Mitäpä siihen sanoisi, monilta osin ihan hyvä matsi oli tänään, mutta voitto kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. Paikka oli ratkaista matsi jo toisen erän alussa, mutta vastustajat saivat pidettyä syöttönsä ja onnistuivat kolmannessa erässä ratkaisupaikoissa meitä paremmin. Kaikkensa sitä yrittää, mutta monta peräkkäistä tiukkaa tappiota toisensa perään kyllä syö miestä. Mielenkiintoisena knoppina mainittakoon kuitenkin, että päivän lukemat olivat tie breakit mukaan lukien täsmälleen samat kuin kaksi kuukautta sitten Biellassa samaa paria vastaan. Harmi vaan, että nyt lukemat olivat siis väärin päin.
Sääennuste jatkoi kehittymistään parempaan suuntaan ja pääsimme tänään pelaamaan ihan aikataulun mukaan. Tuntui, että olimme heti alussa hyvin hereillä, sillä mursimme hieman haparoiden aloittaneen Lawsonin heti ottelun toisessa gamessa. Harmittavasti jenkit saivat kuitenkin heti kuitattua murron takaisin seuraavassa pelissä ja tilanne tasoittui. Pelastin hyvällä pelillä murtopallon 3-3 -tilanteessa, minkä jälkeen tuntui, että saimme momentumin päälle. Meillä oli kolme eräpalloa 5-4 -johdossa ja vielä toiset kolme 6-5 -johdossa, mutta tie breakiin mentiin silti. Siinä otimme kuitenkin todella vahvalla pelillä 6-0 -johdon ja veimme siis ensimmäisen erän lopulta 7-6(2).
Toisessa erässä jatkoimme siitä mihin ensimmäisessä jäimme, sillä saimme heti ensimmäisessä Lawsonin syötössä taas kaksi murtopalloa, mutta palautukseni jäi no-ad -tilanteessa harmittavasti verkkoon. Tämän jälkeen jenkit alkoivat päästä mukaan peliin ja erä jatkuikin syötönpidoilla aina 2-3 -tilanteeseen asti, kunnes Lloydille tuli harvinaisempi huono syöttövuoro ja jenkit saivat murron. Tuo murto riitti lopulta erävoittoon, kun palautustyöskentelyn laatumme vähän laski ja ratkaisua haettiin taas kerran kolmannen erän match tie breakissa.
Lähtömme kolmanteen erään oli harmittavan huono ja myös vähän epäonninen. Galloway löi 1-1 -tilanteessa verkonpäältä lähes hudin, mutta pallo osui juuri ja juuri pokan yläreunaan ja putosi kenttään stoppariksi, minkä jälkeen 1-3 -tilanteessakin Gallowayn refleksivolley tuli verkkonauhan kautta kenttään. 1-6 -tilanteessa asiat näyttivät jo huonolta, kun emme saaneet palautuksia ohi verkkomiehen, mutta pikkuhiljaa taistelimme itsemme mukaan. Varsinkin hyvä rystylobbini 5-7 -tilanteessa ja rystylinjaläpilyöntini 6-8 -tilanteissa nostivat vielä toiveita otteluvoitosta. Galloway löi 7-8 -tilanteessa kuitenkin huippupalautuksen suoraan läpi Lloydin syötöstä, ja vaikka ensimmäisen matsipallon Lloyd selvittikin syötöllään, niin 8-9 -tilanteessa hänen palautuksensa leijui leveäksi.
Jotenkin ensimmäinen fiilis tämän päivän matsin jälkeen ei ollut edes mitenkään niin iso harmitus, sillä olin pelannut mielestäni ihan kelvollisen matsin. Jotenkin vastustajista Galloway onnistui omalla henkilökohtaisella suorituksellaan nostamaan tiiminsä voittoon toisessa ja kolmannessa erässä, eikä Lloydillakaan välttämättä ollut tänään ihan paras päivänsä. Kyllähän meillä paikkoja oli ja siinä mielessä mahdollisuudet voittoon, mutta eivät vastustajat kyllä ihan alun jälkeen antaneet mitään ilmaiseksi, vaan laittoivat meidät koko ajan hakemaan vaikeita ratkaisuja. Varsinkin alussa tosi hyvin kulkenut palautuspeli alkoi harmittavasti vähän tökkimään varsinkin Lloydilla, kun taas Galloway onnistui varsinkin kämmenpalautuksissaan hurjan hyvin.
