten muina miehinä mentiin loungeen syömään aamuyön välipalaa ja lapset leikkivät hetken leikkipaikalla. Yleensä menemme perheen kanssa koneeseen viimeisinä, mutta nyt sanoin vaimolle, että ollaan muuten ekana portilla, ettei vahingossakaan jäädä ulos. Vaikka hyvissä ajoin oltiin paikalla, niin ekojen joukkoon ei päästy, mutta koneeseen silti päästiin. Tennistermein alettiin olla jo melkeinpä erän ja breikin johdossa.
Kapteeni kuulutti lennon lähdön viivästyvän puolisen tuntia, ja syitä saattoi vain arvailla. Samoin kuin jonkin aikaa kestänyttä holdausta kiitotielle pääsyä odottaen. Olihan se edelleen aika hurjaa, että käytännössä ilmahyökkäyksen alaisena olevasta maasta oltiin lähdössä matkustajakoneella ilmaan, mutta jotenkin sen sai perusteltua itselleen niin, että maahan jääminen olisi vielä huonompi juttu. Flightradaria oli tullut pari päivää seurattua aika intensiivisesti, ja pelkästään yhteen suuntaan pois päin Iranista kaikki liikenne UAE:n lentokentiltä tapahtui. Ja siihen suuntaan taivaalle mekin lähdimme. Harvoin on nähnyt niin valkoisena jännityksestä olevia lentohenkilökunnan jäseniäkään, mutta onneksi itsellä alkoi parin vuorokauden nukkumattomuus sen verran iskeä päälle, että silmät painuivat kiinni samaan tahtiin koneen noustessa ilmaan.
Lapset heräilivät parin tunnin lennon jälkeen ollessamme jo Egyptin ilmatilassa, ja nyt saattoi viimein alkaa jo huokaista helpostuksesta. Koko kone yltyi aplodeihin renkaiden kosketettua maahan Malpensassa ja tunteet nousivat monella pintaan. Meillä meni aamupäivän jatkoyhteys Helsinkiin puihin, mutta harvoin on tuollainen asia tuntunut niin vähäpätöiseltä. Ja harvoin on italialainen ruoka maistunut niin hyvältä kuin lounaalla. Otimme koko perhe useamman tunnin päiväunet lentokenttähotellissa, ja lähdimme Finnairin iltalennolla vihdoin viimeiselle legille kohti kotia. Kotiovi aukesi aamuyöllä yhden jälkeen. Olipahan reissu.
Tänään torstaina olo on kyllä juuri sellainen kuin kuvitella saattaa. Onnellinen, että ollaan kotona, mutta samalla kyllä aika kaikkensa antanut. Stressitasot alkavat vihdoin laskea ja erilaisia oireita ilmaantuu vähän joka puolelle kehoa. Kauniissa kevätsäässä kelpasi aamulla lasten kanssa ulkoilla, mutta kyllä tässä voisi pidemmänkin päivälevon ottaa.
Siirsin Amerikkaan lähdön täksi iltapäiväksi Los Angelesin lennolle, mutta kun Henryn kanssa asiaa pohdimme, niin tulimme kumpikin siihen tulokseen, että kun pakko ei ole lähteä niin miksi lähdettäisiin. Henryn kotimatka oli vielä pidempi ja useammalla vaihdolla kuin meillä, ja vaikka fyysisesti Indian Wellsiin olisi ihan kohtuullisesti pari päivää ennen kisan alkua päästykin, niin henkisesti ei täydessä iskussa varmasti oltaisi kumpikaan oltu. Eikä se nyt ideaalitilanne muutenkaan ole monta päivää treenaamatta oltuaan ja kolme päivää matkustettuaan lähteä 12 tunnin aikaeroa sulattelemaan kisoihin.
Tottakai aina kisan väliin jättäminen jossain määrin harmittaa, varsinkin isomman sellaisen, mutta vaakakupissa oli nyt ihan painava määrä syitä. Henkinen valmius kisata puuttui, fyysisesti ilmassa oli kysymysmerkkejä ja kotonakin ehtisi nyt olla melkein pari viikkoa lisää jättämällä vain yhden kisan väliin. Eikä meillä mitään pisteiden keräämisen pakkoakaan ole. Päin vastoin, kun Indian Wellsin viime vuoden toisen kierroksen 90 pistettä putoavat pois rankingista, tulee tilalle yksi 180 pisteen poteistamme, joita ei tällä hetkellä lasketa mukaan ollenkaan. Käytännössä saamme siis pistetilillemme 90 pistettä lisää, kun emme ensi viikolla pelaa. Ainoastaan vähintään semifinaaliin pääsy Indian Wellsissä olisi tuonut tilille enemmän lisäystä, eikä tuo tässä kohtaa tuntunut kovin todennäköiseltä.
