Ei mahda mitään, kovalla sykkeellä ja korkealla tasolla onnistuneet vastustajat päättivät meidän taipaleemme US Openissa. Oma peli jäi aavistuksen piippuun, mutta ennen kaikkea täytyy kyllä nostaa hattua vastapuolen tekemiselle. He ansaitsivat voiton ja paikan finaalissa, meidän rooliksemme tuli tällä kertaa tyytyä Grand Slam -turnauksessa semifinaalipaikkaan. Ei toki sekään hassumpi suoritus.
Lähemmäs aamukahta tehtiin eilen fyssarini Mikon kanssa hommia hotellilla ennen kuin oli aika siirtyä nukkumaan ja kääntää katseet tähän päivään. Luvassa olisi kutkuttava paluu isommalle areenalle Louis Armstrong -stadionille pelaamaan finaalipaikasta. Lähdimme kentille hieman puolenpäivän jälkeen syödäksemme rauhassa lounaan ja valmistaaksemme miehet ja kehot illan otteluun. Eilisen tavoin virittelimme Mikon kanssa teipit selkään, vatsapuolelle ja vasempaan reiteen kertaalleen ensin bollaukseen, ja koko paketointi tehtiin vielä uudestaan matsiin. Keho tuntui kuitenkin erityisesti bollauksessa reagoivan aika kivasti, eikä kivun takia tarvinnut kyllä mitään ainakaan tietoisesti varoa.
Meitä edeltävä neluri päättyi kyyneliin Rajeev Ramin päättäessa tappion myötä upean uransa, mutta olihan se kova veto häneltäkin taistella itsensä vielä kerran US Openissa aina semeihin asti. Meidän matsimme pääsi alkamaan hieman ennen kuutta, ja heti alusta asti tuntui siltä, että vastustajat olivat hirmu iskussa. Kakkossyöttöjä ei nähty heiltä ollenkaan, kun taas palautuspelissä vedettiin isolla riskillä ja jatkuvasti onnistuen. Minun ensimmäinen syöttövuoroni karkasi heti vastustajille 1-1 -tilanteessa, ja lähellä oli useamman breikkipallon myötä myös tuplamurto vastustajille 1-3 -tilanteessa Henryn syöttäessä. Tuosta toivuttuamme ja minunkin saadessani syötön pidettyä saimme tuon jälkeen kuitenkin vihdoin paikan vastaiskulle Skupskin tarjotessa pari kakkossyöttöä. Ja iskimme armotta takaisin ottaen murron ja tasoittaen tilanteeksi 4-4.
Alkurynnistyksestä oltiin siis selvitty ja jotenkin tuntui, että eivät vastustajat paljoa paremmin voineet pelata. Muistutin tuosta myös Henryä ja loin uskoa, että kunhan mekin löytäisimme parhaan terämme niin tämä voisi kyllä meille kääntyä. Syöttäjät pitivät huolta syötöistään erän loppuun asti, joten näin päästiin ratkomaan erävoittoa tie breakilla. Hävisin siinä toisen syöttöpisteistäni 2-2 -tilanteessa ja Henry sortui 3-5 -tilanteessa tuplaan. Ensimmäinen eräpallo pelastui yhdellä harvoista palautuksellani alkaneista huippupisteistä, mutta Harrisonin ässä toiseen eräpalloon oli liikaa. Ei tullut yhtään ilmaista vastapuolelta ja sitä myöten oli ensimmäinen erä ratkennut sittenkin väärään suuntaan.
Toisessa erässä tuntui siltä, että meidän pitäisi eilisen tavoin pystyä roikkumaan syötöllä mukana, niin ehkä loppua kohden mailan puristus alkaisi vastapuolella lisääntyä. Mutta toisin kävi. Pari mokaa kostautui 1-2 -tilanteessa ja syöttöni oli jälleen murrettu. Ja kun vastamurtoon ei tällä kertaa tuntunut olevan mahdollisuuksia niin lopulta ottelu ratkesi 2-5 -tilanteessa, kun vastapuolelta onnistuttiin vielä kerran minut murtamaan. Kaksi ottelupalloa onnistuttiin pelastmaan, mutta kolmas oli liikaa Skupskin iskiessä kämmenensä linjasta läpi.
