Déjà-vu -ilmiö tuli mieleen, kun viime vuoden tapaan kaadoimme Queen’s Clubin ykköskentällä juhannusaaton kunniaksi Stevenson/Willis -parin kolmen erän väännössä takaa-ajoasemasta nousten. Edelliskerran tavoin tahmean alun jälkeen pääsimme loppua kohden paremmin ja paremmin mukaan otteluun, ja onneksi on kokemusta ratkaisuhetkien pelaamisesta. Semifinaalipaikka siis taskuun, ja lauantaina keskuskentällä parin Harrison/Skupski kimppuun.
Jouduimme tällä viikolla myöhäiseen aaltoon otteluiden peliaikojen suhteen, ja niinpä kun olimme keskiviikkona tulevien vastustajien kanssa viimeiset parit, jotka selvittivät ensimmäisen kierroksen, niin olimme tänään myös viimeisenä ohjelmassa puolivälierää pelaamassa. Muut kvartsit saatiin pelattua jo eilen torstaina, mutta meillä vuorossa oli rauhallinen treenipäivä sekä kehon viritystä kohti parasta virettä. Kelit ovat Lontoossa olleet selvästi lämpenemään päin, joten mahdollista tiukkaa viikonloppua silmällä pitäen ei olla treenien lisäksi turhaan lähdetty ulos helteeseen, vaan lähinnä vietetty aikaa sisätiloissa. Golfin US Open ja jalkapallon MM-kisat näkyvät mukavasti telkkarista ja players loungessa pääsee pyörittelemään Henryä biljardipöydällä. 😉
Tänään perjantaina oltiin kuitenkin taas matsipäivän äärellä, ja toden totta täsmälleen identtisesti viime vuoteen verrattuna perjantaina juhannusaattona kohtaamassa Stevenson/Willisin. Bollasimme lyönnit läpi kunnolla hellessäässä hikoillen, minkä jälkeen oli lounaan ja matsipalaverin vuoro. Kenttä 1 kutsui matsiin kello 13, ja yleisöä oli tuttuun tapaan lehterit täynnä. Mikäs sen mukavampaa.
Aivan matsin alku oli hyvä, sillä Henry piti alkuun vakuuttavasti, ja saimme heti Willisin avaussyöttövuorossa murtopallon. Hänen loistava kakkossyöttönsä kuitenkin piti meidät erossa pidosta. Sen jälkeen ote kääntyi kuitenkin vahvasti vastapuolelle, sillä Henry ei saanut ykkösiään oikein kenttään ja vastapuolen onnistuneet lobbipalautukset toivat kolmannella murtopallolla murron heille. Meillä ei palautuspeli löytänyt uomiinsa, eikä oikein muukaan tekeminen ollut omalla tasolla. Saimme pelastettua kaksi murtopalloa 2-4 -tilanteessa minun syötölläni ja kaksi lisää 3-5 -tilanteessa Henryn syötöllä, mutta vastamurtoon emme päässeet. Ensimmäinen erä siis taululle 4-6.
Toisessa erässä teimme pienen taktisen muutoksen Henryn syöttöihin, joissa minä siirsin syöttäjän partnerina aloitusasemaani reilusti kauemmas verkosta Willisin palauttaessa, jotta jatkuvasti tulleet lobbipalautukset olisivat enemmän myös minun vastuulla. Henkisesti annoimme myös itsellemme vähän enemmän tilaa palautusvuorohin hyväksymällä, että voimme voittaa tämän erän myös tie breakin kautta jos ei muuten. Omista syötöistä pitäisi vain pitää täysillä kiinni. Pääsimmekin jo 3-2 -tilanteessa vähän kokeilemaan Stevensonin kanttia 0-30 -johdossa hänen syötössään, mutta vielä ei murtopalloille päästy. 4-3 -tilanteessa sen sijaan Henry yltyi aivan upeaan palautusvireeseen pommittaen neljä peräkkäistä ykkössyötön palautusta siihen malliin, että murto siitä väkisinkin oli tuloksena. Pääsin siis syöttämään erää kotiin 5-3 -tilanteessa, ja vaikka kaksi ensimmäistä eräpalloa hukkuikin, niin 40-40 -tilanteen syöttö oli rautaa, ja Henry korjasi helpolla smashilla toisen erän meille.