Aika iso helpotus se siis lopulta kaiken kaikkiaan on, ettei tänään tarvitse pitkää matkaa länsirannikolle alkaa tekemään. Keho ja mieli tarvitsevat vielä ainakin muutaman päivän lepoa, sitten alle saa taas hyvän kymmenen päivän treenijakson, ja Miamissa ollaan sitten varmasti taas nälkäisiä ja innokkaita. Aika hyviä tuloksia meillä on aina treenijaksojen jälkeen muutenkin tullut, joten satsataan mieluummin täysillä Miamin kisaan, joka alkaa nelurin osalta 22.3. Perheet kiittävät kummassakin osoitteessa ja pitkässä juoksussa varmasti parempi näin myös minulle ja Henrylle.
Kiitos kaikille mukana elämisestä näinä vaikeampinakin hetkinä. Suuri määrä suomalaisia ja muita ulkomaalaisia on kuitenkin edelleen jumissa Lähi-idässä saatika kaikki ne paikalliset, joita konflikti koskee isomminkin. Meidän tarinamme ei lopulta ollut sen dramaattisempi, mutta halusin sen silti näin auki kirjoittaa, jos se edes jotakuta muuta auttaa kotiin pääsyssä. Eniten toivotaan kuitenkin sitä, että tällaiset tapahtumat maailmassa jäisivät historiaan.
Huh-huh, onneksi pääsitte kotiin turvallisesti, vetämään henkeä ja viettämään ansaittua perhe-elämää. 🙏 👍
Miamin kisan väliin jättäminen oli varmaan myös viisas päätös. On helppo kuvitella Dohan pommituksen ja Iranin sodan vaikutus paikan päällä ja kokemuksen läpikäynti jälkikäteen ottaa enemmän aikaa kuin voisi ajatellakaan.
Nauti perheesi kanssa kevään tulosta ja tankkaa seuraavaan kisaan hyvää virettä. 👍👍👍
Kiitos Harri tästä blogista joka kertoo kaiken sen tuskan mitä olette kokeneet tuolla pelimatkalla. Nyt olette onnellisesti kotimaassa. Koti on aina paras paikka. Toivottavasti maailman meno rauhoittuu pikimmiten.
Aivan oikea päätös myös tuon IW:n turnauksen väliinjättäminen. Pisteet eivät ole se tärkein asia vaan oma hyvinvointinne. Kumpaisenkin. Perheitä unohtamatta.
Lepoa kehoon jotta seuraavassa turneessa on täydessä iskussa. 😀
Kiitos taas kommentista ja hienoa, että olette kotona turvallisesti. Oikea ratkaisu jättää Indian Wells väliin. Miamiin sitten tuoreina treenin ja levon jälkeen.
Mahtaako Boris päivittää Instagramiin omaa paluutaan. Ei välttämättä haluaisi rasittaa kyselyillä, joita varmaan tulee paljon.
Tsemppiä Miamiin.
Huhuh, olipa varsinainen seikkailu, mutta onneksi se loppui hyvin. Varmasti oli älykäs veto jättää Indian Wells väliin. Miamissa olette sitten iskukunnossa. Aurinkoista kevättä!
PS. Toivottavasti Dohan ja Dubain palkinnot ilmestyvät Laajasalon tennishallin vitriiniin, jotta harrastelijat pääsevät niitä ihailemaan.
Oikea päätös, lepo ja treeni on paljon arvokkaampaa tuollaisen kokemuksen jälkeen.
kiitos tilanteen aktiivisesta päivittelystä, tätä on seurattu sydän syrjällään 🫶 ja tietysti koko Lähi-Idän tilannetta sekä muita siellä vielä jumissa olevia. hyvä päätös jättää IW väliin, tuskin sieltä olisi kovin hyvää tulosta tullut tämän jälkeen. on toi kyllä hurjaa, miten tilanne eskaloitui vain yhdessä päivässä. jos finaali olisi ollut sunnuntaina, niin tuskin sitä olisi pelattu ollenkaan. aika hurjaa myös, että miten paluulippujen saaminen oli tuommoista lottoa. onko Boris päässyt jo matkaan?😓
Metukka sanoi muuten haastattelussa, että heiltä oli mennyt 7h päästä Omaniin ja oli kanssa ollut kaikenlaisia ongelmia. mutta lopulta onnistuivat. harmi tosiaan, että tekivät tämän irtioton, muuten varmaan olisi järjestynyt privaattikuljetus koko porukalle.
