Olipahan taas aikamoinen vääntö, upea nousu palkitaan jälleen ratkaisevan erän tie breakin kautta tulleella voitolla. Kolmas erä näytti jo valuvan huolestuttavaan suuntaan tilanteen ollessa 1-4, 15-40, mutta jostain kaivoimme taas parhaan pelimme juuri silloin kuin sitä eniten tarvittiin. Näin aukeaa siis paikka puolivälieriin, jossa vastaan tulee pari Andreozzi/Guinard joko tiistaina tai keskiviikkona.
Perjantain toisen kierroksen ottelussa nostettiin jännitystasoja aika korkealle, joten lauantaina saattoi hyvällä syyllä tehdä rennomman treenin iltapäivällä kahdestaan Henryn kanssa. Tarkoitus oli varata puolitoista tuntia, mutta vahingossa kenttäaikaa olikin buukattu vain tunniksi, ja ehkä pari suunniteltua juttua jäi tekemättä, kun seuraavat tulivat kovalla ryminällä ajamaan meidät pois. Mutta toisaalta säästyipä sitten energiaa kunnolla tähän päivään.
Lontoossa ei ole satanut käytännössä kertaakaan viimeiseen pariin viikkoon, eikä tänäänkään ollut tuohon tulossa muutosta. Kaunis helteinen kesäpäivä oli edessä, joten ei toisaalta haitannut yhtään laittaa päivä heti aamusta käyntiin ja pelata heti päivän ensimmäisessä ottelussa kello 11. Pääsimme vielä isommalle kentällekin, stadionille numero 2, jossa tunnelma oli kohdallaan, ja kuulemma ottelumme näytettiin myös ainakin BBC:n päälähetyksessä, kun pääareenoiden kaksinpelit alkoivat tuttuun tapaan vasta pari tuntia myöhemmin. Ainoa iso miinus kakkoskentässä pelaajan kannalta on se, että sille tarvitaan keskuskentän ja kentän 1 tavoin paikkaliput, ja meillä oli Henryn kanssa käytössä tiimillemme ja vieraillemme ainoastaan yhden 14 hengen player’s boxin istumapaikat. On se vähän hölmöä, ettei tosiaankaan saa siis vaikkapa molempien perheitä katsomaan ottelua, vaikka he Wimbledonissa grounds passeilla olisivatkin sisällä.
Matsi ei tänään lähtenyt ihan niin kliinisesti käyntiin, kun olisi toivottu, sillä heti meidän molempien ensimmäiset syöttövuorot alkoivat tuplilla ja 0-30 -tilanteen paineella. Henry tuon selvitti, mutta minä pelasin tosi heikon syöttövuoron 1-1 -tilanteessa. Jos toisella kierroksella syöttö oli rautaa ja palautus hukassa, niin tänään oli kyllä osat toisin päin. Saimmekin loistopelillä murron heti takaisin Pavlasekin syötössä, ja lähellä oli toinenkin murto 4-3 -johdossa. Murtopallon palautukseni oli täydellisesti suunnattu, mutta verkkonauha tuli juuri eteen. Peli tuntui kuitenkin olevan edelleen ihan hyvin hallussa, kunnes 5-5 -tilanteessa tyrin toisen syöttövuoron ihan omaa heikkouttani vastustajille, emmekä tuosta enää selvinneet. Ensimmäinen erä siis tsekkiläisille 5-7.
Toisessa erässä vaihdoimme auringon siirtyessä syöttöpuolia ja laitoimme minut viivalle heti kärkeen. Pientä edistystä alkoikin tuolla saralla näkyä ja vähän takavasemmalta saimme murron erinomaisesti tuohon asti syöttäneestä Riklistä heti 1-0 -tilanteessa. Enempää draamaa murtojen osalta ei toisessa erässä nähty, mikä kelpasi kyllä meille vallan mainiosti. Lukemat siis 6-3.
Kolmannessa erässä tuntui siltä, että pääsimme alussa ihan hyvin vastustajien syöttöihin käsiksi, mutta se oli kuitenkin Henry joka 1-2 -tilanteessa murtui jälleen vähän oman töppäilyn seurauksena. Eikä tilanne todellakaan näyttänyt hyvältä, kun minäkin sähläsin pari pistettä 1-4 -tilanteen syöttövuorossani päätyen 15-40 -tappiolle. Emme me kyllä tuplamurrosta olisi millään selvinneet, joten oli kyllä hurjan tärkeä nousta tuosta pitoon. Ja sitten oli aika iskeä täysillä palautuksiin. Väkisinkin alkoi maila Pavlasekin kädessä tutista, kun ladoimme usean loistopalautuksen alkuun, ja lopulta hän sortui tuplaan breikkipallossamme. Ja nyt oli peli vasta kunnolla alkanut.