Olimme etukäteen skoutanneet, että Galloway ei tykkää lyödä kämmenpalautustaan linjaa pitkin, mutta tänään hän tykitti monen monta tuollaista palautusta ihan täysillä läpi, mikä kyllä yllätti meidät. Jenkit käyttivät myös lobbipalautusta tosi hyvin hyödykseen, ja saivat siten monesti pelattua meidän syöttövuoroissammekin itsensä verkolle. Omalta osaltani syötön kanssa oli tänään kyllä vähän turhan paljon vielä hakemista, mikä ehkä antoi vastustajille ehkä turhan paljon aikaa palautuksissa ja siten avasti myös lobbipalautukset peliin.
Sen syvemmälle tekniikka-analyysiin menemättä varsinkin ykkössyöttöihini tulee väkisinkin turhan paljon kierrettä, enkä jotenkin uskalla hakea pisteitä suorilla flättisyötöillä. Toisaalta sitä haluaa varmistaa korkean ykkössyöttöprosentin, mutta toisaalta pitäisi syötöllä myös saada suoria pisteitäkin. Esimerkiksi Marseillen kisassa syöttöni kulki tosi hyvin, kun olin jotenkin henkisesti pakotettu syöttämään kovaa tai muuten vastustajat pääsivät liian hyvin kiinni palautuksiini, mutta nyt itseluottamus ykkössyöttöön on taas jotenkin aavistuksen hukassa. Ja tottakai syöttäminen sisällä on ainakin minulle ollut aina tosi paljon helpompaa, enkä taida olla siinä mielessä mikään poikkeus myöskään muihin suomalaispelaajiin verrattuna. Taktisesti ajateltuna olisi varsinkin Gallowayta vastaan pitänyt ehkä käyttää kick-syöttöä hänen rystylleen vielä useammin, mutta eipä se nyt paljosta jäänyt se voitto kiinni nytkään. Hävisin kuitenkin vain yhden oman syötön ja kahdessa tie breakissa yhteensä kaksi syöttöpistettä eli ei lopputuloksen kannalta syöttö nyt niin huonosti mennyt kuitenkaan.
Harmittavasti tämä Rooman ensimmäinen kisa päättyi nyt siis vähän turhan aikaisin ja edessä on jälleen useamman päivän odotus ennen seuraavaa kisamatsia. Pelaan ensi viikon siis näillä näkymin Göranssonin kanssa täällä Roomassa, ellei Munchenin ATP-kisan listalta tule huomiseen mennessä vielä kahta vetäytymistä, joka avaisi paikan minulle ja Emilille. Mutta epätodennäköistä tuo kaksi poisjääntiä kyllä on. EDIT: Paikka Munchenissä Emilin kanssa varmistui! Joka tapauksessa tulevat päivät kuluvat varmasti pääosin treenikentällä ja punttisalilla, sillä ei kai tässä muutakaan voi.
Välillä marginaalit ovat vaan niin älyttömän pieniä nelurissa. Yksi kaksi lyöntiä sinne tänne. Isossa kuvassa pelisi on mennyt hienosti eteenpäin ja se näyttää eleettömän helpolta. Syöttöön rentoutta napsun verran lisää niin se kulkee taas kuten alkuvuodesta. 👍💪
Kiitos positiivisesta palautteesta! Nimenomaan ihan yhdestä tai kahdesta pisteestä voitto oli tälläkin kertaa kiinni. Samaan malliin ja vähän terävämmällä syöttämisellä vain eteenpäin niin eiköhän taas voittoja alkaa taas tulla.
Moi,
tätä blogia on ollut mukavaa lueskella, vaikka tietysti aina sitä mukavampaa mitä pidemmälle kisoissa etenet. Harmillista, että nyt kolmessa viimeisessä kilpailussa tie on noussut pystyyn suhteellisen nopeasti ja ärsyttävän tiukasti, mutta tämähän se pelin henki on kun kolmas erä ratkaistaan 10 tiebreakilla. Miten nelinpelipiireissä muuten yleisesti ottaen suhtaudutaan siihen että ottelut ratkaistaan 10 tiebreakilla normi challenger ja atp kisoissa?
