Acapulco ATP500 Q2, Heliövaara/Glasspool – Saville/Smith 4-6, 6-4, 4-10

Tappio tuli karsintafinaalissa, mutta se ei tällä kertaa ollut ihan niin kova pettymys kuin yleensä, sillä Lucky Loser -paikka osui kohdallemme. Saumoja oli tänään kyllä myös voittaa karsintamatsi ihan suoraan kahdessa erässä, mutta kun ei murtopallot tuntuneet millään tulevan kotiin, niin tiukaksihan se meni. Ja kolmannen erän tie break oli meiltä kyllä tällä kertaa heikko. Mutta turnaus siis jatkuu kaikesta huolimatta, ja sehän on aina se tärkein juttu.

Matsimme oli tänään ohjelmassa tuttuun tapaan myöhään illalla. Päivä kului lepäillen, syöden ja kevyesti jumpaten ennen kuin lähdimme puoli viiden aikaan kohti tennisklubia. Lämmittelyaikammekin järjestyi hyvin, ja se oli lopulta Zverev, joka joutui tieltämme väistymään. Keli oli, jos mahdollista, vieläkin kuumempi ja kosteampi kuin eilen, joten jo bollauksessa lensi hiki ihan kunnolla, mutta onneksi iltaa kohden lämpötila sentään muutaman asteen tuli alaspäin. Päätin myös ensimmäistä kertaa urallani ottaa hikinauhat käyttöön, sillä grippi ei meinaa muuten millään pysyä tarpeeksi kuivana!

Saimme tiedon pääsarjasta vetäytyneestä parista Klaasen/McLachlan muutama tunti ennen ottelumme alkua, joten siinä mielessä otteluun pystyi valmistautumaan hieman rennommassa mielentilassa kuin yleensä. Tappio ei nimittäin poikkeuksellisesti tarkoittaisikaan kotimatkaa. Mikään merkityksetön matsi ei kuitenkaan ollut kyseessä, sillä karsinnan läpäissyt tiimi saa enemmän ATP-pisteitä (45) kuin LL-paikalta sisään päässyt (25). Palkintorahojen osalta kävi kuitenkin kannaltamme hyvin, sillä koska vetäytynyt pari ei ollut paikan päällä niin he eivät saa palkintorahoja, vaan tällä kertaa LL-paikan saanut tiimi saa nuo pääsarjan ensimmäisen kierroksen rahat, vaikka pääsarjan ensimmäisellä kierroksella häviäisikin.

Kentällämme pelatut kaksinpelit venyivät molemmat kolmeen erään, joten matsimme siirrettiin lopulta alkavaksi kentälle kaksi kello 21. Olimme heti alussa jälleen tosi hyvin pelissä mukana, mutta Smith selvitti kaksi breikkipalloa ottelun toisessa gamessa ja Saville peräti neljä 2-1 -johdossamme. He löysivät kyllä hyvät ykköset kaikkiin noihin breikkipalloihimme, mutta olisi meidän joku kuudesta kyllä pitänyt voittaa. Ja kuten niin monesti käy, nyt sitten oma herpaantuminen tuli 2-2 -tilanteessa, kun aussit löivät pari hyvää lobbipalautusta, ja Lloydin kakkonen jäi toisessa breikkipallossa verkkoon. Oma palautuspelimme meni tuon jälkeen vähän väkinäiseksi, emmekä enää vastamurrossa onnistuneet, joten vaikka loput omat pidot olivat helppoja niin erä vastustajille 4-6. Hävisimme omissa syötöissämme koko erässä vain neljä pistettä, mutta kaikki ne sattuivat siihen yhteen ja samaan syöttövuoroon…

Toisessa erässä olimme alussa vähän vaikeuksissa, ja 1-1 -tilanteessa minun syöttövuoroni lähtikin huonosti käyntiin. 15-40 -tilanne kääntyi kuitenkin pidoksi, ja pääsimmekin tuon jälkeen yrittämään murtoa Savillen syötössä. Lloyd lämäsi no-ad -pisteeseen loistavan pommipalautuksen läpi, ja siirryimme 3-1 johtoon. Seuraava syöttövuoro oli kuitenkin heikko, Lloydille tuli kolme kaksoisvirhettä ja murto siis takaisin. Meillä pysyi kuitenkin yhä tuntuma yllä palautusvuoroissa, ja olimmekin koko ajan murrossa kiinni. 4-3 -johdossa breikki oli todella lähellä Lloydin volleyn jäädessä verkkonauhaan, mutta lopulta 5-4 -tilanteessa vihdoin onnisti. Otin no-ad -tilanteen vastaan, kämmenpalautus krossina Smithin jalkoihin, ja sen jälkeen seuraava kämmen linjasta läpi aivan takakulmaan. Iso come on -huuto perään ja kohti kolmatta erää!