Jotenkin tuntui siltä, että pääsimme Henryn kanssa kunnolla pelin sisään vasta kolmannen erän loppua lähestyttäessä, ja tekemisessä alkoi vihdoin olla sellainen kunnollinen ”locked in” -moodi. Murtoja ei enempää nähty, joten tie break kymmeneen pisteeseen tulisi toista kertaa peräkkäin ottelumme ratkaisemaan. Pavlasek pelasti verkkonauhan kautta juuri ja juuri yli pyörähtäneellä pokavolleylla ensimmäisen tsekkien syöttöpisteen, minkä jälkeen jatkettiin usealle suoralla syöttöpisteellä ennen kuin oli takaisinmaksun aika. Rystypalautukseni rullasi 4-3 -tilanteessa meidän kannaltamme aika herkullisesti vastustajien etukenttään. Henry latoi perään loistopalautuksen, ja nyt oli ero jo kaksi minibreikkiä. Rikl sai toisen niistä takaisin komealla joskin ehkä vahingossa lobbiksi nousseella palautuksellaan 7-3 -tilanteessa, mutta Henryn kaksi erinomaista syöttöä toivat meille 9-6 -johdon ja ottelupalloja. Eikä tällä kertaa yhtä enempää tarvittu, upea piste päättyi Pavlasekin verkkoon jääneeseen lentolyöntiin ja tuuletukset saivat alkaa. Ja kyllähän ne sydämestä tulivat meillä molemmilla. Henrykin pelaa kotikisaansa, joten saa hänkin nauttia.
Eihän tämä mikään täydellinen ottelu ollut, ei siitä pääse mihinkään. Oma syöttö hävittiin kolmesti, ja joka kerta vielä jopa enemmän oman mokailun kuin vastustajien mahdottoman hyvän pelaamisen seurauksena. Ihan joka kierroksella tuollaiseen ei ruoholla ole varaa, mutta onneksi tänään löytyi palautuspelistä tehoja ja henkiseltä puolelta sitkeyttä, sisua. Emme suostuneet antamaan periksi edes veitsi kurkulla, vaan uskoimme omaan tiimihenkeemme ja siihen, että lopussa tulemme vielä nousemaan taisteluun ja silloin me pelaamme parastamme. Mutta kyllä meillä Henryn kanssa kummallakin oli matsin jälkeen vähän sellainen epäuskoinen fiilis, että miten me nyt taas tämän teimme. Mutta eipä tuokaan nyt hassumpi fiilis ole.
Omassa pelissä erityisesti ottelun alussa olin jotenkin vähän hermostunut varsinkin omissa syötöissäni, jotka eivät olleet tarkkuudeltaan ihan parasta laatua, enkä myöskään onnistunut oikein ollenkaan syötön jälkeisissä lyönneissä, ns. kolmospalloissa. Drivevolleyt olivat ihan sekundaa ja muutenkin ihan peruskauraa olevissa tilanteissa tuli hosuttua ihmeen paljon. Päänsisäistä kaaosta, jonkinlaista ”tunnel vision” -ahdistustahan tuo enimmäkseen on, mutta on se silti kamala tunne, kun tajuaa, ettei ole jossain tilanteissa yhtään pelin sisällä.
Sanoin Henrylle ensimmäisen erän jälkeen ihan suoraan, että tämä on umpisurkeaa, kasaan nyt itseni kuntoon ja kerro minulle mitä haluat minulta, että sinäkin pystyt parhaimpaasi. Henry muistutti tarvitsevansa minulta yksinkertaisesti vain ehdotonta positiivista energiaa, ja tuo olikin loppumatsin ajan tärkein tavoitteeni. Mikä sinänsä on vähän sääli, sillä kyllähän sen olisi pitänyt olla sitä heti ensimmäisestä pisteestä alkaen. Mutta oli tuo kyllä erinomainen itsensä kasaus kaikesta huolimatta, on tässä lähihistoriasta mielessä vaikkapa jokunen finaali, jossa pari huonoa syöttövuoroa ensimmäisessä erässä tuhoaa pelimme täysin myös toiseen erään.
