Aijai, Sydneyn keskipäivän paahteessa kentälle jäi kyllä ihan kaikki, mitä miehestä lähti irti, mutta sekään ei tällä kertaa riittänyt uran ensimmäiseen kaksinpelin ATP-kisan pääsarjapaikkaan. Syöttö ja pelisilmä pitivät minut mukana ottelussa lähes loppuun asti, mutta lopulta takakenttäpeli ei vain riittänyt. Heti matsin jälkeen ei tappio edes harmittanut, koska tein aivan maksimisuorituksen, mutta vaikea se on kuitenkaan näin jälkikäteen myöntää, ettei häviäminen sattuisi.
Vaikka neluri on siis selvästi päälajini, ja kaikki treenit tukevat sitä pelimuotoa, niin kuten olen aiemminkin sanonut, kaksinpelin pelaaminen antaa kyllä jotain spesiaalitunteita kentällä. Mies miestä vastaan mennään fyysisesti äärirajoille, ja parempi pelaaja käytännössä aina voittaa. Ja kun panoksena oli tänään vielä jotain sellaista, mitä en ole urallani saavuttanut, niin halusin kyllä tehdä kaikkeni voiton eteen.
Bollaus Lloydin kanssa ennen matsia oli vähän tahmeaa, varmaankin juuri eilisen rasituksen jäljiltä, mutta matsin alkaessa kroppa alkoi onneksi pikkuhiljaa heräillä. Sadetauko keskeytti jälleen pelin ensimmäisessä erässä, nyt 2-1 -tilanteessa, ja jo toistamiseen kahden päivän sisällä jatkoimme ottelua vähän harvinaisemman 3 minuutin pallottelun jälkeen. Tuohan tapahtuu vain silloin, kun pelikatko on 15-30 minuuttia, sillä 30 minuutin tauon jälkeen lämmittelyaika on normaali 4 minuuttia. Koko ensimmäisen erän tuntui siltä, että Durasovicin päästessä lyömään kämmentä yhtään hyökkäysasemasta, oli minun saumani voittaa piste aika lähellä nollaa. Pysyin kuitenkin jotenkuten mukana syötölläni, mutta 3-3 -tilanteessa vanhoilla palloilla pisteistä tuli liian pitkiä ja Durasovic sai murron. Tuo murto riitti erävoittoon, sillä minä en päässyt missään vaiheessa edes lähelle murtopalloa hänen syöttövuoroissaan.
Toisessa erässä aloin lisäämään verkollenousuja, sillä totesin takakentän rallien päättyvän liian usein tappioon. Durasovic oli kuitenkin todella hereillä ohitustilanteissa, ja mursi minut parilla aivan erinomaisella rystyohituksella siirtyen jo 3-1 -johtoon. Olin jopa itsekin aika varma matsin olevan lähellä loppua tuossa vaiheessa, mutta 2-3 -tilanteen game käänsi pelin päälaelleen. Lloyd tuli kaverinsa Dan Evansin kanssa kentänlaidalle katsomaan matsia, ja ajattelin vähän tsempata ekstraa näyttääkseni, etten ollut vielä luovuttanut. Hainkin pari todella makeaa ohitusta seuraavassa gamessa. Tuuletin myös noita lyöntejä niin, että Durasovic varmasti kuuli minun olevan vielä mukana pelissä, ja breikkipalloon tulikin sitten minulta ihan huikea taistelupisteen voitto kämmenslaisseineen päättyen lopulta rystyvollewinneriin. Jatkoin puolihärskiä tuulettelua kääntäen seuraavan oman syöttövuoron itselleni, ja niin vain Durasovicilla taisi mennä pääkoppa kipsiin, kun laitoin vähän ääntä peliin ja jalkohin vauhtia. Murto minulle myös 4-3 -tilanteessa ja lopulta erä kotiin ässällä omassa syötössä 15-40 -tilanteen pelastuksen kautta.
Olin laittanut jalkatyöhön selvästi enemmän energiaa toisen erän lopussa kuin aiemmin, ja kun aurinkokin vielä paljastui pilvien takaa kolmannen erän alussa, niin tiesin erästä tulevan raastava taistelu. Durasovic pelasi omia syöttövuorojaan erän alussa vahvasti, kun taas minä jouduin ajoittain omissa syötöissäni turvautumaan aika maagisiin pelastuksiin rajoja hipoen. Varsinkin 1-2 -tilanteen pitoni sisältämä kämmenwinneri aivan takaristikkoon ja pitopallon lähes naurettava rystyohitus meinasivat selvästi mennä Durasovicin pään sisään, mutta hän kuitenkin hillitsi mailanheiton ja vältti pisterangaistuksen.