Huonosti lähti kuitenkin kolmas erä käyntiin. Heti ensimmäisessä pisteessä luulin ylettyväni Smithin hieman leijailevaan palautukseen rystyvolleyllani, mutta yläpokaan osui ja pallo leveäksi. Smithin hyvät syötöt siirsivät tilanteeksi 0-3, ja kun Lloyd epäonnistui iskulyönnissään niin 1-4 -tilanne kahdella minibreikillä alkoi olla jo huolestuttava. Lloydin erinomainen palautus toi toisen minibreikeistä takaisin, mutta kaksoisvirhe seuraavassa omassa syötössä maksoi paljon. Smith oli jälleen vahva syöttöpisteissään siirtäen aussit jo 3-8 -johtoon, ja kun seuraavakin Savillen erinomaisella lobbipalautuksella liikkeelle lähtenyt syöttöpisteeni kääntyi ausseille, niin alkoi olla matsi taputeltu. 3-9 -tilanteen puoltenvaihdon jälkeen voitimme vielä yhden pisteen, mutta toinen matsipallo oli liikaa. Tappio tie breakissa siis 4-10.

Tie break -tappio taisi olla selkein kaikista minun ja Lloydin yhdessä pelaamista tie breakeista. Mutta rehellisesti sanottuna matsin olisi pitänyt kyllä olla meidän suoraan kahdessa erässä. Voitimme sekä ensimmäisessä että toisessa erässä enemmän pisteitä kuin vastustajat, ja saimme yhteensä 15 murtopalloa. Niistä kuitenkin vain kaksi päättyi murtoon, mikä on aika surullinen tilasto. Toki aussit pelasivat breikkipallomme hyvin laittaen lähes jokaisella kerralla ykkössyötön kenttään, mutta varsinkin loppua kohden aloimme kyllä olla noissa ykkössyötöissäkin aika hyvin mukana. Jotenkin vain emme oikein missään vaiheessa löytäneet Lloydin kanssa parasta palautusvirettä samaan gameen, vaan aina tuntui siltä, että vain toinen onnistui. Breikkipalloissa onnistuimme sentään yhtä huonosti kumpikin, sillä niissä palautukset lähtivät uskomattoman usein pokalla taivaan tuuliin.

Ei matsi pelillisesti toki kuitenkaan mikään huono ollut, sillä kyllähän sitä pitää asioita oikein tehdä, että saa hankittua noin monta murtopalloa. Kumpaankin erään mahtui kuitenkin yksi heikko Lloydin syöttövuoro, mitä harvemmin tapahtuu, minkä lisäksi tie break oli vaisu. Vastustajat käyttivät lobbipalautuksia tosi taitavasti hyväkseen, mikä ehkä jollain tasolla yllätti meidät, mutta silti oletimme kyllä selvittävämme nuo lobbit kolmannessa erässä ja koko ottelussa paremmin kuin mihin nyt pystyimme. Ehkä pelistä puuttui aivan aavistus terävyyttä, ja jalka oli vähän hidas. Ja tuohon ei vain yksinkertaisesti ole tällä tasolla varaa.

Mutta kuten todettua, tennisturnauksessa ennen finaalia tärkein juttu on se, että kisa jatkuu. Ja meidän osaltamme pelit jatkuvat tiistaina, jolloin saamme vastaamme mielenkiintoisen parin Melo/Zverev. Brasilialainen Melo on ollut nelurissa korkeimmillaan jopa maailman ykkösenä, ja palkintokaapista löytyy muun muassa pari Grand Slam -titteliä. Nyt ikää on kuitenkin jo lähemmäs 40 vuotta, joten ranking on hieman valunut alaspäin ja mies toivottavasti muutenkin hieman hidastunut. Hänen parinsa Zverev on sen sijaan varmasti kaikille tennistä seuraaville tuttu pelaaja, sillä hän on hallitseva olympiavoittaja ja kaksinpelin maailmanlistan sijalla 3.

Tällaista paria vastaan pelatessa odottavissa on aina hieman erilainen ottelu kuin yleensä, sillä kyllähän top-3 -tähtipelaajaa vastaan pelatessa tunnelma väkisinkin vähän sähköistyy. Zverev ei nelinpelissä toki ole missään nimessä yhtä menestynyt kuin kaksinpelissä, mutta tennispelaajana hänellä kyllä taidot riittää mihin vain. Syöttö ja palautus tulevat varmasti olemaan korkealla tasolla, mutta verkkopelin ja taktisen osaamisen pitäisi kyllä olla ne osa-alueet, joilla me olemme edellä. Myös Melo on kuitenkin verkolla aika kova luu supernopeine käsineen, joten nelinpelitaitoa löytyy vastapuoleltakin. Jos kuitenkin saamme pallot pidettyä takakentällä Melolla ja verkolla Zverevillä niin voittomahdollisuutemme kyllä varmasti kasvavat. Ja toki syöttö- ja palautustyöskentelymme pitää olla korkealaatuista alusta loppuun asti.

Hieno kokemus on siis varmasti edessä tiistaina, kun ensimmäisen kierroksen ottelumme pelataan, mutta ei tietenkään tyydytä vain kokemuksesta nauttimiseen, vaan lähdetään hakemaan täysillä otteluvoittoa. Taitomme riittävät siihen kyllä, kyse on vain fokuksen kanavoimisesta oikeisiin asioihin ja kliinisestä suorittamisesta. Vamos!