Acapulco ATP500 Q1, Heliövaara/Glasspool – Reyes-Varela/Schnur 6-3, 6-4

Vamos, voitolla lähti käyntiin Acapulcon kisan karsinnat! Ei ollut mitenkään täydellistä pelimme tänään, mutta pidimme kaikki omat syöttövuoromme ja otimme yhden murron kumpaankin erään, mikä riitti tänään lopulta mainiosti voittoon. Huomenna vastus kuitenkin kovenee, kun saamme karsintafinaalissa vastaamme aussiparin Saville/Smith.

---

Odotettavissa oli myöhäinen iltamatsi tänään, joten päätimme yrittää siirtää Lloydin kanssa päivärytmiä mahdollisuuksien mukaan myöhemmäksi. Valvoin perjantai-iltana väkisin yli puolenyön ja jaksoin tänään nukkua vähän yli yhdeksään, mutta viivyttelin vielä aamupalan kanssa noin yhteentoista. Alkuiltapäivästä tein sitten kevyen jumpan hotellin kuntosalilla, kävimme viemässä mailat jännitettäväksi tenniskentille ja söimme lounaan hieman kello 15 jälkeen. Pienen iltapäivälevon jälkeen suuntasimme sitten kentille viiden jälkeen ja löimme puolen tunnin perusbollauksen läpi kuudelta. Seitsemältä söimme vielä kevyen illallisen klubilla, minkä jälkeen odottelimme rauhassa ottelumme alkua. Lopulta edeltävät ottelut kentällämme saatiin valmiiksi vähän ennen iltakymmentä, ja oli meidän aika ottaa kenttä haltuun.

Matsikenttä tuntui vielä aavistuksen hitaammalta kuin hiekan peittämä treenikenttä, jolla olimme aikaisemmin lyöneet, joten palauttajat olivat ottelun alussa niskan päällä. Vähän haparoivan verkkopelin tarjoamana jouduimme seivaamaan breikkipallon kaikissa kolmessa ensimmäisessä syöttövuorossamme hyvillä syötöillä, mutta kun puolestaan Reyes-Varela sortui tuplaan meidän ainoassa murtopallossamme niin olimmekin nopeasti 4-1 -johdossa. Ensimmäisestä viidestä gamesta neljä ratkaistiin no-ad tilanteissa, ja me voitimme ne kaikki, joten tuossa mielessä saatoimme olla aika tyytyväisiä tilanteeseen. Pääsimme hakemaan erävoittoa 5-2 -tilanteessa yhdellä murtopallolla, mutta vaikkei se tärpännyt, niin Lloydin syöttövuoro hoiti erän kotiin 6-3.  

Toinen erä alkoi melko tasaisena, mutta jälleen saimme murtopallon Reyes-Varelan syöttövuorossa 1-1 -tilanteessa. Linjasta läpi matkalla ollut kämmenpalautukseni jäi kuitenkin juuri ja juuri verkkonauhaan. Jatkoimme kuitenkin painostusta ja omien syöttöjen pitämistä, ja lopulta 3-3 -tilanteessa otimme murron häviämättä pistettäkään. Hyvä pito perään, ja vaikka 5-3 -tilanteen matsipallossa kämmenpalautukseni oli vain senttejä ulkona, niin Lloyd hoiti sitä seuranneen syöttövuoronsa kunnialla. Toinen erä siis meille 6-4 ja koko ottelu reilussa tunnissa 2-0.

Tämän päivän voitto oli jollain tavalla melko perussuoritus, sillä olimme kentällä yksinkertaisesti parempi tiimi. Ei voitto kuitenkaan ikinä helpolla tule, vaan oikeiden asioiden tekeminen ja toteuttaminen pitää tehdä joka kerta yhtä onnistuneesti, mikäli meinaa kisassa päästä eteenpäin. Syöttöpelimme oli ajoittain vähän epävarmaa, mutta pidimme kuitenkin kaikki omat syöttövuoromme, mikä on aina erinomainen juttu. Ja palautuksissa tuntui, että ainakin itse olin koko ajan iskemässä vastustajien syöttöihin takaisin, ja paria no-ad -tilanteen hienon hienoista missiä lukuun ottamatta palautustyöskentely oli lähes erinomaista. Lloydkin viihtyy palautustilanteissa hyvin tällaisella korkeapomppuisella alustalla, jossa saa palautuksia painaa normaalia enemmän ylhäältä alaspäin.

Verkkopelissä oli kuitenkin tänään selvästi normaalia enemmän vaikeuksia. Johtuuko se sitten keinovalaistuksesta vai treenin puutteesta, mutta olin verkolla useaan otteeseen yläkroppa tosi jäykkänä ja jalat liian suorana, mikä on minulle valitettavasti se luontainen reagointikeino silloin, kun en tunne oloani kotoisaksi. Näin pallon välillä jotenkin hitaasti ja myöhään, mistä johtuen olin lyönneissäkin myöhässä. Ja virheitä sekä huonoja valintoja tulikin selvästi normaalia enemmän. Jäimme kuitenkin matsin jälkeen vartiksi kentälle treenaamaan verkkopeliä, ja tuntui kyllä siltä, että tuo teki tosi hyvää. Nyt on itseluottamus taas ihan erilainen lähteä huomiseen matsiin, kun päällimmäisenä mielessä on treenin onnistumiset eikä matsin epäonnistumiset.

Huomenna sunnuntaina ohjelmassa on karsintafinaali, jossa vastaan tulee aussipari Saville/Smith. Treenasimme heidän kanssaan reilu viikko sitten Dallasissa, ja molempia vastaan olen useastikin pelannut, joten suuria yllätyksiä tuskin tulee vastaan. Smith on taitava vasuri, jolla on todella hankala kierteinen syöttö, mutta nelurissa hän hakee ajoittain vähän turhankin isoja ratkaisuja. Saville puolestaan pelaa monesti varsin varman päälle, mikä näkyy ajoittain pienenä pehmeytenä, ja hän onkin varmasti se pelaaja, jota vastaan pystymme huomenna parhaiten iskemään. Hyvällä omalla pelillä taistelemme kuitenkin varmasti voitosta huomennakin, joten fiilis on ihan luottavainen.

Matsimme on sunnuntaina ohjelmassa samaan aikaan kuin karsintafinaali tänään eli kolmantena otteluna kello 18 jälkeen, Suomen aikaa siis joskus noin kello viiden jälkeen maanantaina aamulla. Päiväohjelmamme on huomenna varmasti melko samankaltainen kuin tänään, sillä otamme iltapäivään asti rauhassa lepoa ennen kuin lähdemme kentille auringon laskiessa. Jouduimme huomista bollauskenttää varatessa kuitenkin vähän kinkkiseen tilanteeseen, sillä kaikki kisapaikan treenikentät olivat toivomaamme aikaan huomiselle jo varattu, kun oma ottelumme loppui tänään sen verran myöhään. Meillä on kuitenkin saman päivän ottelun tuoma korkein prioriteetti kenttävaraukselle, joten players’ deskin työntekijällä on aamulla edessään vähän ikävämpi tilanne, sillä hänen pitää ilmoittaa joko keskuskentän varanneelle Nadalille tai kentän 2 varanneelle Zvereville, että täällä on yksi neluripari viemässä heidän treenikenttänsä… 😀

Huomenna pelataan joka tapauksessa paikasta pääsarjaan, ja kun olosuhteetkin ovat nyt viimeistään ekan kierroksen jälkeen tutut, niin eiköhän se pelintasokin tästä kohene. Täysillä siis eteenpäin!