ymmärtääkseni Fujairahissa ATP lopulta järjesti evakuoinnin pelaajille ATP:n kustannuksella. onneksi Niklas-Salminen ei ehtinyt sinne matkustaa. 😩
mutta nyt lepoa ja uudella latauksella kohti Miamia 🔥🎾 Suomessa vältitte pahimmat loskakelit ja nyt aurinko jo paistaa.
Loppu hyvin kaikki hyvin! 😊
Hyvää lepoa/palautumista; nyt kyllä näillä Suomen kevätkeleillä kelpaa!
Tsemppiä ja Onnea tulevaan!
Vamos 🎾🎾🎾
Hieno kirjoitus ja varmasti oikea päätös jättää Indian Wells väliin. Tuollaisen kokemuksen jälkeen tarvitsee mieli ja keho lepoa ja ehkä hetken ”normiarkea”.
Voisi varmaan jopa sanoa, että oli kaikkien aikojen reissu. Parasta on, että se on lopulta onnellisesti ohi.
Kiitos, kun olet pitänyt meitä ajan tasalla, sillä kyllä tämä myötäeläminen on taas löytänyt ihan uudet mittasuhteet. Jännitti vielä tätäkin tekstiä lukiessa, että mitenkähän käy, mutta hyvin lopulta kävi.
Niin kuin sillä olisi mitään väliä, niin ihan samalla tavalla tuli Indian Wellsiin osallistumisen mielekkyys pyöriteltyä kotisohvallakin. Rankingmatematiikkakin tuli laskettua ihan samalla tavalla, mutta se on kuitenkin pieni palanen koko kuviossa. Tavallaan harmittaa, että ette pelaa, mutta tuo oli ainoa oikea päätös tässä vaiheessa.
Erityistunnustus on vielä annettava siitä, että vaikka itseäsi on huolestuttanut moneen otteeseen, niin lapset vaikuttivat nauttineen koko reissun. Se on varmaan uskomattomampi suoritus kuin mitä ollaan tenniskentillä nähty.
Mutta nyt mielelle ja keholle lepoa, jonka jälkeen sitten hyvä valmistautuminen Miamiin. Annetaan tennikselle aikaa muuttua taas elämän tärkeimmäksi ei-tärkeäksi asiaksi.
No kyllä on sattunut ja tapahtunut ja viimeisinä vuorokausina oikein tihentynyttä jännitystä! Uskon, että ottaa hyvän tovin ennenkuin kroppa ja pääkoppa ovat käsitelleet asiat ja ikäänkuin ”antavat periksi.” Uskon myös, että tavalliset kotimaan kotirutiinit ja treenit ilman kilpailutilannetta auttavat tässä. Onneksi UM on vihdoin pistänyt hihat heilumaan ja auttaa ihan konkreettisesti muita suomalaisia pois alueelta. Bussikuljetus Omaniin ja sieltä lento Suomeen.
Henrykin on päässyt onnellisesti kotiin, mikä on hieno juttu!! Kisoja on tarjolla vaikka kuinka paljon, joten niiden perään ei tarvitse ”itkeä.” Mukavaa ja rentouttavaa kotimaassa oloa !!
Olipahan jatkokertomus käänteitä täynnä; alkaen sitkeästä kuumeilusta ja huonovointisuudesta turnausvoittojen kautta sotaa pakoon. Aikansa se varmasti ottaa, että stressihormonit katoavat ja olo normalisoituu.
Kiitos kun jaksoit pitää meitä ajan tasalla; moni on viettänyt aikaansa täällä blogissa ja flightradarissa yötäkin myöten.
Seuraavaksi sitten ihan normaalia matsijännitystä Miamista!
Harri, reading this great update is incredibly important for me, I’m so glad to hear that y’all are finally safe!
