Los Cabos ATP250 R16, Heliövaara/Reyes-Varela – Ebden/Smith 3-6, 7-6(3), 6-10 (juttua täydennetty ke 21.7.)

Harmittavasti Meksikon kisa päättyi tällä kertaa avauskierroksen tappioon fiksusti pelannutta aussiparia vastaan. Ei matsi ollut mitenkään huono meidänkään tiimiltä, mutta lopussa kaivattu ekstravaihde löytyi tällä kertaa valitettavasti vain Ebdenin takataskusta. Pienestä oli viikon jatkuminen taas kerran kiinni, mutta nyt sitten vain jatketaan treeniä ja isketään ensi viikolla uudestaan.


Matsikuvia kisan omalla nettisivulla: https://abiertoloscabos.com/en/galleries/#(galeria_general|album)=/2021/Dobles%20Dia%201%20ATC2021;


Illan viimeiseksi aikataulutettu ottelumme pääsi maanantaina alkamaan yllättävänkin aikaisin jo ennen kello yhdeksää, kun lämpötila oli sopivasti vähän laskenut. Yleisöä ei valitettavasti keskuskentän ulkopuolisille kentille tällä kertaa päästetä, joten rauhassa saatiin siis pelata. Ainoastaan muutama lepakko oli pelaajien tiimien lisäksi peliä seuraamassa. Mutta keinovalot olivat toki viimeisen päälle, joten olosuhteissa ei siis ollut valittamista.

Ottelu eteni alussa tasatahtia kaikkien pitäessä avaussyöttönsä, mutta 2-3 -tilanteessa hävisimme harmittavasti syöttöni vähän turhaan. Miguel epäröi hieman verkolla ja minä missasin pari turhaa ykkösvolleyta, ja lopulta tuloksena oli pitkän pisteen jälkeen syötönmurto vastustajille liiankin tuttuun tapaan no-adin kautta. Jotenkin nuo no-adit pitäisi vaan saada voitettua omissa syötöissä useammin. Saimme kuitenkin harmituksesta huolimatta hyvän tsempin päälle Ebdenin seuraavaan syöttövuoroon, mutta ei riittänyt edes 0-40 -tilanne ja neljä murtopalloa meille tällä kertaa. Seuraavat pari gamea mentiin taas pitojen kautta, ja ensimmäinen erä siis yhdellä murrolla ausseille 3-6.

Toisessa erässä jatkettiin pitojen merkeissä. Meille aukesi yksi murtomahdollisuus 3-2 -johdossa, mutta Ebdenin hieman onnekas pokavolley piti tilanteen tasoissa. 4-4 -tilanteessa jouduimme puolestaan pelastamaan omissa syötöissämme erän ainoan murtopallon, kun päätuomari teki karkean virhetuomion 40-30 -tilanteessa meitä vastaan. Onneksi tällä kertaa no-ad kääntyi kuitenkin kotiin ja tilanne pysyi tasaisena. Edettiinkin lopulta ilman murtoja tie breakiin, jossa mentiin aika tasatahtia ennen kuin löin huippupalautuksen läpi 5-4 -tilanteessa. Ebden onnistui kuitenkin samassa eräpallossamme 6-5 -tilanteessa, mutta lopulta 7-6 -tilanteessa ottelun yksi pisimmistä ralleista päättyi Ebdenin kämmenvirheeseen ja pääsimme tuulettamaan tasoitusta. Edessä oli siis match tie break.

Kolmas erä sai vähän vaisun alun Ebdenin hyvän palautuksen ja minun ihan aavistuksen myöhästyneen liikkeen myötä, mutta hänen ottelun ainoa kaksoisvirheensä tasoitti tilanteeksi 2-2. 3-3- tilanteessa aussit saivat kuitenkin taas minibreikin Smithin hyvän verkkopelin myötä ja vaikka meillä oli kaksi erinomaista tilaisuutta ottaa minibreikki takaisin, niin tilanne oli pian 3-6. Pidin tuossa kohtaa molemmat syöttöni, mutta jälleen pieni epäröinti Miguelilta verkolla ja minun varovainen leveäksi karannut rystylinjani estivät minibreikkien tasoituksen. Puoltenvaihdon jälkeen aussit pitivät syöttöpisteensä siirtyen 8-5 -johtoon, minkä jälkeen pelattiin ottelun pisin palloralli Miguelin ja Ebdenin takoessa palloa ensin linjaa ja sitten krossina. Harmittavasti piste päättyi kuitenkin aussien voittoon ja vaikka ensimmäisen ottelupallon selvitimmekin niin toinen oli liikaa. Tie break siis vastustajille 6-10.

