US Open QF, Heliövaara/Patten – Andreozzi/Guinard 6-7(7), 7-6(3), 6-2

Ollaan me aikamoisia seppiä. Aivan kuilun partaalta kolmen ottelupallon takaa noustiin tänään otteluvoittoon, ja uran ensimmäinen välieräpaikka US Openissa on totta. Ei välttämättä ollut uran parasta peliä, mutta sisua ja taistelutahtoa meillä kyllä riitti senkin edestä. Semifinaali on ohjelmassa heti torstaina, kun saamme taas iltapelissä vastaamme parin Harrison/Skupski.

Kisa on vaihtunut nelinpelin osalta aika iltapainotteiseksi, sillä eilen tiistaina päästiin takaisin hotellille vasta lähempänä puoltayötä ja nukkumattia piti odotella vielä pari tuntia pidempään. Tänään ohjelma oli hyvin samankaltainen, sillä ottelumme oli ohjelmassa vasta iltaseitsemältä, ja niinpä aamun sai rauhassa viettää akkuja lataillen, vastustajia skoutaten ja kehoa kuntoon parsien. Suuntasimme kisapaikalle myöhäiselle lounaalle ennen kuin löimme lyönnit läpi viiden pintaan. Keli oli selvästi tuulisempi kuin aikaisempina päivinä, mutta lämpöä riitti pimenevässä illassa varsin mukavasti.

Pääsimme aloittamaan matsimme kentällä 12 kello seitsemältä, ja syöttäjien komennossa mentiin alusta alkaen. Ensimmäisen erän ainoa murtopallo nähtiin 5-4 -tilanteessa, mutta tuo breikki- ja samalla eräpallo jäi käyttämättä Guinardin onnistuessa kierteisessä ykkössyötössään. Tie breakissa tuntui siltä, että löysin tosi hyvän pelivireen ja homma oli sinettiä vaille valmis siirtyessämme 6-4 -johtoon. Pääsin tuossa kohtaa Henryn hyvän palautuksen jälkeen hakemaan ratkaisua verkolta, mutta volley jäi nauhaan, minkä jälkeen 6-5 -tilanteessa syötin ottelun ensimmäisen tuplan pahaan paikkaan. Korvasin tuon seuraavan pisteen ässällä, mutta edes neljäs eräpalloa 7-6 -tilanteessa ei tuottanut tulosta kämmenpalautukseni karatessa hiuksen hienosti leveäksi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että 7-8 -tilanteessa vastustajat puolustivat hienosti ja ratkaisivat lopulta erävoiton heti ensimmäisellä yrityksellään. Tuumasin mielessäni, että aika monta tie breakia tässä on tullutkin viime aikoina voitettua, että kai tällaistakin voi joskus tapahtua. Mutta toki samalla tuntui vähän vääryydeltä, että noin hyvin hallussa ollut erä valui väärään suuntaan.

Toisessa erässä edettiin jälleen rinta rinnan syöttäjien hallitessa menoa. Vastustajat pelasivat varsinkin takakentältä vahvasti, emmekä me saaneet oikein missään vaiheessa kunnolla painetta palautusvuoroissa. Ottelun tiukin paikka koettiinkin Henryn syöttäessä 4-5 -tilanteessa, kun Andreozzin kolme huippusuoritusta siirsivät vastustajat 15-40 -johtoon ja ottelupalloille. Henry selvitti ensimmäisen ottelupallon kakkossyötön(!) ässällä sivurajalle ja toisenkin hyvällä syötöllä, jonka perään hoidin tilanteen juuri ja juuri riittävästi verkolta. Mutta Andreozzi onnistui jälleen, ja vielä piti kolmaskin ottelupallo selvittää Henryn upealla verkkopelillä. Pito sieltä saatiin kuitenkin lopulta kaivettua ja matsi jatkui.

Vastustajat saivat hieman painetta aikaiseksi myös 5-6 -tilanteessa minun syötössäni, mutta 40-40 -tilannetta lähemmäs voittoa ei tällä kertaa heitä päästetty. Tie breakissa tupeksin alussa kerran verkolta ja syötin vielä 4-2 -tilanteessa tuplankin, mutta muuten peli oli meiltä todella vahvaa. Yhteensä kolme minibreikkiä meille ja matsin ratkaisu siirtyi kolmanteen erään.

Kyllähän momentum tuon toisen erän voiton jälkeen meille vahvasti kääntyi, mutta kun ei murroilla oltu tässä ottelussa päästy yhtään juhlimaan, niin tasaisesti lähti myös kolmas erä käyntiin. Kunnes 2-2 -tilanteessa ottelun kulku kääntyi täysin murtaessamme Guinardin syötön puhtaasti nollille. Sain vähän jännitystä kropassa tuntien tärkeästi pidettyä seuraavan syöttövuoroni, ja lopussa murtui myös Andreozzin syöttö kreivin aikaan. Ja vieläpä puhtaasti nollille sekin. Ottelun viimeiset neljä geimiä meille yhteispistein 16-3 ja matsi oli hyvien tuuletusten myötä paketoitu. Hurjan kova suoritus kerta kaikkiaan. Ja aika yllättävä sulaminen vastapuolelta. Mutta kai siinä oli meilläkin jotain tekemistä tuon aikaan saamisessa.