Oh, don’t worry about IW, just take all the time that you need to recover from this difficult experience and to stay with your family a little bit more 🙂
I send you a big hug, can’t wait to meet you and Henry again in Torino <3
Kiitos Harri minunkin puolestani, että jaksoit aktiivisesti päivittää tilannetta. Kuten tuolla joku aikaisemmin osuvasti totesi, niin myötäeläminen todellakin nousi uudelle tasolle.
Hienoa, että sinä ja Henry molemmat saatte nyt rauhassa palautua ja nauttia vähemmän stressittömästä olosta kotona läheistenne kanssa.
Toivotaan, että jatkossa tarvitsee jännittää vaan teidän otteluita🙂🎾
Thank you so much for letting us know you got out. What a horrendous experience! My heart had been in my boots … You’re so right, your cortisol levels will be sky high, family and home will bring them down. Breathe …!!
Huh-huh. Nyt saa huokaista helpotuksesta, kun lopulta pääsitte kotimaan kamaralle. Ja, kun lapsetkin oli mukana ! Olipa reissu . Järkevää, että jätätte seuraavan matsin väliin, vaikka niin kiihkeästi haluamme taas nähdä teidät kentällä. Lepoa ja leikkiä !
Kiitos taas päivityksestä, vaikka tällä kertaa tiesinkin teidän päässeet Suomeen kun mediakin näitä sinun blogejasi siteeraa 🙂 Onpahan ollut reissu, ymmärrän hyvin, että jätitte seuraavan kisan väliin.
Tsemppiä treeneihin ja onnea tuleviin kisoihin, kun niiden aika on.
Hienoa, että kotiuduitte kuitenkin kelvollisesti keväiseen Suomeen. Kotioloissa nautimista ja hyvien treenien kautta virkeänä kohti Miamia! Niin, ja kiitos blogin kautta matkakertomuksista.
Huh huh mikä reissu! Kiitos kun vaivauduit kertomaan, niin moni meistä on jännityksellä seurannut vaiheitanne. Pystyn hyvin kuvittelemaan nuo stressitasot perheen kanssa matkustaessa noissa olosuhteissa. Hyvää kevään odotusta ja toipumista.
Lapset ihan best😍
Tutkailin lentotietoja keskiviikkona ja arvasin oikein millä koneella palaisitte Milanosta. Tuli sitä seurattua ja saateltua Flightradarin sivua katsoen varmaan vähintään vartin välein aina Helsinki-Vantaalle laskeutumiseen asti.
En yhtään ihmettele, että tekee mieli vetää vähän happea ja nukkua omassa sängyssä. Eilen ja tänään täällä Helsingissä ollut aurinkoinen sääkin, joka varmasti tekee hyvää. Tuon leikkipuiston tiedän, vanhempani asuvat alle 200m päässä (ja asuin toki lähes 10v itsekin, mutta olin vähän iso puistoon jo silloin). Olen evakon tytär, joten hullun maailmanmenon vaikutuksista on kokemusta läheltä.
Jos joskus kirjan kirjoitat, niin tästä reissusta tullee oma lukunsa. Jos lastenhoitajanne on innokas kirjoittaja, niin kyllä hänelläkin on kertynyt melkoisesti raportoitavaa. Olin kyllä vähän miettinytkin, että onkohan apuna mukana, lisähaaste tuokin istumapaikkoja etsiessä. Griekspoorille pinnat hyvästä vinkistä. Nyt vaan stressiä pois mahdollisuuksien mukaan.
Olipa suuri helpotus ja ilo lukea, että olette päässeet turvallisesti kotiin, ja Henry myös!!!
Varmasti oli oikea ratkaisu jättää IW väliin, sillä monasti kroppa voi reakoida kunnolla vasta sitten, kun pahin on ohi ja saa huokaista helpotuksesta. Ja tärkeä oli, että Henryn kanssa olitte samaa mieltä ko. kisan väliin jättämisestä.
Nyt sopivasti lepoa ja mukavaa kotoilua ja sitten, kun aika on ja into syttyy🎾, niin hyviä treenejä kohti Miamia! Mukana ollaan 🤗
Vielä tuhannet kiitokset siitä, että olet jaksanut päivittää meille kuulumisia kaiken sen kaaoksenkin keskellä, missä olitte; sinulle kuuluisi tästä kaikesta myös ”Vuoden ystävä”- palkinto🏆!
The ATP bending over backwards to evacuate the ”Russian stars” over everyone else is not a good look but so on brand for the ATP. 🙄 Also getting the Hollywood treatment of a private jet as opposed to using schedule airlines. Who paid for the Jet? Putin? 😤 Were any other players (like Griekspoor} offered a seat or was it Russians only?