Vuoden takaiseen verrattuna identtisesti edennyt ottelu oli siis taas MTB:n alussa, ja otimme tälläkin kertaa loistavan alun kolmanteen erään. Itse asiassa jopa täydellisen, sillä voitimme MTB:n ensimmäiset kuusi pistettä Stevensonin aavistuksen haparoidessa volley-pelissään. Yhden minibreikin annoin tuossa kohtaa takaisin, mutta seuraava erinomainen palautukseni vei meidät taas kolmen minibreikin johtoon. Emmekä tuosta johdosta enää luopuneet, sillä Henry hoiti omat seuraavat syöttöpisteensä vakuuttavasti, ja lopulta 9-4 -tilanteessa pääsin tyylittelemään ottelun kotiin hyvän syötön perään verkolta. Semifinaali kutsuu!
Kaipa sitä melkein jokaisessa kisassa yksi vaikeampi ottelu on pelattava, ja tänään oli näköjään tuon vuoro. Ensimmäisessä erässä olimme hetkellisesti aika pihalla monipuolisesti palauttaneiden vastustajien kanssa, ja aika monta kaksoisvirhettäkin tuli molemmille. Palautuspeli ei ruoholla koskaan ole kovin helppoa, mutta tänään kun vastapuolella oli vielä kaksi tosi eri rytmillä syöttävää ja eri kätistä pelaajaa, niin saatiin tuohon vielä vähän ekstravaikeutta. Ehkä vähän omaa lääkettä siis? 😅
Kisalääkäri kävi erätauolla tuomassa Henryllä pari nappia särkylääkettä, jotka olivat ennen matsia unohtuneet, ja ehkä tuo vähän helpotti ainakin Henryn pelaamista. Vatsalihaksen pieni kireys on ollut pari päivää hänellä kiusana, mutta tuo ei onneksi ole mitään vakavaa tai uutta. Tulee ja menee, eikä varmasti huomista matsia sen kummemmin estä. Mutta on se selvä, ettei tällä tasolla voi kovin paljoa tasoitusta antaa tai äkkiä alkaa kolisemaan omissa. Vastapuolella oli selvästi tehty kotilaksyt hyvin, ja vahva itseluottamus viime viikon ison ruoho-challengerin kisavoitosta myös näkyi.
Mutta on sitten kuitenkin eri juttu, kun ihan ottelun ratkaisuhetkiä aletaan lähestymään. Meillä jotenkin keskittyminen vain tarkentui, fokus terävöityi ja peliin löytyi se paras terä juuri match tie breakiin, kun taas vastapuolella ehkä aavistuksen alkoi käsi puristaa mailaa tavallista enemmän. Ei tuo tietysti vahinko ole, vaan henkistä kovuutta ja keskittymiskyvyn kohdentamista on koko ura harjoiteltu. Mutta on se silti hieno tunne huomata, kuinka jotenkin tuossa painetilassa saakiin itsestään parastaan esiin. Kaiken kaikkiaan ei siis oltu koko ottelua ihan parhaimmillamme, mutta nelurissahan tunnetusti riittää, että voittaa yhden erän ja MTB:n.
Juhannusaatosta on siis selvitty, mutta juhannuspäivä tuo tullessaan vielä kovemman haasteen, kun lauantai-illan huipennuksena pääsemme ottamaan mittaa Harrison/Skupski -parista. Australian avointen voitto oli heidän yhteispelilleen täydellinen aloitus vuoden alussa, mutta sen jälkeen meno on ollut vaihtelevampaa. Pari ensimmäistä kierrosta täällä on kuitenkin ollut heiltä vakuuttavaa tekemistä, joten suurempaan hapuiluun ei meillä huomenna ole kyllä varaa. Harrison syöttää ja palauttaa tosi hyvin, kun taas Skupski osaa erityisesti verkkopelin ja kämmenet takakentältä. Omaan syöttöpeliin toivotaan edelleen tarkkuutta, ja muutenkin pelissä pitää olla alusta loppuun läsnä.