Minun erän ainoa mahdollisuuteni avautui 3-3 -tilanteessa, kun sain pelattua itselleni yhden murtopallon parilla huippukämmenellä. Durasovic syötti kuitenkin vahvan ykkösen ja vaikka ehdin vielä vaivoin hänen kämmenhyökkäykseensä, niin lobbini oli auttamatta liian lyhyt. Tuon jälkeen molemmat pitivät taas kerran, mutta 4-5 -tilanteessa matsi sitten ratkesi. Kädetön ratkaisu huippustopparini jälkeen 15-0 -tilanteessa oli harmillinen, kuten myös seuraavan kahden pisteen hyökkäyslyöntivirheet. Tilanne oli äkkiä 15-40 ja Durasovicin olisikin jo pitänyt voittaa matsi ensimmäisellä matsipallollaan, mutta hän tunaroi tyhjän kentan kämmenhyökkäysensä sentin leveäksi. Toinen ottelupallo oli sitten matsin ylivoimaisesti pisin piste, joka sisälsi muun muassa minulta yhden verkkonauhaan hipaisseen kämmenen, mutta jotenkin sain taisteltua tilanteen tasoihin. Olin vielä tässä vaiheessa aika varma, että ottelu ratkaistaisiin kolmannen erän tie breakissa, mutta ykkönen ei uponnut eikä jalkatyö vain ollut riittävällä kahdessa seuraavassa pisteessä. Molemmat päättyivät kämmeneni jäädessä verkkoon ja niin vain matsi oli siten ohi.
Rumasti sanottuna tämä matsi kuvasti jopa pienoiskoossa koko kaksinpelin ammattilaisuraani. Alku ei ollut helppo, mutta taistelin hullunlailla itseni mukaan matsiin viekkaudella ja kovalla työnteolla. Syötön kulkeminen ja jalkatyö olivat avain ottelun tasaisena pitämisessä, mutta lopulta väsymys alkoi väkisinkin hiipiä puseroon, jolloin syötön tarkkuus ja teho kärsivät. Ja lopulta kolme pakottamatonta kämmenvirhettä olivat liikaa viimeisessä gamessa. Onhan se vähän surullista, että sitä alkaa olla aika tietoinen oman pelinsä rajallisuuksista, eikä niistä tässä iässä varmaan enää pääse eroon. Mutta toisaalta tiedän myös sen, että ei minua edelleenkään ole helppo voittaa, ja voin kaikista rajoitteista ja tappiosta huolimatta sanoa aivan rehellisesti sen, että nautin tänäänkin kyllä pelaamisesta tosi paljon.
Ja kai sen voi nelinpelin kannalta nähdä jopa positiivisena asiana, ettei huomenna tarvitse pelata kaksinpeliä alle ennen ensimmäisen kierroksen neluria. Koska olihan kroppa tietysti tänäänkin matsin lopussa väsynyt, kun pitkiä kaksinpelejä on edellisen vuoden aikana alla tasan 0 kappaletta, ja rasitus on sitä kautta aika erilainen kuin treeneissä tai nelurissa. Mutta nesteytys sen sijaan tuntui onnistuneen, sillä olin kostean kuumissa olosuhteissa aika varma kramppien iskemisestä jossain vaiheessa, mutta niiltä tänään vältyttiin kokonaan. Olen minä näköjään sentään urani aikana jotain oppinut! 😊 Nestettä kului tänään ennen matsia noin kaksi litraa, matsin aikana reilut kolme ja puoli, ja vielä matsin jälkeenkin reilut puolitoista litraa upposi kevyesti ensimmäisen tunnin sisällä. Kannatti myös ottaa kotoa mukaan suoloja sisältävät poretabletit, joita juomiin tuli tänään reilusti sekoiteltua.
Huomenna nelurin rasitus tuskin samallalailla iskee kasvoille kuin tänään, joten fiilis ennen tuota matsia on kyllä ihan hyvä. Pallotatsi on tällaisten kaksinpelien jälkeen aina ihan eri tasolla kuin pelkästään treenaamalla otteluun valmistautumalla, ja varsinkin syötössä ja palautuksessa toistoja on alla todella mukavasti. Lloydkin on onnistunut löytämään itselleen näiksi kahdeksi päiväksi hyvää treeniä pisteiden pelaamisineen muiden parien kanssa, ja hänkin tuntuu uhkuvan itseluottamusta ihan eri lailla kuin viime viikolla. Olosuhteisiin totutellessa menee täällä väkisinkin jonkin aikaa, sillä pallo tuntuu lentävän ilmassa tosi herkästi pitkäksi, joten lyönnin aikana ei voi mailanpäätä hidastamalla hakea kontrollia, vaan pitää tehdä juuri päin vastoin. Myös kontrasti uusien ja kuluneiden pallojen välillä on näillä Dunlopin palloilla todella iso, joten uskallusta pitää olla lyödä lyönnit loppuun asti.
