Nottingham CH125 – ruohokausi on korkattu

Viime postauksestani ehtikin jo kulua pari viikkoa, mutta ei hätää, asiat ovat paremmin kuin hyvin! Perhe-elämän harjoittelu kotona sujui treenaamisen ohessa oikein mukavasti, ja olen nyt jo ehtinyt päästä Englantiin ja ruohokentille valmistautumaan kesän ensimmäiseen kisaan. Ja kun keho sekä mieli tuntuvat olevat kunnossa, niin tulevia matseja odottaa kyllä jo isolla innolla.

Yhteensä reilun viiden viikon aika kotona meni kyllä ihmeen nopeasti. Ensinnäkin toukokuu on minusta lähtökohtaisesti yksi kivoimmista kuukausista seurata kevään etenemistä, ja toisekseen vauvan kanssa elämään tuli muutenkin uutta sisältöä. Lisäohjelmaa ei toki tarvinnut päiviin juurikaan keksiä, kun normaalin treenin lisäksi tuli ulkoiltua koiran kanssa monta tuntia päivässä, ja lopun aikaa sitten autettua tarvittaessa kotona vauvan hoidossa.

• 

• 

Kaiken kaikkiaan tämä toukokuun treenijakso oli kuitenkin myös tenniksen kannalta minusta todella onnistunut, sillä tunnuin saavan itsestäni ihmeen paljon irti kentällä ja kuntosalilla. Erityisesti fysiikkatreenaaminen oli korkealla tasolla, sillä saimme tehtyä suunnitelman mukaisesti neljä viikkoa hyvää voimatreeniä ennen kuin siirryimme viimeisen viikon ajaksi siirtämään voimaa nopeustreeneillä enemmän terävämpään suuntaan. Ja kyllähän tuo laadukas fysiikkatreenaaminen tuntuu kentälläkin, sillä lyönti lähtee helposti ja jalkatyö mahdollistaa paremman tasapainon ja voimantuoton. Jotenkin sitä pitkän kisaputken aikana väkisinkin voimatasot vähän laskevat, eikä sitä välttämättä itse huomaa ennen kuin on taas treenannut itsensä vahvaan kuntoon ja ymmärtää kuinka hyvältä se taas tuntuukaan.

Myös tenniskentällä tuntui tapahtuvan edistystä ihan mukavasti. Treenasin lopulta ensimmäiset neljä viikkoa pääosin massalla parempien treenikaverien takia ennen kuin siirryin nopeammille alustoille viime viikolla. Muutama treeni kovilla kentillä ja muutama treeni hiekkatekonurmilla tuntui olevan hyvä kombo, sillä esimerkiksi Laajasalon hieman kuluneen kovan kentän pomppu on melko lähellä ruohokenttää, kun taas tekonurmella liikkumisen liukkaus on hieman samantyyppistä kuin oikealla ruoholla. Mutta parasta oli kyllä se, että sain tehtyä paljon treenejä omilla ehdoillani, ja muistin lisäksi syöttää treeneissä tarpeeksi.

Vaikka jossain määrin olikin siis vähän haikea fiilis keskeyttää hyvin sujunut arkitreenaus niin kyllähän tennispelaajan täytyy kisoihin lähteä. Saimme järjestettyä nopeahkolla aikataululla vauvan ristiäiset viime lauantaina, joten suuntasin tänne Nottinghamiin aikaisin eilen sunnuntaiaamuna. KLM lensi minut Amsterdamin kautta Birminghamiin, josta kisakyyti haki noin tunnin matkan päähän Nottinghamiin. Vaikka matkustin kotona otetun kotona otetun negatiivisen testin kanssa ja sain juuri ennen matkaa toisen koronarokotteenkin, niin perillä odotti jälleen yksi testi ja hotellihuonekaranteeni tuloksen saapumiseen asti. Tulos tuli kuitenkin onneksi nopeasti vajaassa viidessä tunnissa, ja ehdin jo eilen illall kevyesti pallottelemaan kisapaikalle.

Tulen varmasti käsittelemään ruohokenttiä ja sen erityisyyttä lähemmin tulevilla viikoilla, mutta päällimmäinen tunne oli kyllä eilen se, että ovatpa kentät täällä hitaita. Edellinen ruohokisani oli vuonna 2011 Wimbledonin karsinnat ja jotenkin muistin, että peli olisi silloin ollut nopeampaa. Kuulemma tämän vuoden kevät on ollut Englannissa sateinen, mikä on kasvattanut ruohosta jotenkin tiheämpää, minkä lisäksi treenikenttien ruoho leikataan monesti pidemmäksi kuin pelikentillä. Mutta kaikesta huolimatta lyöminen oli kyllä suorastaan miellyttävää, sillä oikea ajoitus löytyi ihan samantien. Alakierteet liukuvat toki kentän pinnasta aika nopeasti, mutta yläkierre pomppaa jopa melko pystyyn ja syötönkin vastaanottaminen on lähes normaalia. Kisan alkuvaiheessa kentät eivät ole myöskään kovin kuluneita, joten pomputkin ovat jotakuinkin ennakoitavissa. 😊

Jatkoinkin tänään maanantaina treenaamista hyvällä fiiliksellä, sillä mitään valtavan suuria muutoksia ei tarvinnut peliin tehdä. Löimme Lloydin kanssa tunnin aamulla ennen kuin pelasimme iltapäivällä pisteitä Ken Skupskin ja Matt Reidin kanssa. Ja kun intoa riitti niin suostuin vielä Ilya Marchenkon treenikaveriksi päivän kolmanteen sessioon hakemaan vähän enemmän tuntumaa peruslyönteihin ja liikkeestä lyömiseen. Liikkuminen ruoholla on toki hieman erilaista kuin kovalla kentällä, sillä askeleen pitää olla mielellään vähän kissamainen, jottei tule turhaa lipsumista ja liukastelua. Mutta yllättävän nopeasti tuntuu tuo liikkumisenkin sisäänajo tapahtuneen, sillä menetin tasapainoni vain kerran koko päivänä. 😀

Kirjoittelen kisapaikasta sekä tulevista kisoista ja matseista lisää huomenna, mutta tämä nyt tällaisena innostuneena alustuksena ruohokauteen. Myös yhteistyökumppanirintamalta on hyviä uutisia kerrottavana eli mielenkiintoista sisältöä on luvassa tulevina päivinä varmasti. Palataan siis pian asiaan!