Kyllähän ottelun häviäminen aina harmittaa, eikä siitä pääse mihinkään. Itse olin kuitenkin enemmän ärsyyntynyt ensimmäisen erän jälkeen kuin koko ottelun päätyttyä, sillä tuntui, että oma huono jaksoni osui nimenomaan alkumatsiin, kun taas loppumatsi oli ihan kelpo pelaamista. Oli tosi sääli, että hävisimme ensimmäisen erän vastustajien voittaessa ainoan breikkipallonsa, kun taas me emme saaneet käytettyä yhtään neljästä mahdollisuudestamme. Eihän nuo tilanteet ikinä ole pelkästään omissa käsissä, mutta ehkä niissä pitäisi vaan hakea vielä rohkeammin omia ratkaisuja. Monesti tällä tasolla vaan käy niin, että kun pelaat vähänkään varmanpäälle niin vastustaja kyllä onnistuu omissa ratkaisuissaan.

Toisessa erässä oma pelaaminen varsinkin palautuksissa terävöityi kyllä selvästi, mutta harmittavasti Miguelilla palautuspeli meni juuri toiseen suuntaan. Alussa, kun hän oli iskussa niin minulla vähän haki, kun taas lopussa, kun minulla kulki niin hänellä puolestaan oli hakemista. En tainnut missata yhtään palautusta kummassakaan tie breakissa, mikä on ihan hyvä suoritus, vaikka aussit aika konservatiivisesti syöttivätkin. Myös syötön osaltakin peli parani lopussa ja sain paljon suoria syöttöpisteitä isoissa paikoissa. Verkolta sen sijaan tuli pari turhaa virhettä varsinkin ykkösvolleyssa syötön jälkeen, mikä hieman yllätti viime aikojen muuten hyvien verkkopeliesitysten jäljiltä. Miguelin syöttäessä oma syöttäjän partnerin verkkopeli oli kuitenkin jopa erinomaista, mikä on ollut iso kehityskohde myös.

Voi siis taas todeta, että pelillisesti nämä matsit ovat kyllä kerta toisensa jälkeen todella pienestä kiinni. Toki aina voi toivoa syöttävänsä pari ässää enemmän tai lyödä jonkun haamupalautuksen, mutta kyllä fakta vain on se, että niitä pitää myös hakea, jotta niissä voi onnistua. Nyt Ebden löi pari huippupalautusta ja takakentän kämmentä ottelun lopussa, ja tuo käytännössä oli se, mihin ottelu ratkesi. Hän pelasi varmasti kahden kaksinpelin karsintavoiton jälkeen hyvällä itseluottamuksella ja se myös näkyi.

Toisaalta vastustajilla oli myös se etu puolellaan, että he ovat pelanneet tänä vuonna paljon yhdessä tiiminä, kun taas me pelasimme ensimmäistä kertaa Miguelin kanssa. Olin ehkä ihan aavistuksen hukassa kakkosruudun palautuksien kanssa ottelun alussa, mutta myös verkolla liike ja sijoittuminen olivat pari kertaa puoli askelta väärässä suunnassa Miguelin palautusten jälkeen. Kun erot ovat pienet, niin tuollaisetkin asiat ovat todella merkityksellisiä. Henkisesti olimme kyllä alusta alkaen hyvin samalla aaltopituudella, mutta ehkä pienet epäröinnit verkolla korostuivat juuri sen takia, ettei aina ollut sataprosenttista luottoa oman parin sijoittumiseen selkäsi takana.

