Ohhoh, ei kyllä käynyt kauteen lähtiessä mielessä, että vuoden avausvoitto tuleekin kaksin- eikä nelinpelissä. Mutta viime viikon tapaan paikka aukesi ATP-kisan karsintaan viimeisenä mukaan päässeenä varapelaajana, enkä tällä kertaa jättänyt mahdollisuutta käyttämättä, vaan otin voiton varsinaisessa jännärissä. Aika siistiä pärjätä tällä tasolla kaksinpelissäkin, ja ei tämä ainakaan huonoa tee pelituntumalle neluriakaan ajatellen.
Viimeiset pari päivää olemme viettäneet Lloydin kanssa siis Sydneyssä, jonne lensimme jo torstaina aamulla Adelaiden aikaisen tappion jälkeen. Kävimme läpi tuon tappion rakentavasti ja totesimme, että suunta on varmasti ainoastaan ylöspäin. Vedimme vielä torstaina illalla Sydneyssä hyvät parin tunnin treenit kahdestaan ottaen mukaan myös vähän kaksinpelinomaista liikettä ennen kuin perjantaina oli aika pitää reissun ensimmäinen puhdas lepopäivä.
Lauantaina palasimme sitten takaisin treenikentälle vetäen pari erittäin laadukasta 1,5 tunnin treeniä ensin parin Murray/Soares kanssa ja sitten parin Peers/Polasek kanssa. Kyllähän nuo huipputiimien kanssa vedetyt treenit tarjoavat aina tosi hyvän mahdollisuuden oppia uutta, ja ei ihme, että kroppa oli illalla vähän väsynyt, kun tuli varmasti annettua kaikkensa kentällä. Sääkin oli lauantaina varsin tukala reilun 30 asteen lämpötilan ja lähestyvän ukkosrintaman yhteisvaikutuksesta.
Tänään sunnuntaina olimme puolestaan aamulla juuri puolessa välissä neluritreeniä parin Reese/Verbeek kanssa, kun kisan ATP Tour manager tuli kertomaan, että olinkin päässyt mukaan kaksinpelin karsintaan. Vedin kuitenkin treenit kunnialla loppuun ennen kuin aloitin valmistautumisen iltapäivän kaksinpeliin. ”Sainasin” itseni jo lauantaina alternate-listalle, jolta pelaajat pääsevät mukaan, jos joku vetäytyy kisasta perjantain vetäytymis-deadlinen ja lauantai-illan kaavioden tekemisen välisenä aikana. Kaksi myöhästynyttä vetäytymistä lopulta kaavioon tulikin, mutta rankingini ei tuolla kertaa riittänyt.
”Sainasin” kuitenkin myös ns. onsite alternate listalle vielä uudestaan sunnuntaiaamuna, jolloin tehdään kokonaan uusi lista, jonka korkeimmalle rankattu pelaaja pääsee sisään, jos joku vetäytyy kisasta kaavioiden julkaisun jälkeen. Tällä kertaa kaaviossa oli kuitenkin sellainen erikoisuus, että koska karsintalistalla olevan Emil Ruusuvuoren edellisviikon semifinaali pelattiin vasta myöhään lauantai-illalla, oli hänelle pakko jättää kaavioon yksi SE-paikka pääsarjaan siltä varalta, että hän voittaa semifinaalinsa. Emil kuitenkin hävisi hienosta taistelusta huolimatta, ja näin ollen karsintojen ykkössijoitettu Bagnis nostettiin suoraan tuolle vapautuneelle SE-paikalle pääsarjaan, jolloin karsintakaavioon jäi sittenkin tyhjä paikka. Ja kukapa muukaan sen alternate-paikan olisi napannut kuin minä, joten kiitos Emil! 😊
Saman päivän alternatena kaavioon pääsemisenä on sellainen hyvä puoli, että on mahdollista olla kohtaamatta sijoitettua pelaajaa ensimmäisellä kierroksella. Ja minun vastustajaksi sattuikin suojatulla rankingillaan viimeisenä alkuperäisellä ilmoittautumislistalla mukaan päässyt uusiseelantilaisen Jose Statham. Hän on minulle tuttu nelinpeli- ja treenikaveri vuosien takaa, mutta nyt pääsimme ensimmäistä kertaa vastakkain kaksinpelissä. Ja aika eeppinen matsihan siitä tulikin.