---

Korkeimmat arvosanat voimme Henryn kanssa antaa tänään itsellemme ehdottomasti sisukkasta esityksestä, jossa ei missään vaiheessa päästetty leukaa putoamaan rintaan. Olemme Wimbledonista alkaen ottaneet käyttöön englannin kielisen termin ”resilience” kuvaamaan henkistä kanttiamme kentällä ja kyllähän nimenomaan tuota kentällä tänään nähtiin. Jaksettiin yrittää ja jaksettiin pitää huolta omista syötöistämme, jotta se mahdollisuus otteluvoittoon säilyi olemassa.

On se kovan luokan onnistuminen pitää tuon tason syötönpalauttajia vastaan kaikki omat syöttövuorot, eikä murtopallojakaan annettu itse asiassa kuin yhdessä gamessa. Ja nuo samalla matsipalloja olleet painetilanteet hoidettiin kyllä upeasti. Tie breakeissa tuli pari epäonnistumista, mutta kyllähän sekin lajiin kuuluu, pääasia että onnistumisia tuli lopulta vielä enemmän. Ja erityisesti loppua kohti painottuen.

Takakentän ralleissa vastustajat olivat kyllä odotetun vahvoja, palloa lyödään niin tajuttoman kovaa, että edes nuoruutensa matoilla treenannut suomalainen ei meinaa tempossa pysyä mukana. Pallo tuntuu kuin hyökkäävän alustasta kohti, ja jopa Henry, joka yleensä pysyy ralleissa mukana kenen kanssa vain oli tänään monta kertaa hätää kärsimässä omasta takakentän nurkkauksestaan. Verkolla tuli tehtyä monta hyvää suoritusta, mutta minulta myös pari vähän pahempaa sähläystä, mutta ei se aina ole helppoa tuulisessa kelissä ja keinovalossa, kun vastapuolelta ladotaan kovaa ja kierteistä palloa kohti. Täytyy vain yrittää pitää jatkossa vielä paremmin jalat maassa ja reagoida rauhassa. Lukea ensin mihin pallo tulee ja sitten rauhallisella mailan liikkeellä kehon painoa käyttäen vain ohjata volley oikeaan suuntaan. Turha siinä on enää yhtään yrittää itse lyödä takaisin, vastapuolen pallossa on ihan tarpeeksi jo vauhtia takana.

---

Kehon kanssa on tullut pari edellistä kierrosta hieman taisteltua, mutta tänään oli onneksi matsikentällä kuitenkin sellainen olo, ettei tarvinnut pahemmin varoa tai väistellä kipua. Selkä on selvästi paremmassa kunnossa kuin eilen saati kolme päivää sitten. Loukkasin eilisessä ottelussa kuitenkin vähän vasenta lähentäjääni, varmaan juuri sen takia, että keho on selkäongelmien myötä kokonaisuutena aika solmussa, ja lantion liike on vähän epänormaalia, mutta reisi teipattuna saatiin onneksi tuokin vamma tänään ottelussa pidettyä aisoissa. Mutta varmasti jatketaan kehonhuoltoa tänäänkin vielä pitkälle aamuyöhön, että torstaina on mies taas iskussa.

Nopealla sykkeellä turnaus siis jatkuu, sillä semifinaali on ohjelmassa torstai-iltana, kun saamme vastaamme parin Harrison/Skupski. He päättivät oman puolivälieränsä tänään vasta puolenyön jälkeen, joten pienen edun saamme tuosta palautumista ajatellen, mutta toki kaikilla on vähintään kolmas ottelu kolmeen päivään edessä, eikä tässä täysin tuoreena huomiseen lähde varmaan kukaan. Olemme kohdanneet tulevat vastustajat vain kertaalleen aikaisemmin Queen’s Clubin semifinaalissa, mutta Skupski toki on aikaisemmilta vuosilta varsin tuttu vastus. Harrisonin kanssa yhteisiä otteluita sen sijaan on selvästi vähemmän, ja varmasti kotimaassaan pelatessaan mies tulee näyttämään huomenna parastaan. Mutta ei meitä helpolla kyllä tulla huomennakaan kaatamaan. Erityisesti jos jatkamme samaan malliin, sillä syöttöjämme ei ole New Yorkissa vielä murrettu turnauksen aikana kertaakaan.

Semifinaali on ohjelmassa torstaina Louis Armstron -stadionilla. Toinen nelurin semi pelataan kello 16, ja me olemme vuorossa heidän jälkeensä. Iltapeli siis tiedossa taas ja lämpimältä näyttää keli huomisellekin. Mahtavat puitteet ja olosuhteet siis, nautitaan ja laitetaan taas kaikki peliin. Vamos!