Toivottavasti pystyt tällaisten lyhyemmäksi jääneiden viikkojen aikana ammentamaan motivaatiota jatkoon siitä tosiasiasta, että tiedät pystyväsi voittamaan tai vähintäänkin haastamaan nelinpelissä käytännössä ihan kenet vain (tämä tuskin on liioitellusti sanottu kun sinulta löytyy lähimenneisyydestä ATP kisavoitto ja mahdollisimman niukka tappio parivaljakolle joka harjasi lopulta Aussie Openin). Tsemppiä seuraaville viikoille, ei muutakuin homma taas uuteen nousuun!
Kiitos kivasta kommentista! Tuo kolmannen erän tie break on kyllä tällaisina hetkinä aika ärsyttävä peliformaatti. Se on toki ollut sen verran monta vuotta jo käytössä tourilla, että pelaajat ovat oppineet sen hyväksymään, mutta kyllähän sitä nelinpelipelaajien keskuudessa kutsutaan ihan rehellisesti kolikonheitoksi. Grand Slameissä sentään vielä rehellinen pistelasku käytössä eli täytynee yrittää päästä äkkiä mukaan niihin!
Ja ei tässä tosiaan mitään syytä sen kummempaan paniikkiin ole. Tiukkoja tappioita tulee väkisinkin ja joskus ne tulevat ryppäinä. Isommassa kuvassa rankingin nostaminen 60 sijaa viime syyskuusta alkaen koronasäännöistä huolimatta on aika kova suoritus jo itsessään ja ei se mitenkään vahingossa ole tapahtunut. 🙂
Katsojaakin välillä alkaa ärsyttämään, kun tuntuu että usein ottelun voittaa se, joka pystyy pelaamaan pari ratkaisupistettä paremmin, sen sijaan että voittaja olisi ollut parempi koko ottelussa. Ei tarvitse pärjätä ottelussa kovinkaan hyvin, mutta jos pystyy voittamaan vaikka vain yhden deciding pointin tai pari match tiebreak -pistettä, niin voitto on mahdollinen. Katselin tilastoja, ja huomasin että esim. Belgradissa Brkic/Cacic -pari pääsi semifinaaliin asti voittamalla joka ottelussa vähemmän pisteitä. Toisessa ottelussa voitto tuli, vaikka heillä oli huimat 15 pistettä vähemmän kuin vastustajilla. Periaatteessa kaksinpelissäkin tuollainen olisi mahdollista, mutta aika harvinaista kuitenkin, kun taas nelinpelissä se tuntuu olevan arkipäivää.
Tähän voin pelaajanakin sanasta sanaan samaistua! Omallakin kohdalla tämän vuoden viisi ensimmäistä tappiota olivat kaikki sellaisia, joissa minun tiimini voitti enemmän pisteitä kuin vastustaja, ja tuntuuhan se epäreilulta tuollaisia matseja hävitä. Mutta näillä säännöillä on nyt päätetty nelinpeliä pelata, joten siihen on vain sopeuduttava. Tuli sitten toisaalta esimerkiksi Marseillen kisan kvartsissa makoisa voitto Skupskin veljeksistä ihan samalla tavalla vähemmän pisteitä voittaneena, joten kyllähän se joskus onneksi kääntyy oikeinkin päin. 🙂 Mutta henkilökohtaisesti en kyllä panisi pahakseni, vaikka kaikki kisat pelattaisiin ihan perinteisillä eduilla ja normaalina kolmantena eränä.
Raakaa.
Sitä tennis on. Varsinkin neluri.
Kolmas mtb-tappio putkeen tais tulla.
Hyvä analyysi sinulta taas matsista.
En anna mitään neuvoja, mutta kotikatsomossa kaipasin peliin lisää iloisuutta ja räväkkyyttä ratkaisuhetkiin.
Uuden parin kanssa taas uudet juonet. Ottakaa Rooma-kakkonen kotiin!
