Olipa mukavaa pelata pitkästä aikaa sekanelinpeliä, ja ottelusta tuli nautittua melkein loppuun asti, kunnes viimeiset kolme pistettä kääntyivät väärään suuntaan ja kisat olivatkin äkkiä ohi. Ei se paljosta ollut kiinni, mutta väkisinkin aina jompikumpi pari joutuu pettyneenä kentältä poistumaan. Ja tällä kertaa oli meidän vuoromme. Katseet kohti miesten nelinpeliä siis.
Sekanelinpelin uudesta pelisysteemistä ehdinkin jo eilen jonkin verran kirjoittaa, mutta on se vain tosiasiat tunnustettava ja myönnettävä, että varmasti huomenna on aika erilainen meininki katsomossa, kun areenalla pelaavat lajimme suurimmat tähdet. ESPN2 -kanavalla oltiin tänäänkin, mutta ei ainakaan päivän ensimmäisissä mixtyissä mihinkään suurempaan karnevaalitunnelmaan päästy. Mutta toki Grandstandilla oli siitä huolimatta varsin mukava esiintyä.
Aamulähtö Manhattanilta oli tänään jo 7.45, minkä jälkeen ehti hyvin jumpata paikat lämpimäksi ennen kun bollasimme Gabyn kanssa yhdessä lyönnit läpi kymmeneltä. Eikä meitä edeltävä ottelu kovin kauaa lopulta kestänyt ja pääsimme näin ollen astelemaan areenalle noin puoli yhdeltä.
Matsi lähti hyvällä meiningillä liikkeelle, ja vaikka Arevalo piti helposti ensimmäisen syöttövuoronsa, niin 1-1 -tilanteessa otimme heti ensi yrittämällä murron Mladenovicin syötössä. Erän ainoa tiukempi oma syöttövuoro nähtiin 3-2 -tilanteessa, mutta kun löysin ässän no-ad -pisteeseen, niin erä oli sitä myöten taputeltu. Toisessa erässä roolit vaihtuivat, sillä vastapuolelta onnistuttiin murtamaan Gabyn syöttö 1-2 -tilanteessa, eikä siinä mennyt kauaakaan, kunnes koko erä oli kirjattu vastustajille 1-4.
Kolmannen erän tie breakissa nähtiin muutama varsin viihdyttävä piste, mutta harmillisesti ne tuntuivat kaikki kääntyvän vastapuolen voitoksi. Mladenovicin erinomainen palautus 4-4 -tilanteessa toi minibreikin vastapuolelle, mutta 6-7 -tilanteessa Gaby palautti ensin erinomaisesti, minkä perään Mladenovic sortui tuplaan. Oli siis minun syöttöni ja tilanne 8-7. Arevalo onnistui kuitenkin kämmenpalautuksessaan tuossa kohtaa täydellisesti lyöden sen suoraan krossina läpi, ja sitten 8-8 -tilanteessa löin kyllä ottelun huonoimman lyönnin huonoimpaan mahdolliseen paikkaan. Ensimmäinen kämmeneni Mladenovicin lobbipalautukseen oli varsin hyvä, mutta kun pallo tuli uudestaan lobbina takaisin, otti tuulenpuusta palloon todella vahvasti kiinni ja jouduin lyömään käytännössä verkkoa kohti liikkuvaa palloa. Ja varovaisuuttani töppäsin tuon kämmenen verkkoon. Arevalo hoiti hyvällä syötöllään homman ensimmäisellä ottelupallolla kotiin ja niin oli meidän matsimme päättynyt.
Kuvia minulla ei matsista valitettavasti ole, mutta alla olevasta linkistä näkee kisan valitsemat parhaat palat:
Harmillisen lyhyeksi jäi siis tämä mixty tällä kertaa. Pelissä oli paljon hyviä elementtejä, eikä ykkösruudun tekeminenkään tuntunut mitenkään hassummalta. Mutta se yksi tai kaksi hyvää vetoa enemmän jäi vielä uupumaan. Aurinko oli oikeakätiselle syöttäjälle tosi viheliäisessä paikassa, mitä tulee yllättävän harvoin vasuriparin kanssa yleensä pelatessa kohdattua, ja ehkä MTB:n pari viimeistä ykköstä olivat tuon takia aavistuksen varovaisia. Ei ollut samanlaista menoa kuin ensimmäisen erän eräpallon flättiässässä. Alkaa mennä jo meriselittelyn puolelle, mutta tuli ihan matsin aikanakin mietittyä, että aina ei kyllä tenniksenkään pistelasku kohtele tiimejä tasapuolisesti; me jouduimme MTB:ssa pelaamaan vasta-aurinkoon 12 pistettä, kun taas vastustajat vain 6. Tottakai siinä syötön laatu kärsii samoin kuin lobbien palauttaminen, olisi ehkä toiselta puolelta kenttää tuon 8-8 -tilanteen pisteenkin voinut pelata erilailla ja ottaa pallon ilmasta.
No, Gabyn kanssa kentällä oli kaikesta huolimatta hyvä meininki, ja vaikka tietysti tappio meitä molempia harmitti, niin ymmärrämme kumpikin, että sekin kuuluu elämään. Tiukka oli myös vastus, sillä vastapuolella oli vielä enemmän tämän kesän Wimbledon-voittajia kuin meidän puolellamme. Ja lopussa he kyllä onnistuivat hienosti. Karsintafinaali jäi meiltä nyt siis kokematta samoin kuin pääsarja, mutta onneksi tätä kirjoittaessa huomasin, että kaksi neluriparia sinne joka tapauksessa selviytyi, Henry parinsa Siniakovan kanssa pääsee huomenna pelaamaan paria Sabalenka/Djokovic vastaan, kun taas toinen karsija pari Glasspool/Routcliffe saa vastaansa parin Alcaraz/S. Williams. On siinä ainakin viihdettä kerrakseen tiedossa.
EDIT: Ja näköjään Arevalo/Mladenovic sai lopulta myös lucky loser -paikan pääsarjassa eli on siellä neljä neluritiimiä mukana kuudestatoista, kun myös viime vuoden voittajat Vavassori/Errani saivat villin kortin.
Miesten nelinpeli laitetaan New Yorkissa käyntiin vasta ensi viikon perjantaina eli kymmenen kokonaista päivää jää ainakin aikaa tuohon valmistautua, ehkä enemmänkin. Alunperin olin miettinyt ja sopinut jääväni Amerikan mantereelle treenailemaan, mutta koin tällä kertaa sittenkin niin henkisesti kuin fyysisesti paremmaksi vaihtoehdoksi palata loppuviikoksi kotiin lataamaan akut täyteen, laittamaan kehon täyteen iskuun ja ennen kaikkea nollaamaan tämän reissun tähänastiset tapahtumat. Lähdetään sitten puhtaalta pöydältä nelurin kimppuun, kuitenkin niin, että valmistautumisaikaa jää vähintään tarpeeksi, kun sunnuntaina lennän takaisin New Yorkiin. Saa Henrykin rauhassa pelata mixtyn loppuun ja ottaa kotonaan muutaman päivän happea ennen kuin ensi maanantaina jatketaan yhdessä treenejä US Openissa. Vamos.
Kurjaa ettet päässyt jatkoon mutta hyvä että kerkeät kotiin tässä välissä, saat tuulettaa Cincyn pölyt mielestäsi ja heilua lasten kanssa. Toivottavasti neluri tästä US Openin mixty-showsta loppujen lopuksi hyötyy – itse en ole siitä ihan varma.