Taas on manner vaihtunut sitten edellisen kisamatsin ja ensituntumat Dallasin kenttiin otettu. Montpellierissä sunnuntaina pelatun finaalin jäljiltä matka tänne Dallasiin tapahtui pääosin vasta maanantaina, mutta onneksi tällaisissa tapauksissa järjestäjät joustavat, ja saamme pelata ensimmäisen ottelumme vasta keskiviikkona tai mahdollisesti jopa torstaina. Vastaan saamme Lloydin kanssa kisan kakkossijoitetun parin Krajicek/Nys.
Vaikka Montpellierin kisa näin jälkikäteen tarkastettuna oli tuloksena varsin onnistunut, niin kyllähän finaalitappiosta silti jäi aika karvas maku suuhun. Olisi ollut aika hienoa voittaa huippupari heidän kotikentällään nousten ottelupallon takaa kisavoittoon, mutta nyt se jäi vain senteistä kiinni. Tunnelma kentälläkin oli yksi urani parhaista, sillä harvoin sitä saa neluria pelata viiden tuhannen ihmisen edessä. Tuon yleisömäärän ylittämisessä meillä riittää haastetta jopa tulevassa Davis Cup -ottelussamme!
Joka tapauksessa finaalipaikka lisäsi jälleen uskoa yhteispeliimme Lloydin kanssa, ja näkyväthän hyvät tulokset taas kerran myös rankingissa. Uusi ennätysrankingini kirjataan tällä viikolla lukemaan 57 eli taas meni uusi kymmenluku rikki! Lloydkin nousi uuteen ennätykseensä lukuun 70, mutta hänen kohdallaan finaalin voitto olisi tuonut tuohon parannusta peräti 8 sijaa lisää, kun taas minun rankingikseni olisi voitollakin tullut sama 57. Jännästi nuo pelaajien pistemäärät välillä kasautuvat niin, että joskus isollakaan pistepotilla ei juuri liiku rankingissa, kun taas toisinaan pienikin muutos aiheuttaa isomman liikkeen listalla.
Ja onhan tässä rankingin osalta käynyt myös niin (tarkalleen ottaen tuo tapahtui jo viikko sitten, mutta jäi minulta huomaamatta) että olen noussut nelinpelissä Suomen ykköspelaajaksi. Toki valitettavasti iso syy on siinä, että Henri Kontinen ei ole muutamaan kuukauteen pelannut ollenkaan, mutta ei se sitä poista, että olen nyt ensimmäistä kertaa urallani Suomen ykkönen myös nelinpelissä. Kaksinpelissä käväisin ykkösenä vuosina 2018-2019, mutta nelinpelissä tämä on ensimmäinen kerta. 🥳
Ja tarkemmin rankingia tutkiessa huomasin ohittaneeni viimeisten kuukausien aikana myös muut pohjoismaalaiset eli olen nelurissa nyt myös Pohjoismaiden ykkönen. Aika siistiä! Kaksinpelissä muistan olleeni korkeimmillaan Pohjoismaiden kakkonen edellisellä urallani 2011-2012, mutta silloin Jarkko Niemisen takaa olisi kyllä pitänyt tehdä iso harppaus, jos ykköspaikka olisi kiinnostanut. Joka tapauksessa saipahan jälkipolville taas tässäkin suhteessa lisää kerrottavaa sitten, kun tämä ura joskus loppuu. 😊
Mutta jottei mene ihan itsensä kehumiseksi, niin siirrytäänpä takaisin tähän päivään ja päivittäiseen tekemiseen. Matka jatkui Montpellierista siis vielä samana iltana vaimon ja vauvan kanssa kolmen tunnin ajomatkan päähän Barcelonaan, jossa vietimme yhden yön ja jonne palautimme vuokra-automme. Olin jo etukäteen tutkinut lentoja niin, että Barcelonasta pääsisi suhteellisen helposti kohti USA:ta, minkä lisäksi vaimon olisi helppo lentää suoralla lennolla vauvan kanssa kotiin. Lentomme lähtivätkin lopulta vain 45 minuutin päässä toisistaan, joten ehdimme vielä syödä viimeiset välipalat yhdessä loungessa ennen kuin oli aika hyvästellä.