Palautuspelissä homma kuitenkin kulki paljon paremmin ja tasaisemmin, pelinluku oli luontevaa ja osumat olivat pääosin tosi painavia. Saimme myös pidettyä vastustajien verkkopelaajat monesti mukavasti kurissa. Hämmentävästi emme kuitenkaan millään meinanneet voittaa yhtään pidempää rallia, emmekä saaneet oikein varastettua yhtään puolustuspistettä voitoksi. Vastustajilta tuo sen sijaan onnistui kerta toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa ottelua yli 4 lyönnin rallit olivat menneet vastustajien eduksi 13-3, mikä on kyllä täysin hämmentävä lukema. Oli siinä valmennusjoukoilla tekemistä pitää meidät tiiminä kasassa.
Saimme valmentajilta kyllä erittäin hyvää sparrausta tänään pariinkin kertaan. Eivät ne mitään mullistavia juttuja olleet, mutta muistutuksia pysyä hetkessä ja alhaalla jaloista sekä pitää pelirohkeus yllä. Ja myös joitakin taktisia kuvioita kuten Riklin kämmenelle syöttämistä lisäsimme ottelun aikana. Valmentajilla on nykyään live dataa ottelusta käytössä, joten he näkevät suoraan grafiikasta vaikkapa vastustajien kaikki siihen mennessä käyttämät syöttösuunnat ja toisaalta myös meidän kuvioiden onnistumistodennäköisyydet. Ja toki esimerkiksi Boris osaa aika hyvällä kokemuksella jo lukea minun mielentilaani ja toistaa oikeita avainsanoja sen kuuluisan ”peak performance state of mind” -tilan löytämiseksi. Siitähän tässä kuitenkin loppujen lopuksi eniten on kyse.
Tsekkipari oli odotetun kova vastus, mutta vaikka tuosta on nyt selvitty, niin ei tämä varmasti helpommaksi muutu. Seuraavaksi vastaan asettuu nimittäin Race-listan viitospari Andreozzi/Guinard. Kaadoimme heidät Queen’s Clubin nurmikisan avauskierroksella, mutta tuossa matsissa onnistuimme kyllä sekä murtopallojen käytössä että pelastuksissa todella hyvin. Samaa vaaditaan siis varmasti myös tulevassa puolivälierässä. He ovat myös selvästi edistyneet ruohopelaamisessa, mistä erityisesti Guinardin kokemus oli todella vähäistä ennen tätä kesää. Eastbournesta pari otti finaalipaikan ja nyt Wimbledonissakin vyöllä on siis jo kolme voittoa.
Kvartsin ottelupäivä on vielä tätä kirjoittaessa auki, sillä saamamme tiedon mukaan kaksi kvartseista pelataan tiistaina ja kaksi keskiviikkona. Useampi neluristi on mukana vielä myös mixtyssä, jonka torstaifinaali voi tuoda omat kommervenkkinsä aikataulutukseen, mutta emmeköhän me viimeistään maanantai-iltana saa tiedon, koska oma matsimme pelataan. Ja siihen otteluun tuodaan kyllä sitten täysi lataus heti alusta alkaen. Vamos!
Ymmärsin vastuuni ja jouduin lähtemään kiireellisen tapauksen takia toisessa erässä.
Ja hyvinhän siinä kävi.
Hienosti viety loppuun asti.
On varmaan kiva pelata pitkään hyvillä ruohokentillä, mutta kotisohvalla jännitys tuntuu vatsa(lihaksi)ssa aika kovalta.
Otetaan – kiitos – verkkonauhapistekin.
Tsemppiä ja onnea jatkoonkin.
Hyvin noustu ja tsempattu. Jatkossa Tsemppiä myös!
Onnittelut hienosta voitosta! Kyllähän sai taas jännittää. Tavallaan olisi kiva nähdä joku läpihuutomatsikin, mutta onhan tuo jännittäminenkin miellyttävää, kun sydän pelaa hyvin. Kovasti tsemppiä puolivälierään 🙂
No nyt ei todellakaan puuduttanut 😅. Jännitystä oli riittävästi 😸, vähempikin riittää jatkossa, kiitos ✨
Onko teillä tilastoa miten monta MTB:tä olette Henryn kanssa voittaneet?
Hieno voitto, onnittelut siitä 😊
Hyvä tasonnosto ja tsemppi ratkasuhetkillä; siinä ei vastustaja pysyny enää mukana 🎾🎾🎾
Vamos!
Nyt suom/britti SISU toi voiton, hienoa 😄 Sanaa sitten jatkossa👍
Pisteet 104-104!
Menestyksekäs kairaus jatkukoon, vamos!
On kyllä pakko rehellisesti myöntää, että kolmannessa erässä 1-4 tappiolla ja vastustajilla kaksi murtopalloa, niin tälläkin kotisohvalla alkoi usko hieman olemaan koetuksella. Varsinkin kun vastustajat vaikuttivat sillä hetkellä voittavan kaikki yli kolme lyöntiä kestävät pisteet. Mutta sieltä vaan väänsitte itsenne mukaan peliin ja vakuuttavalla tie breakilla voittoon.
