Cagliari ATP250 R16, Heliövaara/Molchanov – Coria/Evans 4-6, 6-2, 6-10

Harmin paikka, mahdollisuudet oli vaikka isoihin pisteisiin tällä viikolla, mutta ottelut päättyivät avauskierroksen tappioon Sardinialla. Myrskyisät olosuhteet ja kovalla itseluottamuksella pelannut Evans oli paha yhdistelmä, eikä huonoon alkuun ollut tänään yksinkertaisesti varaa. Kolmannen erän tie breakin vastustajat pelasivat rennon letkeästi paukutellen sen alkuun winneriä toisensa perään, emmekä enää saaneet kurottua etumatkaa kiinni. Kyllä harmittaa, mutta ei mahda mitään.

Täällä Cagliarissa alkoi eilen tuulla oikein kunnolla, eikä tämäkään päivä tuottanut poikkeusta. Lämpötilakin laski selvästi parista ensimmäisestä päivästä, mutta enemmän peliä muutti kyllä tuo puuskittainen ja ajoittain kovastikin pyörivä tuuli. Tottakai olosuhteet ovat aina kaikille samat, eikä tuulesta kannata hakea syytä tappioon tai muuten saa pettyä useamminkin. Mutta kyllä silti olosuhteiden tuomat muutokset pelinkuvaan on syytä tiedostaa, vaikka saimmekin eilen vastaavassa tuulessa tuntumaa olosuhteisiin treeneissä Nielsen/Huey -parin kanssa.

Tänään vastassa oli kuitenkin ihan eri tyyppinen pari, sillä sekä Evans että Coria pelaavat pääasiassa kaksinpeliä. Evans oli kuitenkin viime viikolla Miamin Masters kisan nelurifinaalissa ja kyllähän tuo itseluottamus näkyi hänen otteissaan myös tänään. Harmittavasti meiltä ei löytynyt samanlaista luottoa, vaan matsi lähti heikosti käyntiin Denysin parin virheen ja syötönmenetyksen myötä heti avausgamessa. Olimme lisäksi molemmat palautuksissa hieman hukassa ajoituksen kanssa, emmekä saaneet oikein painetta vastustajien syöttöön yhtä gamea lukuun ottamatta. 2-3 -tilanteessa meillä oli yksi murtopallo tasoitukseen, mutta Denysin volley jäi verkkoon. Eikä enempää mahdollisuuksia meille tällä kertaa siunaantunut, joten eka erä siis tuolla ekan gamen breikillä vastustajille 4-6.

Toisessa erässä homma meinasi jatkua samanlaisena Denysin haparoidessa syöttövuorossaan 1-1 -tilanteessa. Saimme kuitenkin parin murtopallon takaa pidettyä ennen kuin vihdoin 3-2 -tilanteessa tärppäsi oma murto. Minulta kolme samantyyppistä pistettä, joissa hyökkäsin Corian syötön jälkeen verkolle, ja joista no-ad pisteessä sainkin lyödä jopa viisi lentolyöntiä ennen kuin piste ratkesi. Tämän jälkeen pelimme rentoutui selvästi ja otimme Denysin pidon jälkeen vielä toisenkin murron erän päätteeksi. Nyt peli näytti vihdoin siltä miltä sen halusimme näyttävän.

Mutta eipä jatkunut sama lento kolmannen erän match tie breakissa. Coria pelasi alkuun pari pistettä ihan hurmiossa ja kun Evanskin onnistui kurotusvolleyssaan ja palautuswinnerissään niin taululla oli yhtäkkiä lukemat 0-7. Mikä musertavinta, emme olleet itse tehneet tässä vaiheessa edes paljoakaan asioita väärin. No, matsi ei sentään vielä ollut ohi, vaan nousimme parilla hyvällä suorituksella ensin 2-7 -tilanteeseen ja sen jälkeisen palautusvirheeni jälkeen vielä neljällä peräkkäisellä pisteellä 6-8 -tilanteeseen. Tuossa pisteessä juoksin Denysin lobbipalautuksen jälkeen verkolle, mutta en harmittavasti saanut Corian kovaa kämmenlyöntiä blokattua kenttään. Enkä myöskään onnistunut rystyvolleyssa ensimmäisessä matsipallossa. Orastava nousu olisi vaatinut vielä pari onnistumista noissa viimeisissä pisteissä, mutta nyt kun ne jäivät uupumaan, niin voittokin karkasi vastustajille.

