Ostrava 125 CH, R16, Heliövaara/Molchanov – Arends/Pel 3-6, 6-3, 6-10

Siinä se nyt sitten on. Ensimmäinen koronatauon jälkeinen kansainvälinen matsi pelattuna. Ja eihän se huono matsi ollut ollenkaan. Mutta ei siitä valitettavasti jäänyt käteen sitä tärkeintä eli voittoa. Hollantilaisvastustajat saivat huippualun ja lopussa matsi oli perinteisesti ihan parista pisteestä kiinni. Viime viikon voittajina heidän itseluottamuksensa oli kovempi ja he onnistuivat juuri oikeissa paikoissa pelaamaan omilla vahvuuksillaan. Harmittaa mutta minkäs teet.

Ottelun lähestyessä matsijännitystä oli luonnollisesti vähän ilmassa, mutta se tuntui kuitenkin melkeinpä siltä kuin taukoa ei olisi ollut ollenkaan. Olo oli sellainen, että kentällä oli mukava olla ja kuuluin sinne. Ekat pari palautusta minulle viime aikoina harvinaisemmasta ykkösruudusta olivat huippusuorituksia, mutta hollantilaiset saivat pidettyä Pelin syötön 0-40 -tilanteesta huolimatta, kun seuraavat pari palautustamme lensivät vain senttejä ulos ja no-ad -pisteessä Arends löi maailmanluokan volleyn.

Tuo ensimmäinen game kuvasi hyvin ottelun alkua, sillä tuntui, että pelasimme ihan hyvin, mutta tilanne oli pian 0-5. Kolme no-ad -pistettä vastustajille ja kaikki ihan senteistä kiinni. Toisaalta tilanne on pahin mahdollinen, mutta toisaalta tuntui siltä, ettei meidän kannata muuttaa mitään, sillä olimme koko ajan pelissä mukana. Ehkä nyt syöttötyöskentelyä pitäisi vähän terävöittää. Saimmekin erän loppuun vielä hyvän taistelun päälle murtaen Arendsin syötön, mutta lopulta Pel piti lukemiksi 6-3.

Toisessa erässä pelinkuva muuttui siten, että saimme ensimmäisen Denysin syötön pidettyä no-adin kautta ja jatkoimme siitä eteenpäin hyvällä höyryllä. Saimme aikaisen murron ja pidon, jolla tilanne oli jo 3-0 meille. 3-1 Denysin syötön ollessa taas 40-40 -tilanteessa tapahtui kuitenkin ottelun erikoisin tilanne. Löin aivan verkon läheltä kaksi volleyta, joista toisen tyhjään kenttään, minkä perään tuuletin tietysti”come on” -huudolla. Arends ei kuitenkaan luovuttanut, vaan yritti hakea lyöntiäni ja vaikka hänellä ei ollut mielestäni mitään mahdollisuuksia ehtiä pallolle tuomitsi tuomari minun come on -huutoni häiritseväksi, mikä tarkoitti sitä, että hävisimme pisteen. Pakko sanoa, että tuomio oli tuomarilta aika kova, ja kunhan matsin striimi tulee näkyviin ATP Challenger -sivuille niin tuota tilannetta pitää kyllä vielä vähän zoomata tarkemmin. Jostain syystä striimi ei tällä hetkellä näy oikein, mutta eiköhän se vielä korjaannu. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että huutoni oli kyllä aika aikainen, mutta silloin, jos vastustajan ei voi mitenkään olettaa ehtivän pallolle niin tuota ”hindurance” -tuomioita ei pitäisi mielestäni käyttää.

Joka tapauksessa Denysin tunteet vähän lämpenivät tilanteessa, mutta se ei onneksi näkynyt hänen pelissään muuta kuin positiivisesti. Mursimme heti perään Pelin nollille, minkä myötä veimme lopulta erän 6-3 pitäen loput syöttömme. Matsi eteni siis nelinpelille tyypillisesti kolmannen erän tie breakiin.

Tie break alkoi meiltä huonosti, sillä olimme nopeasti 0-3 -tappiolla parin epäonnisen pisteen jälkeen. Tämän jälkeen emme päässeet enää missään vaiheessa tasoihin, vaikka yhden minibreikin saimmekin takaisin. Etukäteissuunnitelmiemme vastaisesti Arends/Pel palauttivat tie breakissa hyvin konservatiivisesti krossia, mikä johti meidän kannaltamme pariin väärään valintaan ja liian vaikeaan ensimmäiseen volleyhin. Samalla he saivat omissa syötöissään pidettyä tilanteen tosi usein haluamanaan siten, että he olivat molemmat verkolla. Siinä hollantilaiset ovat parhaimmillaan ja vaikka pelasin itsekin takarajalta lähes virheettömästi tänään niin heidän ohittamisensa on vain yksinkertaisesti todella vaikeaa. Pitäisi olla mieletön tulivoima tai todella hyvä tarkkuus, jotta heidän verkkopelistään löytyisi aukkoja.

Kaiken kaikkiaan matsi ei siis ollut meiltä huono, mutta hollantilaiset saivat käytettyä paremmin vahvuuksiaan ottelun ratkaiseessa tie breakissa. Voitimme jopa yhteensä enemmän pisteitä, mutta sekään ei tenniksessä aina riitä. Sellaista nelinpeli on. Tällaiset tappiot pitää vain hyväksyä osana lajia, ja katse siirtää eteenpäin kohti seuraavia otteluita. Ensi kerralla se kääntyy sitten toisin päin.

Nyt vuorossa on sitten treeniä ja valmistautumista ensi viikolla Prostejovissa pelattavaan vastaavaan kilpailuun. Varmaan pari päivää jatkamme harjoittelua vielä täällä Ostravassa ennen kuin siirrymme noin tunnin matkan päähän Prostejoviin. Peli on ihan hyvällä tasolla, mutta pieniä juttuja ja erityisesti syöttöä voi aina kehittää. Palataan siis asiaan taas viikonloppuna!