Ottelumme pelataan lauantaina siis Queen’s Clubin upealla keskuskentällä, jossa ottelut alkavat huomenna kello 13 kahdella kaksinpelillä ennen kuin on meidän vuoromme. Hellettä on luvattu huomiseksikin, joten varmasti kelpaa illemmallakin stadionille astella. Ja toivotaan, että yleisöäkin on runsaasti paikalla vielä nelinpeliinkin. Vamos!
Ei ehkä kannata tavaksi ottaa tuota 8 vastustajien murtopalloa ottelua kohti. Vähän on syötön kanssa kohdistusammuntaa ennen Wimbledonia, mutta voittojen tiellä etenee. Hyväpäinen pari kyllä olette.
Huomenna olisi hyvä olla alusta asti pelipäällä, sillä varsinkin Harrison on vähän fiilispelaaja ja ei häntä liekkiin kannata päästää.
Hei onnea voitosta, kyllä se aina kelpaa, tuli miten tuli. Ikävä kuulla Henryn vatsalihaksesta toivotaan että tokenee.
Valppaana jatkoon!
Nää kaverit oli tosi pahoja, ja kun te ette olleet tosi hyviä, niin tosi pahaa mieltä oli tulollaan…. Sitten päätittekin olla taas tosi hyviä ja siitä seurasi tosi pahaa jälkeä: Voitto teille 🙂 🙂
Oli se jännää, huhhuh, vähempikin kyllä riittäis, mutta kestettiin se täälläkin. Työvoitto, vai liekö juhannustaikojakin, tuskimpa. Mutta Onneksi Olkoon !!!!
PS. Katselin jälkikäteen Otonkin pelin Nottinghamissa; voitto hänellekin, yesss!!!!
Ekassa erässä olitte välillä ihan turisteja mikä näkyi statistiikassakin. Ehkä se oli ne kipulääkkeet, jotka toivat peliinne nokkeluutta, voimaa ja liikkuvuutta niin, että kotikatsomossakin pystyi rentoutumaan ja pallealla hengittämään.
Hieno voitto kolmen voitetun pallon erolla! Vastustajat syöttivät hyvin, joten yhtään breikkiä ei voi tulla omaan päätyyn. Ja kun sitten tuli, eka erä meni. Tokassa peli parani, ja syötönpalautuksista alkoi tulla uhkaa. Lopulta uhka johti (viivalle pudonneen leijan myötä) breikkiin ja vastustajien romahdukseen MTBssä.
Kyllä tää ruohotennis on liian jännittävää. Ottelut päättyvät parin ratkaisupisteen eroilla voittoon tai häviöön. Vaan kohta päästään koville kentille, ja siellä HH-tiimin ylivoima korostuu.
Ai niin, yksi Vimpeli pitää vielä pelata ennen sitä 😄
Seuraava vastus on osaava, mutta ei ole mikään palautusten mestari, joten yhdellä breikillä ja taiskalla ottelu voitetaan.
Oli kyllä sen tason pelaamista, että toisen erän alussa oli pakko ottaa viidentoista minuutin tauko ruudun äärestä ja toivoa, että tapahtuisi ihme. No, ihmettä ei tapahtunut, eikä onneksi katastrofiakaan. Vastustajat olivat kyllä rankingiaan parempia, mutta näkyihän lopulta onneksi rankingykkösten edellyttämällä tasolla ero kentällä. Kovasti vaan tsemppiä huomiselle!
Aikamoiset alkuhiet tarjositte ekassa erässä meillekin tänne ennen juhannussaunaa, mutta sisukkaasti kairasitte voiton ja laitoitte vastustajat lopulta kylmään avantoon tiebreakissa😅. Onnittelut voitosta ja semifinaalipaikasta!!! Ja isot tsempit huomiseen 💪💪
P.S. Näytti siltä, että Calvin tsemppasi teitä hyvin. Saitko häneltä jonkun ratkaisevan neuvon?
Thanks for the post. Well done for picking up your game and coming through well in the MTB. The first set was a hard watch!
Best of luck for tomorrow.
NB – lamb pie, sounds good …