Oma matkani jatkui Barcelonasta lyhyellä lennolla Madridiin, josta parin tunnin odottelun jälkeen pääsin American Airlinesin lennolla suoraan Dallasiin. Vastatuuli oli lennon aikana pahimmillaan lähes 200km/h, joten lentoaikaa kului eteläistä reittiä lentäen yli kymmenen tuntia, ja vaikka tylsyys iski tällä kertaa harvinaisen pahasti niin lopulta sitä oltiin kuitenkin perillä Teksasissa alkuillasta. USA:n maahantuloviranomaiset eivät kuitenkaan tuntuneet olevan parhaalla päällään, vaan lähettivät minut takahuoneeseen lähes tunniksi selvittelemään uskaltaako kaltaistani yksin matkustavaa nuorta miestä päästää maahan. Ilmeisesti sekaannusta aiheutti se, että matkustin ESTA-maahantuloluvalla, mutta ensimmäinen passiani tarkastanut virkailija oli sitä mieltä, että minulla pitäisi olla jonkinlainen työviisumi, sillä saan pelaamistani tenniskisoista tuloja. Lopulta ESTA kuitenkin riitti, kuten kymmenet kerrat aikaisemminkin, ja pääsin noutamaan laukkujani.
Kisan kuljettaja odotti kuitenkin kärsivällisesti mukavasti murisevalla punaisella M6 bemarillaan terminaalin ulkopuolella maahantuloprosessini ajan ja kuljetti minut kisahotelliin reilun puolen tunnin matkan päähän DFW:n lentokentältä. Kisa pelataan Dallasin pohjoisosassa Southern Methodist University -yliopiston alueella, ja vaikkei ihan keskustassa tai tyylikkäässä Uptownissa ollakaan, niin alue University Parkin alue vaikuttaa ensi tuntumalta varsin mukavalta. Olen pelannut Dallasissa kauan sitten yli kymmenen vuotta sitten challengerin karsinnoissa, mutta tuo kisa pelattiin eri paikassa kuin tämä nyt ensimmäistä kertaa järjestettävä ATP-kisa.
Uni tuli maanantaina matkan jälkeen luonnollisesti aika helposti, mutta aikaeron takia sisäinen kello herätti kuitenkin jo ennen kello viittä aamulla paikallista aikaa. Pari tuntia piti siis vähän ihmetellä maailman menoa ennen kuin saattoi lähteä aamupalalle ja alkaa valmistautua päivän ensimmäiseen treeniin. On siinä myös aika iso ero tekemisen määrässä nyt kun taas on kisassa yksin. Vaikka vaimo kantoi viime viikollakin suurimman osan vastuuta vauvan hoidosta niin jotenkin päivä tuntuu niin paljon pidemmältä nyt, kun ei ole sitä pientä touhuilua koko ajan käynnissä. Onhan tuo touhuilu välillä raskastakin, mutta sitten kun sitä ei olekaan niin ei oikein tiedä mitä sitä treenin ulkopuoliset ajat tekisi.
Onneksi aamun ensimmäinen treeni oli kuitenkin ohjelmassa jo kello 9, joten päivä lähti käyntiin melko nopeasti. En eilen ehtinyt kisan vaatimaan saapumispäivän koronatestiin, joten jumppasin huoneessa kropan valmiiksi ja kävin ottamassa pikatestin juuri ennen treeniä, minkä jälkeen sain noutaa kisapassini. Kisapaikka sijaitsee täällä ihan hotellin vieressä moottoritien toisella puolella, joten vaikka amerikkalaiseen tyyliin hyödynsinkin aamulla kisan tarjoaman autokyydin, niin jatkossa aion kyllä ainoastaan kävellä, sillä se on jopa nopeampaa kuin autolla liikennevaloissa seisominen.
Kisan kaksi matsikenttää on rakennettu yliopiston tennisjoukkueen kuuden kentän tennishalliin, mikä taas kerran osoittaa, kuinka tavallisissa puitteissa jopa ATP-kisan voi järjestää. Toki katsomorakenteita on tuotu sisälle aika paljon, ja kentät rakennettu normaalista pelisuunnasta poikkeavasti siirrettävistä palasista kooten, mutta ihan normaalista tennishallista on siis kuitenkin kysymys. Treenikenttiä ei tällä tavalla kuitenkaan ole sisälle saatu mahtumaan, joten ne on rakennettu ulkokenttien päälle ja katettu telttaviritelmällä. Lämpötila ulkona on öisin jopa pakkasen puolella, joten teltassa oli aamulla kyllä vähän viileä, mutta päivällä lämpötila nousee lähelle pariakymmentä astetta, jolloin tuokin helpottaa. Positiivisena asiana mainittakoon treenikenttien alustan olevan samanlainen kuin matsikentillä, mutta katto on kyllä melko matala.