Joka tapauksessa maanatain matsi oli jälleen kerran hyvätasoista neluria ja varmasti jokainen tällainen matsi opettaa jotain ja vie peliä eteenpäin. Tietysti olisi ollut mahtavaa jatkaa turnauksessa eteenpäin, mutta aina ei voi voittaa. Erityisesti maanantain tappiot harmittavat myös siinäkin suhteessa, että seuraavaa kisaa täytyy odottaa vähintään viikon ajan ja reissu tuntuu tällaisina hetkinä todella pitkältä. Toisaalta nyt on kiva, että perhe on mukana niin koti-ikävää ei luulisi ainakaan tarvitsevan potea. 😊

Seuraava kisani on Atlantan ATP250 ensi viikolla Emil Ruusuvuoren kanssa, ja tuota viikkoa voi varmasti odottaa taas vesi kielellä. USA:n maahantulosäännösten vuoksi emme voi matkustaa paikanpäälle kuitenkaan ennen lauantaita, sillä vaimoni ja vauvamme maahanpääsyyn oikeuttavat NIE waiverit olivat vain kertakäyttöiset ja seuraavan kerran maahan pyrkiessämme tulee meidän täyttää normaalit koronan vuoksi kiristetyt maahantuloehdot. Noissa ehdoissa muut kuin USA:n kansalaiset eivät pääse maahan, jos ovat oleskelleet esimerkiksi Schengen-alueella (johon Suomikin kuuluu) edellisen 14 päivän aikana. Meksiko tuolla riskimaalistalla ei kuitenkaan ole, joten kun Suomesta lähdöstämme on kulunut aikaa yli 14 päivää, ja olemme oleskelleet sinä aikana vain USA:ssa ja Meksikossa, voimme päästä maahan ihan normaalisti ESTA-matkustusluvalla.

Tulevat päivät jatketaan siis oleskelua täällä Los Cabosissa, jossa päivät tulevat varmasti kulumaan treenin, ruokailun ja levon merkeissä. Ulkona on sen verran lämmin, että ainakaan vauvan kanssa siellä ei juurikaan pysty aikaa viettämään, mutta onneksi muun muassa erillisen olohuoneen sisältävä hotellihuoneemme on varsin tilava, joten täälläkin voi puuhailla monenlaista. Ja ehkä telkkarista voi pian alkaa seurata myös Olympialaisia, ja samalla voi sitten vaikka ottaa oppia ensi kertaa varten… 😉



2 thoughts on “Los Cabos ATP250 R16, Heliövaara/Reyes-Varela – Ebden/Smith 3-6, 7-6(3), 6-10 (juttua täydennetty ke 21.7.)

  • Kiitos jälleen hyvästä peli- ja itseanalyysistä.
    Vaikka toinen kierros jäi harmittavan pienestä kiinni, pelastitte ilmeisen hyvin ja siitä pitää ottaa plussat ja opit seuraaviin matseihin. Lukiessasi raporttiasi ja nähtyäni aiempia pelejäkin tulee tunne, että olet mennyt Aimo harppauksen eteenpäin ja saavuttanut sellaisen pelillisen ja tilanneosaamisen concistency-tason, että pystyt pelaamaan ja nostamaan tasoasi, vaikka alustat, pelipaikat, partnerit ja olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Siitä sun pitää antaa itsellesi isot plussat! Voittonne ei kaukana, vaikka vastassa pitkään pelannut kova pari ja teillä Miguelin kanssa eka kerta. Loppuun voisi todeta sun omin sanoin, että seuraava harppaus tulee siitä, kun pystyt vääntämään ne tiukat paikat hyvillä lyönneilläsi voitoksi! Rentoa olla perheen ja treenien kanssa ja kohti seuraavaa matsia Emilin kanssa. 👍👍👍💪💪💪

  • Tiukat tappiot aina harmillisia, mutta vastassa kova pari, eli hyvin pelasitte varmasti. En itse ottelua nähnyt. Eli kiitos taas raportistasi!
    Kuulostaapa vaikealta muuten tuo matkustaminen maasta toiseen siellä päin. Mutta hyvä että olet noista perillä, niin ei tule yllätyksiä.
    Kohti Atlantaa.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.