Bratislava CH 80 SF, Heliövaara/Ruusuvuori – Guinard/Rinderknech 7-6(2), 7-6(4)

Come on! Kova ranskalaispari ei antautunut helpolla, mutta mahtavat tie breakit ratkaisivat meille tänään voiton. Hyvätasoinen matsi sisälsi muutaman momentumin heilahduksen kummassakin erässä, mutta onneksi pystyimme parhaaseemme silloin kun se oli kaikista tärkeintä. Huomenna lähdetään siis hakemaan kirkkainta pokaalia finaalissa, jossa vastaan asettuu hurmiossa tähän asti pelannut slovakialaispari Klein/Molcan.

Päivä käynnistyi Bratislavassa tänään tunnin edellispäivää myöhemmin, kun bollasin Emilin kanssa ensin puoli tuntia puoli yhdeltätoista ja lämmitin perään vielä italialaisen Violan samanlaisella puolen tunnin setillä. Keskuskentältä jäi aamun ensimmäinen ottelu pelaamatta, kun ukrainan Stakhovsky joutui luovuttamaan, joten pääsimme bollaamaan pääkentällä. Stakhovskyn luovutus aiheutti kuitenkin jonkin verran ylimääräistä hämminkiä, sillä se johtui siitä, että hänen koronatestinsä oli eilen torstaina ollut positiivinen. Tämä johti tietysti hänelle automaattiseen kisasta vetäytymiseen, mutta meidänkin kannalta tilanne oli sikäli ikävä, että pelasimme juurikin häntä vastaan eilen nelinpelissä. Meidän testituloksemme olivat kuitenkin eiliseltä negatiiviset, ja koska otteluissa noudatetaan koronaprotokollaa, jossa vastustajia ei kätellä ja ottelua edeltävä arvontakin suoritetaan mastkit kasvoilla, niin saimme onneksi jatkaa kisaamme. Tottakai ensimmäinen hyvä uutinen oli se, että Stakhovskyn vointi on täysin normaali, mutta kyllähän sitä aina vähän säikähtää itsekin, kun tapaus osuu niin lähelle. Toivottavasti myös säikähdyksellä selvittiin, eikä tulevissa testeissä tule yllätyksiä.

Nopean aikaisen lounaan jälkeen vuorossa oli ensin Emilin kaksinpeli, joka ei kuitenkaan tänään sujunut niin kuin oli suunnitelmissa. Kotikentällään pelannut vastustaja Lukas Klein pelasi aivan käsittämättömän paljon omaa rankingtasoaa paremman ottelun. Harvoin olen nähnyt kenenkään pystyvän vastaavaan ”sumutukseen”. Ei Emilkään paria huonoa syöttöä lukuunottamatta pelannut mitenkään huonosti, mutta Klein pelasi ensimmäiset puolitoista erää aivan naurettavan pienillä marginaaleilla lyöden täysin kierteetöntä flättiä lyöntiä molemmilta puolilta uskomattomalla tarkkuudella. Siis nimenomaan nopeilla sisäkentillä viihtyvä Emil jäi pahasti kakkoseksi lyönnin tempossa molemmilta puolilta, mitä en ole varmaan koskaan nähnyt ainakaan näin räikeästi. Ihan pientä kipsia oli Kleinilläkin lopussa havaittavissa, kun hän ensimmäistä kertaa alkoi miettiä ottelun kotiin syöttämistä, mutta lopulta siihenkin tilanteeseen löytyi pari ässää. Hurja suoritus!

Noh, fiilis ei siis ollut korkein mahdollinen, kun noin puolentoista tunnin tauon jälkeen iskimme takaisin kentälle nelurin semissä. Ammattimiehenä Emilkin oli kuitenkin alusta asti hyvin mukana pelissä, ja otimmekin aikaisen murron heti 2-1 -tilanteessa. Heti perään hävisimme kuitenkin todella harmillisesti minun syöttöni 40-15 -johdosta, vaikka jo tuossa ensimmäisessä pitopallossa Rinderknechin palautus oli seilaamassa monta metriä pitkäksi. Emil ei kuitenkaan eivan ehtinyt ottaa mailaansa edestä, ja sen jälkeen Guinard taisteli parilla hyvällä palautuksella breikit tasoihin. Tuon jälkeen pidimme kyllä syöttövuoromme helposti, ja saimme myös kaksi breikki- ja eräpalloa 5-4 -johdossa. Molemmissa pisteissä pallo oli pitkään elossa ranskalaisten ollessa verkolla ja meidän takakentällä, mutta ei osunut murto meille. Erä eteni siis lopulta tie breakiin, jossa olimme kuitenkin tällä kertaa todella vahvoja. Pidimme kaikki syöttöpisteet, ja otimme kaksi tärkeää minibreakia ranskalaisten sopivalla avustuksella verkolta. 😊 Erä siis meille 7-6(2).

