Queen’s Club ATP500 SF, Heliövaara/Patten – Harrison/Skupski 6-4, 3-6, 10-3

Kaunis juhannuspäivän ilta saa Lontoossa upean päätöksen, kun MTB kääntyy kotiin suorastaan dominoivan esityksen päätteeksi. Ensimmäisessäkin erässä pelitaso oli tosi korkealla, joten kyllä tässä alkaa miehet sopivasti lämmetä viikon huipennusta lähestyttäessä. Sunnuntain finaalissa vastaan tulee nälkäisiä miehiä, tuttu pari Arevalo/Pavic.

Saimme eilen käännettyä ottelun vaikean alun jälkeen hienosti kotiin, joten ilta vietettiin hyvillä fiiliksillä palautellen ja tutussa lähipubissa illastaen. Tänään lauantaina otteluaikamme oli vasta alkuiltana, joten aamun sai rauhassa käydä kävelyllä ja vielä tehdä viimeiset skouttaukset ennen kuin lähdimme kentille päin puoliltapäivin. Löimme lyönnit läpi puoli kahdelta tosi hikisissä oltavissa, mutta sade ei lopulta missään vaiheessa osunut kohdalle, vaan iltaa kohden keli vain kirkastui.

Pääsimme aloittamaan ottelumme lopulta puoli kuuden jälkeen, ja eipä ollut olosuhteissa valittamista. Täydellinen kesäpäivä, 25 astetta lämmintä ja lähes tyyntä. Pelipaikkana Queen’s Clubin upea historiallinen keskuskenttä ja vielä mukavasti kannustusta katsomosta. Vielä kun peli kulki, niin en oikeasti muista lähihistoriasta montaa vastaavaa hetkeä matsikentällä, kun maltoin pari kertaa ihan pysähtyä ja miettiä, että nyt ollaan kyllä taas ihan niissä tennisuran hienoimmissa hetkissä. Askeleessa oli joustoa ja hymy hiipi huulille monta kertaa.

Eikä tuota tietysti siis vaikeuttanut se, että peli kulki ensimmäisessä erässä suorastaan erinomaisesti. Henry seivasi kaksi murtopalloa 0-1 -tilanteessa, mutta heti sen jälkeen iskimme takaisin, kun pelasin loistavalla kämmenellä meille murron ensi yrittämällä. Pääsimme yrittämään Skupskin syötön murtamista vielä uudestaan parin murtopallon verran 4-2 -tilanteessa ja myöskin Harrisonin murtamista kolmen murtopallon verran 5-3 -tilanteessa, mutta lopulta erä tuli kotiin vasta Henryn syötöllä 6-4. Kaiken kaikkiaan kuitenkin loistavaa tekemistä koko erän ajan.

Toisessa erässä teimme kuitenkin harvinaisesti pahemman luokan taktisen mokan, kun Henry lähti meistä ensimmäisenä syöttämään juuri, kun aurinko alkoi tuolta puolen kenttää pilkistellä klubitalon katon yli vasurille tosi viheliäisestä suunnasta. Ja niinhän siinä kävi, että vastustajat saivat murron otettua, ja ottelun momentum kääntyi täysin. Minä pelastin 0-3 -tilanteessa kolme murtopalloa hyvillä syötöillä, ja Henrykin teki saman 1-4 -tilanteessa, mutta emme kuitenkaan saaneet vastamurtoa aikaiseksi, vaikka yksi murtopallo 2-4 -tilanteessa avautuikin. Aurinkomoka tuli tuohonkin tehtyä, sillä kyllä tuo no ad -piste olisi minun pitänyt ottaa, koska aurinko oli tuossa kohtaa ykkösruudun palauttajalle eli Henrylle kämmenellä tosi ilkeä, kun taas kakkosruudussa olin jo kokonaan varjossa. No, toinen erä meni siis lopulta vastustajille, joten kolmas erä kutsui.

Mutta olipa kyllä taas sen luokan alku MTB:hen että alta pois. Henry aloitti ässällä, minkä perään mursimme molemmat Harrisonin syötöt. 5-0 -tilanteessa löin vielä täydellisen rystypalautuksen krossina läpi, ja puolia vaihdettiin siis eilisen tapaan murskaavasti 6-0 -johdossa. Yhden minibreikin vastustajat saivat takaisin Henryn syötöllä, mutta Harrison sortui vielä 7-2 -tilanteessa tuplaan ja pääsin lopulta syöttämään ratkaisua 8-3 -johdossa. Erinomainen syöttö ensin Skupskille ja ottelupallossa 9-3 -tilanteessa ottelun kovin syöttöni ässänä t-pisteeseen. Aika kelvollinen lopetuskin vielä!

---

Tämän päivän matsista jäävät päällimmäisenä kyllä mieleen erinomainen ensimmäinen erä ja mieletön lopetus. Varsinkin oma peli oli kokonaisvaltaisesti tosi hienossa tikissä, ja jotenkin itseluottamus ja presenssi kentällä seurasi tuota. Tuntui, että homma oli hallussa. Tilastojenkin perusteella olin kentän paras käytännössä kaikilla osa-alueilla, ykkössyötön prosentti, sekä ykkös- että kakkossyötön voittoprosentti, ja vielä palautuspisteidenkin voittoprosentti sekä ykköseen että kakkoseen. Tietysti aina on kyseessä tiimipeli, mutta ei tuollaisia tilastoja joka päivä tule eteen, niin kerrankos sitä nyt nostaa itseäänkin esiin. 😎

Mutta parasta on kuitenkin se, miten juurikin joukkueena saimme taas nostettua tasoamme MTB:ssa juuri kun sitä eniten tarvittiin. Epäröinti oli tipo tiessään, ja kentällä näkyi vain kaksi hyvin määrätietoista miestä. Uskallettiin ottaa ohjat käsiimme ja toteutuskin oli priimaa. Kelpasi siinä kesäpäivää tuolla tavalla viettää. Ja oli taktisestikin paljon asioita mietitty ennen ottelua oikein. Upea kokonaisuus kaiken kaikkiaan.

Samaa kuitenkin varmasti vaaditaan heti heti huomenna, kun vastaan asettuu finaalissa Arevalo/Pavic. Heistä on jotenkin paistanut jo alkuviikosta alkaen tietynlainen uusi himo voittaa, ”men on a mission” on mielestäni aika kuvaava termi. Kolme vakuuttavaa voittoa ja tosi korkealaatuista syöttötyöskentelyä on heiltä tällä viikolla jo nähty. Ja kokemusta finaaleistakin kyllä löytyy. Meillä on heitä vastaan aika hyvä niskalenkki, kun neljä edellistä kohtaamista ovat kääntyneet meille, mutta huomenna on taas uusi päivä. Ja erot ruohokentällä hiuksen hienoja.

Parastaan saamme varmasti huomenna taas laittaa kehiin, kun pokaalin nostajia aletaan ratkoa. Yhtään ei ole varaa antaa vastustajille eteen, vaan terävänä pitää olla läsnä heti alusta alkaen. Mutta jotenkin jo etukäteen kutkuttaa huominen matsi sillälailla hyvällä tapaa. Muistetaan nauttia siitä myös kentällä. Kaksinpelin finaali on ohjelmassa paikallista aikaa kello 13.30, minkä jälkeen noin 35 minuutin tauon jälkeen on nelurifinaalin vuoro. Vamos!