Ei minulla puitteissa ole kuitenkaan mitään valittamista, sillä treenaamaan pääsee, kentät ovat nopeudeltaan miellyttävät ja Dunlopin kisapallotkin ovat yhdet suosikeistani. Kisapaikan lounasta meinasin lähteä seuraavaksi testaamaan, mutta eiköhän sekin ole ihan kelvollinen. Ensimmäisen treenin perusteella lyöntikin tuntuu olevan ihan kivassa iskussa edelleen, joten kunhan saa vielä kropan kunnolla auki niin matseissakin on varmasti taas ainakin kaikki palikat olemassa huippusuorituksen tekemistä varten.
Pelaamme ensimmäisen matsimme kakkossijoitettua paria Krajicek/Nys vastaan siis joko keskiviikkona tai torstaina. Nys on meille tuttu viime viikon ensimmäiseltä kierrokselta, jolloin hänellä oli selvästi huono päivä, kun taas Krajicekia vastaan pelasin viime vuoden US Openin ensimmäisellä kierroksella tiukkaakin tiukemman matsin. En tiedä kuinka hyvin he tuntevat toisensa entuudestaan, sillä ainakaan vähän aikaan he eivät ole pelanneet yhdessä, mutta varmasti kummallakin parhaana päivänään on potentiaalia pelata korkealla tasolla. Toivotaan kuitenkin, että meidän vahva tiimipelimme ja viime viikon tuoma itseluottamus kantaa pitkälle, ja kisamme jatkuu taas viikonlopulle asti. Let’s go!
Morjesta sinne Dallasiin.
Jotenkin kuvittelin, että siellä pelattaisiin ulkona. Mutta ei kai Texasissakaan aina ole kesä.
Tuota hallin mataluutta vähän ihmettelen. Tuleekohan ongelmia lobbeissa? Ja onko pallo ulkona, jos se menee noiden rakenteiden välistä koskematta niitä?
Tsemiä peleihin! Toivottavasti lounas maistui.
Morjens! Sisällä tosiaan pelataan tällä viikolla ja ihan hyvä niin. Viime viikolla täällä Dallasissa lumimyräkkä laittoi kaupungin pariksi päiväksi aivan sekaisin, ja moni pelaaja, kisan tuomareita ja fysioterapeutteja joutuivat suorastaan ongelmiin, kun niin moni lento oli peruttu.
Kyllähän tuo katto ihan kohtuullisen korkea on, eikä varmaan aiheuta isompia ongelmia, mutta ainahan lobbaaminen on helpompaa, jos tilaa on enemmän. Ymmärtääkseni pallo tuomitaan ulos, jos se häviää näkyvistä kattorakenteen sisään, vaikkei osumaa tulisikaan. Mutta tämän saisi ehkä joku tuomari vielä mielellään varmistaa. 🙂
Mukavaa reissua siellahan voi olla vaikka NHL-kiekkoa talla viikolla iltaviihteena, jos sattuu Starsille kotipeli. Vahan vaihtelua ehka hotellihuoneen ilmastoinnin saatoon…
Kausi on tietenkin nuori mutta yksi havainto on etta tassa vaiheessa ns. perinteiset huippuparit eivat ole viela todenteolla paasseet kauteen kiinni. Olette nyt Race-sijalla 16 ja onnistumiset parilla seuraavalla viikolla saattaisivat parantaa asemia merkittavasti. On hienoa nahda etta tallainenkin mahdollisuus on viela hyvin elossa ja toivottavasti tilanne viela paranee. Edella olevista pareista kaikki eivat varmaan pelaa ehjaa kautta yhdessa ja moni pari kuten Cabal/Farah, Mektic/Pavic ja Murray/Soares ovat aloittaneet melko vaisusti joten voi olla jotain muutoksia kaudella tulossa.
Iloisena huomasin myos etta pieni siima on paasta myos Acapulcon ATP500 kahinoihin mukaan, vahintaan karsintojen kautta. Se varmaan antaa uutta ilmetta alkuvuoteen ja toivottavasti avaa enemman noita isoja turnauksia mukavan pistepotin kautta.
Ei muuta kuin pommit nurkkiin ja kuten itsekin totesit vastaan tulee pari jonka yhteispeli ei toivottavasti ole ihan saumatonta joka pallorallissa.
Tsemppia!
