Meinasi mennä aika tiukaksi tämänpäiväinen kvartsiottelu paineettomasti pelanneita vastustajia vastaan, mutta onneksi saimme lopulta löydettyä tarvittavat keinot voittoon. Voitimme ottelussa peräti 25 pistettä enemmän kuin vastustajat, mutta lukemat olivat silti melko tiukat, joten aika monta no-ad -pistettä meni kyllä väärään suuntaan. Toivottavasti huomenna ne kääntyvät kuitenkin vähän paremmin kotiin päin, kun kohtaamme semifinaalissa italialaisparin Forti/Gaio.
Pelasimme tänään siis iltaottelun keskuskentällä yhden välipäivän jälkeen, joten olosuhteissa oli jälleen hieman totuttelemista. Eiliset kaksi treeniä kuplahallin nopeammalla alustalla olivat kyllä tosi laadukkaita, mutta hetki meni tänään totutellessa keskuskentän pompun nopeuteen sekä melko pimeään valaistukseen. Huomenna ottelumme on kuitenkin päiväsaikaan, mikä tuo kentälle vähän lisää valoa, ja helpottaa varmasti ainakin nopeiden verkkotilanteiden pelaamista.
Tämän päivän matsissamme riitti tilanteita ja tiukkoja paikkoja vähän tavallista enemmän, sillä vastustajat palauttivat ajoittain todella hyvin, minkä lisäksi no-ad -pisteet kääntyivät sinne suuntaan melkein joka kerta. Olimme ensimmäistä erää murron tappiolla peräti kahteen kertaan, ensin Lloydin hävittyä syöttönsä 2-2 -tilanteessa, ja sitten minun 5-5 -tilanteessa, mutta mursimme Donskoyn kummallakin kerran takaisin ja saimme erän vietyä tie breakiin. Oli meilläkin tosin jo yksi eräpallo 5-4 -johdossa, mutta siinä Kukushkin löi ihan mielettömän kämmenlinjan aivan sivu- ja takarajan kulmaukseen. Tie break oli meiltä kuitenkin ihan priimaa, sillä syötimme siihen kolme ässää ja pidimme kaikki syöttöpisteemme, minkä lisäksi otimme kaksi minibreikkiä. Erä siis vaihtelevien tilanteiden jälkeen meille 7-6(2).
Toisessa erässä murtomme oli ilmassa jo alusta asti, mutta vasta kahdeksas breikkipallo tärppäsi. Myös sitä seuraava breikkipallo tuli kotiin, joten pääsin syöttämään otteluvoitosta 5-2 -tilanteessa. Mutta ei ollut matsi vielä ohi, sillä pari ykköstä liikaa napsahti verkkonauhaan, eikä Lloyd saanut palloja tapettua verkolta, joten no-adin kautta lipsahti yksi murto takaisin. Eikä Lloydin syöttö 5-4 -tilanteessakaan tullut helpolla nyt puolestaan minun tehdessäni pari turhaa volleyvirhettä. Mutta onneksi Lloyd löysi kaksi huippusyöttöä 30-40 -tilanteeseen, ja toinen matsipallo toi viimein helpottavan voiton.
Jotenkin tänään tuntui, että syöttö- ja palautuspelimme oli suureksi osaksi tosi hyvää, mutta verkolla oli ajoittain yllättäviä vaikeuksia. Johtuiko se sitten pimeydestä vai vastustajien kovista lyönneistä, sitä en tiedä, mutta aika reagoimiseksi verkkopeli monesti meni. Huomaan tuon epävarmuuden aina siitä, että alan lyömään nopeiden tilanteiden rystyvolleyta kahdella kädellä, eikä lopputulos ole tuolloin optimaalinen. Ja samanlaista pientä haparointia oli siis myös Lloydilla.
Mutta syöttöpelissä olimme parhaimmillaan todella hyviä, siitä osoituksena 14 ässää. Vastustajat onnistuivat siitä huolimatta murtamaan meidät kolmesti, mikä tuntuu aika paljolta, mutta he osuivat kyllä monesti palautuksissa aika hyvin palloihin juuri noissa gameissa. Suurin osa syöttövuoroistamme oli kuitenkin helppoja pitoja, kaikki tiukemmat vain tuntuivat kääntyvän murroiksi.
