Edellisviikko Meksikossa päättyi pelien osalta selvästi liian aikaisin, mutta treeniä se ei toki estänyt. Muutama hyvä treenipäivä paikallisessa helteessä laittoi kropan koville, mutta ansaitut lepopäivät palauttivat energiatasot kohdalleen, ja nyt onkin jo ehtinyt saada uutta treeniä alle täällä Atlantassa. Pelaamme tällä viikolla piennen tauon jälkeen taas yhdessä Emilin kanssa ja ensimmäisen kierroksen ottelumme keskiviikkona tuokin vastaan mielenkiintoisen parin Treat Huey/Benoit Paire.
Jatkoin siis viime maanantain tappion jälkeen treeniä Meksikossa, ja sainkin useamman todella hyvän harjoituksen tehtyä muun muassa jenkki Nathan Lammonsin kanssa. Viimeisenä treenipäivänä tuli kuitenkin ehkä innostuttua jopa vähän liikaa, sillä parin tunnin sessio keskipäivän paahteessa veti miehen sen verran kuivaksi, että lounaalla meinasi krampit iskeä pahemman kerran. Varsinkin takareisi ja vatsalihas nappasivat useampaan kertaan kiinni ihan kunnolla, eikä ollut kaukana, että olisi vielä selkäkin iskenyt samaan kramppiin, jolloin olisi ollut jo leikki kaukana. Nyt kuitenkin selvittiin onneksi omin voimin.
USA:n maahantulosäännöksien takia emme päässeet lähtemään Meksikosta ennen lauantaita, mutta mikäpä tuolla Los Cabosissa oli pari ekstrapäivää viettäessä. Resortin alue tuli kyllä aika tutuksi, mutta ruoka oli hyvää, eikä tylsistymistäkään pahemmin tullut, kun perhe oli mukana. Matkapäivä Atlantaan lauantaina tuntui kuitenkin jotenkin pitkältä, sillä ihmisiä oli lentokentillä liikkeellä todella paljon, ja varsinkin Atlantan passintarkastusjonot olivat lähes kaoottiset. Onhan kyseessä maailman vilkkain lentokenttä, mutta silti tuo ihmispaljous jotenkin kyllä alkoi ahdistamaan. Itse pääsimme lopulta läpi ihan siedettävässä 45 minuutissa, mutta jotkut pelaajat ovat kuulemma olleet jumissa jonoissa peräti reilusti kolmatta tuntia.
Joka tapauksessa pääsimme siis lauantai-iltana perille Atlantaan, jossa kisa pelataan lähellä kaupungin keskustaa Midtownin alueella. Sekä hotelli, että kisakentät sijaitsevat Atlantic Station -nimisellä alueella, joka on noin 300m*500m laajuinen todella kivan oloinen ulkoilmaostoskeskus, jossa pari alinta kerrosta ovat parkkihalleja, joiden päällä katutasossa on ravintoloita, kauppoja, elokuvateatteri ja muuta ajanvietettä. Tosi positiivinen juttu näin pelaajan kannalta on myös se, että kisahotellissa 12 Hotel Midtownissa kaikki huoneet ovat huoneistotyyppisiä, joten käytössä on muun muassa oma keittiö ja pyykinpesukone sekä selvästi tavallista hotellihuonetta enemmän tilaa.
Kisapaikka sijaitsee hotellista parinsadan metrin päässä, joten kentille pääsee helposti kävellen. Treenikentät ovat ehkä hieman rujosti keskellä parkkialuetta, mutta matsikentät on ehostettu ihan viihtyisäksi alueeksi, jossa on monenlaista ruokakioskia ja muuta tekemistä yleisölle, jota otetaan tällä viikolla sisään ihan normaalisti. Alusta on keskihidas kova kenttä, jossa kierteet purevat aika hyvin, joten esimerkiksi kick-syöttö on vahva ase. Viimeisen parin viikon kisoissa käytössä olleet Wilson US Open -pallot ovat kuitenkin vaihtuneet Dunlop ATP -palloon, joka tuntuu alussa todella nopealta, mutta kuluessaan muuttuu karvaiseksi ja hidastuu kyllä selvästi. Lämpötila ja varsinkin ilman suhteellinen kosteus ovat tällä viikolla kuitenkin taas korkeilla tasoilla, joten pallo tuntuu mailassa ”eläväiseltä” ja pomppaa kentänkin pinnasta korkealle.