Lähdimme siis toiseen erään hyvällä itseluottamuksella, ja aika lähelle toisinto ensimmäisestä erästä oli luvassa. Saimme jälleen aikaisen murron 1-1 -tilanteessa ja karkasimme nopeasti 3-1 -johtoon. Minun yksi huono volley ja Guinardin kaksi napakymppipalautusta Emilin seuraavassa syöttövuorossa tasoittivat kuitenkin jälleen tilanteen, ja murrot olivat siis tasan. Saimme 4-4 -tilanteessa vielä yhden breikkipallon, mutta sen ranskalaiset selvittivät hyvällä ykkösellä, joten pitojen kanssa edettiin taas tie breakiin. Siinä saimme taas aikaisen minibreakin Rinderknechin volleyvirheellä, mutta pakko kyllä vähän kehua itseään ja todeta, että tie breakin viimeiseen viiteen pisteeseen osui kyllä kolme matsin parasta verkkopelisuoritukstani. Todella tärkeä linjaa pitkin ykkösvolley läpi 4-2 -tilanteessa, mahtava taistelupiste verkolta seuraavassa pisteessä ja ihana jyrkkäkrossivolleynamuttelu ottelupallossa 6-4 -tilanteessa Emilin hyvän syötön perään. Heräsin noiden jälkeen huutamaan pari kunnon come on -huutoa, mutta täysin ansaitusti! Mahtava lopetus ja kohti finaalia!

Tämän päivän nelinpeli ei siis ollut helppo matsi, mutta jälleen kerran osoitimme kuitenkin olevamme parhaimmillamme isoissa paikoissa. Toki oppikirjan mukaan nopealla kentällä, kun johtaa erää murrolla, niin pitäisi kyllä pystyä katkaisemaan erä jo ennen tie breakia, mutta onneksi emme tilanteista häkeltyneet, vaan jatkoimme vahvaa peliä loppun asti. Silti tuo on kyllä sellainen juttu, joka voi joskus kostautua. Kahdesti tein Emilin syöttövuoroissa juurikin ensimmäisessä pisteessä helpon volley-virheen, mikä luo ihan eri paineen syöttövuoroon sen sijaan, että voisi kruisailla johtoasemassa helppoon pitoon. Ehkä pientä fokus-ongelmaa tai ehkä vain vääriä valintoja. Joka tapauksessa pitää olla vielä paremmin hereillä jatkossa nimenomaan geimien alussa, sillä nelinpelissä peli voi kääntyä niin pienistä virheistä täysin päälaelleen.

Palautuspelimme oli koko matsin tosi hyvää, sillä saimme breikkipalloja yhteensä neljässä palautusvuorossa, mikä on nopealla kentällä hyvä suoritus. Myös erityisesti tie breakeissa saimme paljon palautuksia kenttään, mikä luo puolestaan vastustajalle aika ison paineen. Myös syöttöpeli oli kelvollista, sillä laitoimme matsissa 75% ykkössyötöistä kenttään, mikä on aina hyvä lukema. Itse vaihtelin myös pariin kertaan onnistuneesti syötön jälkeistä liikkumista jääden pari kertaa oikeissa paikoissa taakse Rinderknechiä vastaan. Takakentältä emme ehkä ohittaneet ihan yhtä hyvin kuin eilisessä pelissä, mutta vastustajat kyllä peittivät myös verkon hienosti. Joka tapauksessa kuitenkin henkisesti jälleen vahva suoritus, ja ennen kaikkea tärkeintä oli tietysti se, että olemme nyt finaalissa!

Ennätysrankingiin tulee siis jälleen korjausta ylöspäin, mutta ei tietenkään anneta tämän jäädä tähän, vaan lähdetään täysillä voittamaan ottelua myös huomenna. Slovakialaispari Klein/Molcan on rehellisesti sanottuna päässyt finaaliin vähän helpommalla kaaviolla kuin me, mutta se ei tarkoita, etteikö vastassa olisi kovia pelimiehiä. Klein on sumuttanut itsensä siis kaksinpelissä jo semifinaaliin, eikä vasenkätinen Molcankaan ole hassumpi tennispelaaja. En ole suoraan sanottuna nähnyt vielä pistettäkään heidän otteluistaan tällä viikolla, joten täytyy kyllä laittaa tänään illalla golfin Master-kisan rinnalle toiselle näytölle striimiä heidän aiemmista nelureistaan. Paljon on kuitenkin kiinni siitä, että saamme omat syöttömme taas toimimaan, sillä muussa pelissä olemme kyllä vahvoilla. Huominen finaali on minulle ensimmäinen matsi keskuskentällä, joka on siis alustaltaan aavistuksen karheampi, joten täytynee käyttää kick-syöttöä ja kierteitä vähän enemmän kuin aiemmissa otteluissa nopeammalla kolmoskentällä. Mutta onneksi olen siis treenannut centterillä jo useampaan otteeseen, eli tuntuma kenttään on kyllä selkäytimessä.

Huomenna kello 16 (Suomen aikaa klo 17) vuorossa siis kauden viides finaalini, joten kaikki vaan striimin ääreen katsomaan. Emil vetäytyi ensi viikon kisasta Italiasta, minkä vuoksi kyseessä on hänelle kauden viimeinen ottelu, joten eiköhän hänkin laita kaiken likoon. Omalta kohdaltani tuo tarkoittaa sitä, että pari vaihtuu jälleen, mutta onneksi tiedossa on tuttu tykkisyöttäjä, kun lähdemme hakemaan menestystä Patrik Niklas-Salmisen kanssa Ortisein kiitoradoilta. Mutta ensin siis pokaali kotiin täältä Bratislavasta!