Ensimmäisen kierroksen vastustajamme huomenna on pari Nedovyesov/Qureshi, jotka pelasivat itsensä aina finaaliin asti viime viikon kisassa Melbournessa. En harmittavasti ole noita matseja pystynyt mistää seuraamaan, joten skouttausreportti perustuu aikaisempiin matseihin. Qureshilla on vahva syöttö ja kovat palautukset, mutta varsinkin taaksepäin liike ontuu. Nur-Sultanissa häntä vastaan pelatessa lobbipalautukset toimivat hyvin, joten niitä pitää huomennakin viljellä. Nedovyesov on puolestaan molemmilta puolilta tasainen tykittäjä, joka on noussut nelurirankingissa lähes täsmälleen samaa tahtia minun kanssani viimeisen parin vuoden aikana. Hän voi pelata välillä todella korkealla tasolla, mutta ajoittain verkolta tulee kuitenkin karkeitakin virheitä. Syöttö ei ole samanlainen pommi kuin Qureshilla, mutta nopeahko kenttä auttaa kyllä heikompaakin syöttäjää näissä kisoissa.
Meidän on Lloydin kanssa kuitenkin lähdettävä huomiseen matsiin erityisesti liikkeelle siitä, että parannamme omaa suoritusta selvästi viime viikon vastaavasta. Huolellisuus omissa syötöissä ja rohkeus tiukoissa paikoissa ovat tärkeitä juttuja. Hyvä alku tekisi myös varmasti hyvää, jotta pääsemme pelaamaan omaa peliä ilman, että homma menee takaa-ajoasemassa väkinäiseksi. Matsiaikataulu ei ole vielä tiistaiksi selvillä, mutta striimin kanssa voi joka tapauksessa olla jälleen vähän haastavaa.
Striimien puute onkin ehkä yksi harvoista asioista, mikä tässä Sydneyn kisassa on pielessä, mutta siitäkin pitänee syyttää lähinnä ATP:ta itseään, joka on myynyt tv-oikeudet väärälle taholle. Muuten puitteet ovat nimittäin todella kunnolliset, ja kisan henkilökuntakin todella ystävällistä. Viime viikkoon verrattuna pieniä asioita, jotka tekevät pelaajan elämästä helpompaa ovat muun muassa juoma-altaat kaikilla treenikentillä, pukuhuoneiden viimeisen päälle palvelu pyyhkeineen ja lokeroineen, live hawk-eye kaikilla kentillä sekä nätisti uuden sovelluksen kautta toimiva kyytipalvelu. Pelaajaravintolan tarjoilu on hyvän samankaltainen ja etäisyys kisahotellilta Sydneyn keskustasta pelipaikalle selvästi pidempi kuin Adelaidessa, mutta jotenkin tunnelma on silti kentillä on silti aavistuksen fiinimpi. Ehkä osittain myös siksi, että mukana samassa paikassa viime viikolla pelatussa ATP Cupissa oli niin monta kärkipelaajaa.
Sissi!
Me lukijat/seuraajat arvostamme hyvää taistelua. Upeeta, että pääsit pelaamaan kaksi kaksaria.
Mahtavaa, että ”sainaat”, hienoa pelihenkeä!
Onnea huomiseen; jalat liikkeelle ja katse palloon!
Mahtava tsemppi ja raportti! Lähelle jäi Murrayn kohtaaminen – nyt Durasovic saa sen kokea. Isot peukutukset tälle viikolle, vamos päätyyn asti😄!
Mielenkiintoinen juttu tuo pelaajien skouttaaminen. Katselin Durasovicin treenejä ja pelejä HPP Openissa ja sen perusteella olisin sanonut, että kaveri on taitava, mutta juuri pidemmissä palloissa pää ei kestä vaan haetaan nopeita ratkaisuja ja virhetili kasvaa. Nyt oma kokemuksesi taisi olla erilainen tai sitten norjalaisella oli se ”hyvä päivä” ja sekä pää että jalat ja kädet toimivat hyvin. Hieno taistelu kuitenkin sinulta.
Tuli vanhat ajat mieleen kun yöllä jännitin livescoren äärellä otteluasi. Taistelusi pystyi hyvin aistimaan vaikkei kuvaa ollutkaan. Hienosti pelastit kakkosellakin monta tukalaa tilannetta, mutta tuo viimeinen syöttövuoro haisi jo kaukaa vaikealle. Säästitköhän jo viimeisiä paukkuja tiebreikkiin? Eihän sillä mitään väliä ole. Todistitpa vaan itsellesi ja muillekin että Harri H on edelleen myös taitava kaksinpelaaja!
Kiitos taas kattavasta postauksesta!!
Onko pelaajien kanssa ollut paljon puhetta Djokovicin tapauksesta ja mitä pelaajat ajattelevat?
Eipa kesta! Kyllahan tuo Djokovicin tapaus herattaa keskustelua pelaajienkin keskuudessa suuntaan ja toiseen. Harva kuitenkaan uskaltaa kovin aanekkaasti tuoda kantaansa esille, joten omakin suhtautumiseni on asiaan lahinna neutraali. Antaa paattajien paattaa. 🙂