Mitä ensimmäisen kierroksen otteluumme tulee, niin vastassa on varmasti mielenkiintoinen pari. Kokenut nelinpelimies Huey on pienikokoinen ja taitava vasuri, mutta uskoisin, ettei hänenkään pallonkäsittelytaidot vedä vertoja ranskalaiselle Benoit Pairelle, joka tunnetaan kaksinpelikentilläkin todella silkkisistä käsistään. Pairen kohdalla henkinen lataus vaihtelee aika isosti päivästä toiseen, joten häneltä voi odottaa lähes mitä tahansa, mutta viime aikoina hän on kyllä osoittanut olevansa vaarallinen myös nelinpelissä, jossa tulokset ovat olleet selvästi kaksinpeliä paremmat ainakin tänä vuonna.
Huey ja Paire eivät ole koskaan pelanneet yhdessä aiemmin, joten tiimipelissä minun ja Emilin pitäisi olla edellä, mutta mikään helppo matsi ei varmasti ole taaskaan luvassa. En ole rehellisesti sanoen juurikaan nähnyt Pairen otteita nelurikentillä, joten siinä on tuleviin iltoihin minullekin vähän vakoiltavaa, minkä lisäksi tietysti pitää keskittyä siihen, että treeneissä virittää oman pelinsä huippukuntoon. Joka tapauksessa Emilin kanssa on taas siistiä päästä pelaamaan Suomi-tiiminä, joten kentällä tulee varmasti nautittua joka hetkestä. Toivotaan siis, että se näkyy myös tuloksessa!
Tsemppiä matsiin! Onko taktiikka kuten aiemmin Emilin kanssa eli hän piiskaa enemmän takaa sinun hoidellessa verkkopeliä? Kerroit, että et tunne etenkään Pairen peliä ja he ovat eka kertaa yhdessä, mutta miten ootte skautanneet vastaparia?
Kiitos! Meidän oma taktiikka pyörii varmastikin juuri niin, että Emil ottaa roolia takakentältä ja minä yritän pitää verkon hallussa. Noin se on ainakin aiemmin toiminut hyvin, joten sitä ei varmasti kannata muuttaa. Ehkä ainoa isompi pohdinta liittyy palautuspuoliin, sillä olen aina aikaisemmin Emilin kanssa pelatessa pelannut kakkosruutua, mutta viime aikojen hyvät pelit Lloydin kanssa ykkösruudusta herättävät kysymyksen kannattaisiko nyt jatkaa siltä puolelta. Emilille varmasti käy kumpi vain, joten ehkä mennään tällä kertaa siis eri päin kuin aiemmin. 🙂
Vastustajista skauttaus pitää tosiaan tällä kertaa tehdä erikseen, kun yhteisiä matseja ei heillä ole alla. Hueyn tunnen hyvin, joten sen kummempia taustatöitä ei tarvitse tehdä, mutta Pairen aiempia matseja aion vielä katsoa läpi, jos sieltä löytyisi jotain selkeitä ”patterneja”, joita kannattaa ottaa omassa pelissä huomioon. Joskus kuitenkin tuntuu, että nelurissa kannattaa luottaa isoissa tilanteissa vain vahvasti omaan peliin sen sijaan, että pelaa koko ajan vastustajat mielessä, joten siinä mielessä turhan tarkka skauttaaminen voi joskus kääntyä jopa itseään vastaan. Eli pääasia, että oma peli kulkee niin silloin tulee myös tulosta!
Tere Harri ja onnea hienosti edenneestä neluriurasta, toivottavasti mennään vielä paljon pidemmälle…… tämmöistä tavan tennis seuraajaa pelaajaa askarruttaa kovasti, miksi että pelaa kokoajan yhdessä Lloydin kanssa ? Todella paljon tsemppiä ja onnea tuleviin koitoksiin, toivottavasti pelaat vielä pitkään.
Kiitos paljon tsempeistä ja onnitteluista! Tarkoitus on kyllä ollut pelata Lloydin kanssa mahdollisimman paljon yhdessä, mutta hänen Wimbledonissa tapahtunut loukkaantumisensa vähän sotki kuvioita. Esimerkiksi tänne Atlantaan näytti hyvin vahvasti siltä, ettei Lloyd tule olemaan pelikunnossa, joten halusin varmistaa omat pelini sopimalla pelaavani Emilin kanssa. Mutta toivottavasti saamme siis pelata Lloydin kanssa paljon yhdessä loppuvuoden aikana.