Tänään valmentajat olivat vasta-aurinkoon pelatessa koko ajan saatavilla. Aika paljon kävittekin sananvaihtoa siihen suuntaan. Kertaalleen Louis oikein nousi seisomaan ja puhutteli teitä. Tuliko siinä käänteentekeviä vinkkejä? Auringosta vielä sen verran, että jotenkin se tuntui tulevan aina esille, kun olitte sillä puolella syöttämässä. Sitä ehtii kotikatsomossa manaamaan kaikenlaista. 😀
Jos toisella kierroksella oli ihan päätön syöttöpäivä, niin tänään oli sitten enemmän palautuspäivä. Toivotaan, että ne puolivälierästä eteenpäin osuvat samalla päivälle. Tutut vastustajat sieltä tulevat ja jos ruoho ei ennakkoon ole ollut heidän alustansa, niin aika hyvin ovat pelin saaneet viritettyä. Ruohoavauksessa heidät voititte, vaikka ette missään nimessä parastanne esittäneet. Molempien parien peli on siitä kehittynyt, mutta eiköhän teidän tasonne ole kuitenkin korkeampi.
Tänään osui myös hyvin hidastuskuvaan urheilun ihanuutta ja karmeutta. Samassa kuvassa verkon toisella puolella juhlivat Harri ja Henry, mutta verkon toisella puolella Rikl huitaisee pallon maata kiertävälle radalle ja naamasta näkee, että harmituttaa niin vietävästi. Keskimääräistä kivempi olla voittajien puolella. 🙂
Aikamoista ”täällä kotikatsomossakin sykettä nostavaa”- tennistä olette viime päivinä meille tarjoilleet, mutta hienosti taistelitte voitot kahdessa täysin erilaisessa pelissä! Isot onnittelut voitoista ja välieräpaikasta!!! Ja tsemppiiiiiiiiiii seuraaviin koitoksiin 💪💪
Hienoa että turnaus jatkuu! Koittakaa nyt vastaisuudessa tosiaan tehdä vähän selvempää jälkeä ettei blogiyleisö kokonaan lakoa sydäreihin 😉
Siis puolivälieräpaikasta! Olin jo vähän edellä 😆
Onneksi olkoon voitosta. Hienosti tsempattu. Hyvä, että usko säilyi kolmannen erän 1-4-tilanteessa. Jännää oli. Tsemppiä kvartsiin.
Kun tätä jännitystä on nyt viime aikoina ollut tarjolla ihan kiitettävästi (kestetään, kestetään), olisi kiva kuulla, oletteko itse arvioineet pelinne ailahtelevan normaalia enemmän. Skauttaavatkohan vastustajat taktiikoitanne erityisen tarkkaan nyt, kun olette nelurin ykköspari? Haetteko uusia kikkoja peliinne, kun välillä tuntuu, että peliänne on helppo lukea? Kaipaatteko itse enemmän variointia kuvioihinne?
Onnittelut hienosti kairatusta voitosta! Irtosi Henryltäkin normaalia voimakkaampi reaktio ratkaisulyönnin jälkeen.
jotenkin itselläni oli levollinen olo, vaikka kolmas erä oli aika uhkaava. ilmeistänne ja eleistänne näki, että voittamaan on tultu, ja olin vakuuttunut, että se voitto kairataan vaikka väkisin. ja näin kävikin 🎾🔥
onnittelut siis taas 🙌 kisat jatkuu, ensi lauantaille on varattu aikaa finaalin katsomiseen 🏆
p.s. olisi kiinnostavaa tosiaan kuulla mietteitäsi nelurin tulevaisuudesta, jos kisarupeaman jälkeen kerkiäisit kommentoida sitä.
Voitto tuli ja on tärkein, vaikkei ehkä peli ihan parhaimmillaan ole. Välierässä ja finaalissa täytynee pelin tason nousta jos meinaa pärjätä? Toivottavasti ehditte välipäivinä hienosäätää peliä vielä hieman. Tsemppiä kvartsiin! 🇫🇮💪🏻💪🏻🇬🇧
En tiedä, miltä peli pelipaikalla tuntui, mutta täällä kotikatsomossa se tuntui jotenkin vaikealta. Onneksi koitte jonkin ihme herätyksen kolmannessa erässä ja nousitte kuilun partaalta. Oliko niin, että match tiebeakissa saitte ensimmäisen breakin hannu hanhimaisesti, kun pallo putosi verkkokantista vastustajan puolelle?! Voin kuvitella, että noin tiukassa paikassa tuuripallo voi pänniä vastustajaa ankarasti eikä siitä toivu riittävän nopeasti. Loppuja match tiebreakin pisteitä en valitettavasti nähnyt, joten en tiedä, miten voitto teille lopulta tuli, mutta valaiset tätä varmaan kun täydennät matsin kulkua. Onhan näitä viime hetken tiukkoja puristuksia nähty teiltä ennenkin, mutta voitto tuntuu kuitenkin aina yllätykseltä. Onneksi olkoon taas tästä ja tsemppiä seuraavan parin kaatoon!!!