Kiitos! Keskiviikkona näyttäisi tosiaan olevan kiekkomatsi Nashvilleä vastaan, eikä Starsin kotiareena ole edes kovin kaukana. Kisalta oli saanut ainakin NBA peleihin lipouja ihan aitiopaikoille, joten jos huomenna ei ole omaa matsia niin NHL-matsi voi hyvinkin osua ohjelmaan. 😇
Ja race-listan sijoitus kieltämättä kiinnostaa, sillä tarkoitus on jatkaa Lloydin kanssa jatkossakin. Top13 sijoitus olisi kova, niin saisi suoria paikkoja Masterseihin.
Mitä kalenteriin tulee, niin Acapulcon karsintapaikka on aikalailla varma, sillä olemme karsintalistalla ensimmäisellä varasijalla, ja edellä oleva meksikolaispelaaja todennäköisesti saa villinkortin pääsarjaan joka tapauksessa. Toki Delray Beachista pitäisi tässä tapauksessa tippua aikaisin, sillä muuten ei ehdi Acapulcoon ajoissa karsimaan. Varavaihtoehtona on mahdollisuus pelata Pau CH100 Ranskassa, jos siltä tuntuu.
Mikä päivä nelinpelin karsinnat alkaa Acapulcossa? Ensin ajattelin, että tietenkin lauantaina, mutta eihän nelinpelillä ole niin kiire. Eli voisi hyvinkin alkaa vasta sunnuntaina.
Kyllä ne nelurin karsinnat lauantaina alkavat. 4 paria, joista yksi selviytyy pääsarjaan.
Huhhuh oon kyl vähä kade tosta että pääset tenniksen ohella kiertämää maailmaa 😀 vaikka tässä vaiheessa varmaan se hohto on jo kaukana kun reissannu nii paljo…
Yllättävän ankea keskuskentäksi ja tuo katto vielä rajoittaa..kuitekin atp kisa
Milläs kiloilla mennään dallasissa ? enkä puhu nyt kehonpainosta 😀
On tässä reissaamisessa edelleen kyllä oma hohtonsa. Tulee nähtyä hienoja paikkoja viikosta toiseen ja käytyä myös paljon sellaisissa kaupungeissa, missä ei varmasti muuten tulisi käytyä.
Perus 23 kiloa on jännitys täälläkin eli ei muutosta viime viikosta. 🙂
Hienoa, että pääsit maahantuloviranomaisten läpi. Minä lensin kerran kolmesti Atlantin yli 30 tunnissa, kun työnantajani luuli, että en tarvitse työviisumi. Ja kärsin siitä edelleen 15 vuotta myöhemmin … eli olen jollakin mustalla listalla ja sina mennään takahuoneen kautta.
Juu tuo takahuone on tullut valitettavan tutuksi minullekin. Viime kesänä sen vielä ymmärsi, kun halusivat tarkastaan NIE waiver -poikkeusluvan maahantulolle koronarajoitusten vuoksi, mutta nyt kai kyseessä oli vain passintarkastajan epävarmuus. Onneksi monessa kaupungissa USA:ssa maahantulo on jo sähköinen, mikä nopeuttaa prosessia, mutta Dallasissa oli vielä perinteinen jonotus tiskille -menetelmä käytössä. Ja tullilomakkeen täyttämisestä on kai päästy nyt myös kokonaan eroon, mikä on hienoa, sillä pari kertaa on siinäkin pysäytetty ja vaadittu tyhjentämään laukun sisältö lähes kokonaan…
Kuka on mielestäsi maailman paras pelaaja (ei pari) tällä hetkellä?
Aika paha kysymys! Ehkä sellainen selkeä dominoiva pelaaja tällä hetkellä vähän nelurista puuttuu, mutta kyllähän listaykkönen Pavic on aika inhottava vastustaja. Toinen pelaaja, joka pitää nostaa esiin on Jack Sock, joka neluria pelatessaan pystyy dominoimaan kenttää uskomattoman hyvin.
Mielenkiintoinen huomio muuten, ettei Pohjoismaissa ole tällä hetkellä nelurispesialisteja aivan kärjessä. Ja turhan vaatimaton olit sen suhteen, sillä näytät olevan koko Pohjois-Euroopan paras neluristi Venäjä mukaanlukien!
Totta, ei ole ketään Venäjältä tai Baltian maistakaan minun edelläni! 🙂 Varsinkin ruotsalaisten nelurimiesten puuttuminen rankingkärjestä on kyllä yllättävää, mutta onhan Ruotsin tennis muutenkin tullut aika paljon alaspäin huippuvuosistaan.
Jeee!!! Kyllä oli jännä peli mutta onnea!