Newport ATP250 QF, Heliövaara/Smith – Blumberg/Sock 4-6, 3-6

Voi voi, ei ollut kyllä minun päiväni perjantaina Newportissa. Peli ja mieli eivät löytäneet millään oikeille urille, ja tuloksena oli lopulta selvä tappio aika heikon esityksen jälkeen. Varsinkin syöttöpeli katosi kokonaan ottelun loppua kohden, eikä muissakaan suorituksissa ollut juurikaan juhlimista. Ehkä kauden huonoin matsi henkilökohtaisesti, mutta onneksi näitä ei tule kovin montaa vuodessa.  

Newportin aurinkoinen, lämmin ja kostea sää loivat puitteet pelata hieno tennisottelu varsinkin, kun matsimme oli laitettu ohjelmaan keskuskentälle. Mutta joku oli tänään siis pielessä. Hävisin ensimmäisen syöttövuoroni ottelun kolmannessa gamessa missaamalla smashin leveäksi no-ad -tilanteessa, enkä jotenkin henkisesti toipunut tuosta. Muita murtopalloja ei erässä nähty, joten tilanne oli siis äkkiä 4-6. Toisessa erässä takelteli puolestaan syöttö, sillä löin 2-2 -tilanteessa kolme kaksoisvirhettä samaan gameen, ja sähläsimme vielä J-P:n kanssa yhteistuumin viimeisenkin syöttövuoroni no-adin kautta vastustajille 3-5 -tilanteessa.


Jotenkin olin tänään vain yksinkertaisesti pihalla alusta alkaen. Volleypeli oli pehmeää, liukastuin kolme kertaa pahasti oikealla jalalla ponnistaessani ja syötöstäkin hajosi tekniikka. Eikä edes palautus kulkenut, vaan pallot tuntuivat tulevan kohti ihan liian kovaa vauhtia. Voi kunpa tietäisin, mistä kaikki tuo epävarmuus johtui. Oikea lonkkani oli aamusta alkaen jotenkin lukossa, eikä sitä edes kisan fysio saanut avattua ennen matsia, mutta en usko, että tuokaan ainakaan kaikkea selittää. Jotenkin mieli oli vain täysin pois normaalista keskittyneestä tilasta.

Tuntui, että ajatus harhaili koko ajan johonkin epäolennaiseen, ja muistan esimerkiksi havahtuneeni alkupallottelun syöttelyssä siihen, etten muistanut ollenkaan montako syöttöä olin jo syöttänyt tai mihin haluaisin vielä pari lämmittelysyöttöä suunnata. Yleensä nuo tulevat kaikki niin rutiinilla. Ja sitten kun jouduimme heti alussa murron tappiolle niin homma meni entistä väkinäisemmäksi. Oli pakko yrittää saada murto takaisin, mutta eihän mikään pakottamalla tapahdu. En usko tai ainakaan suostu myöntämään, että olin mitenkään kipsissä, mutta jotenkin isolla kentällä pelaaminen tuntui vaikealta. Kaikki se taustahälinä kuulutuksineen ja amerikkalaistyylisine puoltenvaihdon mainostaukoineen olivat vain minulle nyt jostain syystä liikaa.

Mutta kyllähän vastustajatkin hommansa hyvin hoitivat, ei sitä käy kieltäminen. Pari Grand Slamiakin voittaneen Sockin suorastaan ärsyttävän rento, jopa ylimielinen asenne kentällä on omiaan viemään vastustajan fokuksen pois olennaisesta jatkuvan mussuttelun myötä. Ja kun siihen yhdistää mielettömän osaamisen niin onhan hän tosi hankala vastustaja. Parinsa Blumberg hoiti myös tonttinsa kunnialla syöttämällä todella hyvin ja palauttamalla pari kertaa oikea-aikaisesti terävästi. Ja jotenkin olimme molemmat J-P:n kanssa vähän ongelmissa taktiikan kanssa, kun vastustajat palauttivat niin hyvin ja jäivät syöttönsä perään takakentälle. Ei ruoholla pitäisi hävitä pisteitä verkolta, kun vastustajat ovat takana, mutta varsinkin Sockin kämmessa on kyllä niin uskomattoman paljon yläkierrettä, että siihen vastaaminen painavalla volleylla on kyllä lähes mahdotonta.