Vähän vaisu maku tästä matsista kieltämättä jäi, turha sitä on kierrellä. Odotukset olivat korkealla, mutta jotenkin jäimme tänään alakynteen vähän jokaisella osa-alueella. Ihan tosissaan on vaikea keksiä, missä olisimme tänään heitä paremmin onnistuneet. Erityisesti syötönpalautuksissa vastustajat olivat tänään tosi teräviä, Skupskia vastaan olen pelannut lukemattomia kertoja, enkä kyllä muista koskaan nähneeni häneltä lähellekään vastaavaa tykitystä. Syöttämisen laatu oli myös meitä edellä, erityisesti Harrisonilla ja muutenkin vastapuolella pelattiin tosi vapautuneesti. Annettiin palaa ja iskettiin jokaiseen palloon täysillä kiinni. Eikä ollut näkyvissä mitään merkkejä siitä, että he olisivat ottelunsa useampi tunti meitä myöhemmin eilen päättäneet.
Joskus täytyy siis antaa täysi tunnustus vastapuolelle, ei Skupski turhaan ole viimeisessä seitsemässä Grand Slamissa neljä kertaa ollut finaalissa. Harrisonin kanssa parina heillä on ollut tänä vuonna huonompiakin hetkiä, mutta tällä viikolla miehet ovat kyllä olleet hurjassa iskussa, eivätkä ole hävinneet vielä erääkään.
Mutta toki sitä olisi halunnut paremmin laittaa kampoihin. Jälkikäteen ajateltuna ehkä keho ei sittenkään toiminut enää niin hyvin kuin olisi halunnut, ja kaikki se aika ja vaiva, mikä on viiden viime päivän aikana laitettu siihen, että mies ylipäätänsä on saatu kentälle, alkoi näkyä. Vaikkei niinkään kipua joutuisi välttämään, niin keho ei vain enää reagoi kolmentoihin niin terävästi, liikettä joutuu kompensoimaan monella tapaa ja ylipäätänsä hermosto alkaa olla aika lopussa. Tähän kohtaan kisaa olisi välipäivä ollut tosi arvokas, mutta nyt mentiin kolme päivää putkeen äärirajoilla, ja kolmas oli näköjään liikaa. Eikä tuo kyllä myöskään helpottanut, että kaikki matsit pelattiin illalla. Keho oli tottunut pari ensimmäistä kierrosta aikaisempaan amaurytmiin ja uni jäi väkisinkin nyt vähemmälle. Mutta toki tuo oli sama kaikille neluristeille eli tuskin se vain meitä häiritsi.
Kaiken kaikkiaan voi siis olla ylpeä siitä, että ylipäätänsä semifinaaliin Henryn kanssa itsemme taistelimme. Ei ollut täydellistä peliä, mutta uran paras saavutus kuitenkin plakkariin New Yorkista. Ja Henryllekin tuli samalla täyteen Last 8 Clubin -jäsenyys kaikista Grand Slameistä. Olosuhteiden ja pallojen kanssa on loppukesän jenkkikiertueella monta kertaa taisteltu, mutta nyt näytettiin, että kyllä me tennistä näinkin osaamme pelata. Ensi vuonna sitten toivottavasti vielä täysin ehjällä kropalla, niin päästään ehkä finaalipaikkaakin maistamaan.
Kokonaisuutena jenkkireissusta jäi sellainen torjuntavoitto-fiilis. Toki kyseessä on edellisen 12 kuukauden pisin jakso ilman finaalipaikkaa, mutta meillä oli Henryn kanssa kuitenkin koko reissun ajan ihan hyvä meininki, vaikka tulokset eivät olleetkaan täydellisiä. Kumpikin ymmärtää elämän realiteetit ja ei sitä voi aina täydellistä odottaa, vaikka maailman ykkösiä ollaankin. Ja ensi maanantain ATP-listalla vielä ylivoimaisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Turha siis painaa leukaa rintaan vaan ylpeinä jatketaan eteenpäin.