Samaten palautuksissa olimme kyllä tosi hyvin mukana koko ottelun ajan, mutta breikkipalloja olisi voinut käyttää yhden tai kaksi enemmän. Lopullinen tilasto taisi olla 4/17, mutta jälleen täytyy kyllä todeta, että myös vastustajat pelasivat noista murtopalloista suuren osan todella hyvin. Heillä oli selvästi hyvin rento asenne nelinpeliä kohtaan, mikä näkyi helppona suorittamisena tiukoissakin paikoissa, mutta onneksi nelinpelirutiinimme oli lopulta riittävän korkealla tasolla voittoa ajatellen. On Kukushkinilla saldossa edelleen muun muassa Australian avointen nelinpelin semifinaalipaikka viime vuodelta, eli ei hän todellakaan mikään heittopussi ole tässäkään lajissa, ja ovathan molemmat pelaajat olleet pitkään sadan joukossa kaksinpelissä. Ei se siis noita tietoja vasten katsellen olekaan välttämättä ihme, ettemme ihan helpolla tänään päässeet.
Pelit kuitenkin siis jatkuvat, ja sehän on tärkeintä. Pelaamme semifinaalin huomenna perjantaina jo päivän ensimmäisenä otteluna paikallista aikaa klo 11.30, ja vastaan tulee italialaispari Forti/Gaio. Forti on nuori pelaaja, joka on noussut tämän vuoden aikana rankingissa selvästi kohti haastajatasoa, ja löytyy saldosta yksi CH-turnauksen nelinpelivoittokin. Gaio puolestaan on tahkonnut CH-tasolla jo kohta toistakymmentä vuotta, mutta hänkin on parhaimmillaan aika taitava käsistään. Hieman ehdin jo striimistä heidän pelejään tältä viikolta katsoa, eikä syöttövolleypeliä ole tälläkään kertaa odotettavissa. Mutta syöttöpeli italialaisilla on kyllä kunnossa, joten liian passiiviseksi ei sovi oman palauttamisen mennä tälläkään kertaa. Ja jostain pitäisi kyllä vähän löytää myös terävyyttä omaan volleypeliin, niin helpottuisi hieman verkkopelaaminenkin.
Nyt on kuitenkin aika laittaa läppärin kansi kiinni, ja valot sammuksiin, jotta huomenna on heti aamusta virkeänä tavoittelemassa finaalipaikkaa. Ei siis muuta kuin kohti finaalia ja taas uutta ennätysrankingia, forza!
Se on tietty hyvä merkki, että perustasonne on niin hyvä, että silläkin pärjää jos kone ei kunnolla käynnisty ottelun aikana. Ja sitten kun kone käynnistyy niin on realistiset mahdollisuudet kaataa oikeastaan mikä vastustajapari tahansa.
Olisin kysynyt onko sinulla tapana tehdä joitakin tiettyjä palauttavia rutiineja pelin jälkeen? Lihashuoltoa, venyttelyä? Vai kävelylenkki, ruokaa ja unta? Käytätkö lisäravinteita vai luomuna? Vai senioritenniksestä tutut burana ja mobilat?
Juuri näin! Aina, kun voitto tulee pitää tulokseen olla tyytyväinen. Mutta samalla on hyvä myös hieman katsoa tuloksen taakse ja analysoida omaa peliä. Sillä tavalla voi oppia paljon.
Palauttavat rutiinini ovat nykyään melko yksinkertaiset. Kaksinpeliä pelattaessa ja kovien treenien jälkeen niihin pitää kiinnittää selvästi enemmän huomiota, ja tällöin jäähdyttely sekä palautusjuomat ovat säännöllisesti mukana kuvioissa. Nelinpelissä fyysinen rasitus on kuitenkin selvästi kevyempi, joten kevyempi cool down riittää. Esimerkiksi eilen kävelin 15 minuutin matkan tennisklubilta hotellille heti matsin jälkeen, mikä toimi erinomaisena palautteluna. Uni ja ruoka kuuluvat tottakai tärkeänä osana urheilijan elämään ihan joka kerta, mutta burana ja mobilat onneksi harvemmin. 🙂
Onneksi olkoon voitosta hyvistä pelimiehistä! Pääsin katsomaan vasta toisen erän alusta ja teittekin joitain helppoja virheitä, niin pelasitte myös hienosti monin paikoin, eli saldo jäi kirkkaasti plussalle. Kaverit myös onnistuivat hyvin. Kyllähän se taso mitataan juuri tiukoissa paikoissa ja eihän teillä pelin kanssa mitään hätää ollut, vaikka peli tiukkeni 5-2 tilanteesta loppua kohti. Ei muuta kuin kohti uutta voittoa! Forza forza!!!