Huh, onneksi pääsitte turvallisesti kotimaan kamaralle ja kevätaurinkoon! Kotiin pääsynne jännitti kovasti täälläkin.
Viisas päätös jäädä kotiin toipumaan koitoksista. Tsemppiä kovasti sitten aikanaan Miamiin!
Kiitos hienoista kirjoituksista kaaoksen keskeltä. Ei voi kyllä muuta toivoa kuin viisautta maailman johtajille, ettei tällaista enää tapahtuisi.
Onhan tämä ollut teille koko perheelle uskomaton kokemus, mutta niin myös meille, faneillesi. Harvemmin olen aamuyöstä herättänyt vaimoa, kuulemaan jonkun urheilijan tilanteesta kaukomailla. Hän jopa ymmärsi! Tutkailin myös Stakhovskin tilannetta, joka ei onneksi nyt vertaudu. Lloydin herätysyritykset aikoinaan tulivat mieleen. Suurkiitos blogistasi ja myös tästä pienestä lomasta jonka päätitte myös seuraajillenne suoda . Hyvää kevättä koko porukalle…
Kiitos blogista ja ihanaa, ansaittua kotioleilua! Onneksi olette jo Suomessa ja rankasta matkasta toipuminen voi alkaa. Uskollisimmat fanit näköjään valvovat niin yömatsit kuin yölennotkin kanssasi.
Harri, kiitos taas raportista. Maailma on muuttunut todella arvaamattomaksi, ja se opettaa meille mikä on kaikkein tärkeintä: perhe rauha ja hyvinvointi. Varmasti on ollut psyykkisesti kuormittava kokemus teille kaikille. Hyvä päätös nyt hieman rauhoittua – kyllä niitä kisoja vielä riittää. Toivottavasti Boris pääsee pian myös kotiin.
Tällainen luku kirjoittui pelikirjaanne; ei ollut juoni yksioikoinen ja ennalta-arvattava! Ja vaikka hienosti kokemuksenne sanoitit, voi vain uumoilla ahdistuksen ja huolen määrää, joka kuormitti valvomisesta väsyneitä matkaajia. Onneksi aika parantaa tässäkin.
Iso kiitos että jaksoit pitää meitä ajan tasalla!
Mukavia kevätpäiviä, lepoa ja rentoilua!!!!
Tervetuloa kotiin sopivasti aurinkoisiin kevätpäiviin!
Hyvin viisas päätös jättää Indian Wells väliin. Tärkeintä on nyt saada stressitasot alas ja palata normaaliin elämään. Ja parhaiten se onnistuu läheisten seurassa tavallisessa arjessa. Tenniksen vuoro on sitten taas tarvittavan levon jälkeen.
Suuret kiitokset, että kaiken keskellä jaksoit päivittää tilannetta seuraajillesi. Taustoja avaava ja kokemuksesi toi lähelle nuo ikävät tapahtumat, joita ei toivoisi maailmassa tapahtuvan. Se oli myös muistutus mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä.
Huh, kuulostaa aika hurjalta. Onneksi pääsitte kotiin ja tietysti ainoa oikea päätös jäädä pois IWsta. Jos tulee jotain oireita, niin ne ilmenee vasta ensi viikolla, kun keho on rauhoittunut.
Oliko teillä kuinka paljon yhteydenpitoa venäläisten kanssa? Hieman ihmettelen miksei kaikki mahtunut samaan koneeseen. No, ehkä oli jo täynnä. Toisaalta, saat todennäköisesti kiittää Putinia, että ylipäätänsä pääsit lähtemään. Emiirin kanssa puhelu ja pari tuntia myöhemmin ensimmäiset koneet nousi ilmaan kohti Intiaa ja Moskovaa.
On toki helppoa olla jälkiviisas, mutta enpä antaisi kovinkaan paljon pisteitä ATP:lle tästä rumbasta.
Harri gave a telephone interview to the New York Times about his experience in Dubai. Worth signing up for the 7 day free membership to read it. 📰
https://www.nytimes.com/athletic/7095181/2026/03/07/tennis-dubai-strikes-impact-harri-heliovaara-flights-tournaments/?source=user_shared_article
Thanks for this great tip: I can’t say I enjoyed reading it as the adventure was stressful 😬 just by reading. I am, however, grateful having read this thorough article 😌