Seuraavat pelit meillä ei Henryn kanssa kuitenkaan ole yhdessä, sillä edustamme kumpikin ensi viikolla kotimaatamme Davis Cupissa. Henry pukee maajoukkuepaidan ylleen Lontoossa Equadoria vastaan, kun taas me saamme Suomessa nauttia pitkästä aikaa kotiottelun huumasta, kun Monaco tulee vieraaksi Espooseen. Pidän itse varmasti viikonlopun huilia, mutta kun tiistaina Metro Areenan pelikenttä otetaan käyttöön, niin eiköhän minutkin heti tuolloin treenikentällä taas nähdä. Ja viikonloppuna toivottavasti sitten mahdollisimman moni katsomossa kannustamassa. Vamos!
Hieno saavutus olosuhteisiin nähden, varmasti kropastasi alkoi olla jo kaikki ulosmitattu kovassa ottelutahdissa. Vastus oli tosiaankin hirmuvireessä, noinhan se pitäisi periaatteessa urheilussa mennäkin, että ison turneen loppuvaiheessa pitäisi venyä ja pelata omaa parasta peliä mikäli haluaisi nostella voittopokaalia. Olette saaneet oman perustasonne niin korkealle, että hieman heikompanakin päivänä olette pystyneet voittamaan. Tänään se ei sitten enää riittänyt. Toivottavasti saat kroppasi nopeasti kuntoon eikä se oireilisi enää noin paljon loppuvuoden aikana.
Onnea parhaasta New Yorkin saavutuksesta tähän saakka! Nyt ansaittua ja nautinnollista huilia. Tullaan kannustamaan Metro Areenalle Suomi voittoon.
Häpeä sanoa, mutta kyllä Ram/Skupski ottelu sytytti enemmän kuin teidän, varsinkin Ramin exitin takia. Mutta olisitte olleet viimeistään saksalaisten kanssa finaalissa pulassa alikuntoisena, sen verran hyvin pelasivat, joten ei hätää hävetessä. Harrison tuntui olevan liekeissä tänään ja Skupski parhaimmilllaan, joten minkäs teet. Ei teillä kuitenkaan huonosti mennyt, kelpo vääntö oli käynnissä, muttei teidän parasta kuitenkaan nähty.
Eikun Ram/Salisbury…
Hieno tulos vaikka reissu päättyikin. Ehkä hyväkin ettei kroppaa tarvitse juuri nyt enää puskea lisää. Hyvää kotimatkaa ja tsemppiä Davis Cupiin.
Matka jatkuu.
Juu, ei tarvi tätäkään suoritusta hävetä: USOpen semifinaali on hieno saavutus. Nyt vaan Harrison/Skupski oli parempi. Ekan erän TBn voitto ois voinu kääntää koko matsin.
Nyt kroppa kuntoon ja tsemppii Davis cuppiin!
Vamos 🎾😊👍
Pakko myöntãä että vastustajat pelasivat tällä kertaa täysin virheettömästi ja ansaitsivat voittonsa. Rankingissa kuitenkin ensi maanantaina 4’000 pisteen ero Skupskiin vaikka hän voittaisi US Openin. Ei muuta kuin tsemiä ensi viikoksi Monacon kaatoon. 👍💪
Olihan tämä teiltä ihan loistava kisa, varsinkin kun miestä parsittiin viikon verran kasaan vähän joka paikasta. Tänään, ja oikeastaan koko viikon ajan, Skupski/Harrison pelanneet todella kovalla tasolla. Kaikki kunnia siis heille.
Varsinkin syöttösi toimi kokonaiskuvassa tässä kisassa tosi hyvin ja siitä on taas hyvä ammentaa loppukauden hallikauden koitoksiin. Davis Cupissa sitten Nys & co nelurissa sen myötä takataskuun. Nyt lepoa ja kroppa täyteen iskuun, vamos!