Oli alusta asti selvää, että vahva takakentän jyystäjä Statham tulisi laittamaan minut tiukoille pitkissä ralleissa, joten syöttöni saisi mielellään kulkea. Ja niinhän se myös teki, sillä ässiä tuli alusta asti noin yksi per game tahtia, ja muutenkin suoria syöttöpisteitä tuli todella mukavasti. Minulla oli alussa kaksi breikkipalloa, mutta murroitta edettiin aina 5-5 -tilanteeseen asti. Tuossa kohtaa taivaalta satoi noin vartin verran aivan kevyesti vettä, joten matsi jouduttiin hetkeksi keskeyttämään, eikä tuo tauko tehnyt minulle hyvää. Sääntöjen mukaisesta 3 minuutin pallottelusta huolimatta jalat olivat ihan tönkkönä matsin jatkuessa, enkä saanut ykkösiäkään enää kenttään, vaan hävisin syöttöni. Mutta sama ykkössyöttöjen tippumattomuus iskikin yllättäen myös Stathamiin, ja otin hienolla rystylinjalla murron takaisin pakottaen erän tie breakiin. Tie break eteni lähes koko matkan tasatahtia, mutta lopulta Stathamin rysty karkasi eräpallossa pokalla katsomoon, ja minä pääsin tuulettamaan erävoittoa.
Statham piti ensimmäisen erän jälkeen uusien sääntöjen mukaisen maksimipituisen vessatauon eli 5 minuuttia vaatteiden vaihtoineen, ja jälleen meni jalkatyöni sekaisin odottelusta. Voitin toisen erän ensimmäisessä kolmessa gamessa yhteensä vain yhden pisteen, ja ajattelin jo siirtää katseet kohti kolmatta erää. Varsinkin kun jaloissa alkoi tuntua myös jonkin verran väsymystä. Mutta jotenkin tuo ajatuksien siirto kolmanteen erään pudotti paineet ja sitä kautta jäykkyyden pelistä 0-3 -tilanteessa, ja syöttöni alkoikin kulkea taas erinomaisesti. Olin kuitenkin Stathamin syöttövuoroissa edelleen aika vastaantulija ennen kuin viimeisellä mahdollisella hetkellä 3-5 -tilanteessa aistin mahdollisuuteni tulleen. Kaksi ensimmäistä breikkipalloa Statham pelasti hyvällä pelillä, mutta niin pelastin minäkin yhden hänen eräpallonsa erinomaisella rystyllä. Ja kolmas breikkipallo vihdoin tärppäsi. Murrot olivat näin ollen tasan, ja niin vain taistelin siis itseni mukaan myös toisen erän voittotaisteluun. Kumpikin piti erän loput syöttövuoronsa, ja edettiin jälleen tie breakiin.
Tuossa tie breakissa riittikin sitten tilanteita, draamaa ja mahdollisuuksia niin paljon, ettei kaikkea varmaan pysty edes yhteen blogikirjoitukseen mahduttamaan. Tai edes muistamaan! 😀 Heti ensimmäinen piste oli hurjaa taistelua, joka päättyi Stathamin maagiseen kämmenohitukseen. Ja 2-1 -tilanteessa missasin sitten stopparini jälkeisen rystyn aivan tyhjästä kentästä leveäksi. Ykkössyöttöni tippuivat upeasti ruutuun, mutta Statham myös palautti todella korkealla tasolla, joten ilmaiset pisteet olivat vähissä. Puoltenvaihdon jälkeen olin siis tappiolla, mutta kaksi peräkkäistä kämmenläpilyöntiä siirsi minut 5-4 -johtoon, ja ässä tuohon paikkaan toi minulle kaksi matsipalloa. Nyt se ykkönen ei kuitenkaan enää tippunut ja Stathamin hyvä peli pelasti matsipallon. 6-5 -tilanteessa löin erinomaisen rystylinjapalautuksen, jonka ajattelin jo riittävän, mutta Statham kaivoi pallon vaivoin takaisin. Kyllähän minun olisi tuosta keskikentän pallosta pitänyt rystyllä saada mielellään matsi ratkaistua, mutta Statham aavisti oikein ja onnistui rystyohituksessaan linjaa pitkin upeasti.