Sama havainto, kuin jollain muullakin, että Henrylta irtosi tavallista riehakkaampi tuuletus lopussa 😆
Brittikommentaattorit juttelivat pitkään siitä Henryn ”tunnustamasta” verkkokosketuksesta, jota tuomari ei huomannut. Jossain muissa lajeissa (e.g. jalkapallo) ei tulisi kuuloonkaan – ihanaa, että tenniksessä on näin. Itse pohdin, että mitä jos olisi ollut vastustajilla murtopallo? Olisikohan ollut kiusaus toimia toisin…
Oli kyllä lähes liikaa jännitystä minulle matsissa, eli vähempikin riittää 🫣 tiedoksi vaan.
Mutta todella todella upeasti taisteltu voitto.
Onnea ja tsemppiä jatkoon!! 💪
Täällä kotikatsomossa tuntuu siltä, että te oikein tosissaan nautitte noista tiukoista tilanteista. Aivan jokaisestä hetkestä.
Vaikka minulla on teihin ääretön luottamus, on jännitys silti noussut jo melkein kestämättämälle tasolle!
Kiitos taas tämän päivän uurastuksesta ja kohti seuraavaa matsia. Vamos!
Loistava taistelu ja nousu tilanteessa 1-4 ja 0-30 kolmannessa erässä, missä tappio näytti varmalta. Nyt ei muuta kuin päätyyn asti. 👍💪
Toteat ”yli 4 lyönnin rallit olivat menneet vastustajien eduksi 13-3”. Jotenkin näytti kotikatsomoon teidän kummankin palautuslyöntien olleen jollain tapaa vaisumpia kuin mitä vastustajat löivät ja suuntasivat paremmin tyhjään kenttään tai suoraan kohti.
Kairasitte kuitenkin loppujen lopuksi hyvin matsin ns. kotiin vaikeuksistanne huolimatta. Pelin taso ei ainakaan syöttöjen kohdalla noussut edellisen tasolle. Toivottavasti seuraavaan peliin myös syöttötyöskentely lähentelee tuota aiempaa peliesitystänne. Noita pitkin sivurajaa lyöntejä voisi olla enemmän paikallaan, sillä katsomosta käsin siellä näyttäisi olevan ns. herkkupaikkaa tarjolla.
Voittotuuletuksenne olivat paikallaan kovan työn tuloksen saavutuksena, jopa Henryltä. 😀
Onnea seuraavaan matsiin, sillä vastus ei ainakaan helpotu. Keskittyminen pitää olla tapissa! Onnea tuohon peliin!!!!!
Ihme veikkoja nämä, heidät pitää laittaa ahtaalle, jotta lapiot kaivamista varten saadaan esiin.
Onnea ei edes tarvittu, mutta onnittelut on ansaittu!
Matka jatkuu…
Jouduin katseleen äänettömänä matsin. Mikä polemiikki siellä katsomossa oli, kun Henry keskeytti syöttämisen ja näytteli sormella katsomoon?
joku katsoja sai sairaskohtauksen ☹️ henry huomasi sen ja keskeytti pelin. englanninkieliset selostajat olivat hyvin vaikuttuneita tästä, miten hyvin henry hoiti tilanteen
En pystynyt kuin numeroseuraamaan ottelua, jännää oli niinkin. Hienoa, että lopulta kääntyi voitoksi etukäteen jo hankalaksi arvaamaani vastustajaa vastaan. Tsemppiä seuraavalle kierrokselle!
Ilahduttaa, että viime yönä Patrik Niklas-Salminen ja parinsa Etelä-Korean Nam voittivat challenger-kisan USAssa kovilla kentillä. Finaalissa kaatui turnauksen ykkössijoitettu pari, välierässä kakkossijoitetut ja puolivälierässä nelossijoitetut USAn Lammons/Withrow. Ansaittu lopputulos ja toivottavasti lisää tulossa Patinkin suunnalta.
👏🍾✨️🎉 ONNITTELUT! JATKOON!!!