Tiivistetysti voisi sanoa, että matsi ratkesi kahteen alle viiden minuutin jaksoon. Denys ei ollut ihan hereillä avaussyöttövuorossaan, ja vastustajat löivät parit hurmioituneet läpilyönnit mieheen tie breakin alkuun. Sellaista se nelinpeli valitettavasti joskus on. Ei auta vaikka voitimme jokaisen ottelun syöttö-, palautus -ja pistetilaston, sillä lopputulos vain ratkaisee. Vastamurto ensimmäisessä erässä tai ihmenousu tie breakissa olisivat toki voineet vielä muuttaa ottelun kulun, mutta nyt tuollaiset isot tasonnostot jäivät uupumaan. Toisen erän loppu oli oikeastaan ainoa hetki, kun pelasimme Denysin kanssa molemmat samaan aikaan hyvällä omalla tasollamme. Muuten matsi oli vähän sellaista olosuhteiden kanssa taistelemista ja hyviä suorituksia seurasi liian usein huono suoritus.

Oma peli ei oikeastaan missään vaiheessa ollut mitenkään erityisen heikkoa, mutta niitä tähtihetkiä ja matsin haltuun ottamista olisi tänään vaadittu. Olin ainoa pelaaja joka piti kaikki syöttövuoronsa, mutta verkolta tuli ehkä yksi tai kaksi virhettä liikaa. Luotto ottelun voittoon oli vahva vielä toisenkin erän aikana, mutta jotenkin vastustajien kolmannen erän alun hurmio pääsi silti yllättämään. Ehkä siinä olisi pitänyt hakea vielä isommalla riskillä ratkaisuja tietäen, että vastustajat voivat pelata rennosti ja kokeilla rohkeasti rajojaan, mutta toisaalta ei sitä haluaisi omiin virheisiinkään matsia hävitä.

Mutta onhan se toki niinkin, että tällä tasolla myös vastapuolella löytyy taitoa ja kykyä ratkaista otteluiden kulku omilla huippusuorituksilla. Varsinkin massakentällä, kun syötön merkitys vähenee, on hyvillä kaksinpelaajilla käytössä enemmän vaihtoehtoja ja aikaa hakea omia ratkaisujaan. Ja heillä ei myöskään yleensä ole oikeastaan mitään hävittävää, kun nelinpeli on heille lähinnä matsituntuman ylläpitämistä ja palkintorahojen keräämistä. Ja kyllähän se rentouden ero näkyy väkisinkin pelaajien välilllä tiukoissa tilanteissa. Joskus näkee toki sitä, että kaksinpelaajat eivät juuri välitä nelinpelin tuloksesta, mutta tänään varsinkin Evans tuuletti ensimmäisestä gamesta alkaen hyviä suorituksiaan ja hän oli kyllä ihan tosissaan voittamassa matsia. Myös Corian esitys oli parempi kuin etukäteen odotin, sillä hän onnistui hyvin palautuksissaan ja parissa lentolyönnissä isoissa paikoissa, emmekä tuulisissa olosuhteissa päässeet ihan niin hyvin kiinni hänen syöttöönsä kuin etukäteen toivoin.

Tuloksena oli siis pitkästä aikaa ensimmäisen kierroksen tappio. Mielellään olisi täällä Cagliarissa ollut kisassa mukana pidempäänkin, mutta nyt se on tyydyttävä pariin treenipäivään. Glaspoolkin hävisi karmealla tavalla viiden matsipallon jälkeen oman avausottelunsa brittiparinsa kanssa, joten ainakin voimme nyt taas treenata yhdessä tulevat päivät. Ensi viikolla toiveenamme olisi pelata Belgradin 125 pisteen challenger, mutta näyttää siltä, ettei mukaan pääsy ole mitenkään kirkossa kuulutettu, sillä kisaan on tulossa nelinpelimiehiä täältä Cagliarista sekä Espanjan Marbellasta vaikka kuinka. Täytynee siis varmaan odotella täällä Cagliarissa aina lauantain sign-iniin asti ennen kuin uskaltaa ostaa lentoliput. Kakkosvaihtoehtomme on Splitin 80 pisteen challenger Kroatiassa, eli yhdessä pelaamme joka tapauksessa, mutta toivottavasti siis Belgradissa.

Seuraavat päivät siis massatreeniä ja italialaisesta ruoasta nauttimista Cagliarissa. Eiköhän ne matsivoitotkin sitten taas viimeistään ensi viikolla osu kohdalle. 😊

• 

•