Kaksi matsipalloa oli ja meni, mutta tie break oli vasta puolivälissä. 6-6 -pisteessä puolustin kuin parhaina päivinäni ja hain jopa takaisin Stathamin smäshin ennen kuin hänen toinen smäshinsä jäi verkkoon. Mutta ei uponnut ykkönen taaskaan matsipallossa, ja rystylinjani karkasi leveäksi. Ässä 7-7 -tilanteessa toi minulle kuitenkin jälleen matsipallon, mutta tällä kertaa pitkän pisteen jälkeen kämmeneni karkasi pitkäksi. 8-8 -tilanteessa inside-out kämmeneni toi kuitenkin toisen pitkän pisteen jälkeen suoran läpilyönnin, mutta ei löytynyt ykkössyöttöä kolmannellakaan kerralla matsipallossa, vaan 9-8 -tilanteen pisteessä grindattiin jälleen kulmasta kulmaan ennen kuin lopulta kämmeneni myöhästyi ja jäi verkkoon. Kyllähän tuossa alkoi jo melkein epätoivo iskeä, kun viisikään matsipalloa ei tuottanut tulosta, ja taas vaihdettiin puolia.
Ja nyt hävisin sitten oman syöttöni tasatilanteessa, mikä tarkoitti eräpalloa Stathamille hänen syötössään. Kämmenkrossiduelli päättyi kuitenkin minun voittooni, mutta Statham sai taas eräpallon siirtyessään 11-10 johtoon. Tuohon paikkaan takataskustani löytyi kuitenkin taas yksi ässä, minkä jälkeen taistelupiste tuotti tulosta tuoden minulle kuudennen matsipallon. Palautukseni keskelle kenttää oli syvä, ja sitä seurannut Stathamin kämmen lensi ihanasti parikymmentä senttiä pitkäksi ja lopulta ottelu oli kuin olikin vihdoin ohi. Aika syvältä sydämestä tullut ”come on” -huuto kantautui varmasti kauimmallekin Sydney Olympic Parkin kentälle, ja näin varmistui minulle kaksinpeliranking taas vuodeksi eteenpäin.
Oli kyllä henkisestikin aika hullunmyllyä tämä kaksinpeli. Tuntui, että minun tulisi onnistua aika yläkanttiin syöttöpelissäni, että voitto olisi mitenkään mahdollista, minkä lisäksi takaraivossa painoi kyllä jo ensimmäisen erän lopusta alkaen pelko, että kestääkö kunto hikisessä Australian kesässä. Toisen erän alussa pohkeet tuntuivat jotenkin ihmeen hyytyneiltä ja aloinkin jo pelätä pahinta, mutta jostain sain kaivettua lisäenergiaa toisen erän loppua kohden. Pisteet olivat lopussa monesti raastavan pitkiä, mutta sitäkin enemmän voitto kyllä maistuu hyvältä. Nelinpelissä tuo fyysinen elementti jää kokonaan paitsioon, ja kyllähän ihmisen tunteet pääsevät valloilleen kunnolla vasta sitten, kun myös fyysisesti joutuu hieman selkä seinää vasten. Reaktiot ovat niin primitiivisiä niin ilon kuin turhautumisen osalta.
Pelillisesti kaksinpelin pelaaminen tekee yleensä minulla tosi hyvää myös neluria ajatellen. Pääsen pelaamaan noita tiukkoja paikkoja paineen alla, syöttöön ja palautukseen saa todella paljon toistoja ja ennen kaikkea olosuhteet tulevat olemaan varmasti tutut nelurinkin alkaessa. Ja kyllähän se tekee enemmän kuin hyvää myös itseluottamukselle ottaa tällainen tiukka taisteluvoitto, vaikkei se ihan helpolla tullutkaan. Syöttö kulki ottelupalloja lukuun ottamatta todella vakuuttavasti, ja se luo kyllä hyvän pohjan tuleviinkin otteluihin.
Nelurin osalta kisamme alkavat tiistaina paria Nedovyesov/Qureshi vastaan, mutta tämän päivän voiton myötä pelaan kuitenkin siis myös huomenna kaksinpeliä. Vastaan asettuu karsintafinaalissa norjalainen Viktor Durasovic, joka yllätti sijoitetun Andujarin kolmessa erässä. En ole jostain syystä oikeastaan koskaan nähnyt naapurimaan pelaaja Durasovicin pelaavan, joten täytyy varmaan kysyä pari vinkkiä muilta suomalaispelaajilta. Edellispostaukseni kommenttiin liittyen muiden suomalaisten pelaajien kanssa tulee kyllä usein viestiteltyä, ja varsinkin tällaiset skouttaukseen liittyvät jutut aina kiinnostavat. Tulokset tulee myös aina tarkastettua, usein livenä, ja kyllähän me suomalaiset pelaajat ollaan ihan hyviä kavereita keskenämme myös kentän ulkopuolella. Eli viestittelyä harrastetaan usein, jos ei ihan päivittäin niin ainakin melkein. Ja kelpasi sitä eilen täällä Australiassakin katsoa Emilin peliä Nadalia vastaan suorana yhdeltä päätelevisiokanavista. 😉
Sydneyssä fiilikset ovat siis vähintäänkin positiiviset uuden viikon alkaessa. Toivotaan, että kaksinpelistä jää käteen muutaman ATP-pisteen ja shekin lisäksi paljon myös itseluottamusta ja pelituntumaa, jotta myös päälaji eli neluri kulkee sitten tällä viikolla kunnolla. Kirjoittelen huomisen matsin jälkeen vähän lisää myös olosuhteista ja puitteista, mutta aika siistithän ne täällä kyllä ovat.