Newportin kisa päättyi nyt siis osaltani kvartseihin. Oli todella kiva pelata huippuammattilaisen J-P:n kanssa, mutta harmillisesti matsit päättyivät jo nyt. Kaavio ei ollut mikään ihan helppo, mutta ehkä jonain toisena päivänä tämänpäiväinenkin matsi olisi ollut voitettavissa. Kokonaisuutena Newportista jäi kuitenkin ihan positiivinen kuva kisapaikkana. Vasta uusitut ruohokentät olivat varsin hyvät pelata ja tunnelma oli läpi viikon erinomainen. Ihmiset olivat mukavia ja yleisöä oli runsaasti paikalla. Ehkä täytyy sitten vain ensi vuonna tulla uudestaan ja hakemaan pokaali kuleksimasta.

Kovin pitkäksi aikaa ei kuitenkaan ehtinyt tänään matsin jälkeen jäädä paikalleen lepäilemään, sillä hyppäsimme kamojen pakkauksen jälkeen vaimon ja vauvan kanssa autoon ja lähdimme ajelemaan kohti New Yorkia. Tänään oli teillä ruuhkaa vähän reilummin, joten matkaan meni yli viisi tuntia, mutta pääsimme kuitenkin perille ennen auringonlaskua JFK:n lentokentälle, jossa yövymme seuraavan yön.


Syy nopeaan lähtöön oli se, että pääsin kuin pääsinkin useiden poisjääntien myötä mukaan ensi viikon Los Cabosin kisassa mukaan myös lauantaina alkaviin kaksinpelin karsintoihin. Karsinta olisi luonnollisesti jäänyt väliin, jos olisimme Newportissa voittaneet nelinpelimme perjantaina, mutta nyt kun tuli tappio niin karsintojen pelaaminen seuraavana päivänä on hyvinkin mahdollista. Olisimme todennäköisesti lentäneet Los Cabosiin joka tapauksessa lauantaina, mutta kun palkintorahaa on jaossa karsintojen ekaltakin jo karvan alle 2000 dollaria, niin kaksinpelin pelaaminen on taloudellisestikin ihan järkevää. Lisäksi saanpahan tuntumaa kisakenttiin ja hyvää syöttötreeniä paineen alla nyt ainakin. Paikalliseen tyyliin pelit aloitetaan myös joka päivä vasta kello 18, joten aamulennolla ehtii kaiken lisäksi paikalle enemmän kuin helposti.

Lauantaina luvassa on siis pitkä päivä, ja aamulennon jälkeen pitänee ottaa pienet päiväunet, jotta jaksan illalla pelata päivän toisessa ottelussa kello 18 jälkeen aussi Matt Ebdenia vastaan. Olosuhteet Los Cabosissa ovat myös ilmeisen kuumat ja kosteat, joten juodakin pitää muistaa, ettei iske krampit kesken ottelun. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin siistiä päästä pelaamaan kaksinpeliä taas useamman kuukauden tauon jälkeen, ja eiköhän se ilon kautta löydy se peli myös nelinpelikentällekin ensi viikolla parini Reyes-Varelan kanssa. Vamos!

One thought on “Newport ATP250 QF, Heliövaara/Smith – Blumberg/Sock 4-6, 3-6

  • Kiitos taas kerran rehellisestä analyysista!
    Tätä kautta pitääkin mennä eteenpäin.
    Tuo Eero Saarinen on kalakaverini Timo Saarisen sukua Mäntyharjulta.
    Sieltä löytyy myös Eliel Saarinen ja Hvitträskin kartano Espoosta.
    Eiku luottoa huomiseen!

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.