Raakaa on peli todellakin! Tuo iloisuus on kyllä hyvä termi, Lloydin kanssa ensimmäiset yhteiset viikot fiilis oli tosi korkealla kentällä, mutta väkisinkin parin huonomman viikon jälkeen tekeminen voi mennä vähän väkinäiseksi. Kyllä meillä toki eilenkin oli pari kertaa ihan hauskaa kentällä, vaikkei se ehkä CH-striimiin asti välitykään, mutta silti tuo on kyllä hyvä pitää mielessä tuo iloisuus jatkossakin. 🙂
Ciao Harri,
Don’t worry, be happy! Vaikka tuollaiset niukat 3. erän tappiot tietenkin riipivät, niin sulla ja
Lloydilla on ollut tänä vuonna jo pidempään hienoa peliä, josta erityisen upea ATP Tourin turnausvoitto
Marseillessa, jossa hävisitte koko kisassa vain yhden erän! Ja matkalla kaadoitte ykköseksi sijoitetut Skupsin veljekset!
Ja vielä sun ranking nousi komeasti sijalle 84. Not bad!
Tämän tiedätkin parhaiten, mutta ajattelinpa silti kerrata menestyksesi.
Tappion ohi menevillä hetkillä noista saavutuksista voi saada potkua ja ne asettavat sun pelin oikeisiin mittasuhteisiin. Pelipotentiaalisi kasvaa koko ajan eikä peli aina ei voi mennä nappiin, mutta pelisi suunta on selkeästi ylöspäin.
Olet tehnyt ison loikan ja on täysi syy uskoa, että pääset vielä paljon pitemmälle. Go for it!
Siispä kohti uusia Marseillen antamia askelmerkkejä!
Ja tsemppiä Rooman kakkosturnaukseen!
PS. On muuten ollut hauska lukea sun kulinaarisia, analyyttisiä turnauspostauksia jo Aasian ITF-kiertueiltasi.
Ciao, kiitos paljon positiivisista ja tsemppaavista sanoista! Varsinkin tappio hetkillä sitä välillä meinaa helposti valua syviin ajatuksiin, joten sitäkin tärkeämpää on pitää iso kuva mielessä ja muistaa, että varsinkin viimeiset reilut puoli vuotta on ollut todella kovaa menoa.
Ja nuo Aasian ITF-kisojen ruokapostaukset taitavat olla jo kohta muodostua varsinaiseksi legendaksi! Täytyy toivoa, että siellä päin järjestettäisiin taas pian lisää kisoja niin pääsisi taas postailemaan kuvia paikallisista erikoisuuksista 🙂
Niin lahella ja niin kaukana, kuten aiempi kommenttini totesi tassa kisassa vastus on kova ja jalleen marginaalit pienet. Kysymys: Kun voititte ensimmaisen eran, mitka olivat tunnelmat? Paperilla ja rankingeissa olitte edella ja erajohdossa 50% matsista kotona. Tuo huomio aiemmasta kommentista viimeaikaisista matsitiebreikeista myos kolahti: Tuntuiko jossain kohtaa etta vaakakuppi alkoi kaantya vastustajille? Tai onko helpompi olla altavastaajana tai takaa-ajoasemassa kuin johdossa, kun ikaankuin odotus on etta olette ennakkosuosikki? Nakematta kaikkia viimeaikaisia matseja tuntuu etta jonkinlainen kipsi tai varovaisuus tuntuu iskevan kun suosikin paineet ja pakkovoitto ovat horisontissa.
Jalleen kerran, saa korjata jos kysymykset ovat mita ovat.
Talla hetkella nayttaa silta etta Andrelle jaa luu jakajan kateen ja etta olette Emilin kanssa Munchenin paasarjassa! Vamos! (Tilanne muuttui sina aikana kun kirjoitin 1. varasijalta paasarjaan tata eli varsin dynaaminen on tama entry-list naina paivina).
Juurikin näin, tämä oli pieneksi challengeriksi kyllä kovatasoinen kisa ja marginaalit ovat tässä lajissa väkisinkin todella pienet. Harmi, että nyt tappio tuli taas niinkin tiukassa matsissa.