Tarkan yksityiskohtainen kuvaus voittomatsista. Pääsee hyvin kiinni pelitapahtumiin. Kiitokset taas kerran ja näitä lisää. Ja tietenkin niitä toivottuja off-court tarinoita.
Tsemppiä molempiin. Eikä haittaa, vaikka uusit Jarkon Sydney temput v.2012; nelurin finaalissa ja kruununa karsintojen kautta singelin turnausvoittoon! 👍👍🌞🌞
Kiitos! On tuohon Jarkon suoritukseen kyllä vielä vähän matkaa 😂 Mutta hienolta näyttää hänen nimensä kyllä voittajien taulussa!
Hieno karsintavoitto … ässien määrää (14) jo ihailinkin. Kiitos, että avasit, mitä noissa matsipalloissa tapahtui.
Onko keskuskentän katto pysyvästi kiinni kesällä ?
Jes, oli kyllä huikea matsi! Täytyy sanoa, että en tiedä mikä on keskuskentän katon tilanne. Mutta täytyypä huomenna selvittää 👍
Onnittelut kauden avausvoitosta..!! 🙂 Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tuosta karsintavoitosta tuli mukaan 6 ATP pistettä ja palkintorahaa 2,540 dollaria, ainakin ATP-sivujen mukaan. Mukava bonus joka tapauksessa. Oliko peräti ensimmäinen kerta, kun olet ATP-tourin kilpailussa 1.sijoitettu pelaaja..? Toivottavasti Norjalainen kaatuu vielä karsinnan finaalissa ja pääset pääsarjaan myös kaksinpelissä. Tsemppiä myös neluriin ja toivotaan pari voittoa sieltäkin ennen avoimia.
Kiitos! Pisteet ja rahat menevät juuri noin kuin kirjoitat. Mutta sijoitettuna en toki karsintaan lähtenyt, korvasin kyllä pääsarjaan siirretyn 1. sijoitetun Bagnisin, mutta rankingiltani olin kyllä karsinnan heikoimpia pelaajia.
Ovatko nuo Australiassa pelattavien turnausten palkintorahat Australian vai USAN:n dollareita?
Näiden ATP-kisojen palkintorahat ilmoitetaan USA:n dollareina, mutta Australian avointen rahat aussidollareina. Logiikkaa tuohon en kyllä tiedä.
Ihan mahtavaa settiä, niin kentällä kuin näppäimistöllä! Seuraavaksi Durasovic kumoon ja sitten pääsarjassa riittääkin mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Ottaisitko mieluummin toisen karsijan vai toisen lajilegendan, Andy Murrayn? 😀Tsemppiä, vamosta ym kaikkea muuta, mitä tarvitaan!💪
Jehh, hieno päivä kaiken kaikkiaan! Menemättä tippaakaan asioiden edelle niin kyllähän sitä nyt mieluummin Murrayn kohtaisi, kun kerran kaksinpeliä tässä pääasiassa elämysten vuoksi pelataan ylipäätänsä. 🙂
Onnittelut, ja kiitos mainiosta matsikuvauksesta! Nyt kun Andy Murray mainittiin, tuli mieleen, miten hän viime syksyn US Openissa puhui näkyvästi pitkiä vessataukoja vastaan. Tekstisi perusteella myös sinulle pitkät tauot tuottavat vaikeuksia, kun kroppa ehtii jäykistymään. Onko tämä mielestäsi yleisesti jaettu vaiva pelaajien keskuudessa, vai korostuuko toisilla enemmän? Paheneeko ongelma iän myötä siten, että nuoremmat pelaajat kärsivät vähemmän sade- ja vessatauoista? Ja onko mitään mitä voisi itse kentällä tehdä erätauon aikana, kun vastustaja lähtee vessaan, ettei seuraavan erän alku menisi pipariksi?