Sanoisin, että ensimmäisen erän jälkeen fiilis oli se, että tämä matsi tulee varmasti kotiin. Palautimme niin hyvin, että ei käynyt mielessäkään, ettemme saisi murtoa ollenkaan toisessa erässä. Edes ensimmäiset missatut breikkipallot toisessa erässä eivät tuota luottoa hetkauttaneet ainakaan minulla, mutta Lloydilla ehkä taso vähän dippasi. Hänelle tulee myöskään harvoin huonoja syöttövuoroja, mikä nyt tapahtui 2-3 -tilanteessa eikä pelaaminen tuon murron jälkeen ollut kyllä enää yhtä rentoa. Yritimme kovasti välttää Belgradin kisan energian laskun toisessa erässä, mutta jotenkin pelintaso silti taas lopahti toisessa erässä.
Ja kolmas erä nyt lähti harmittavan huonosti käyntiin. Omasta mielestäni tsemppasin meidät vielä tosi hyvin mukaan peliin ja 7-8 -tilanteessa Lloydin syötössä olin taas täysin luottavainen, että matsi tulee kotiin, mutta vastustajat vetivät tällä kertaa pidemmän korren. Onhan se totta, että sitä joskus toivoo vähän liikaa, että vastustajatkin tekisivät edes joskus jotain tyhmää ratkaisupaikoissa, mutta kyllä siinä tuli itsekin useampi läpilyönti lyötyä tie breakissa. Mutta ei pelaaminen silti ollut ihan yhtä rentoa kuin vaikkapa ensimmäisen erän tie breakissa.
Kyllähän se niin on, että voittaminen ruokkii voittamista ja päinvastoin eli toivotaan, että ensi viikolla alkaa sitten taas uusi voittoputki ja nämä tie breakit jäävät unholaan. 🙂
Oli ilo lukea että pääset emilin kanssa atp kisaan ja toivotaan että nyt on sentää 100% kunnossa pelaamaan myös neluria. Tekee emilillekin hyvää pelata neluria, jos neluri on pois kaksin pelistä niin sitte on fysiikka jäljessä 😀 Nyt vaa tekemisen meininkiä atp kisaan ja tavotteena edes yks voitto ja muut on plussaa !!
Joo tämä Munchenin kisaan pääsy tuli kyllä isona yllätyksenä, sillä olimme vielä pari päivää sitten 6. varasijalla! Ilmeisesti moni huippupari oli ilmoittautunut Muncheniin sillä ajatuksella, että jos pelit eivät suju Monte Carlossa tai Barcelonassa niin voi tulla hakemaan matseja, mutta sopivasti nuo huippuparit ottavatkin nyt väliviikon isojen kisojen puristuksessa. Ei siis muuta kuin kohti voittoja!
Hello Harri, i saw you play this week in Rome (from a distance because i could not enter in the club). I’m sorry for your though loss, but i hope you enjoyed my city and my neighborhood. I read the stories in your site (whit Google Translate!) and i enjoyed your comments. When are you leaving to Monaco? it is not true that there is nothing to do. If you stay here a few more days, I recommend a ride to the park of the aqueducts (Parco degli Acquedotti) near the hotel and a visit in the city center (obviously). I wish you the best luck for the next tournaments and see you next year (maybe).
Thank you for the nice comment! I have surely enjoyed my time here in Rome despite the loss. Too bad the ATP guidance forbids sightseeing and other similar activities during these covid times, and that is why sometimes the weeks without many matches can feel a bit tiresome. But I hope I can come back another time with more opportunities to see something else than just tennis courts and the hotel. 🙂
Nämä tuoreimmat uutiset piristävät taas kummasti täällä penkillä osallistujaa, kun tuli takaiskuja putkeen sinun ja Henkan niukista tappioista ja Emilin vetäytymisestä.
Kovasti toivoisi voittoja teille kaikille kolmelle ja erityisesti menestystä Empun kanssa Münchenissä !
Valitettavasti tosiaan tappiotkin kuuluvat urheiluun, mutta onneksi ensi viikolla on taas mahdollisuus unohtaa edelliset viikot ja siirtyä takaisin voittojen tielle!