Tuollainen pitkä vessatauko voi tosiaan haitata selvästi ottelun rytmiä, kun matsiin tulee jopa 10 minuutin tauko. Sellaisen jälkeen on vaikea jatkaa pelaamista ihan samalla lailla kuin ennen taukoa, koska jalkatyön intensiteetti muuttuu väkisinkin. Ja sitten kun tuota alkaa vielä tietoisesti ajatella, niin homma menee yleensä vain huonompaan suuntaan, kun liike ei tapahdu rennosti alitajuisesti vaan tietoisesti siihen keskittyen.
Ymmärtääkseni aika moni pelaaja on pitkiä vessataukoja vastaan silloin, kun vastustaja niihin ryhtyy, mutta samat pelaajat toki myös käyttävät sääntöä tarpeen mukaan myös omaksi edukseen. Varsinkin nelurissa ennen kolmatta erää otettu tauko voi hyvin sotkea vastustajien rytmin juuri sopivasti ennen tie breakia.
Tuskin ikä vaikuttaa asiaan juurikaan, mutta kokemuksen kautta pitäisi kyllä ymmärtää pitää keho liikkeessä koko tauon ajan. Mutta ei se ikinä ole liikettä samassa rytmissä kuin pelin aikana, joten täytyy vain yrittää blokata väärät ajatukset pois mielestä ja keskittyä olennaiseen.
Kiitos taas hyvistä jutuista ja onnea voitosta! Viime postauksen sparrauskommenttiin liittyen, olisin kysynyt, paljonko naispelaajilla on valmentajia mukana verrattuna miehiin?
Kiitos! En usko, että valmentajien määrässä naisten ja miesten välillä on suurtakaan eroa. Tai en ainakaan ole ikinä kiinnittänyt siihen huomiota. Miehillä on ehkä oma fyssari mukana useammin ja naisilla oma lyöntikaveri, mutta pieniä eroja nuokin kyllä ovat. Ja tämä siis ihan mutu-tuntumalla. 🙂
Pakko kysyä vielä, että millä ajatuksella pelaat karsinnan finaalin/mahdollisen pääsarjan 1.kierroksen, ettei tule lihasongelmia..??
Täysillähän se tuli pelattua, eikä onneksi mitään ongelmia tullut. Mitä nyt vähän tervettä väsymystä.
Onnittelut kaksinpelirankingin varmistumisesta.
Olipa kova vääntö. En nähnyt matsia, mutta hengästyin jo lukiessani selostustasi.
Kiitos myös vastauksestasi kysymykseeni suomalaisten yhteydenpidosta.
Oli tosi kiva kuulla, että homma toimii juuri niinkuin oletin ja toivoinkin!
Kiva juttu! Kyllähän sitä pitää suomalaisten auttaa toinen toisiaan 👍
Törmääkö kisoissa (ulkomailla tai täällä suomessa, esim hpp open tai davis cup) pelaajien ylimieliseen käytökseen kentän ulkopuolella? Monestihan voi käydä niin että kun menestystä alkaa tulemaan, voi myös rumasti sanottuna ”nousta kusi hattuun”, onko tämä yleistä? Esim miten pelaajat yleensä suhtautuvat kisojen henkilökuntaan, mainitsitkin tuossa että toisiin pelaajiin välit ovat yleensä hyvät.
Ja toinen kysymys, häiritseekö yleisön kovaääninen kannustus koskaan? Pelaajat eivät usein reagoi kannustukseen, joten olen miettinyt johtuuko se siitä että se häiritsee tai siitä ei tykätä 😀
Tsemppiä kisaan!
Onhan meitä ihmisiä varmasti joka lähtöön ihan kaikissa ammateissa, joten on tennispelaajissakin monenlaisia tyyppejä tullut vastaan. Harva huipputyyppi on kuitenkaan omaan silmääni mitenkään ylimielinen, lähinnä päinvastoin, sillä jopa esimerkiksi Nadal tai Murray moikkaavat aina minuakin jos satutaan pukuhuoneeseen samaan aikaan. Joskus tuntuu, että enemmän ylimielisyyttä näkyy jopa alemmilla tasoilla, jossa siihen ei kyllä olisi välttämättä samalla lailla varaa. 😁
Ja mitä kannustukseen tulee, niin väkisin sen kyllä aina kuulee, mitä ympärillä tapahtuu. On minullekin monen monta kertaa päässyt vastustajapuolen ärsyttävä kannustus pään sisään, mutta olen oppinut, että siitä provosoituminen yleensä vain pahentaa asiaa. Toisaalta kotiyleisön kannustuksesta saa kyllä monesti lisäenergiaa, ja siihen kannattaakin reagoida enemmänkin!